17/10/16

Mietteitä yrittäjyydestä

12 62

Yhteistyössä Asennemedia & Säästöpankki

Kun muistelen ajassa taaksepäin, en oikeastaan koskaan ajatellut, että minusta tulisi yrittäjä. Ehkä jopa päinvastoin: ajatus siitä vastuusta ja velvollisuuksien määrästä suorastaan pelotti minua. Enkä sinänsä oikeastaan koskaan edes tehnyt varsinaista päätöstä ryhtyä yrittäjäksi – se tapahtui vähän kuin vahingossa ja itsestään. Siitä huolimatta en nyt osaisi kuvitella olevani mitään muuta. Nyt kun yrittäjäelämää on takana jo viisi vuotta, tuntuu, että juuri näin asioiden pitikin mennä. Voin rehellisesti sanoa, että puolivahingossa yrittäjäksi ajautuminen on ollut ylivoimaisesti paras juttu, mitä minulle on työurallani tapahtunut.

Luulen, että monella muullakin on samankaltaisia mietteitä yrittäjyydestä kuin minulla oli silloin nuorempana. Ajatus itsensä työllistämisestä on kiehtova, mutta vastuu ja pärjääminen pelottaa. Ja onhan se ihan fakta, että Suomessa pienyrittäjän elämää ei ole tehty kovin helpoksi. Maamme systeemi on pienelle yritykselle kankea ja kallis, ja nostan hattua ihan jokaiselle, joka uskaltaa ottaa riskin ja kantaa vastuun itsensä työllistämisestä. Byrokratian kiemuroista huolimatta yrittäjyys on kuitenkin parhaimmillaan aivan uskomattoman palkitsevaa, joten jos tarmoa ja paloa omaa juttua kohtaan riittää, voin ehdottomasti suositella. Säästöpankki haastoi minut jakamaan mietteitäni yrittäjyydestä, joten haluan tänään kertoa vähän omasta matkastani yrittäjäksi.

Minusta on aina ihan hurjan mielenkiintoista lukea muiden yrittäjätarinoita. Miten joku on päätynyt yrittäjäksi? Millaisia kokemuksia eri alojen ihmisillä on yrittäjyydestä? Mitkä ovat kenellekin yrittäjyyden parhaita puolia ja sudenkuoppia? Olen aiemmin kertonut tarinaani siitä, miten päädyin ammattibloggaajaksi, mutta ajattelin nyt kertoa hiukan ajatuksiani yrittäjyydestä yleisemmin. Mikä on minulle yrittäjyydessä parasta ja millaisia haasteita koen yrittäjän elämässä? Ja toivon mukaan postaukseni voi rohkaista muitakin harkitsemaan uraa yrittäjinä tai auttaa epävarmuutta tuntevia kohti oikeaa päätöstä.

Jullkisessa keskustelussa puhutaan paljon nimenomaan yrittäjyyden haasteista ja on myönnettävä, että vaikka itse teenkin poikkeuksellisen kivaa työtä, yrittäjyydessä itsessään ei ole mitään kamalan glamoröösiä. Työt eivät lopu koskaan, työpäivät tuppaavat venymään pitkiksi, toimeentulo voi olla ajoittain epävarmaa ja kaikki ankeat (ja joskus hankalatkin) pakolliset paperityöt lankeavat omille harteille. Toisaalta yrittäjyydessä on samaan aikaan niin paljon hyvää, että positiiviset puolet pesevät negatiiviset mennen tullen.

Kannattaa muistaa, että jokaisen yrittäjän tarina ja ura on omanlaisensa. Riippuu hurjasti myös toimialasta, millaiseksi yrittäjän arki muodostuu. Tällaisessa luovassa työssä on paljon enemmän vapauksia vaikkapa työaikojen suhteen kuin esimerkiksi palvelualan yrittällä. Sama koskee sitä fyysistä paikkaa, mistä töitään tekee. Freelancerina tai tällaista omaehtoista sisällöntuotantoa tekevänä voi melko vapaasti määrittää, naputteleeko tietokonetta toimistossa, kahvilassa, aurinkorannalla vai jossakin muualla, siinä missä jonkun toisen alan yrittäjä saattaa olla sidottu johonkin tiettyyn fyysiseen työpaikkaan. Jokaisen tarina on siis omanlaisensa ja tämä postaus kertoo minun henkilökohtaisesta kokemuksestani yrittäjänä. :)

YRITTÄJYYDEN PARHAITA PUOLIA

Minulle yrittäjyydessä parhaita puolia on nimenomaan vapaus. Ja vapauden makuun päässeenä olisi vaikea enää kuvitella työskenteleväni jollekulle toiselle. Vannomatta paras, mutta juuri nyt tuntuu, että yrittäjyys on kutsumukseni. Hassua sinänsä, kun ottaa huomioon, että ajauduin tähän vähän vahingossa. Nautin suunnattomasti siitä, että saan enemmän tai vähemmän itse päättää kaikesta työhöni liittyvästä: millaisia töitä teen, miten paljon niitä teen ja missä tai millaisilla aikatauluilla niitä teen.

Oikeastaan kaikki yrittäjyyden parhaat puolet kulminoituvat monella tapaa juuri siihen vapauteen. Vapauden rinnalla tulee toki aina myös vastuu – jos minä en huolehdi työasioistani, ei niistä huolehdi kukaan muukaan. Ulkopuolisen silmiin yrittäjän elämä saattaa joskus näyttää helpolta ja ylelliseltä, mutta todellisuudessa en tiedä ahkerampia ihmisiä kuin tuntemani yrittäjät. Vaikka ulospäin näkyvät välähdykset yrittäjyydestä saattavat luoda mielikuvaa helposta elämästä, suuri osa yrittäjistä painaa hurjan pitkää päivää ja lomailee vain harvoin. Toisaalta työkin tuntuu vähemmän raskaalta, jos oikeasti nauttii siitä, mitä tekee.

Pidän itse eniten siitä, että saan päättää omista työajoistani. Olen valinnut tehdä töitä pääasiassa kotoa käsin, koska minulle se sopii hyvin. Osa ei pysty keskittymään kotona työntekoon, mutta minä taas nautin siitä, että voin heti aamulla kaapata läppärin syliin ja ryhtyä naputtelemaan, eikä tarvitse välttämättä edes nousta sängystä. (Fysioterapeuttini saattaisi tosin olla eri mieltä…) Minulle se on vapautta, että minun ei tarvitse joka aamu raahautua kodin ulkopuolelle toimistolle. Kykenen keskittymään kotonakin töihin kiitettävän hyvin ja työpäivää on kotoa käsin helppo tarvittaessa venyttää molempiin suuntiin.

Olen työasioissa ehdottomasti aamuihminen ja tehokkain työskentelyhetkeni on aikaisin aamulla. Olen huomannut, että puolen päivän jälkeen työtehoni heikkenee merkittävästi, joten pyrin painottamaan työpäiviäni nimenomaan aamuihin. Käydessäni muualla töissä turhauduin usein siihen, että hitaalla lähtijällä aamun parhaat tunnit tuhrautuivat suihkussa, vaatteita pukiessa, ruuhkabussissa istuessa ja kaikessa ylimääräisessä säätämisessä. Nyt voin aloittaa työt saman tien herättyäni ja pukea päälleni vaikka vasta iltapäivällä, jos aamun aikana ei satu olemaan sovittuja tapaamisia.

Työaikani ovat tässä bloggaajan hommassa melko epäsäännöllisiä. Välillä lopetan työt jo puolilta päivin, välillä taas päätän työpäiväni vasta puolilta öin. Välillä teen töitä tauotta aamusta iltaan ja välillä taas käyn treenaamassa kesken päivän tai annan lounastauon vierähtää neljän tunnin mittaiseksi. Juuri se on parasta, että vaikka tietyt rutiinit toistuvat, harva päivä on täysin toisensa kaltainen.

On ollut minulle melkoinen prosessi oppia hellittämään hiukan ja suomaan itselleni myös vapaita hetkiä (ja peräti vapaita päiviä), sillä asetan itselleni helposti aika kovia odotuksia ja vaatimuksia sen suhteen, miten paljon pitäisi saada aikaiseksi. Veikkaan, että jokainen yrittäjä on jollain tasolla naimisissa työnsä kanssa, mutta kuten sanottua, työt eivät käytännössä lopu koskaan, joten on parasta vain välillä viheltää peli poikki ja ottaa hetki aikaa itselle. Samalla tavalla, vaikka lomaa ei millään olisi aikaa muka pitää, periaatteessa päätös siitäkin on täysin omissa käsissä, milloin haluaa lomailla ja miten pitkään.

Tällaisessa duunissa työt kulkevat tarvittaessa kätevästi myös mukana. Tätäkin juttua kirjoitan yhdistetyltä työ- ja lomamatkalta Kaliforniasta meren pauhatessa taustalla. Vaikka teenkin töitä pääasiassa kotoa käsin, tarvitsen töitä tehdäkseni käytännössä vain toimivan läppärini, kameran ja toimivan nettiyhteyden. Se antaa hurjasti vapautta siihen, miten voin työarkeani toteuttaa. Voin lähteä matkoille ja työskennellä toiselta puolelta palloa käsin, eikä se käytännön tasolla hankaloita duunikuvioitani juuri mitenkään. Työ, joka kulkee näin näppärästi mukanani, mahdollistaa sen, että voin matkustaa paljon tai halutessani vaikkapa muuttaa ulkomaille. Toki muuttaminen toiseen maahan tekisi joitakin käytännön asioista haastavampia, sillä yhteistyökumppanini bloggajana ovat pääasiassa suomalaisia, mutta ainakin noin periaatteessa se olisi mahdollista.

Pidän yrittäjän arjessa myös itsenäisyydestä. Siitä, että saan tehdä töitä omassa rauhassa ja päättää asioistani itse. En ole tilivelvollinen kenellekään ulkopuoliselle, eikä pomo hengitä niskaan (vaikkakin joskus sitä tuntuu, että itse on itselleen pomoista ankarin). Ja kaikki työlle annettu panos on suoraan omaksi ja oman bisneksen hyödyksi – se kannustaa antamaan työlle paljon.

Tärkeää yrittäjyyden parhaita puolia miettiessä on myös itse työn sisältö. Teen nykyään niin kivaa työtä, että vaikka välillä olen tosi väsynyt ja työmäärä on valtava, ei se kuormita ollenkaan tamalla tavoin kuin silloin, kun työskentelin jollekulle toiselle. Yrittäjänkin tuntee toki välillä stressiä ja kun kukaan ulkopuolinen ei maksa säännöllisesti tilille kilahtavaa kuukausipalkkaa, ihan taloudellinen toimeentulokin mietityttää toisinaan. Mutta sisällöllisesti työ ei ahdista ja viimeistään itsenäiseksi bloggaajaksi siirtyessäni koin, että kaikki sellainen negatiivinen stressi jäi elämästäni pois. Toki välillä on todella kiire ja töitä on paljon, mutta enää päätä ei samalla tavoin kiristä.

YRITTÄJYYDEN HAASTEITA

Monet asiat, jotka ovat yrittäjyyden parhaita puolia, ovat myös samanaikaisesti niitä työn sudenkuoppia. Vapaus tuo aina vastaparinaan vastuun. Tärkeintä lienee löytää se tasapaino vapauden ja vastuun välillä: tehdä töitä riittävästi mutta muistaa silti huolehtia itsestään, löytää itselle sopiva työrytmi ja olla ahkera mutta malttaa silti pitää myös vapaita hetkiä.

Sisällöllisesti kivoinkin duuni sisältää yrittäjänä myös niitä tympeitä mutta pakollisia paperihommia ja kirjanpitoa, jotka on vain pakko hoitaa. Yksityisyrittäjänä et oikein voi delegoida näitä ankeita tehtäviä jollekulle muulle, vaan niistäkin on huolehdittava itse. Suurimpia stressin aiheuttajia yrittäjän elämässä ovat minulle nimenomaan raha-asiat. En ole koskaan ollut mikään matemaattinen nero ja toisinaan kaikenlaiset verotuskuviot, laskutuskiemurat ja vakuutusasiat aiheuttavat päänvaivaa. Turhauttaa, että pitää käyttää työaikaa kaikkeen tuollaiseen tylsään ja työlääseen. Työntekijänä voi keskittyä varsinaisiin työtehtäviin, ja työnantaja huolehtii tuollaisista ankeista käytännön asioista.

Omaa elämäänsä voi kuitenkin yrittäjänäkin helpottaa merkittävästi muutamilla pienillä seikoilla. Tärkeimpänä niistä suosittelen lämmöllä palkkaamaan hyvän kirjanpitäjän, sillä osaava kirjanpitäjä tuntee verotuksen kiemurat ja voi säästää yrittäjää monilta hankaluuksilta. Omalla kohdallani kirjanpito kuuluu niihin yrittäjyyden tylsimpiin osioihin, joten maksan ilolla jollekulle muulle siitä, että hän hoitaa nuo asiat puolestani. Kannattaa kuitenkin oikeasti olla tarkka kirjanpitäjän valinnassa, sillä parhaat ovat tosi hyviä ja huonoimmat tosi huonoja. Varminta on kysellä tutuilta yrittäjiltä suosituksia.

Ylipäänsäkin raha-asiat ovat monen yrittäjän suurin murhe. Kuten jo jutun alussa totesin, yrittäminen on Suomessa kallista ja koen, että lentävä lause pitää pitkälti paikkansa: työnteolla ei tässä maassa pääse rikastumaan. Siksi ajattelen, että jokainen pienyrittäjä, joka on onnistunut kasvattamaan yrityksestään itse kunnon bisneksen, on kyllä todella menestyksensä ansainnut.

Siinä, missä työntekijälle tupsahtaa joka kuukausi tilille sovittu palkka, yrittäjänä saadut tulot eivät suinkaan kaikki mene suoraan omaan pussiin. Olen laskeskellut suurpiirteisesti, että kaikista saaduista tuloista käteen jää ehkä noin puolet ennakkoverojen, arvonlisäverojen, pakollisten vakuutusmaksujen ja juoksevien kulujen jälkeen. Samanaikaisesti yrittäjän sosiaaliturva on työntekijää huomattavasti heikompi. Niin, ja yrittäjällä ei ole myöskään palkallista lomaa, mikä palkansaajille kuuluu lakisääteisesti. Eikä kukaan muu hoida hommiasi, jos sairastut.

Olen aina kokenut juuri nämä kirjanpito- ja raha-asiat yrittäjänä kaikkein raskaimmiksi ja vaikeimmiksi. Mieluiten keskittyisin vain siihen itse tekemiseen, mutta yksityisyrittäjänä osa työajasta menee väistämättä kaikkeen tällaiseen selvittelyyn ja säätämiseen. Olen itse tuntenut monet kerrat suunnatonta epävarmuutta siitä, teenkö nyt varmasti oikeanlaisia päätöksiä ja pähkäillyt, millaisia vakuutuksia tässä pitäisi nyt varmuuden varalta ottaa ja millaisilla summilla. Yrittäjänä kukaan ulkopuolinen ei voi kertoa sinulle, mitä sinun pitäisi tehdä, sillä päätökset on tehtävä itse ja vastuu on aina viime kädessä sinulla.

Yksityisyrittäjänä sitä on loppujen lopuksi varsin yksin. Paitsi näissä päätöksissä, niin riippuen työn luonteesta, toisinaan myös ihan työpäivien arjessa. Omaan työhöni kuuluu onneksi paljon kaikenlaisia pressitilaisuuksia ja työtapaamisia, joissa pääsee tapaamaan ihmisiä ja olemaan sosiaalinen, mutta periaatteessa työpäivien arkinen puurtaminen on kuitenkin melko yksinäistä hommaa. Yksityisyrittäjällä ei ole työkavereita, joiden kanssa pohtia yhdessä työasioita tai pitää kesken päivän taukoa. Onneksi omaan sosiaaliseen verkostooni kuuluu muitakin yrittäjäkavereita ja bloggaajakollegoita, joiden kanssa voi käydä kesken päivän vaikkapa lounaalla tai joilta voi kysyä mielipidettä tai neuvoa haastavissa tilanteissa.

Apua yrittäjän arkeen on saatavilla onneksi myös monelta muulta suunnalta. Yrittäjille on olemassa erilaisia palveluita ja esimerkiksi Helsingissä Naisyrittäjyyskeskus tarjoaa neuvontaa ja koulutusta yksityisyrittäjille. Itselleni myös kirjanpitäjän valinnassa tärkeä kriteeri oli se, että hän on valmis neuvomaan ja auttamaan minua käytännön asioissa ja tekemään hyvin pitkälti lähes kaiken puolestani. Näiden lisäksi toimivat pankkipalvelut ovat kullanarvoisia yrittäjän arjessa. Kun arkiset käytännön asiat toimivat ja rullaavat, voi yrittäjänä keskittyä byrokraattisen paperinpyörityksen sijaan olennaiseen.

HELPOTUSTA YRITTÄJÄN ARKEEN

Pääsin tämän yhteistyön myötä tutustumaan Säästöpankin yrittäjille suunnattuihin palveluihin ja testaamaan vähän niitä itsekin. On nostettava hattua Säästöpankille siitä, että siellä on ihan oikeasti mietitty pienyrittäjiä asiakasryhmänä ja pyritty luomaan hyödyllisiä palveluita nimenomaan tällaisen pienen, itsenäisen toimijan näkökulmasta – me kun usein olemme nimenomaan vähän sellaisia väliinputoajia isojen korporaatioiden ja tavallisten kuluttajien ja työntekijöiden välimaastossa.

Jos mietin, mikä on ehkä turhauttavinta yrittäjänä kaikenlaisia käytännön raha-asioita setviessä, niin se, että pitäisi joka kerta selvittää alusta asti uudelle ihmiselle, mistä minun yrityksessäni olikaan kyse ja mikä tämä käsillä oleva ongelma ja tilanne nyt olikaan. Suurissa yrityksissä on tavallista, että asioita hoidetaan asiakaspalvelun kautta ja sitä tulee joka kerta asioineeksi eri ihmisen kanssa. Niinpä osaan asiakkaana arvostaa sitä, että asioiden selvittely on mahdollisimman tehokasta ja sujuvaa, eikä työaikaani mene yhtään pidempään tällaisten tylsien käytännön asioiden hoitamiseen kuin on ihan välttämätöntä.

Arvostan myös sitä, että pääsen asioimaan ihan oikean ihmisen kanssa, jolta voin kysyä mieltä askarruttavat kysymykset ja joka etsii vastaukset ja ratkaisut spesifeihin pulmiini sen sijaan, että itse metsästäisin epätoivoissani tietoa jostakin nettisivujen syövereistä. Annan siis kovasti arvoa sille, että Säästöpankissa luvataan henkilökohtaista palvelua, aitoja ihmiskohtaamisia ja tarjotaan oma henkilökohtainen pankkineuvoja, jonka kanssa voi kerrasta toiseen asioida ilman, että joka kerta tarvitsee selvittää ja selittää oman yrityksen tilannetta alusta alkaen. On iso juttu, että pääsen aina asioimaan tutun ihmisen kanssa, joka tuntee jo yritykseni ja sen asiat.

Yksi kerta kaikkiaan loistava palvelu Säästöpankilla ovat myös kotikäynnit. Inhoan itse kiireisenä ihmisenä yli kaiken sitä, että minun pitää lähteä jonnekin toisella puolen kaupunkia sijaitsevaan konttoriin selvittämään pankkiasioitani rajallisten aukioloaikojen puitteissa, kun deadlinet puskevat niskaan. Aika on rahaa ja siksi onkin aivan mahtavaa, että Säästöpankin asiakkaan ei tarvitse välttämättä mennä yhtään mihinkään, vaan neuvojan voi tilata sinne, missä sinä olet: kotiin, työpaikalle tai vaikkapa futiskentän laidalle itselle sopivana ajankohtana (joka muuten voi tarvittaessa olla myös perinteisten aukioloaikojen ulkopuolella). Tässä on todella sellainen palvelu, mitä kiireinen ihminen osaa arvostaa.

Pääsin itse ihan käytännössä kokeilemaan tätä kotikäynti-palvelua, kun Säästöpankista pistäydyttiin luonani viime viikolla. On pakko sanoa, että kokemus kotikäynnistä on todella aivan kuin toisesta maailmasta konttorikäyntiin verrattuna. Keitin meille teet ja siinä sitä ruokapöydän äärellä rupateltiin pankkiasioiden ohella yrittäjyydestä ja sen haasteista yleisemminkin. Jäi tunne, että kotikäynnillä pankkineuvojaan syntyy aivan eri tavalla henkilökohtainen suhde, ja kun neuvoja pääsee näkemään juuri minun yritystoimintaani tältä etäisyydeltä, osaa hän todennäköisesti myös palvella juuri minun yritykseni tarpeita jatkossa paremmin. Aivan fantastinen palvelu!

TULEVAISUUDEN ASKELEET YRITTÄJÄNÄ

Olen itse hurjan onnellinen siitä, että yrittäjyys on sopinut minulle ja olen saanut yhden naisen yritykseni kukoistamaan. Nyt itsenäiseksi bloggaajaksi vuosi sitten siirryttyäni otin tavallaan entistäkin suuremman vastuun omasta yrityksestäni, kun jatkuva yhteistyö suuren mediatalon kanssa päättyi. Aiempi tilanne oli minulle yrittäjänä hurjan turvallinen ja vakaa, mutta toisaalta se rajasi paljon mahdollisuuksiani kehittää yritystoimintaani eteenpäin ja tarttua vapaasti minua kiinnostaviin yhteistyökuvioihin.

Oli taloudellisesti suuri riski loikata täysin omilleen, mutta on ollut ilo huomata, että vuosien työ kantaa. :) Tällä hetkellä koen, että työurallani tekemäni suuret loikat ovat olleet parhaita urapäätöksiäni koskaan: ensin päivätöistä pois jättäytyminen viisi vuotta sitten ja nyt täysin itsenäiseksi bloggaajaksi ryhtyminen vuosi sitten. Olen kiitollinen itselleni siitä, että olen uskaltanut. Nuo heittäytymiset ovat avanneet minulle sellaisia ovia ja mahdollisuuksia, joista en olisi osannut unelmoidakaan.

Olen nyt tehnyt töitä yrittäjänä tähän asti toiminimellä, mutta pikkuhiljaa alkaa olla ajankohtaista miettiä, haluaisinko siirtyä nykyisestä yritysmuodosta osakeyhtiöön. Kun yrityksen tulot alkavat olla tietyllä tasolla, tulee osakeyhtiöstä taloudellisesti ja verotuksellisesti yrittäjän näkökulmasta järkevämpi ratkaisu. Parhaimmillaan näen, että hyvä pankki osaa neuvoa yrittäjää myös tällaisissa isommissakin yritystä koskevissa päätöksissä. Toisaalta tunnen kaipaavani apua myös siinä, miten yrityksen varoja kannattaa hallita ja hoitaa pelkän tilillä makuuttamisen sijaan. Minulle on siksi tärkeää, että myös pankin suunnalta pystytään tarjoamaan näissä asioissa opastusta sekä hyviä ratkaisuvaihtoehtoja.

Olen tällä hetkellä yrittäjänä varsin vakaassa tilanteessa. Nautin työstäni ja yrityksellä pyyhkii tasaisen hyvin. Kuten totesin jo ihan jutun alussa, nyt viisi vuotta yrittäjänä toimittuani tuntuisi hyvin vaikealta palata jonkun muun työntekijäksi. Vannomatta paras, mutta omalla kohdallani yrittäjyyden edut ja positiiviset puolet ovat ylivoimaisesti peitonneet haasteet.

Tämän pitkän tarinan päätteeksi haluan ehkä sanoa vain kaikille teille yrittäjän uraa miettiville, että tehkää valmistelut ja taustatyöt hyvin, ja uskaltakaa! Sinnikkyyttä se vaatii ja rohkeutta myös, mutta takaan, että parhaimmillaan yrittäjyys tekee työelämästä aivan huiman antoisaa ja palkitsevaa. :)

Olisi muuten kiinnostavaa kuulla, onko siellä ruudun takana muita yrittäjiä? Tai miettiikö joku teistä parhaillaan oman yrityksen perustamista?

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Tags: , , , ,

Categorised in: Elämä

12 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Osuipa sopivaan saumaan tämä teksti. :) Haluan tulevaisuudessa ruveta tekemään stylistin ja meikkitaiteilijan hommia yrittäjänä, joten luin mielenkiinnolla ajatuksiasi aiheesta.

    Täytyy sanoa, että toisaalta hirvittää monikin asia yrittäjäksi ryhtymisessä, mutta toisaalta uskon sen olevan oikein passeli ratkaisu itselleni. :)

  • Heips!Nyt kyllä rohkaistuin sanoistasi ja niinkuin sanoit uskallusta tarvitaan.Että täällä käsi ylhäällä on että yrittäjyyttä pohdinnassa tulevaisuutta varten!
    Olen toisaalta päässyt mutta mutta jonon ohi ehkä enempi pyörin nyt ajankohdassa eli
    Siis koska hyppään junan kyytiin ja miltä laiturilta?
    Että tälläistä.

  • Verottaja

    “Siinä, missä työntekijälle tupsahtaa joka kuukausi tilille sovittu palkka, yrittäjänä saadut tulot eivät suinkaan kaikki mene suoraan omaan pussiin. Olen laskeskellut suurpiirteisesti, että kaikista saaduista tuloista käteen jää ehkä noin puolet ennakkoverojen, arvonlisäverojen, pakollisten vakuutusmaksujen ja juoksevien kulujen jälkeen.”

    Tiesitkö, että myös palkkatöissä maksetaan verot ja vakuutusmaksut? Toki niitä ei tarvitse itse tilittää, vaan se hoituu automaattisesti :) Käteen jäävä osuus on suunnilleen samaa luokkaa.

    • nik

      Ei ole samaa luokkaa. Lähimainkaan. Tästä on laskelmia netti pullollaan. Jo pelkästään eläkemaksujen ero on aika järeä. Ja jos siihen vielä haluaa samanlaista turvaa kuin palkansaajalla, tulevat kustannukset niin isoiksi (puhumattakaan isoista omavastuista), että harva pienyrittäjä sellaisia makselee. Mieluummin ollaan töissä vaikka pää kainlossa. Prosentuaalisesti yrittäjälle jää käteen huomattavasti pienempi osa tekemästään rahasta.

    • nik

      Tarkennan vielä komenttiani: Kun palkansaaja saa bruttopalkkansa, on se n. 60% siitä mitä työnantaja hänestä todellisuudessa maksaa. Siitä palkansaaja maksaa vielä henkilökohtaiset veronsa (esim. 30%). Kun yrittäjä saa palkkionsa, maksaa hän siitä ensin suunnilleen nuo samat kulut jotka työnantaja maksaa palkansaajastaan. Sen lisäksi yrittäjä maksaa siitä vielä ennakkoverot sekä arvonlisäveron.

      Eli jos palkansaajan bruttopalkka on 2300 €, on työnantaja maksanut hänestä jo n. 1100 € muita kuluja (tyel, lomarahat, vakuutukset jne.). Tuosta brutosta palkansaaja maksaa veroprosenttinsa mukaan vaikkapa 35% ja loput jää käteen.

      Jos yrittäjä laskuttaa saman 2300/kk, täytyy hänen tuosta summasta vielä maksaa nuo em. kulut (yel, vakuutukset jne.) ja sen lisäksi tietysti arvonlisävero ja yrityksen muut kulut (kirjanpito, tilavuokrat, laitteistokulut jne.). Vasta sen jälkeen päästään siihen “bruttopalkkaan”, josta yrittäjä maksaa veroja ja sen jälkeen käteen jää se netto.

      Tästä syystä aika harva pienyrittäjä maksaa esim. eläkettä tosiasiallisten tulojensa mukaan (kun vain minimi on pakko, mutta omaa eläkettähän siinä vain kutistaa… tosin järkevämpää olisi sijoittaa rahat muuten, kuin yeliin). Myöskään palkansaajan tasoisia vakuutuksia ei useilla yrittäjillä ole, koska ovat kalliit ja saikulle ei omavastuun takia kannata silti jäädä jos ei ole kuukausien pituinen tauti.

      • Kiitos nik näistä tarkennuksista. :) Erittäin hyviä ja valideja pointteja yrittäjän elämästä verraten palkansaajaan. Erikoista, että nimimerkki Verottaja esittää tällaisen kommentin. Ilman muuta myös palkansaaja maksaa veroja ja vakuutusmaksuja, mutta osa niistä kuluista menee suoraan työnantajalta eikä enää siitä työntekijälle luvatusta palkasta. Olen kuullut sanottavan, että työntekijän kulut työnantajalle ovat käytännössä 1,5-kertaiset siihen varsinaiseen palkkaan nähden, kun huomioidaan kaikki nämä muut kulut.

        Koen itse YELin tosi epäoikeudenmukaiseksi systeemiksi, etenkin kun siinä kerrytetyt maksut eivät tosiasiallisesti mene suoraan yrittäjän omaksi hyväksi, vaan vain prosentuaalinen osuus tuosta kaikesta kerryttää itse eläkettä. Henkilökohtaisesti en usko eläkejärjestelmäämme, sillä veikkaan, että se tulee jollain tavalla ennen omaa eläkeikääni muuttumaan/romahtamaan, joten olen itse myös miettinyt vaihtoehtoisia ratkaisuja eläkesäästämiselle. On minusta tässä maassa oikeasti melkoisen epäoikeudenmukaista, miten heikko sosiaaliturva itsensä työllistäjille tarjotaan suhteessa palkansaajiin.

        Tuo Verottajan kommentoima kohta tekstissä oli lisätty mukaan siksi, että esimerkiksi verotustietoja vertaillessa moni ei tule huomioineeksi sitä, mikä ero on palkansaajan ja yrittäjän kerryttämässä tulossa. Yrittäjän tienaamat summat saattavat kuulostaa huimilta palkansaajaan nähden, mutta monelta unohtuu (tai moni ei edes tiedä), että tuo summa ei todellakaan ole yrittäjän tosiasiallinen palkka. Tulipa mieleen sekin, että jos työ vaatii vaikkapa toimitiloja, esimerkiksi kaikki niistä koituvat kustannukset on myös vähennettävä siitä yrityksen tuloksesta. Lopulta yrittäjän ansaitsema kokonaissumma ei kerro paljoakaan siitä, kuinka paljon rahasummasta oikeasti jää kaikkien kulujen jälkeen käteen. Ja kuten tässä nyt on todettu, kulut ovat yrittäjälle palkansaajaa melkoisesti kalliimmat.

        • Patricia

          Moi Jenni! Oletko harkinnut vetäväsi yhteen muutaman huippulahjakkaan ihmisen ja laajentavan yritystäsi joskus 2-4 hlöön??

          …ehkä se kirjanpitäjä / talousnerokin voisi olla osa henkilökuntaa jossain vaiheessa :o)

          Tärkeinpänä kaikesta, tämä oli ihana teksti. Kiitos kun kirjoitat ajatuksella ja tarpeeksi syvällisesti. Tekee hyvää lukea näitä <3

  • nik

    Minäkin olen puolivahingossa yrittäjäksi ajautunut. Vuonna 2009 freekkuhommien tulot ylitivät alv-velvollisuusrajan, joten pistin tominimen pystyyn ja sillä tiellä ollaan edelleen. En myöskään enää osaa kuvitella jonkun renkinä olemista, vaikka vakipaikkaakin on tarjottu. Olisihan siinä puolensa, mutta kyllä tämä vapaus vie voiton huolimatta epävarmuudesta ja laskutushommista.

    Kolme vuotta sitten syntyneet lapset pistivät työrutiinit ihan uusiksi. Ennen tein paljon hommia iltapäivisin ja iltaisin, vaikka pidän aamuista. Aamupäivät silti jotenkin vain katosivat muiden juttujen parissa. Päiväkodin aukioloaikojen takia työrytmini on nykyään perinteinen kasistaneljään. Kiireisinä aikoina jatkan hommia vielä lasten nukkumaan mentyä. Mutta lapset auttavat kyllä tehokkaasti erottamaan työ- ja vapaa-ajan iltaisin ja viikonloppuisin. Heidän ollessa tarhassa on pakko olla tehokas, jos meinaa saada hommat hoidettua. En halua olla äiskä joka aina vaan istuu koneella eikä koskaan leiki. :D

  • Ihan todella mielenkiintoinen teksti! Olen jo pari vuotta pyöritellyt mielessäni, onnistuisinko elättämään itseni yrittäjänä. Tällä hetkellä työskentelen opettajana ja teen siinä ohessa toimittajan hommia. Saa nähdä, mitä tulevaisuudella on mietittynä mua varten. :)

  • Toimin tällä hetkellä ns. kevytyrittäjänä. Toimin siis ilman toiminimeä enkä käytä friikkukorttia, vaan laskutan erillisen laskutuspalvelun kautta käyttäen verokorttia. Olen tällä hetkellä opiskelija joten tälläinen järjestely sopii minulle paremmin kuin hyvin, sillä pystyn palloilemaan tämän sekä tukien kanssa hyvin.

    Olen asenteeltani todella yrittäjämäinen ja se kusi nilkkaan entisessä työpaikassa. Annoin kaikkeni yrityksen eteen, joka ei panostanut minuun tai arvostanut työtäni. He palkkasivatkin sitten kymmenen vuotta vanhemman ja amk-papereilla varustetun naisen, josta kuitenkin ilmeni heti ettei hän tee puoliakaan siitä mitä itse tein kyseisessä pestissä.

    Tälläinen päähän potkiminen toi pienen kolauksen yrittäjämäisyyteen, mutta samalla kannusti tekemään omaa juttua. Nyt tuolta vanhalta yritykseltä tuleekin friikkutöitä, sillä uusi henkilö ei omaa graafisia kykyjä ja pääsen tekemään samoja juttuja kuin aiemmin, tosin omilla liksoillani, omina työaikoinani ja oman laskutukseni kautta.

    Tulevaisuudessa voisin kuvitella toimivani yrittäjänä. Hiukan mietityttää kuitenkin kaikki verot ja muut jutut, vaikka tälläkin hetlkellä siis menee lähes puolet laskutuksesta muuhun, olen silti tyelin piirissä enkä ole yelille vielä siirtynyt. Yrittäjämäisyys on kuitenkin syvällä itsessä ja toivon, että löydän kultaisen keskitien näiden kaikkien kanssa :) Kiitos tarinasi jakamisesta, se inspiroi eteenpäin!

    hanna
    http://www.hannamariav.com

  • Täällä yksi nuori yrittäjä. Perustin reilu kaksi vuotta sitten oman sisustusarkkitehtitoimiston. Samaistun kyllä täysin ajatuksiisi yrittämisestä. Kyllä se vapaus valita, kuinka työtään tekee, korvaa monet ikävämmät puolet. Omaa yritystä saa hoitaa omalla tyylillään, eikä tarvitse toteuttaa kenenkään muun visiota firman brändistä ja muusta. Tuntuu myös hyvältä, että kaikki yrityksen saavutukset ovat pääasiassa omia henkilökohtaisia saavutuksia. Olen itse vielä melko alkutaipaleella yritykseni kanssa ja stressi on ollut melko kova. Huomaan sen kuitenkin hieman vähentyneen nyt, kun maaginen kahden vuoden raja on ylitetty. Tehty työ alkaa kantaa ja tuloksia syntyä. Olisi mukava kuulla, kuinka sinä selität yrittäjän stressin?

Related posts