14/06/16

Miniloma joka päivä

8 57

En oikeastaan ihan tarkalleen muista, milloin olisin viimeksi viettänyt kesälomaa. Tai no, lomaa ylipäänsä. Vaikka maailma ei takuulla kaatuisi, jos blogini jäisi päivittymättä viikoksi tai pariksi, totaalista sometaukoa on tässä työssä vaikea pitää. Voisi toki huhkia töitä ekstraa vähän ennakkoon ja ajastaa postauksia ilmestymään lomailun ajaksi, jos mielisi tehdä ihan täydellisen irtioton internetin ihmeellisestä maailmasta ja töiden parista. Moni bloggaaja tekeekin näin, mutta minä olen hurjan huono suunnittelemaan ja valmistelemaan postauksia etukäteen edes muutamaksi päiväksi. Niinpä olen päätynyt siihen tulokseen, että ihan täydellistä lomaa ei juuri nyt ole eikä tule.

Tekisi varmasti hyvää irroittautua joskus työasioista kokonaan hetkeksi, mutta jokainen yrittäjä tietää, kuinka hankalaa se käytännössä on. Yleensä kesäisin olen kuitenkin sallinut itselleni vähän vapauksia: on lupa pitää vähän rennompaa postaustahtia yllä ja ei se ole ihan niin vakavaa, jos joka päivä ei ilmesty postausta lainkaan. Tuskinpa siellä ruudun takanakaan maltetaan istua nenä kiinni näytössä, jos ulkona on täydellinen kesäpäivä. :)

Niinpä olenkin luonut tällaisen ihan uuden kesälomakonseptin: yhden kokonaisvaltaisen lomajakson sijaan pidän joka päivä vähäsen lomaa. Tai jos nyt en ihan joka päivä, niin aika monena päivänä viikossa siltikin. Idea on se, että silloin, kun ulkona paistaa aurinko ja mieli on kesässä, on lupa jättää työt kesken ja painua ulos jätskille, kaverin kanssa treffeille, puistoon istuskelemaan kirjan kanssa tai mitä tahansa muuta mukavaa kesätekemistä.

Faktahan on, että näitä kauniita kesäpäiviä ei välttämättä täällä Suomen leveysasteilla jaella liiaksi asti, joten niistä olisi kiva nauttia silloin, kun mahdollisuus on. Sadepäivinä on sitten huoletta aikaa kökkiä sisällä koneen äärellä. Pakolliset duunihommat ja deadlinet hoidetaan asiaankuuluvalla tavalla auringonpaisteesta riippumatta, mutta kaikki muu saa jäädä odottamaan tulevaa, jos itsestä siltä tuntuu.

Tämä kulunut kevät on ollut työrintamalla ehkä elämäni antoisin, mutta myös hurjan työntäyteinen, joten tuntuu ihanalta sallia itselleen vähän tällaista rennompaa elämää nyt hetken aikaa. Hetkittäin on ollut blogin suhteen sellainen olo, että päästä ei irtoa yhtäkään uutta ajatusta, kun aivot ovat olleet niin työasioiden, aikataulujen, velvollisuuksien ja projektien täyttäminä pitkän aikaa. Sen aina huomaa, että on paljon enemmän annettavaa muillekin, kun malttaa ottaa hiukan itselleen aikaa ja antaa tilaa sellaiselle luonnolliselle itsestään syntyvälle inspiraatiolle.

Olen menneen vuoden aikana tehnyt paljon töitä itseni kanssa sen suhteen, että oppisin olemaan itselleni hiukan armollisempi ja sallivampi. Loppuvuodesta hellittäminen tapahtui osittain pakon edessä, kun olin vain henkisesti ja fyysisesti riittävän uupunut edellisvuoden muutoksista ja koettelemuksista. Oli varsin avartavaa huomata, että mitään katastrofaalista ei tapahtunutkaan, vaikka uskalsin ottaa vähän iisimmin, sallia itselleni enemmän vapautta ja rauhoittaa tahtia. Sen olen yrittänyt pitää mielessä pahimmankin hässäkän keskellä. Ja sen, että kiire on ensisijaisesti itse aiheutettua.

Haalin ihan itse itselleni valtavasti hommaa ja olen oman työni pahin kriitikko. Asetan itse itselleni tiettyjä laatukriteerejä ja tehokkuusstandardeja sekä aikaansaavuuden mittareita. Kukaan muu tuskin siitä kamalasti välittää, ilmestyykö viikon aikana 7 vai 12 postausta. Miksi siis pusertaisin itsestäni viimeisetkin mehut hampaat irvessä? Yrittäjän työssä tällainen luonne on sekä siunaus että kirous, joten pitää yrittää löytää sieltä jostakin se kultainen keskitie, jonka molempia laitoja voi sitten sopivasti tilanteen mukaan seilata.

Mutta niin… Joka päivä pieni lomahetki ja jotakin kivaa tekemistä – siinä on kuulkaa jo aika hyvä resepti onnelliseen ja rentouttavaan kesään, oli varsinaista lomaa tai ei. Parin viikon kokemuksella voin jo suositella. :)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Tags: , , ,

Categorised in: Elämä

8 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • myohmy

    Hmm, tuota kutsutaan työ- ja vapaa-ajaksi. ;) Ei mutta tosissaan, ymmärrän kyllä ja tosi hienoja ajatuksia. Tiedän itsekin miten yrittäjällä työ ja vapaa-aika hämärtyy helposti. Tai sitä normaalia vapaa-aikaa ei ole. Niitä normaaleja hetkiä joka päivä työpäivän jälkeen, jolloin voi rentoutua. Silloin, jos tuollaiset rentoutumisen hetket eivät ole arkipäivää on hyvä pitää joka päivä pieni “loma” ainakin ajatuksissa. Antaa itsensä ihailla kesää ja sitä kaikkea ohimenevää kauneutta, joka arjessa on.

    • Vapaa-aika, onko se jotakin syötävää? :D Ai että nauratti tämä sinun kommenttisi, koska vasta sitä lukiessani tajusin, että niin joo, se taitaa olla monille aika normaalia, että työn jälkeen koittaa vapaa. Haha. Onhan minullakin toki vapaa-aikaa, mutta yrittäjän arjessa ei samalla tavoin ole työaikoja kuin työntekijän ja sellaista samanlaista eroa työ- ja vapaa-ajan välillä on tässä nimenomaisessa duunissa vaikea vetää. Se blogihyrrä pyörii ikään kuin päässä koko ajan muutenkin.

      Ehkä se mitä tällä jutulla ajoin takaa ja mahdollisesti ilmaisin epäselvästi on se, että nämä lomahetket arkipäivissä voivat käytännössä tarkoittaa vaikkapa sitä, että pidän keskellä päivää spontaanisti neljän tunnin tauon työnteosta auringonpaisteesta nautiskellen tai lopetan työnteon jo muutaman tunnin etuajassa. Toisin sanoen nautiskelen siitä yrittäjän vapaudesta näinkin päin enkä vain vuorokauden ympäri töitä tehden (vaikka sekin toki on vapautta, tavallaan). :D Minullakin on toki vapaa-aikaa kiireisen arjen keskellä, mutta ehkä se avainsana on kiireettömyys. Että jos on mahdollisuus viettää vaikkapa 3-4 tunnin kiireetön nautiskeluhetki keskellä päivää, niin se tuntuu jo oikeasti vähän lomalta :)

  • Laura

    En ole yrittäjä, mutta teen työtä, jossa ei ole työaikaa. On vain määritelty työ- ja vapaapäivät. Okei, olen siitä eri asemassa kuin yrittäjät, että minulla todellakin on vapaapäiviä ja myös palkallista lomaa, mutta silti työpäivienkin aikana on mielestäni tärkeää voida välillä hengähtää ja levätä. Työajattomassa työssä on mielestäni aika samanlaiset plussat ja miinukset kuin yrittäjän arjessa: Toisaalta työpäivä venyy helposti 12 tai jopa luvattoman pitkäksi 14 tunnin mittaiseksi, toisaalta taas se antaa tiettyä vapautta joskus tehdä lyhyempää päivää, mahdollisuuden (osittain ainakin) suunnitella itse työpäivän sisällön ja luvan pitää vaikka noita mukavia jätskitaukoja keskellä päivää ja nauttia kesäsäästä. Itse tosin kaipaan ihan ympäri vuoden niitä hetken lepotaukoja, “minilomia”, työpäivään, en vain kesäisin ja hyvällä säällä. :)

    Tällä hetkellä olen pois työelämästä ja pienen lapsen kanssa kotona. Tämä jos mikä on varsinaista 24/7 valmiustilassa elämistä, joten nyt varsinkin osaan arvostaa sitä, jos vaikka kesken päivän ehtii pitää rauhallisen kahvitauon tai istahtaa terassille syömään jätskin. Ei nyt ihan loma mutta hetki aikaa nauttia auringosta ja kiireettömyydestä! (Ja ennen kun kommenttiboksi räjähtää niin kyllä, nautin myös lapsen kanssa olemisesta, en tarvitse siitä lomaa, mutta arvostan silti pieniä hengähdystaukoja myös nykyisessä arjessani.)

    • Työajattomuuteen liittyy tosiaan vähän samanlaisia ajankäytöllisiä etuja ja haasteita kuin yrittäjän arkeenkin, mutta tosiaan nuo varsinaiset lomat ovat kyllä tuossa hommassa ihana ekstraetu yrittäjään nähden. Oikeastaan voisikin ehkä sanoa, että tuollainen duuni olisi aika täydellinen ihmiselle, joka haaveilee vapaammasta työelämästä, mutta ei ole valmis ryhtymään yrittäjäksi. Vähän kuin parhaat puolet molemmista maailmoista. Veikkaan silti, että useimmille työajattomilla ja yrittäjillä on ennemminkin nimenomaan haasteena se, että päivät venyvät liian pitkiksi kuin että tulisi otettua liikaa vapaata.

      Ja ilman muuta hengähdystaukoja tarvitsee ihan jokainen, niin työstä kuin äitiydestäkin. Äitikin on sen nimenomaisen roolinsa lisäksi myös monia muita asioita: nainen, aikuinen, IHMINEN. Ja ihan kaikki tarvitsevat joskus hetken omaa aikaa ja rauhaa – se ei vähennä rakkautta lapsia kohtaan tai tee kenestäkään huonoa vanhempaa, jos joskus haluaa olla hetken ihan vain aikuisten kesken tai rauhoittua ypöyksin.

  • tinka

    Ota ihmeessä rennosti kun voit!:) surutta vaan edes parin päivän taukoja bloggaamisesta, ei sitä hyvien ilmojen aikana kukaan edes huomaa ettei tule päivityksiä.

    Sitäpaitsi ylipäätään luulen, että monen mielestä on parempi 7 postausta viikossa kuin 12, vähemmän on enemmän. Ainakin itsestäni on näin. Syynä se, että luen niin monia blogeja, että tulee ihan ähky jos joku julkaisee liian usein postauksia, ei meinaa jaksaa lukea kaikkia. Mielestäni postaus per päivä on maximi.:)

    • Oon samaa mieltä! Kun elämässä on muutakin tekemistä kuin koneella istumista, ja seuraa kuitenkin aika montaa blogia, niin postauksia kerääntyy lukulistalle helposti aikamoinen määrä jos kaikki päivittää 12 kertaa viikossa. Sitten niitä tulee lueskeltua tosi paljon jäljessä. Mielummin vähemmän kuin enemmän! :)

      • Samaa mieltä minäkin! Tykkään blogistasi valtavasti, mutten ehdi lukea puoliakaan postauksistasi: :D Eli viisikin postausta viikossa on minulle riittävästi. Tai kesällä vaikka kolme. ;) Jään kovalla postaustahdilla ihan jälkeen kaikesta. :D

Related posts