7/06/16

Antishoppailijan musta päivä

12 45

Viime viikolla saatiin nauttia hetki aivan ihanista kesähelteistä ja aurinkoisten päivien keskellä juuri sillä hetkellä, jonka olimme aikoneet omistaa asukuvien räpsimiselle, alkoi hillitön ukkoskuuro. Tietenkin. :D Tuli siis jokseenkin kiire napata nämä kuvat ennen kuin ripottelu yltyi hetkeä myöhemmin rankkasateeksi.

Tuona päivänä yllä oli kesätyylille poikkeuksellisesti kokomustaa. Yleensä ajaudun näihin tummasävyisiin asuihin enemmänkin talvella ja kesällä tulee puettua ylle vaaleampaa, tai ainakaan harvoin kokomustaa. Mutta toimiihan se musta kesälläkin, että mikäs siinä.

Olen huomannut viimeisten parin vuoden aikana, etten juuri enää osta vaatteita. Lähinnä löytöjä tulee tehtyä satunnaisesti ulkomaan matkoilla, mutta on myönnettävä, etten oikeastaan edes muista, milloin olisin viimeksi astunut vaatekauppaan ostoaikeissa täällä Helsingissä, ennen kuin muutama viikko sitten tein niin. Tai en silloinkaan ollut varsinaisesti ostoaikeissa, vaan lähinnä seuraa pitämässä kaverin shoppailureissulla. Löysin muutaman kivan vaatteen ja ostin, mutta tuo päivä herätti havahtumaan, että edellisestä kerrasta taitaa olla aikaa.

Pointtihan on se, että en minä oikeastaan tarvitse yhtään mitään. Harva meistä nykypäivänä tässä yltäkylläisyydessä tarvitsee. Ihan aina ei tarvitse ostaa tarpeeseen – joskus on ihan ok hankkia jotakin vain siksi, että se on kaunista ja tuo iloa, mutta jos ei oikein koskaan käy vaatekaupoissa, ei oikeastaan synny tällaisia mielitekojakaan. Tässä muuten vuosisadan paras säästövinkki ja niksi shoppailulakkoilijoille: pysy poissa kaupoista, niin pysyt kaukana houkutuksista. Tämä tosin ei välttämättä toimi, jos ostelee paljon verkkokaupoista. Minä kun en sitä taas niin harrasta, niin blogeissa vaeltelu ei sinänsä aja minua shoppailuhimoihin.

Ymmärrän, että tätä ostelemattomuuttani ei välttämättä blogin kautta huomaa, koska vaatevarastoni on varsin laaja ja saan paljon vaatteita nykyään blogin kautta. Mutta siitä hetkestä, kun olen itse mennyt vaatekauppaan sillä ajatuksella, että haluaisin ostaa jotakin, on varmasti kuukausia ennen tätä parin viikon takaista piipahdustani. Ehkä tässä on käynyt vähän niin kuin monelle tietyllä alalla työskentelevälle käy: kun on koko ajan sen oman mielenkiintonsa kohteen ympäröimänä, se kärsii jonkinlaisen inflaation. En tarkoita tällä sitä, ettenkö edelleenkin jaksaisi innostua ihanista ja kauniista, hyvin tehdyistä vaatteista, mutta yhä harvemmin tunnen palavaa tarvetta saada niitä omaksi – pelkkä etäältä ihailu ja hypistely riittää minulle tosi usein. Toisaalta, näin se on ollut minun kohdallani aina, mutta tuntuu, että tämä filosofia on vain vahvistunut vuosien varrella.

Osittain näistä syistä minusta tuntuu välillä hassulta, että muotiblogeja syytetään vahingollisen kulutushysterian lietsomisesta, kun itselleni tämä on toiminut lähinnä päinvastoin. Tuntuu jotenkin helpommalta valikoida sieltä valtavasta trendien ja vaatteiden kirjosta ne muutamat itselle mieluisat jutut, kun on jotenkin suorastaan inspiraation kyllästämä blogeja, lookbookeja, näytöskuvia ja verkkokauppojen tarjontaa selatessaan. Kaiken tämän ansiosta tunnen oman tyylini paremmin kuin koskaan, ja sen ansiosta hutiostoksia tulee tehtyä paljon vähemmän ja ylipäänsä ostoksia tehdessä tulee harkittua paljon tarkemmin.

En ole ostosten tekijänä ollut koskaan kovin suunnitelmallinen. Löydän harvoin mitään juuri silloin, kun etsin jotakin tiettyä ja ostan varsin harvoin todelliseen tarpeeseen. Sen sijaan tutkailen uteliaana tarjontaa ja poimin sieltä sellaisia asioita, jotka tuntuvat omalta ja ostan, jos hinta, laatu ja tyyli kohtaavat tavalla, joka sopii sen hetkiseen pukeutumisfiilikseeni oikealla tavalla. Ja loppujen lopuksi niin tapahtuu aika harvoin. Samaistun kovasti viime katumuotijutussa esitellyn Viivin ostoskäyttäytymiseen: vaikka teenkin pääasiassa heräteostoksia, pyrin aina ostamaan sellaista, mitä voisin kuvitella käyttäväni vielä vuosienkin päästä.

Viimeisimmät heräteostokseni näkyvät näissä kuvissa. Piipahdin ohi kulkiessani Erottajan Beamissa ja bongasin sieltä kauniin mustan Maison Martin Margielan epäsymmetrisen mekon, jonka hauska toispuoleinen leikkaus tuntui kivalla tavalla ajattomalta ja erilaiselta. Kassalla jo maksaessani huomasin vielä nämä Sun Buddiesin aurinkolasit, joiden hunajainen väri ja naisellinen muoto istuivat omalle nenälle kivasti. Kumpiakaan en varmasti olisi palavasti tarvinnut, mutta voi kylläpä näistä onkin viime viikkoina ollut iloa. :)

Translation: A rare sight: me in all black on a summer day. It happens – apparently!

Mekko // dress Maison Martin Margiela, bomber-takki // bomber jacket R/H*, sandaalit // sandals ATP Atelier (MINO Shop)*, aurinkolasit // sunglasses Sun Buddies

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Vesa Silver

Tags: , ,

Categorised in: Muoti

12 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Sea

    Ihana mekko ja kaunis koko asu! Itse en yleensä löydä mitään shoppailtavaa edes huutavaan tarpeeseen, nytkin risoilla farkuilla jo ties kuinka monetta viikkoa (eikä mitenkään coolisti kuluneilla, vaan oikeasti pelkään milloin se perse repeää :-D). Monena päivänä oon kaupoilla käynyt, mutta ei natsaa. On jäänyt krooninen piheily päälle ja jokainen ostos tuntuu niin kalliilta ja lopulliselta. Haluaisin omistaa just niitä rakkaus- eikä tarvehankintoja, mutta sitten lopulta hätäpäissäni ostan kolmet halvat vähän sinnepäin, kun täydellisiä ei vaan löydy. Auttaiskohan tähänkin se perinteinen resepti, että ole vaan oma itsesi, muista hymyillä, ole aktiivinen mutta älä yritä liikaa jne… Not.

    • Kiitos! :) Ehkä minulla ei niinkään ole ongelmana se pihiys, vaan se, etten oikeasti kamalan usein himoitse mitään vaatetta niin palavasti. Mutta ymmärrän todella hyvin tuon pihistelyn ja sitten vastaavasti sortumisen useampaan edulliseen, jotka ovat vähän sinnepäin. Veikkaan, että tosi monelle käy niin ja itsekin varmasti olen joskus köyhempinä opiskeluaikoina toiminut juuri noin. :D

  • Jaana B

    Olet edelleen tyylikäs, värissä tai mustassa! Hieman ristiriitaisia ajatuksia tama herättää täällä lukijan ruudun puolella. On mukavaa toki lukea rehellistä tekstiä, kuinka pärjättäisiin vähemmällä. Blogit kuitenkin esittelevät mitä kauniimpia asuja ja yhdistelmiä, joten ostohysteria on taattu täällä puolen (ei kai “tuottavaa” blogimaailmaa muuten olisi syntynyt?. Ei meitä kaikkia ole siunattu hyvällä väri- tai muotosilmällä, eikä ilmaisilla vaatenäytteillä. Selvää on, että jonkun ostolistalle vaatevinkit päättyvät, hyviä vinkkejä jos ovat, vaikkei sellaista tarvitsisi. Mielellään lukisi enemmän vinkkejä siitä, kuinka yhdistellä vaatteita pienemmän vaatekaapin voimin. Mitkä ovat toimivan vaatekaapin peruspilarit? Kuinka voisin vähemmän kuormittaa luontoa?

    • Kiitos. :) Toisaalta ajattelen itse niin, että osinhan ne hyvät vinkit nimenomaan auttavat muita hahmottamaan omaa tyyliä ja omia mieltymyksiä paremmin, jolloin parhaimmillaan auttaa ihmisiä nimenomaan tekemään parempia ja osuvampia ostoksia – toivon mukaan laatu eikä määrä edellä. :) Mutta pitää miettiä ideoita tuohon yhdistelyvinkkeihin, josko keksisi jotain konkreettista jutun juurta aiheesta!

  • riiri

    Et ehkä itse ole ostanut kuukausiin mitään uutta, mutta milloin viimeksi sait valita tuotteita joltakin yhteistyökumppanilta? Asukuvissasi valtaosa vaatteista ja asusteistasi on yhteistöiden kautta saatuja, mikä antaa sen vaikutelman että saat uusia juttuja melko usein ja tämä varmasti tyrehdyttää shoppailuintoa ja haaveita uusista vaatteista.

    • Tottakai se vaikuttaa ihan varmasti. Toisaalta, en ole ollut mikään himoshoppailija silloinkaan, kun en saanut blogin kautta yhtään mitään. Oikeastaan koen, että vaateostosteni määrä on edelleen aikalailla sama kuin ennenkin – toki ehkä hitusen pienempi siksi, että saan nykyään paljon blogin kautta.

  • elefanttinainen

    Itsekin luin tätä postausta hieman ristiriitaisin tuntein (samoin kuin pari kommentoijaa yllä). Ostohalujasi varmasti hillitsee se, että yhteistyökuvioiden kautta sinulla on mahdollisuus uusiin ja kauniisiin vaatteisiin, toisin kuin meillä, joilla tällaista mahdollisuutta ei ole.

    Näytät aina tosi hyvältä, ja kauniit postauksesi saavat varmasti ihmisiä ostamaan esittelemiäsi asuja. Siksihän niitä sinulle annetaankin – näkyvyyden toivossa, jotta me muut ostaisimme.

    • Tottakai olen eri tilanteessa moneen muuhun verrattuna. Jokaisella meistä on omanlaisensa suhde shoppailuun, tyyliin ja vaatteisiin monista eri muuttujista riippuen. Toisaalta en ole ollut mikään himoshoppailija silloinkaan, kun en ole saanut vaatteita blogin kautta eli loppujen lopuksi ostos- ja tyylifilosofiani on ollut koko blogiuran varrella aika samankaltainen.

      Tämän jutun tarkoitus ei tietenkään ollut kritisoida ketään tai vertailla omia ostostottumuksiani muiden vastaaviin – kunhan pohdiskelin omia tapojani omista lähtökohdistani. Itse ajattelen muotiblogeja ja muutakin tyyliin liittyvää mediaa ensisijaisesti siitä näkökulmasta, että inspiraation lisäksi ne tarjoavat ihmisille tutkimusretken myös omaan tyyliin. Minulle muotiblogit, muotilehdet ja katumuotikuvat ovat olleet merkittävässä roolissa omaa tyyliäni pohdiskellessa ja toivon, että voin itse blogillani rohkaista monia muita hahmottamaan ja löytämään sen itselle hyvältä ja omalta tuntuvan tyylin ja pukeutumisfilosofian – joskus yleisempien tyyli-inspiraatioiden ja yhdistelyvinkkien kautta, joskus taas konkreettisten vaateideoiden. :)

  • Salli

    Mun logiikalla tuntuu täysin luonnonlliselta, että muotiblogeja kritisoidaan kuluttamisen lietsomisesta. Blogikirjoittajien on mahdollista elättää itsensä blogipäivityksillä siksi, että blogien on huomattu lisäävän kulutusta, jolloin blogisteille on kannattavaa maksaa bloggaamisesta. Monissa mediatutkimuksissa on myös todettu, että yhtiöt ovat pienetäneet perinteisiä mainosbudjettejaan ja siirtäneet markkinointirahaa blogistipalkkioihin. Tuettujen blogien piilotehtävä on siis lisätä kulutusta. Mikään ei ole mustavalkoista ja totta on toki sekin, että blogien seuraaminen voi kannustaa tekemään kestävämpiä valintoja, mutta liian omistaminen ja turhan tiheä vaatevaraston päivitys (vaikka vanhat menisivätkin kierrätykseen) ei koskaan ole kestävää.

    • Tämä on kovin ristiriitainen aihe ja mielestäni riippuu hieman blogin lukijastakin, kuinka asian kokee – ja erityisesti, miten blogia luettuaan toimii. Toisaalta blogit inspiroivat – toisaalta on väistämätöntä, että inspiraatio johtaa kenties kuluttamiseen. Itse en kuitenkaan haluaisi ajatella, että lukijat eivät osaisi suodattaa asioita ja ostaa loppupeleissä itselleen vain sellaisia asioita joista oikeasti pitävät ja ostamaan muutenkin tavalla, joka sopii yhteen heidän omien arvojensa kanssa. Toki bloggaajat markkinoivat niiden brändien tuotteita, jotka maksavat heidän palkkansa – niin tekevät kaupoissa myyjätkin, ja kuten ei ole myyjänkään, niin ei bloggaajankaan vastuulla miettiä, löytyykö asiakkaan/ lukijan lompakosta tarpeeksi rahaa ostoksiin.

      http://thewildethings.com

      • Minä myös välillä mietin, kenen kuuluu kantaa vastuuta ja mistä. Toisinaan tuntuu, että ihan kamalan paljon vastuuta sälytetään mielellään vähän kaikesta kaikille muille kuin itselle. Kyllä ihminen viime kädessä tekee ihan itse omat päätöksensä enkä minä voi ottaa vastuuta siitä, miten lukijat tekstejäni tai kuviani tulkitsevat – se on nimittäin huomattu, että tulkintoja on suunnilleen yhtä monenlaisia kuin on tulkitsijoitakin, vaikka kuinka yrittäisi alleviivata omia tarkoitusperiään.

        Itse koen, että blogit ja muodin seuraaminen on enemmänkin auttanut hahmottamaan, mistä tykkää ja helpottanut oman tyylin löytämisessä. Sopivien ja mieluisien vaateostosten tekeminenkin on silloin helpompaa – ja tulee tehtyä vähemmän huteja kaupan kassalla. Toisaalta on varmasti totta, että muodista kiinnostunut myös ostaa vaatteita enemmän kuin sellainen, jota pukeutuminen ei lähtökohtaisesti kiinnosta niin paljon. Siitä huolimatta ei minun vaatekaappini sisältö tai koko voi olla kenellekään muulle syy kritiikittä ostaa mitä tahansa. Tai jos on, niin väitän, että ongelma on jossakin muualla kuin minun blogissani. Luotan siihen, että ihmisillä on omat näkemyksensä ja mieltymyksensä, kyky kriittiseen ajatteluun sekä kyky arvioida, mikä heille itselleen on sopivaa ja tarpeellista. Toki blogit, mainokset, lehtijutut ja kaikki ympärillämme näkemämme ja kokemamme vaikuttaa meihin jollain tapaa, mutta ei tämä nyt mikään aivopesukoneisto ole. :)

Related posts