6/06/16

Nälkäkiukkua nitistämässä

13 52

Yhteistyössä Asennemedia & Semper

Olin riemastunut, kun vuosia sitten spottasin jostain englanninkielisen uudissanan hangry. Kaikki nälissään kiukustuvat samaistunevat adjektiiviin, joka nokkelasti yhdistää sanat hungry ja angry. Olen arkielämän tilanteissa aika sävyisä ja rauhallinen, vaikka temperamenttia onkin verenperimässä minulle suotu, mutta auta armias, jos verensokeri on päässyt laskemaan pohjalukemiin ja joku keksii siinä hetkessä ryhtyä provosoimaan… Se ei ole kaunista.

Suunnitelmallisuus ei ole koskaan ollut vahvuuksiani ja tämä piirre näkyy toisinaan myös ruokailutottumuksissani. Yrittäjän elämässä epäsäännöllinen työrytmi ja intohimoinen uppoutuminen asioihin ilmenee toisinaan melko holtittomina ruokailutottumuksina. Kun työpäivää eivät rytmitä lakisääteiset ruoka- ja kahvitauot eikä kukaan patistele kotitoimistolla paussille, saatan hyvinkin unohtaa syödä ajallaan ollessani riittävän keskittynyt johonkin keskeneräiseen projektiin.

Sama järjestelmällisyyden puute syömisen suhteen näkyy myös muutenkin elämässä sekä varsinkin treenijutuissa… Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen juuri squash-hallille päästyäni tajunnut, että minulla onkin kamala nälkä. Tai kun nälkä on yllättänyt kesken pelien. Tai viimeistään heti pelin jälkeen. Fiksumpi suunnittelisi myös syömisensä niin, että on muistanut tankata muutama tunti ennen matsia, mutta meikäläinen viipottaa menemään niin vauhdilla, että välillä sekin unohtuu. Tällaisia hetkiä varten on hyvä olla laukussa jokin välipalaeväs, ihan vain varmuuden vuoksi.

Ex-poikaystäväni ennakoi viisaasti potentiaalista nälkäkiukkuani aina yhdessä reissatessamme. “Mitäpä jos piipahdettaisiin nyt tuossa ruokakaupassa ostamassa sulle tänne laukkuun pari suklaapatukkaa, varmuuden varalta. Ja kerro sitten HETI, kun alat tuntea pienintäkin orastavaa nälän tunnetta vatsanpohjassa!” Saattaa kuulostaa siltä, että minusta kuoriutuu nälkäisenä ihan joku monsteri, mutta ei nyt sentään. Reissun päällä vain sopivan ruokapaikan metsästys yhtäkkiä nälän iskiessä on usein astetta haastavampi tehtävä kuin arkiympäristössä, joten tyyppi oli fiksuna poikana päättänyt minimoida riskit. :D Ironista kyllä, onnistuimme silti saamaan asiasta riidan aikaiseksi, vaikka minulle oli varattu niitä patukoita ja raportoin nälästäni heti ensitilassa, sillä emme vain onnistuneet pääsemään yhteisymmärrykseen ravintolasta. Oh well, yritys oli kuitenkin hyvä!

Harmittaa, että usein tuon viheliäisen pikkunälän iskiessä tarjolla ei ole mitään järkevää syötävää ja tulee monesti turvauduttua hätäpäissään johonkin suklaapatukkaan tai muuhun epäterveelliseen herkkuun. Tällaisia tilanteita minulle sattuu vähän väliä kotonakin, sillä jostain syystä vihaan käydä ruokakaupassa. En osaa ikinä ostaa mitään järkevää, olen tosi laiska kokkaamaan vain itselleni ja jotenkin hetki ei tällaiselle arjen pakolliselle pahalle tunnu koskaan olevan sopiva. Niinpä kaapit ammottavat tyhjyyttään varsin usein – ja yleensä juuri silloin, kun on nälkä.

Ruokaostosinhoni on kaiketi ihan vain laiskuutta, mutta ajaa minut toisinaan tilanteisiin, että kaapeista ei ihan oikeasti löydy mitään kunnollista silloin, kun syötävää tarvitsisi. Turvaudun rikollisen usein pikanuudeleihin ja puuroon paremman puutteessa, kun pitäisi keksiä jotakin nopeasti. Myös keitetyt kananmunat ja smoothiet ajavat asiaa – silloin siis kun ne smoothieainekset onnekkaasti sattuvat löytymään kaapeista. Aika usein niitä ei tästä taloudesta löydy (kts. edellinen kappale) ja luonnollisesti havahdun tähän asiaan yleensä vasta silloin, kun olisi jo kiire jonnekin tai eletään sellaista vuorokaudenaikaa, että kauppa ei todellakaan ole avoinna.

Mieluiten syön tietysti välipalanakin jotain tuoretta hedelmää, itse tehdyn smoothien, voileivän tai jotakin muuta, mutta tällaisella huithapelilla on hyvä olla kaapeissa valmiina myös jotakin pilaantumatonta hätävaraevästä. Tästä syystä ostelen aina silloin tällöin valmiiksi joitakin pieniä välipalapatukoita ja -juomia valmiiksi kaappeihini tällaisia hätätilanteita varten, kun minulle näitä tuppaa sattumaan ehkä keskimääräistä useammin. Sellainen on sitten näppärä haukata nälän yllättäessä tai napata matkaan laukkuun.

Aika usein nämä valmiit välipalaherkutkaan eivät ole sieltä ihan terveellisimmästä päästä, vaikka yrittäisikin valita järkevästi. Siksi olin tosi utelias, kun minut pestattiin mukaan Semperin kampanjaan, jossa sain testaukseen vähän terveellisemmältä vaikuttavia eväspatukoita ja -smoothieita. Ja yllätyin, että ne olivat vieläpä oikein makoisiakin. :) Itse asiassa kertoo paljon tuotteista (sekä omasta ruokaostosvihastani ja holtittomuudestani arjenhallinnassa), että ennen kuin otin nämä kuvat postausta varten tänään, olin itse asiassa ehtinyt syödä testikappaleista jo melkein kaikki. Sinnikkäästi säästin muutamaa, että saisin jutun kuvat otettua. :D

Plussaa annan näille Semperin patukoille ja smoothieille siitä, että ne ovat kaikki vegaanisia, gluteenittomia ja laktoosittomia eikä niissä ole lainkaan lisättyä sokeria tai väriaineita. Maut tulevat siis oikeista hedelmistä ja marjoista, ja sen kyllä maistaa. Mukana testipaketissa oli noita pusseihin pakattuja smoothieita sekä kahdenlaisia patukoita: täysin viljattomia marja-pähkinäpatukoita sekä gluteenittomaan kaurapohjaan tehtyjä patukoita. Tuo smoothien pussipakkaus oli minulle entuudestaan tuntematon tuttavuus, mutta olen nähnyt ainakin vauvanruokia tuollaisista tarjoiltavan – hirmu näppärä! Vähän sellaisilta vauvansoseilta (nam!) tuo smoothie oikeastaan maistuukin. Henkilökohtainen makusuosikkini oli tuo mango-passionhedelmä, mutta muutkin vaihtoehdot olivat herkkuja. Veikkaan, että näitä tulee ostettua nälkäkiukkujen ja hätätilanteiden varalle jatkossakin!

Olisi muuten hauska kuulla, millaisia tyyppejä te muut olette arjenhallinnan, nälkäkiukkujen ja muiden tällaisten juttujen suhteen. Etenkin te muut huithapelit, ilmiantakaa itsenne, niin minun ei tarvitse tuntea, että olen ainoa toivoton tapaus…

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Tags: , , , ,

Categorised in: Elämä

13 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Joskus mietin että miten oikein onnistun tulevaisuudessa äitinä kun olen näin laiska tekemään ruokaa :D Lapselle kun sitä olisi hyvä olla tarjolla joka päivä. Itse elelen usein pelkillä välipaloilla :D

    • Apua, en ole itse edes tajunnut ajatella vielä niin pitkälle, että jonakin päivänä pitää ehkä kyetä ruokkimaan pieniä nälkäisiä suita itseni lisäksi myös. :D Toivottavasti rinnalla seisoo silloin joku järjestelmällisempi ja kokkausintoisempi kaveri!

      • Täällä ilmoittautuu kahden lapsen äiti, joka ei jaksanut itselleen pahemmin kokkailla ja joka kärsi vuosi tolkulla kroonisesta nälästä :D Vihasin (ja vihaan kyllä edelleenkin) myös ruokaostosten tekemistä aivan suunnattomasti, MUTTA…

        Lapset ovat hengissä, minkä lisäksi minusta on kuoriutunut innokas kokki ja leipuri. Vaikka edelleenkään en ole suunnilleen missään asiassa tippaakaan järjestelmällinen tai suunnitelmallinen, teen nykyään sunnuntaisin ruokalistan seuraavalle viikolle. Ruokalistan pohjalta teen kauppalistan, ja maanantaisin käyn tekemässä viikon ruokaostokset kerralla. Edelleen tosiaan vihaan ruokakauppa, mutta eipähän tarvitse käydä kuin kerran viikossa.

        Vielä pari vuotta sitten olisin nauranut itseni kuoliaaksi, jos minulle olisi kerrottu, että eräänä päivänä teen säntillisesti ruokalistan kerran viikossa ja sen pohjalta JÄRKEVÄT ruokaostokset. Mutta kaikkea sattuu – tällaistakin

  • LauraKaa

    Sinulle suosittelisin melkein laittamaan kellon soittamaan muutaman tunnin välein muistuttamaan syömisestä, varsinkin jos oot päivän kotona :).

    Itsellä on kans hektinen työ ja monesti niin paljon hommaa että tuntuu aina siltä että mieluummin painaa vaan hommia ja syö sitten kun tilanne rauhoittuu. Monesti työ ei vaan tekemällä lopu ja ollaankin siinä tilanteessa ettei työnteosta tule mitään kun laahustaa eteenpäin saamatta oikein mitään aikaiseksi :D

  • JonnaK

    Heippa minä inhoan myös ruokaostoksilla käyntiä yli kaiken. Tuntuu että omalla kohdalla ongelma on järjestelmällisyyden puute. Kauppalista auttaa aika paljon mutta hajamielisyyksissäni usein silti unohdan jotain olennaista, joskus jopa sen pääasian miksi ylipäätään lähdin kauppaan!

  • Mari

    Ihanaa, että jollain muullakin on kiukkunälkä! Ja parasta tuo hangry! :D En voi sille mitään, että verensokerin laskiessa musta tulee ihan monsteri. Jostain syystä poikaystävä ei vieläkään usko siihen (ja aina tulee riita), mutta kaverit on tottuneet kyselemään, että pitäiskö mennä jo syömään. :) pakko pitää jotain välipaloja mukana, ettei tule kiukuttua ihan turhaan. Kiitos välipalavinkeistä!

  • Mup

    Aivan mahtavaa kuulla, etten oo ainoa tän ikänen työssäkäyvä ihminen, joka on ruoka-asioiden kans ihan onneton. Jääkaappi on yleensä enemmänki tyhjä kuin täynnä ja oon tosi laiska kokkaamaan. Arkisin vetelen töiden jälkeen just jotain kaurapuuroa ja ruisleipää tai paistan munakkaan. En ymmärrä miten oon näin saamaton, etenki kun jonkun peruskeiton tekeminenkin on niin helppoa ja nopeaa. :D Ruokakaupoissakin vaan tuskailen, enkä koskaan keksi mitään järkevää ostettavaa.

    Ja kyllä, tää yltää myös urheiluun ja kämpän siivoamiseen. Pitäsköhän tässä huolestua itsestään. :D

  • Noi on niin hyviä! Syön välillä ipanan eväät, tunnustan. ;)

  • Kuulostaa niin tutulta tuo nälkäkiukku! :D Ja varsinkin aamuisin mulle ei kannata puhua ennen kuin olen saanut kupillisen kahvia – tai voi tietysti puhua, mutta omalla vastuulla. ;)

    Tuli mieleen, että voisitko harkita syöväsi välipalaksi esim. pähkinöitä. Otat vain jonkin suljettavan pähkinäpussin vaikka laukkuun ja syöt sieltä pähkinöitä, kun nälkä iskee. :) Ainakin itselläni se on toiminut! :)

  • Mulle voi käydä ihan säännöllisesti niin, että menen kauppaan ja tulen kauheiden pussukoiden kanssa kotiin. Sitten ihmettelen sitä, kuinka kyllä toin miehelle sitä ja tätä ja tuota, mutta itselleni en taaskaan muistanut ajatella ruokaa. (olen siis kasvissyöjä ja mies ei, joten syödään eri eväitä usein myös erilaisten vuorokausirytmien takia.) Kauppalista varmasti auttaisi, mutta siihen tarvittaisiin mielikuvitusta ja päätöksentekokykyä (en useinkaan keksi, mitä haluaisin syödä tai osaa päättää, joten päätän päättäväni sitten kaupassa, josta palaan “tyhjin käsin” kotiin :D) Ei ole helppoa, mutta minkäs teet kun ajatukset lentelee jossain ihan muualla kuin ruokaostoksissa.

  • food

    Hei, kuulostaa tutulta. Ite oon kokenut näppäräksi vaihtoehdoksi komerofoodin ruokakassit (http://komerofood.fi). Ei tuu hävikkiä eikä mene kaupassa aikaa kuin pussin nappaamiseen, ruoka toki pitää laittaa kotona. Töölön kisahallin alepasta taitaa myös löytyä ja monesta muusta.

  • Konnakartanon Konna

    Ruokakauppa-apatia on harvinaisen tuttu ilmiö täälläkin. Mikäli kauppareissua ei ole suunniteltu tarkoin ja viikon ruokalistaa ja kauppalistaa tehty etukäteen, iskee väsymys ja vitutus viimeisään kaupan käytävillä, usein jo lähtövaiheessa. Poikaytsäväni joutuu kestämään ruikutusta ja perässä laahustamistani, ja kun yritetään miettiä, mitä pitäisi ostaa, tulee vastaukseksi pelkkää nurinaa, oli nälkä tai ei. :D Varsinkin työpäivän jälkeen ruokaostokset ovat saatanasta. :D Tekisi mieli aina jotain uutta ja hienoa ja kivaa, mutta mielenkiinto ei väsyneenä riitä. Ja sitten tulee ruokakauppa-apatia.

  • Kaisa

    Mun ongelma on vähän erilainen. Rakastan ruokakaupassa käyntiö, mutta ruoan laittaminen… En vaan viitsi, suoraan sanottuna. Enemmän kuin muutaman kerran on käynyt niin, että hehkutan jotain ruokaa kaverille (viimeksi kikherneitä) ja kun kaveri kysyy, miten mä ne valmistan, vastaus on aina “siis syön kylmänä purkista lusikalla”. Tai raakana vihannekset sellasenaan. Kaupassa suunnitelmat on aina suuret, mutta kyllä se vaan niin on, että harvemmin mä mitään ruokaa laitan.

Related posts