29/06/16

Yksin muttei kuitenkaan yksin matkalla

8 35

Kukkuu! Pienen hiljaiselon jälkeen olen taas linjoilla. Minulla ei todellakaan ollut suunnitelmissani laittaa blogia lomalle Milanon matkani ajaksi, mutta niin siinä sitten kuitenkin kävi – ihan vahingossa. Vähän samaan tapaan kuin päädyin koko reissuun melkoisen spontaanin päähänpiston tuloksena, päädyin pitämään taukoa internetin ihmeellisestä maailmastakin täysin hetken mielijohteesta. Nettiyhteydet kyllä pelasivat reissun päällä kiitettävästi, mutta oma päänuppi kaipasi selvästi taukoa. Ja ehkä se siksi oli ihan tarpeen.

Suoraan sanottuna en edes muista, milloin olisin viimeksi pitänyt blogista rehellistä lomaa, joten oli oikeastaan aika ihanaa saada unohtaa koko blogi vähäksi aikaa ja keskittyä ihan vain näkemään, kokemaan ja elämään hetkessä. Kameraan ei ehkä tältä reissulta tallentunut miljoonaa kuvaa, mutta omien muistojen sopukoihin sitäkin arvokkaampia hetkiä.

Reissu oli kaikella tapaa hyvin erilainen aiempiin tekemiini matkoihin verrattuna. En ole oikein koskaan matkustanut yksin minnekään, mutta tämä oli jo melko lähellä sitä. Ystäväni Eeva  oli lentänyt Milanoon jo aiemmin muotiviikolle töihin, joten ajatuksissa oli, että voisimme sitten treffata paikan päällä. Ihan alun alkujaan oli ollut suunnitteilla, että matkustaisimme ja asuisimme paikan päällä yhdessä, mutta Eevan työkalenterin täyttyessä alkoi näyttää siltä, että olisi paras tehdä ihan omat suunnitelmat. Niinpä vuokrasin itselleni kämpän ja sovimme, että näemme, kun Eeva töiltään ehtii.

Olin aluksi suorastaan ahdistunut ajatuksesta lähteä reissuun yksin. Se vaatii ehkä tietynlaisen mielentilan ja minä en juuri sillä hetkellä tainnut olla ihan oikeanlaisessa mielentilassa. Kuitenkin mitä lähemmäs matkan ajankohta tuli, sitä innostuneemmaksi fiilikseni tulevasta reissusta kävi. Yhtäkkiä olinkin aika innoissani mahdollisuudesta matkustaa täysin omilla ehdoillani, omien aikataulujeni mukaan ja muiden suunnitelmista riippumatta. Olihan se hiukan jännittävää, mutta enimmäkseen vain mahtavaa. Viikon kaupunkiloma Euroopassa tällä tavoin yksin ei tietenkään ole kovinkaan kummoinen juttu – matkustavathan minua paljon nuoremmatkin ihmiset ympäri maailmaa ihan itsekseen – mutta minulle tämä oli ensimmäinen kerta ja siksi vähän jännittävä kokemus noin etukäteen ajateltuna.

Jos jotain sain huomata, niin yksin matkustamisen parhaita puolia on kyllä se, että reissun aikana tulee ihan eri tavalla tutustuttua uusiin ihmisiin. Yhtäkkiä matkan varrella huomasinkin, etten ollut todellakaan yksin. Enkä varsinkaan niin yksin kuin olin ehkä etukäteen kuvitellut. Silti samaan aikaan kaltaiselleni sosiaaliselle erakolle (tästä ristiriitaisesta persoonallisuuden piirteestä pitää muuten joskus puhua enemmänkin) tuntui suorastaan helpottavalta, että myös maailmalla matkatessa oli mahdollisuuksia ja tilaa yksinoloon, mitä usein jonkun toisen kanssa reissatessa ei ole.

Kaiken kaikkiaan Milanon reissustani jäi päällimmäiseksi tunne, että lähden takuulla yksin reissuun toistekin. Tässä teille jaettavaksi niitä muutamia kameraan tallentuneita hetkiä viikon varrelta ja toinen samanmoinen satsi on luvassa vielä myöhemmin.

Translation: I don’t even remember the last time I took a holiday from my blog but last week I ended up doing so as spontaneously as I booked my trip to Milan. When I finally was in Milan, enjoying all the moments and experiences that were thrown my way, I kind of forgot about the whole blog. Maybe my mind needed the break, so I assume it was good to take one.

I have never really travelled alone before so this trip was quite exciting for me. A friend of mine was already in Milan so I knew there was someone to occasionally hang out with if I felt like doing so but there is something about travelling solo that I never realized before I actually got to explore it by myself. The first thing is that you are not as lonely as you might think. When you are alone, you actually get to know people surprisingly easily. Yet at the same you have the freedom to be alone whenever you want and plan your own schedules the way you want – for a sociable introvert like me (that may sound like an impossible combination but I really am like that) it can be just perfect. 

During this trip I may not have taken a zillion photographs to remember it by but instead focused on living in the moment, enjoying the experiences and capturing them in my own mind rather than on my memory card. I still managed to get a few photos too, so here are some of those visual memories that I made along the way. :)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Tags: , , , ,

Categorised in: Elämä, Matkat

8 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • lusene

    Minä en ole ikinä lähtenyt varsinaiselle lomamatkalle yksin, mutta opiskeluun liittyviä reissuja on pari tullut tehtyä (toisella olen itse asiassa paraikaa) ja olen samaa mieltä siitä, että yksin ulkomailla oleminen antaa jotenkin ihan eri tavalla kuin yhdessä reissaaminen. Ainoa, mikä minua vähän harmittaa on se, ettei ole ketään vakituista jonka kanssa voisi mennä ulos syömään tai yksille :D Yksin se on vähän tympeää. Muuten tykkään tutustua uuteen paikkaan yksin ja tehdä sellaisia juttuja, joita ei ehkä toisen kanssa tulisi tehtyä. Eilen kävin yhdessä kauniissa näköalatornissa ja seisoskelin sen huipulla pitkän aikaa ihan ylhäisessä yksinäisyydessäni kauniita maisemia ihaillen, ja jotenkin siinä hetkessä oli jotain hienoa.

    Olisipa tosiaan mielenkiintoista kuulla lisää ajatuksiasi siitä, millä tavalla koet olevasi yksinäinen erakko :) Jotenkin samastuin termiin, vaikken tiedäkään tarkoitatko sillä sitä miten minä sen ymmärrän. Hengaan mieluiten yksin ja tunnen oloni tietyllä tavalla turvallisimmaksi ja rennoimmaksi yksin ollessani, mutta toisaalta haluaisin mielelläni tutustua uusiin ihmisiin ja silloin tällöin tykkään sosiaalisista tapahtumista tosi paljon. Joskus on vähän hankala selittää muille omia sosiaalisia preferenssejä, kun suurin osa tuntuu ajattelevan että joko tai.

  • lottas

    aivan UPEITA kuvia :)

  • Julia

    Hei mäkin koen olevan sosiaalinen erakko, kiinnostavaa jos kirjoitat siitä!

  • Ambe

    Itselläni on oikeastaan vain yksi ulkomaanreissu, jonne olen lähtenyt täysin yksin. Kyseessä oli opintoihini liittyvä reissu tänä keväänä, ja koin itse sen myös hyvin valaisevana kokemuksena. Pelkäsin reissuun lähtöä ja olin jopa hivenen ahdistunut jo ennakkoon “siellä kohtaamastani yksinäisyydestä”, mutta tosiasiassa tutustuin paikan päällä todella moniin uusiin ihmisiin eri puolilta maailmaa!

    Minulle oli myös tärkeää huomata “pärjääväni yksin”, sillä olen tähän asti ollut enemmänkin reissuporukoissa se, joka antaa muiden lukea karttaa ja hoitaa suunnistuksen ja käytännön järjestelyt. Tuon reissun jälkeen kuitenkin olen huomannut jotenkin, että luotan itseeni enemmän myös tuolla saralla. Aiemmin olen vain vedonnut huonoon suuntavaistooni. :D

    Ps. Yksi sosiaalinen erakko myös täällä, odotan innolla jos päätät aiheesta kirjoittaa. :)

  • Milano on loistava paikka matkata omatoimisesti (suosin tätä sanaa, miksi suomeksi sanotaan aina yksin joka on negatiivinen sana?)! Itse olen asunut siellä au pairina ja sitten ollut siellä työmatkalla http://helsinkidragonfly.blogspot.fi/2014/05/open-my-heart-and-you-will-see-graved.html.

    xxx
    E
    http://helsinkidragonfly.blogspot.fi/

Related posts