11/10/16

#silpomaton

17 80 silpomaton

Yhteistyössä Asennemedia & Solidaarisuus

Istun palaveripöydässä ja kyyneleet kuumottavat silmäluomieni takana. Tekisi mieli viedä kädet korvilleni ja huutaa. En tee sitä, mutta kaivan vaivihkaa nenäliinan taskustani, koska tunnen, että kohta silmissä tulvahtaa. Koskaan en ole itkenyt työpalaverissa ennen, mutta lopulta kyyneleet vain vyöryvät esiin taistelustani huolimatta. Hävettää.

En kuitenkaan häpeä itkuani, vaan sitä, miten vaikeaa minun on kuunnella Solidaarisuus-järjestön työntekijän kivuliaan yksityiskohtaista kertomusta siitä, mitä tytölle tarkalleen ottaen ympärileikkauksessa tehdään. Hävettää, että minun tekee niin pahaa edes kuunnella kuvausta siitä väkivallanteosta, joka aivan liian monelle tytölle tässä maailmassa on ihan arkitodellisuutta.

Muistan edelleen hetken, kun kuulin tyttöjen ympärileikkauksista elämäni ensimmäistä kertaa. Istuin elokuvateatterin salissa katsomassa somalialaissyntyisen mallin Waris Dirien elämästä kertovaa elokuvaa “Aavikon Kukka”, joka heitti silmille karuja kuvia minulle täysin entuudestaan tuntemattomasta maailmasta. Dirien omaa historiaa peilanneen elokuvan ympärileikkauskohtaus jäi kummittelemaan ajatuksiin pitkäksi aikaa. Olin syvästi järkyttynyt, mutta samanaikaisesti tajusin, miten tärkeä tuo nimenomainen elokuvakohtaus oli. Se toi vaietun ilmiön kertaheitolla päivänvaloon ja parrasvaloihin. Jos maailma ei ennen tiennyt, mitä aivan liian monelle tytölle kaikessa hiljaisuudessa tehdään, nyt se tiesi.

kenia1

Masai-heimon perinteisessä kulttuurissa Keniassa tytöt ympärileikataan 9-vuotiaina ja sen jälkeen heidät naitetaan välittömästi. Elizabeth Nkerestä oli määrä tulla 11-vuotiaana 65-vuotiaan miehen vaimo.

Vaikka en ehkä tuolloin osannut kanavoida järkytystäni minkäänlaiseksi järkeväksi toiminnaksi asian eteen, teki elokuva selväksi, että tyttöjen oikeuksissa on vielä valtavan paljon tekemistä maailmalla. Epäkohtia on toki valtavan monia muitakin, mutta tänään Tyttöjen päivänä minä haluan puhua teille nimenomaan ympärileikkauksista. Ja toivon, että ette peitä korvianne tai ummista silmiänne, vaikka mieleen piirtyvät kuvat saattavatkin olla järkyttäviä.

Tiedätkö sinä, mitä ympärileikkaus tytölle todellisuudessa tarkoittaa? Se tarkoittaa paitsi järkyttävää fyysistä tuskaa ja alistamista, myös sitä että tytöltä riistetään seksuaalisuus. Äärimmäisimmässä muodossaan se tarkoittaa käytännössä sitä, että naiselta poistetaan kaikki ulkoiset sukupuolielimet kuten klitoris ja ulommat häpyhuulet, ja tämän jälkeen koko alakerta ommellaan umpeen. Virtsalle ja kuukautisverelle jätetään pieni aukko. Myös lievempiä ympärileikkauksen muotoja esiintyy, mutta kaikkiin niihin liittyy klitoriksen vahingoittaminen tai poistaminen.

Ja kun käytän sanaa poistaa, tuo siisti ja kliininen sanavalinta antaa ihmismielelle mahdollisuuden sensuroida tästä toimenpiteestä ajatuksissa sellaisen siedettäväksi kaunistellun mielikuvan, jonka kanssa se pystyy elämään. Mutta minä en halua, että te pystytte elämään tämän ajatuksen kanssa. Käytännössä poistaminen tarkoittaa sitä, että sukupuolielimet leikataan irti veitsellä, partaterällä tai lasinsirulla ilman minkäänlaista kivunlievitystä.

Voi vain kuvitella, millaista tällaisesta toimenpiteestä on yrittää toipua, fyysisesti ja henkisesti. Naisen sukuelimissä on valtavasti hermopäätteitä ja verisuonia, mikä tekee toimenpiteestä äärmmäisen kivuliaan ja verenvuodosta runsasta. Millaista mahtaa olla käydä vessassa tai yrittää huolehtia hygieniastaan, jos alapää on käytännössä ommeltu umpeen? Miltä mahtaa kaiken tämän jälkeen tuntua seksi? Entä miten käytännössä onnistuu synnytys? Silpominen tekee tulevista synnytyksistä hengenvaarallisia sekä äidille että vauvalle. Lisäksi se aiheuttaa valtavia kipuja sekä erilaisia kroonisia tulehduksia. Moni saa myös HIV-tartunnan likaisista leikkausvälineistä. Tällaisten asioiden kanssa elää silvottu tyttö, jos nyt siis edes selviää hengissä, sillä moni kuolee verenhukkaan tai silpomisen aiheuttamiin tulehduksiin ja komplikaatioihin jo pian toimenpiteen jälkeen.

kenia2

13-vuotias Serina Lorna Mpoe pakeni ympärileikkausta kolme vuotta sitten kotikylästään. Hän unelmoi lentokapteenin ammatista.

Miksi ihmeessä tällaista kauheutta ylipäänsä tehdään? Vastoin monia virheellisiä käsityksiä silpomisella ei ole mitään tekemistä islamin tai minkään muunkaan uskonnon kanssa. Tälle julmalle mutta syvään juurtuneelle perinteelle ei siis ole minkäänlaisia lääketieteellisiä tai uskonnollisia perusteita, mutta perinteet ulottuvat tuhansien vuosien taakse. Ja mistään pienestä marginaali-ilmiöstä ei ole kyse: UNICEFin mukaan tälläkin hetkellä maailmassa on noin 200 miljoonaa silvottua tyttöä ja naista yli 30 maassa – nuorimmat heistä ovat alle 5-vuotiaita.

Monessa maassa ympärileikkaus on aikuistumiseen liittyvä siirtymäriitti, joka on perinteisesti suoritettu tytön tullessa murrosikään 12-14-vuotiaana. Koska moni tyttö on kuitenkin alkanut kapinoida toimenpidettä vastaan ja osa esimerkiksi karkaa kotoa silpomisen pelossa, ympärileikkauksia on alettu tehdä yhä nuoremmille ja nuoremmille. Esimerkiksi Keniassa ympärileikkaus suoritetaan nykyään tytölle tavallisesti 9-vuotiaana.

Saattaa kuulostaa absurdilta, mutta kulttuuriset uskomukset elävät niin syvässä, että tarkoitusperät ympärileikkauksen taustalla ovat vilpittömät ja hyvät: silpomisen todella uskotaan olevaan tytölle hyväksi. Sen uskotaan vahvistavan tyttöä ja auttavan häntä varttumaan terveeksi, kunnialliseksi ja siveelliseksi naiseksi. Terveyshaittoja silpomista harjoittavissa kulttuureissa ei osata yhdistää ympärileikkauksiin. Ja koska käytännössä kaikki tytöt ympärileikataan, sosiaalinen paine ja huoli tytön tulevaisuudesta ajavat jatkamaan perinnettä. Leikkaamattomien tyttöjen pelätään kasvavan kunniattomiksi ja moraalittomiksi, jäävän naimattomiksi ja joutuvan prostituoiduiksi – pahimmassa tapauksessa heistä tulee yhteisöjen hylkiöitä.

mercy-tiaulei-leshiniga

Mercy Tiaulei Leshiniga, 14. “”Isäni on kuollut, isän veljet maksoivat koulutuksemme. Kun olin seitsemännellä luokalla, isän veljet kieltäytyivät maksamasta koulumaksujani ja halusivat, että minut ympärileikataan ja että menen naimisiin. Tiedän sulhaseni: hän on vanha mies. Näin myös, miten isosiskoni leikattiin ja hän joutui naimisiin. Veljeni sen sijaan käyvät koulua edelleen. Masai-heimossa, johon kuulun, tytöillä ei ole samoja oikeuksia kuin pojilla. Äitini sopi pastorien kanssa siitä, että karkaisin tänne. Äiti auttoi minua, vaikka tiesi joutuvansa kotikylässä suuriin vaikeuksiin, jos tytär katoaa. Äidilleni on kuitenkin tärkeintä, että pääsen kouluun. Ympärileikatut tytöt joutuvat naimisiin eivätkä voi jatkaa koulunkäyntiä.””

Ympärileikkauksia suoritetaan tytöille niin Afrikassa, Aasiassa kuin Etelä-Amerikassakin. Solidaarisuus on tehnyt silpomisen vastaista työtä Somalimaassa jo 10 vuoden ajan ja tämän vuoden alusta lähtien se on aloittanut työn myös Keniassa. Kenian kisii-yhteisössä tyttöjen sukuelinten silpominen on pitkään elänyt perinne ja jopa 96% tytöistä silvotaan, vaikka ympärileikkaukset ovat maan laissa kiellettyjä. Niin kauan, kun ympärileikkauksiin liittyvät uskomukset kuitenkin elävät vahvassa, lakia ei käytännössä kunnioiteta – eikä toimenpiteen paikoin edes tiedetä olevan laitonta, koska lakia ei juuri valvota eikä tieto välttämättä lukutaidottomuudestakaan johtuen kulje.

Karmean perinteen kierre voidaan katkaista, kun yhteisön sisällä saadaan levitettyä tietoa silpomisen haitoista ja yhteisön omat tärkeät mielipidevaikuttajat saadaan mukaan puhumaan asian puolesta. Keskeisiä hahmoja yhteisöissä muutoksentekijöinä ovat opettajat, rehtorit, uskonnolliset johtajat, lääkärit, viranomaiset sekä luonnollisesti äidit ja isät. Tärkeimpien mielipidevaikuttajien joukkoon kuuluvat myös rohkeat naiset, jotka ovat välttyneet silpomiselta ja uskaltavat nousta esiin omilla kasvoillaan ja täten hälventää ympärileikkaamattomiin liittyviä ennakkoluuloja sekä kumota valheellisia uskomuksia. Tärkeää on myös, että silpomisen uhrit kertovat toimenpiteen aiheuttamista vaivoista ja haitoista. Kaupungeissa tietoa on paremmin saatavilla, mutta tilanne on huonompi etenkin maaseudulla, missä ihmisillä ei välttämättä ole samalla tavoin tietoa omista oikeuksistaan tai toimenpiteen terveyshaitoista.

Saattaa tuntua yllättävältä, mutta Solidaarisuus-järjestöstä kerrotaan, että miehet ja isät ovat nousseet merkittävään rooliin silpomisen vastustajina saatuaan tietoa terveyshaitoista. Perinnettä ylläpitävätkin ensisijaisesti äidit, joiden tavoitteena on taata tyttärilleen turvattu tulevaisuus kunniallisena naisena sekä menestys avioliittomarkkinoilla, mutta moni isä on noussut tytärtensä ympärileikkauksia vastaan. Toisaalta on ehkä myös alettu tajuta silpomattomuuden vaikutuksia naisen seksuaalisuuteen – on viime kädessä kuitenkin molempien etu, että seksi ei ole naiselle valtavan kivuliasta ja epämieluisaa. Ja kun mies uskaltaa ottaa vaimokseen leikkaamattoman naisen ja vastustaa tytärtensä silpomista, merkitys asenneilmapiiriin on valtava.

Naisten ympärileikkaus

Masai-tytöt Isina ja Naserian päivä ennen suunniteltua ympärileikkausta. 

Kestävä muutos lähtee yhteisön sisältä ja mitä useammat silpomattomat naiset rohkenevat julkisesti astumaan esiin, sitä tavallisempaa ja hyväksytympää siitä tulee. Kun huomataan, että leikkaamattomat naiset ovat aivan tavallisia, kunniallisia naisia, myytti silpomattomuuden ympärillä hälvenee.

Kaikkein tärkeintä yhteisöjen sisällä on siis tiedonvälitys sekä mielipidevaikuttajien tavoittaminen. Onnistuminen tavoitteessa eli silpomiskulttuurista luopumisessa vaatii kuitenkin kollektiivista päätöstä, koska perheet uskaltavat päästää irti perinteestä vasta, kun he voivat luottaa muidenkin perheiden tekevän samoin. Silpomattomuudesta on luotava uusi normi, koska vain siten voidaan varmistaa, että silpomaton tyttö saa yhtä vahvan sosiaalisen statuksen kuin silvottu eikä ratkaisu aiheuta hänelle ongelmia. Siksi on äärimmäisen tärkeää päästä vaikuttamaan paikan päällä ihmisten asenteisiin. Ja tässä Solidaarisuus on onnistunut: puolen vuoden aikana järjestetyissä koulutuksissa ja keskustelutilaisuuksissa Keniassa on tavoitettu yli 1400 kisii-yhteisön jäsentä. Ja valistus tuottaa tulosta, sillä paikalliset opettajat haluavat jo silpomisen vastaisen teeman mukaan viralliseen opetussuunnitelmaan.

Matka asennemuutokseen on pitkä ja hidas, kun otetaan huomioon, että puhumme maista, joissa esimerkiksi tasa-arvoa ei käytännössä ole. Köyhyys, tiedon ja koulutuksen puute sekä naisiin kohdistuva väkivalta ovat kehityksen jarruja näissä maissa. Paljon on kuitenkin jo saatu aikaan ja pysyvään muutokseen päästään, kun mukaan saadaan kokonaiset yhteisöt ja valistustyö tapahtuu paikallisten aktiivien ja vapaaehtoisten avulla, jotka levittävät tietoa silpomisen haitoista ja järjestävät tilaisuuksia, joissa tabua murretaan avoimella keskustelulla. Paikalliset mielipidevaikuttajat osaavat myös löytää oikeita keinoja kommunikoida asiasta ja ratkoa ongelmia oman yhteisönsä sisällä. Solidaarisuuden rooli kokonaisuudessa on tarjota paikallisille kumppaneille tukea, koulutusta, rahoitusta ja asiantuntemusta sekä valvoa ja seurata toimintaa.

Tämänhetkisen työn hedelmistä saadaan todennäköisesti kunnolla nauttia vasta 10-20 vuoden päästä, kun valistuksen ilmapiirissä kasvaneilla naisilla alkaa vähitellen olla omia lapsia. Monien kohdalla vahinko on ehtinyt jo tapahtua, mutta koulutus suojaa viimeistään nyt koulussa olevien tyttöjen omia tulevia tyttäriä.

vaihtoehto-ugandadoreen-cheptoyekpressi-uganda-4

“Isoäitini ja äitini olivat molemmat ympärileikkaajia. Äitini kuitenkin säästi minut silpomiselta, mistä olen hänelle kiitollinen. En aio ympärileikata omia lapsiani. Tunnen itseni vahvaksi ja ylpeäksi lasteni takia. Minulle vapaus tarkoittaa valinnan- ja sananvapautta.” Doreen Cheptoyek lapsensa Amos Kiprotichin kanssa.

Kun minua pyydettiin mukaan Solidaarisuuden #silpomaton-kampanjaan, ei minun tarvinnut miettiä hetkeäkään. Halusin ehdottomasti olla mukana taistelemassa tätä julmaa ihmisoikeusloukkausta vastaan. Täältä Suomesta käsin tyttöjen ympärileikkauksia vastustavaa työtä voi tukea ihan vain levittämällä sanaa asiasta, mutta konkreettisemmin apuaan voi tarjota myös tukemalla järjestöä rahallisesti joko kuukausilahjoittajana tai kertalahjoituksella.

#silpomaton-kampanjaan ovat lähteneet muutoksentekijöiksi myös esimerkiksi näyttelijä Iina Kuustonen, presidentti Tarja Halonen sekä palkittu ja kiitelty valokuvaaja Meeri Koutaniemi, jonka pysäyttäviä kuvia Keniasta sain myös käyttää tässä jutussa kuvituksena. Kuvat ovat osa poikkeuksellista kuvasarjaa, joka on herättänyt valtavasti huomiota Suomen lisäksi myös ulkomailla. Naisten ympärileikkauksia käsittelevä valokuvasarja on palkittu mm. Vuoden lehtikuvat -kilpailussa sekä kansainvälisesti Saksassa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Koutaniemi on omalla työllään ollut merkittävästi tuomassa tätä ihmisoikeusrikkomusta julkiseen keskusteluun ja ihmisten tietoisuuteen niin Suomessa kuin maailmallakin.

Mikäli haluat kuulla tästä aiheesta lisää, Liv-kanavalla esitettävässä Pahan jälkeen -dokumenttisarjassa Meeri Koutaniemi ja Arman Alizad keskustelevat tällä viikolla tyttöjen ympärileikkauksista to 13.10.2016 klo 22-23. Samaa teemaa on helmikuun lopulle asti esillä myös Kiasmassa, jossa nähdään muun muassa näitä Meeri Koutaniemen ottamia palkittuja valokuvia Keniasta.

Suosittelen myös lämpimästi tutustumaan Kenian Kisiistä kotoisin olevan 27-vuotiaan Grace Kerubon blogiin, jossa hän puhuu todella avoimesti mietteistään liittyen kisii-naisten elämään, ympärileikkauksiin ja silpomisen vastaiseen työhön. Paikallisessa Manga Heart -järjestössä työskentelevä Grace on omistautunut naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja ympärileikkauksia vastustavalle työlle yhteistyössä Solidaarisuuden kanssa.

Millaisia mietteitä tämä kaikki teissä herättää? Puhutaanko tyttöjen ympärileikkauksista tarpeeksi vai tuliko tässä teille ihan uutta tietoa? Haluan rohkaista teitä kaikkia kanssani mukaan muutoksentekijöiksi. Oletko mukana?

Photos: Meeri Koutaniemi

Tags: ,

Categorised in: Elämä, Kulttuuri

17 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Riariina

    Todella tärkeä aihe ja hieno kirjoitus. Luin itse Waris Dirien kirjan joitain vuosia sitten, enkä voinut lopettaa itkemistä useaan tuntiin. Miten maailmassa voikin olla tällaista julmuutta vielä nykypäivänä?! Me täällä Suomessa elämme hyvin erilaisessa maailmassa ja täysin eri vuosituhannella kuin monessa muussa maailman kolkassa.

    Mielestäni silpominen ei kuitenkaan koske pelkästään tyttöjä, vaan myös poikia silvotaan yhä aivan liian monessa maassa – myös länsimaissa! Esimerkiksi Amerikan Yhdysvalloissa pojista ympärileikataan jopa 75 prosenttia rutiinitoimenpiteenä. Miestenkin tapauksessa kyky nauttia omasta seksuaalisuudesta voi kärsiä, ja vain harvoissa tapauksissa toimenpiteelle on lääketieteellisiä perusteita. #silpomaton on molempien sukupuolten kannalta äärimmäisen tärkeä kampanja!

    • Kyllä, jokaisen pitäisi saada päättää omasta kehostaan ja lääketieteellisiä perusteita poikienkaan ympärileikkauksille on vain harvoin. Tämä kampanja pureutuu kuitenkin nimenomaan naisten silpomiseen, koska se on niin moninkertaisesti äärimmäisempi ja vaarallisempi toimenpide kuin poikien. Kehitysmaissa terveysviranomaiset hygieniasyistä jopa suosittelevat poikien ympärileikkauksia, joten aihe on hiukan monimutkainen ja ristiriitainenkin tältä osin. Tyttöjen ympärileikkauksille ei kuitenkaan ole minkäänlaista lääketieteellistä tai muutakaan perustetta – ne ovat pelkkää väkivaltaa ja kehon julmaa turmelemista.

      • Riariina

        Totta on, että naisten silpominen on paljon vaarallisempi ja äärimmäisempi toimenpide kuin poikien tapauksessa. Samoin on totta, että joissain kehitysmaissa terveysviranomaiset suosittelevat ympärileikkauksia hygieniasyistä. Valitettavasti näissä maissa poikienkin leikkaus suoritetaan usein kaikissa muissa kuin steriileissä olosuhteissa ja vaarat esimerkiksi HIV:n ja muiden henkeä ja terveyttä uhkaavien tulehdusten suhteen ovat samat kuin tyttöjenkin tapauksessa. Toivottavasti tulevaisuuden maailma on sukupuoleen katsomatta silpomaton.

  • Mira

    Äärimmäisen tärkeä aihe. Tutustuin itse viime sunnuntaina Kiasmassa Meeri Koutaniemen valokuviin aiheesta, ja ne todella puhuttelivat ja jäivät kummittelemaan mieleen kaikessa lohduttomuudessaan ja todellisuudessaan. Kaikkien maailman tyttöjen pitäisi saada elää ilman pelkoa tällaisesta raa’asta väkivallasta, silpomattomina.

  • helmi

    Tosi tärkee aihe ja hienoo et oot lähteny mukaan :) Kampanja on itselle henk koht tärkeä, sillä työskentelin solidaarisuuden feissarina juurikin tässä silpomaton kampanjassa!

  • Hanna

    Itse luin taannoin Jean Sassonin kirjoittaman arabiprinsessan elämäkerran nimeltä Prinsessa (herätti aikoinaan kohua). Olin kyllä kuullut tyttöjen ympärileikkauksesta, mutta siitä puhutaan usein vain hyvin yleisellä ja “viileällä” tasolla. Olin hyvin järkyttynyt, kun kirjaa lukiessa minulle selkeni mitä ympärileikkaus käytännössä tarkoittaa. Tämä kertonee siitä, että ympärileikkauksista puhutaan liian kaunistellen…

    • Olen ehdottoman samaa mieltä, että jotenkin tästä asiasta puhutaan aina vähän kaunistellen tai liikaa asiaa pehmitellen, koska todellisuus ympärileikkauksista on todellakin jotain aivan kammottavaa. Siitä tuo jutun alussa kuvailemani tunnereaktiokin johtui. Kun minulle oikesti _kaunistelematta_ avattiin, mitä se silpominen todella tarkoittaa. Sen takia on minusta tärkeää puhua tästä teemasta asioiden oikeilla nimillä ja käyttää vaikkapa kliinisen “poistaa” termin sijaan oikeasti niitä kuvaavampia sanoja kuten silpominen ja leikkaaminen, vaikka tuntuukin pahalta kuulla ja ajatella. Mutta niin sen kuuluukin tuntua pahalta – sehän on aivan hirveää. Ja tuon todellisuuden tajuaminen todennäköisesti herättelee meitä täällä länsimaissakin toimimaan aktiivisemmin asian hyväksi. <3

  • U

    Kiitos tästä, Jenni! Hieno kirjoitus.

  • Kati

    Valtavan hienoa että kirjoitat aiheesta realistisesti,asiallisesti ja kaunistelematta.

    Mielestäni jokaisella tulisi olla oikeus päättää omasta kehostaan,mutta kuten vastasitkin kommentteihin,tyttöjen silpominen ei ole suoraan verrannollinen poikien ympärileikkaukseen. Tyttöjen silpominen kun tekee loppuelämästä kivun värittämää ja seksistä nauttiminen sekä hygienian ylläpito on lähes mahdotonta!

    Luin joskus artikkelin jossa tyttö kertoi “hyvästä” miehestään joka makasi hänet vain joka kolmas päivä. Näin hän ehti hoitaa yhden päivän kotia ja lapsia,ja toipua yhden päivän yhdynnän aiheuttamista kivuista ja verenvuodosta.

    Itkettää joka kerta kun mietin lapsia ja naisia joilla ei ole mitään päätösvaltaa omaan lehoonsa,ja rakenteita jotka mahdollistavat niin ihmeelliset ajatusmallit että miehet kokevat ok:ksi penetroida naista joka kärsii synnytyskipujen kaltaisista tuskista yhdynnän aikana ja toipuminen kestää päiviä. Synnytyksestä puhumattakaan…..

  • Kiitos Jenni hyvästä ja kaunistelemattomasta kirjoituksesta. Tämä on tärkeä asia ja meidän on pidettävä huoli, ettei maailma unohda tuota kauheaa rituaalia. Katsoin myös Aavikon kukka -elokuvan, josta erityisesti silpomiskohtaus piirtyi mieleeni ikuisiksi ajoiksi. Miten pieni tyttö silvottiin lasinpalasilla ja jätettiin yksinään verisenä itkemään sanoinkuvaamattoman kamalaa kipuaan. Sitä en voi äitinä käsittää. Solidaarisuus tekee tärkeää työtä tämän asian muuttamiseksi ja aion todellakin itse lahjoittaa, jotta työ saa jatkua.

    Sinulla on sydän kultaa. Kiitos vielä kerran.

  • Vaikka olen kuullut tästä kammottavasta aiheesta, aloin itkeä tätä lukiessani…

  • marra

    Olen tiennyt ympärileikkauksen tarkoittavan ainakin klitoriksen poisleikkaamista, mutten ikinä ollut kuullut umpeen ompelemisesta. En voi edes kuvitella, enkä haluakaan kuvitella, miten tällainen leikkaaminen onnistuu jollain partaterällä… Kiitos Jenni, olet tärkeässä työssä mukana.

  • Jenniii

    Todella hyvä ja hienosti kirjoitettu juttu tärkeästä aiheesta! Hyvä, että tästä puhutaan. Tää asia on ihmisoikeudellisesti aivan järkyttävä. Näiltä naisilta riistetään osa ihmisyyttä ja minuutta sekä viedään oikeus seksuaalisuuteen ja omaan kehoon! Toivon todella, että asiat muuttuvat aikojen kuluessa.

  • Fatmata

    Itse törmäsin asiaan noin 30 vuotta sitten. Luin aiheesta hammaslääkärin odotustilassa, jostakin lääketieteellisestä lehdestä. Järkytykseni oli totaalinen ja kyyneleet valuivat yhä poskilleni, kun minut kutsuttiin vastaanottohuoneeseen. Hammaslääkäri luuli, että olin totaalisesti peloissani käynnin vuoksi. Vuodet himmensivät artikkelin jysäyttämää kauhua. Kunnes se tuli taas ajankohtaiseksi ja nyt entistä raadollisemmalla tavalla. Olemme perheen kanssa käyneet Gambiassa vuodesta 2007 saakka vuosittain. Olemme tutustuneet paikallisiin ihmisiin ja erityisesti erään koridaan, slummihökkelin asukkaisiin. Olen opetellut mandinkaa ja pärjäilen paikallisten naisten kanssa heidän omalla kielellään. Koskaan he eivät olleet paljastaneet minulle, että Gambia on yksi niistä 28 maasta, jossa kammottavaa silpomista harrastetaan. Vielä pari vuotta sitten se oli naisten varjelema salaisuus, tabu, josta edes perheen isillä ei ollut tarkaa tietoa. Asia valkeni minulle, luettuani ajankohtaisen artikkelin aiheesta pari vuotta sitten. Vietin kauheita hetkiä, kun näin silmissäni tuntemieni pikkutyttöjen kasvot. Itkin ja oksensin, pahoinvointi vyöryi yli kuin tavarajuna. Mietin, onko seuraavaksi Halimatun, Kadijatun vai Aishan vuoro päätyä raadeltavaksi. Miten pieneksi voi ihminen tuntea itsensä. Sitten maan presidentti yhtäkkiä julisti silpomisen laittomaksi. Vuoden kuluttua olin valmiina uuteen matkaan ja lelujen, lääkkeiden ja lastenvaatteiden lisäksi mukanani oli kattavat määrät painavaa tavaraa. Tietoa. Tietoa siitä, mitä kaikkea silpominen voi aiheuttaa vielä vuosien jälkeen itse toimenpiteestä. Tietoa siitä, miten tarjoilla tietämäni asiat paikallisille naisille niin, että he ottavat kopin ja alkavat itse miettiä silpomisen mielettömyytttä. Mukanani kannoin myös aimo annoksen pelkoa. Kuunnellaanko minua valkoista naista, käsketäänkö olla puuttumatta heidän asioihinsa. Presidentin säätämä laki oli kuitenkin hyvä pehmustus. Aiheesta oli jo informoitu radiossa ja lehdissä. Sain yllättävän hyvän vastaanoton. Varsinkin nuoret miehet olivat yllätys, yllätys kiihkeästi samaa mieltä kanssani. Tiedonjyvät on nyt siis kylvetty pikkuiseen yhteisöön. Tekemäni työ on vielä kovin vaatimatonta, mutta toivon tiedon leviävän. Kun halu suojella tyttöjä lähtee yhteisöstä itsestään, se toimii satavarmasti paremmin, kuin mikään laki.

Related posts