24/08/16

Festariseikkailu Bilbaossa – ei ihan kuin Strömsössä

5 61 bbk-live-tytot

Löysin arkistojeni kätköistä muutamat kesäiset asukuvat Bilbaon BBK Live -festaritunnelmista ja ajattelin, että ne voisi laittaa jakoon ennen kuin ehditään yhtään pidemmälle syksyyn. Jotenkin tuolla ulkona on jo niin syksyinen fiilis, että nämä kesän festarikuvat tuntuvat aivan tolkuttoman kaukaisilta tästä hetkestä, vaikka ei niitä lämpöasteita Bilbaon kesässäkään paljolti päälle kahdenkymmenen ollut. Se on se joku vire tai tuoksu tuossa tuulessa, joka tekee syksyn tunnun. Ja koleat aamut.

Vietimme siis heinäkuisella Bilbaon reissullamme myös yhden päivän BBK Live -festareilla, joka ei muuten ole Espanjan kesäreissulle yhtään hassumpi lisä – vinkiksi muillekin! Jos tykkäät Flow-festareiden artistitarjonnasta, tykkäät todennäköisesti myös BBK Livesta. Ihan putkeen kaikki ei festarireissullamme mennyt, mutta päällimmäiseksi jäi silti hyvä fiilis ja aimo annos mahtavia muistoja. Tässä siis raporttia Bilbaon festaritunnelmista huippuhetkineen ja vastoinkäymisineen. :D

bbk-live3

Tänä vuonna Bilbaossa esiintyikin itse asiassa useita samoja artisteja kuin Flowssa, joten muutamat Flown esiintyjät tuli tsekattua jo reilu kuukausi aiemmin Espanjan auringossa. Mitä tutkailimme BBK Liven aiempien vuosien esiintyjäkattauksia, festarit ovat kyllä vuodesta toiseen olleet täynnä kovia nimiä, joten suosittelen katsastamaan tarjonnan, jos satut noihin aikoihin suuntaamaan Pohjois-Espanjaan ja kaupunkifestarit kiinnostavat.

BBK Liven esiintyjäkaartiin kuuluivat tänä kesänä muun muassa Arcade Fire, M83, New Order, Chvrches ja Four Tet, joista viimeisen kyllä missasin, koska esiintymisen alkamisajankohta oli vasta neljältä aamuyöstä. Hiukan on siis siinä mielessä eri meininki kuin Helsingissä. Yksi BBK Liven parhaista oli kuitenkin iki-ihana Years & Years, joka tuntui laulattavan paikallisia ikään katsomatta. Festareiden kovimmat sympatiapisteet sai 50-60-vuotias mies, joka takanamme lauloi mukana sielunsa kyllyydestä ja tuntui osaavan kaikki biisit ulkoa. <3

BBK Liven sijainti on aika jännittävä, sillä kekkerit järjestetään käytännössä vuoren (kukkulan, haha?) laella Bilbaon laitamilla. Matka keskustasta festarialueelle ei ole pitkä, mutta se on jyrkkä. Autot eivät pääse kulkemaan ylös asti ainakaan festareiden aikaan, joten tiedossa on kipuamista ja kapuamista. Meille sporttisille suomalaisille asia ei tuottanut ongelmia, mutta brittituristit hikoilivat perässämme varsin tuskissaan. ;)

Itse festarialue nurmikenttineen oli varsin viihtyisä, mutta voin kuvitella, että sadesään yllättäessä saattaa olla mutaista. Matkaoppaamme ohjeisti meitä etukäteen laittamaan lenkkarit jalkaan – en totellut. Paikan päällä huomasin, että JOKAISELLA festarikävijällä oli lenkkarit jalassaan. Pärjäsin matalilla avokkaillani ihan hyvin, mutta ne olivat kyllä melkoisen lian ja pölyn peitossa illalla hotellille kömpiessämme. Onneksi kiiltävältä nahkapinnalta on helppo pyyhkiä sotku pois. Suosittelisin silti itsekin lenkkareita tai tennareita BBK Liven kävijöille, enkä vähiten siksi, että festareilta pois pääseminen ei onnistunutkaan ihan niin sujuvasti kuin olisi voinut odottaa…

Jos Flowssa on jotain kehuttava niin sitä, että järjestelyt oikeasti toimivat  todella hyvin. Satunnaiset ruuhkat ja vessajonotkin kuuluvat jossain määrin festarielämään, joten niitä voi sietää – vaikka Roskilde on kyllä edelleen ylivoimainen ykkönen järjestelyiden toimivuudessa ja jonotusten minimoinnissa vaatimattoman festarikokemukseni pohjalta.

Vaikka BBK Liven festarialue sinänsä oli ihan kiva ja toimiva, olisi monessa pikkujutussa ainakin näin suomalaisesta näkökulmasta voinut olla hiukan petrattavaa. Ensinnäkin opasteet olisivat voineet olla selkeämmät. Ehdimme olla festarialueella ainakin tunnin, ennen kuin onnistuimme selvittämään, mikä kolmesta ulkoilmalavasta oli päälava, muista areenoista nyt puhumattakaan. Muilta festarikävijöiltä kyseleminen ei auttanut, koska kukaan ei tuntunut tietävän. :D Lopulta sain viinikojun baarimikolta ohjelmalehtisen, jossa oli kartta. Herra antoi siis minulle omansa. Mitään käryä meillä ei ollut, missä moisia lehtisiä mahdettiin jakaa – ei nimittäin ainakaan sisäänkäynnin yhteydessä.

Roskiksia festarialueella ei ollut nimeksikään (tai ainakaan emme löytäneet niitä) ja se muuten myös näkyi alueen siisteydessä, tai siis törkyisyydessä. Toisin sanoen, nurmikenttä lainehti roskista, käytetyistä muovimukeista, jne. Hauskana ideana festareille oli tuotu käveleviä roskiksia eli työntekijöitä, joilla oli selässään valtavia roskakoreja, mutta jos sellainen ei nyt sattunut sopivasti vaeltamaan ohi juuri oikealla hetkellä, olisi ollut hyvä sijoittaa alueelle myös reilusti kiinteitä roskapönttöjä.

Veden saatavuus festarialueella oli varsin heikkoa. Vesipulloja myytiin kyllä muutamalla baaritiskillä, mutta alueella oli useita baareja, joista vettä ei saanut. Pullot myös annettiin ostajille ilman korkkia eli vettä ei voinut siis ostaa varastoon tai pulloa laittaa vaikkapa puoliksi juotuna reppuun. Kaljaa sen sijaan myytiin senkin edestä – kävelevien roskisten lisäksi paikalla oli reilusti käveleviä kaljahanoja. Tästä huolimatta ördäystä tai liian kännisiä ihmisiä ei näkynyt missään.

Lopullinen fail festarijärjestelyissä oli kuitenkin poistuminen alueelta ja pääsy kaupunkiin. Ensinnäkin, festarialueella oli ERIKSEEN sisäänkäynti ja uloskäynti. Sisäänkäynnistä ei siis päässyt ulos – ei siitäkään huolimatta, että ulos pyrkiessämme paikalla ei ollut lainkaan jonoa tai mitään muutakaan haastetta molempiin suuntiin ohjautuvalle liikenteelle silmämääräisesti arvioituna. Järkkärit komensivat meidät jämäkästi EXITin suuntaan, joka luonnollisesti sijaitsi aivan toisella puolen koko festarialuetta. Tässä kohtaa hieman kiristi, koska väsytti, tihkutti vettä ja olimme juuri vaeltaneet sieltä toiselta puolen suurta festarialuetta sinne sisäänkäynnille.

Luonnollisestikaan sitä uloskäyntiä ei ollut merkitty MITENKÄÄN näkyvin merkein – oikeastaan se näkyi vain siinä pikkuruisessa ohjelmalehtisessä, jota puolestaan ei saanut mistään. Emme olleet ainoita, jotka kokivat saman karun kohtalon, sillä käytännössä varmaan suurin osa ulos pyrkivästä festarikansasta yritti päästä pois nimenomaan sen sisäänkäynnin kautta. Logiikka hoi? Tässä systeemissä ei ollut järjen hiventä. Ja jos nyt välttämättä haluttiin toteuttaa homma näin, olisi sisään- ja uloskäynnit pitänyt merkitä todella selkeästi.

Löysimme viimein ulos, mutta ensin meidän piti vaeltaa aivan liian pitkältä tuntuva matka Arcade Firen keikkaa seuraavan valtavan väkijoukon läpi puskien – tai siis toisin sanoen se kiertäen, koska sen ihmismassan lävitse pääseminen olisi ollut mahdotonta. Festarialueelle piti tietojemme mukaan liikennöidä bussikuljetus Bilbaon keskustasta säännöllisin vuorovälein (olisikohan ollut 20 minuuttia), mutta vilaustakaan tästä bussista emme missään vaiheessa koskaan nähneet – emme mennessä emmekä palatessa. Myös opasteet vuorelta kaupungin suuntaan olivat olemattomat. Luonnollisesti valitsimme palata kaupunkiin samaa reittiä kuin olimme festarialueelle saapuneetkin. VIRHE!

Laskeuduimme vuoren rinnettä ja päädyimme lopulta paikkaan, johon taksi oli meidät tullessa jättänyt. Siellä odottelikin taksijonossa pieni joukko ihmisiä ja olimme toiveikkaina, että pääsisimme varmaan pian taksiin, koska meitä ennen oli vain kolmisen seuruetta. Takseja saapui alueelle harvakseltaan, mutta vähitellen ihmiset pääsivät hyppäämään kyytiin ja huristelemaan kaupungin suuntaan.

Ihmettelimme hiukan, että takseja saapui paikalle niin vähän ottaen huomioon, että kyseessä oli kuitenkin valtava yleisötapahtuma, jossa asiakkaita todennäköisesti riittäisi kylliksi kaikkiin kaupungin takseihin. Odottelimme silti kiltisti tihkusateessa omaa vuoroamme, kunnes olimme viimein ensimmäisinä jonossa… Tässä kohtaa alueen suulla koko ajan partioinut poliisipartio päättikin, että paikalle ei enää päästetä takseja. Että tämä tie onkin nyt tästä hetkestä eteenpäin täysin suljettu. Että kiivetkää takaisin sinne ylös festarialueelle ja kiertäkää toiselle puolen vuorta. Sieltä voisi sitten napata taksin.

Tässä kohtaa fiilis oli suoraan sanottuna, että you have got to be fucking kidding me… Neuvottelu poliisin kanssa oli täysin turhaa: näin oli päätetty ja keskustelu oli päättynyt. Yritimme käyttää turistikorttia ja vedota raukkoina tunteisiin, mutta viranomaisia ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Päätimme, ettei ollut mitään järkeä lähteä kapuamaan takaisin vuoren rinnettä ja lähdimme vain kävelemään autotien viertä kohti kaupunkia epätoivoisena haaveenamme, että jostain sattuisi tupsahtamaan vastaan vapaa taksi. Toiveajattelua tosiaankin, koska muut taksia perässämme jonottaneet päätyivät samaan ratkaisuun ja tuntui, että alkoi melkoinen kilpajuoksu kaupunkia kohti, kun kaikki haaveilivat siitä maagisesti ilmestyvästä haamutaksista, jonka ehtisivät ensimmäisinä muiden nenän edestä siepata.

Lopulta melkoisen kävelyn jälkeen pääsimme ison risteyksen kohdalle ja toiveikkaina huidoimme jokaiselle (harvalle) ohi ajavalle taksille, josko joku niistä sattuisi olemaan vapaana. Kukaan ei pysähtynyt – eivät edes ne autot, joiden valo paloi vihreänä. Lopulta joku kiltti taksikuski hiljensi kohdallamme, pysähtyi punaisiin valoihin ja kiljaisi ikkunasta sen merkiksi, että nyt tytöt autoon ja vähän äkkiä. :D Olemattomalla englanninkielellään hän onnistui selvittämään, että risteykseen ei saanut pysähtyä (vaikka tuohon aikaan yöstä liikennettä ei siis käytännössä ollut juuri lainkaan). No tämä selvensi, miksi olimme huitoneet turhaan viimeiset 10 minuuttia. Se on hassu juttu tuo espanjalaisen boheemi mentaliteetti – joitakin sääntöjä noudatetaan pilkuntarkasti ja toisten kanssa ei ole sitten niin väliksi. Joka tapauksessa olimme suunnattoman kiitollisia, että pääsimme viimein kyytiin ja hotellille nukkumaan.

Kaikella rakkaudella, espanjalaiset… OPASTEET BEST! Kaikesta säädöstä huolimatta festarikokemus jäi vahvasti plussan puolelle: seurana oli joukko maailman ihanimpia mimmejä eli Sara, Liisa ja Dorit, aurinko paistoi suurimman osan festari-illasta, tunnelma oli paikan päällä loistava, espanjalaiset ihmiset olivat iloisia ja ystävällisiä ja näimme illan aikana muutaman ihan fantastisen keikan. Että menisin uudelleenkin ilolla. :) Ja metsästäisin heti alkuillasta käsiini sen ohjelmaoppaan karttoineen ja opiskelisin kannesta kanteen ulkoa, haha.

Festarilookina toimi tällä kertaa rakas kirpparimekkoni, jonka löysin muutama vuosi sitten Berliinistä. Mekko on vilahtanut blogissa joskus aiemminkin, mutta sitten viime näkemän se on muuttanut hieman muotoaan… Kolttu on nimittäin kokoa XL ja olin vain kiristänyt sen vyötäröllä olevaa kuminauhaa kotikonstein vetämällä sitä solmun avulla tiukemmaksi. Koska mekko kuitenkin lienee jostain 70-luvulta, tuo kuminauha oli vuosien saatossa ehkä ehtinyt hiutua ja lörpähtää siihen pisteeseen, että se löystyi löystymistään ja lopulta siinä ei ollut enää lainkaan joustoa. Suunnitelmissani on koko tämän parin vuoden ajan ollut vaihtaa tilalle uusi, mutta no, nämä ovat sellaisia ikuisuusprojekteja – meikäläiselle ainakin.

Koska mekko on löprähtäneestä kuminauhastaan huolimatta ollut lemppareitani, ratkaisin kuminauhaongelman lopulta poistamalla sen kokonaan. Kiristin kerran yksiin juhliin kaiken joustonsa menettäneen kumpparin niin tiukalle, että jouduin illalla mekkoa riisuessani leikkaamaan sen katki. Ja sen jälkeen mekko on palvellut ilman kuminauhaa. Ja minusta se on aika söpö noinkin. Tarkoituksena olisi vielä pujottaa tilalle uusi, mutta ehkä sitten ensi kesäksi… Joka tapauksessa, elämäni parhaita kirpparilöytöjä! :)

Suurkiitos vielä tytöille mahtavasta reissuseurasta ja Bilbaon matkailulle tämän seikkailun järjestämisestä!

bbk-live7bbk-live6

Photos: Jenni Rotonen & Sara Vanninen

Tags: , , , , , ,

Categorised in: Kulttuuri, Matkat, Muoti, Musiikki

5 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Ihana kirppismekko :) Onko sulla alla ihan tavalliset olkaimettomat liivit? Mulla ei meinaa pysyä mitkään ylhäällä, olis kiva kuitenkin tiettyjen vaatteiden kanssa ylimääräiset olkaimet pois/piiloon..

  • Oho, olipahan seikkailu! Minun ja bestikseni Barcelonan-reissun seikkailut tuntuvat vielä pieniltä tuohon verrattuna. :D

    • Pitipähän vielä sanomani, että liityin eilen – osittain sinun ansiostasi – SPR:n ystävätoimintaan! Nyt odottelen vain, josko se kantaisi hedelmää. :)

  • T-K

    Puhuuko teistä moni espanjaa? Tuohon soppaan olisi vielä kuulunut, että yhteistä kieltä ei löydy. :)

    Minkä hintainen festari oli? Paljonko lippu olisi maksanut tai ruoka ja juomat? Entä se vesipullo?

    Oma vähäinen kokemukseni taas on, että ulkomailla osataan paremmin hoitaa suuret tapahtumat. Ihmismassat liikkuvat pääsääntöisesti tönimättä. Ehkä se vain johtuu siitä, että matkalla ei itsellä yleensä ole kiire minnekään, eikä ole tarvetta ryysiä ensimmäisten joukossa. Suomessa tuntuu, että ihmiset ajattelevat, ettei ulos pääse, jos ei tunge ekana ja eturiviin on ängettävä vaikka saapuu paikalle viimeisenä.

  • Kristiina

    Minäkin olin noilla festareilla ja ihan samoja asioita ihmettelin :D Ilmaiset festaribussit onnistuin ihme kyllä löytämään. Ohjelmalehtisen sain sisäänkäynnin jälkeen, mutta espanjaa taitamattomana jäi moni asia silti mysteeriksi.

Related posts