14/09/16

Tummempaa ja lyhyempää

39 48

Voitteko kuvitella, miten haastavaa on sovitella aikatauluja yhteen, kun kyseessä on kaksi kiireistä ja jatkuvasti reissaavaa ihmistä? Voin kertoa, että kyllä, on haastavaa. Ja kamalaa siitä tulee siinä vaiheessa, kun yhtälön toinen osapuoli on luottokampaajasi ja peilistä tuijottaa vastaan sellainen harakanpesä, että sille niin sanotusti tarttis tehdä jotain ja mieluiten vähän äkkiä.

Monta viikkoa tässä ehdittiin synkata kalentereita ja etsiä sopivaa aikaa, mutta löytyihän se sieltä lopulta. Olin ilmoittanut Mikolle, että millään muulla ei ole väliä, kunhan se aika järjestyy ennen ensi viikkoa, jolloin suuntaan Milanoon muotiviikolle. Olin nimittäin päättänyt, että sen harakanpesän kanssa en nimittäin suostuisi Italian maaperälle astumaan. Onneksi yhteinen hetki löytyi ja koitti viimein eilen. Edellisestä kampaajakerrasta olikin ehtinyt vierähtää jo aika tarkalleen kolme kuukautta.

Ensimmäistä kertaa ehkä koskaan minusta tuntui eilen kampaajan tuoliin istuessani, että hiukseni olivat oikeasti vähän huonokuntoiset. Keväällä kampanjaa varten toteutettu koko pään vaalennus yhdistettynä aurinkoiseen kesään olivat saattaneet kuontalon sellaiseen jamaan, että latvat tuntuivat ihan rutikuivilta. Tukka oli myös auttamattomasti kasvanut ulos mallistaan eikä tuntunut enää asettuvan hyvin oikein mihinkään asentoon. Tästä syystä pidin sitä yleensä aina kiinni.

Minulla harvoin on mitään suurta visiota, kun istahdan Mikon kampaajantuoliin. Siksi onkin kullanarvoista, että kampaajani paitsi tuntuu olevan kuin ajatustenlukija, hänellä on myös omaa näkemystä ja ideoita siitä, mitä tukalle kulloinkin voisi tehdä. Yleensä ajatuksemme osuvat hirmu hyvin yksiin ja olen poikkeuksetta ollut todella tyytyväinen lopputulokseen kampaajalta poistuessani. Vasta Mikon myötä ymmärsin, että kampaajakäynnin jälkeen voi ihan heti olla se fiilis, että rakastan tätä tukkaa. Mikkoa ennen olin lähes aina lähtenyt kampaajan pakeilta ajatellen, että no tämä on sitten kahden viikon päästä hyvä…

Mutta kerta se on kuulkaas ensimmäinenkin, kun luottokampaajan kätten jälki vaatii hiukan totuttelua. Hiukset tosiaan olivat eilen kampaajalle marssiessani väriltään nuhjuiset ja hiusten kunto kuiva ja kulahtanut, joten oli selvää, että pituudesta ainakin saisi lähteä useampi sentti, koska halusin rutikuivista latvoista eroon. Lisäksi minulla oli tunne, etten haluaisi rasittaa enää auringon ja aiempien värjäysten rasittamaa hiusta uudella vaalennuksella. Niinpä tiedossa oli hiukan tummempaa ja lyhyempää. Se, miten tumma ja lyhyt siitä sitten lopulta tulikaan, tuntui aluksi vähän jännittävältä…

Ero entiseen ei loppujen lopuksi ole mitenkään ihan valtaisan suuri. Minulla on aiemmin ollut tätä lyhyempikin polkka ja hiusten sävy on tällä hetkellä itse asiassa hyvin lähellä omaa luonnollista sävyäni. Silti muutos tosi blondista ja harteille reilusti ulottuvasta tukasta tähän tuntui jostain syystä tällä kertaa hirmu radikaalilta. Ehkä osin syynä oli Mikon hiekkaisen luonnollisen vaalean sävyn sekaan ujuttama vaaleanpunainen häivähdys ja osin eilisen föönauksen jäljiltä pöyhkeä muoto, mutta ensimmäistä kertaa oli tunne, että tätä täytyy hetki sulatella.

Nyt kun kuitenkin olen nukkunut yön yli ja pessyt hiukset ensimmäistä kertaa itse, fiilis hiuksista on ihan toisenlainen. Nappasin nämä kuvat tänään aamupäivällä ja totesin, että tämä on hyvä. Tämä on oikein hyvä. Sävyhän on kaikessa luonnollisuudessaan oikeastaan todella kaunis ja pituuskin imartelee. Eli tykkään ja kaunis kiitos jälleen Mikolle upeasta duunista! Mitäs muut tykkäätte tästä uudesta lookista?

Translation: Yesterday was a day that I had really been looking forward to: the hairdresser’s appointment. My hair was in that phase where it just doesn’t seem to go well, no matter what you do with it. Whenever every day is suddenly a bad hair day, it is definitely the time to do something about it. The only problem was that both me and my hairdresser are super busy and travelling practically all the time. So finding a time that would suit us both turned out to be a real challenge. But yesterday I finally got my head updated. I have to admit that this haircut and colour needed a little bit more getting used to, but now that I’ve slept on it and had a little bit of time to adjust, I really love the natural tone and the sharp bob cut. Thank you Mikko, once again!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Tags: ,

Categorised in: Kauneus

39 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Related posts