17/05/16

Treffiturhautuminen: Minne unohtuivat käytöstavat?

33 62 tinder-deittailu3

Pufff! Sinne meni, katosi kuin tuhka tuuleen, sanaakaan sanomatta tai jälkiä jättämättä. Kuulen jatkuvasti sinkkuystäviltäni tarinoita miehistä, jotka vain haihtuvat savuna ilmaan sen kummemmin ennalta varoittamatta. Onpa itsellenikin muutaman kerran tässä tuoreimman sinkkukauteni aikana ehtinyt käydä näin, toki myös joskus aiemmin elämässä, mutta koskaan en kuitenkaan ole kohdannut niin paljon tarinoita tällaisista tökeröistä feidailuista kuin viimeisen puolen vuoden aikana.

Treffailun kummallisuuksista saisi vamaan aikaan kokonaisen kirjan, mutta henkilökohtaisesti yksi minua hämmentävimmistä ja turhauttavimmista ilmiöistä on juuri tämä ghostaamisen kulttuuri. Se, että arkinen toisen kunnioitus ja normaalit käytöstavat tuntuvat olevan joillekin aivan suunnattoman vaikeita asioita. Se, että ei pysty olemaan toiselle rehellinen ja kohtaamaan tilanteita suoraselkäisesti, on joko raukkamaista pelkuruutta tai julmaa välinpitämättömyyttä.

tinder-deittailu5a

Ehkä Tinderin ja helppojen deittailusovellusten aikakaudella on vain liian houkuttavaa ja koukuttavaa palata runsaudessaan pullistelevan ihmissuhdetarjottimen loputtomien vaihtoehtojen ääreen ja jatkaa swaippailua. Se on niin helppoa, että joillakuilla ei ole pitkäjänteisyyttä edes hyvästellä edellistä siirtyessä jo seuraavaan.

Kevyessä deittailuvaiheessa toki on ihan normaalia, että saattaa tapailla muutamaakin ihmistä samanaikaisesti eikä kenelläkään vielä muutamien treffien jälkeen ole minkäänlaista velvollisuutta toista kohtaan. Mutta olisihan se silti kohteliasta muistaa toista edes vaikka tekstiviestillä, jos kiinnostus jostain syystä ei kannakaan. Se olisi kohteliasta jopa silloinkin, vaikka ei olisi edes vielä kasvokkain tavattu, mikäli viestittely on jatkunut pidempään intensiivisenä molemmin puolin. Ja sen hyvän ja kunnioittavan käytöksen perään tässä vähän huhuilenkin…

tauko1

Tottakai on aina niitä sosiaalisesti kömpelöitä yksilöitä, jotka eivät alleviivaavista vihjauksista tai ihan suorasanaisista ilmauksistakaan ymmärrä, että toista ei kiinnosta. Silloin on tietysti lupa jossain kohtaa vain jättää vastaamatta. Mutta en puhu nyt heistä. Puhun ihan fiksuista, mukavista ja sosiaalisesti lahjakkaista ihmisistä, jotka yksinkertaisesti arvostavat avointa kommunikaatiota ja suoruutta.

Monesti tilanne ei vaadi sen kummempaa paketointia tai selvittelyä, jos deittailu ja yhteydenpito jotenkin hiipuu luontaisesti omia aikojaan ja molemminpuolisesti. Jos toinen kuitenkin selvästi on yhä kiinnostunut ja kaipaisi vastausta viesteilleen, olisi reilumpaa vain kertoa rehellisesti kiinnostuksen lässähtämisestä – ja toki senkin voi tehdä nätisti, toista tarpeettomasti loukkaamatta.

tinder-deittailu1

Luin hiljattain mielenkiintoisen ja kitkerän kuvauksen nykypäivän deittailulle ominaisista piirteistä – ja huomasin nyökytteleväni huolestuttavan usein kirjoittajan havainnoille. Teksti kokonaisuudessaan oli aika tiukkaa asiaa tämän maailman hetken treffailusta, ihmisten kykenemättömyydestä sitoutua ja deittailusäännöistä, mutta kaikkein paras tiivistys tuli minusta tekstin viimeisessä kappaleessa:

So here’s my idea: let’s all stop being little fucks. Respect other people enough to tell them the truth. If someone makes you happy, tell them. If someone inspires you, tell them. If you’re not interested in someone, please just fucking tell them. Don’t ignore people until they disappear. It’s time we grow up and stop leaving people hanging with unanswered texts and cryptic social media posts. Everyone is human and we’re all just trying to understand one another in this messy dating world, so stop treating a relationship of any kind like it’s a challenge to complete. Be honest with other people about how you feel, and don’t get so lost in playing the game that you forget to extend that same courtesy to yourself.

Vapaasti käännettynä pätkän ydinviesti kuuluu jotakuinkin näin: Ehdotan seuraavaa: mitäpä jos kaikki lakkaisimme olemasta mulkkuja. Osoita toista ihmistä kohtaan sen verran kunnioitusta, että kerrot hänelle totuuden. Jos joku tekee sinut onnelliseksi, kerro se hänelle. Jos joku inspiroi sinua, kerro sekin. Jos et ole kiinnostunut jostakusta, kerro nyt hemmetti soikoon se hänelle. Älä välttele ihmisiä, kunnes he katoavat. On aika kasvaa aikuiseksi ja lakata roikottamasta ihmisiä epämääräisissä tilanteissa jättämällä vastaamatta viesteihin tai postailemalla sosiaaliseen mediaan kryptisiä viestejä. Jokainen meistä on ihminen ja viime kädessä yritämme vain ymmärtää toisiamme tässä deittailun sekavassa maailmassa. Lakkaa siis kohtelemasta parisuhdetta kuin se olisi jokin tehtävä tai haaste suoritettavaksi. Ole muille rehellinen tunteistasi äläkä anna itsesi hukkua niin syvälle pelailun syövereihin, että unohdat sivistyneet käytöstavat.

tinder-deittailu2

Minun käsityskykyyni ei mahdu, miten jollekulle voi olla niin vaikeaa ilmaista itseään, että tuntuu helpommalta vain kadota savuna ilmaan ja jättää toinen ikuisiksi ajoiksi odottelemaan vastausta. Toki se vastaamatta jättäminenkin on eräänlainen viesti, mutta suurin osa ihmisistä arvostaa, että saa tilanteille jonkinlaisen selkeän “closuren”, ettei tarvitse jäädä ihmettelemään, onko toinen a) kuollut, b) rikkonut puhelimensa vai c) menettänyt mielenkiintonsa. Yleensähän se todennäköisin selitys (eli c) on se oikea, mutta varmasti suurin osa silti arvostaisi, ettei tarvitsisi arvuutella. Tästä aiheesta on muuten perustettu ihan blogikin – on sydäntäsärkevää lukea ihmisten syystä tai toisesta viimeisiksi jääneitä viestejä taustatarinoidensa kera.

Jotenkin haluaisin ajatella, että tällainen omista mietteistä kommunikoiminen ja suoraselkäinen rehellisyys ovat niin perustavanlaatuista ihmissuhdeosaamista ja toisen kunnioittamista, että soisin suurimman osan ihmisistä oppivan tällaisia taitoja jo lapsuudessa kotona. Se on tietenkin utopiaa, mutta saa kai sitä haaveilla… ;)

tauko1

Vaikka olen pääasiassa onnistunut päätymään treffeille tosi mukavien tyyppien kanssa, on todettava, että samaan aikaan en ole eläissäni kohdannut niin tökeröä käytöstä deittirintamalla kuin viimeisen puolen vuoden aikana – ääripäitä kumpaankin suuntaan siis. Samantyyppisiä tarinoita kuulen jatkuvasti ystäviltäni. Hämmentävintä ehkä on, että kiltiltä ja huomaavaiseltakin vaikuttavasta ihmisestä saattaa kuoriutua täysi moukka sillä hetkellä, kun mielenkiinto toista kohtaan notkahtaa.

Osa ei selvästikään välitä, osa taas ei kykene kohtaamaan sitä tilannetta, että tuottaisi toiselle pettymyksen. Siksi tuntuu vain helpommalta ottaa hatkat enempiä selittelemättä. Kasvakaa aikuisiksi ihmiset, ottakaa vastuu. Kukaan ei mene pettymyksestä rikki ja takaan, että fiilis on feidatulle osapuolelle monin verroin kurjempi verrattuna siihen, että olisi saanut osakseen suoran ja rehellisen vastauksen. Moni pelkää pettyneen reaktiota. Mitä jos se alkaa itkeä? Mitä jos se suuttuu? So what? Käytöstapoja voi tietenkin odottaa kaikilta osapuolilta, mutta pidä ensisijaisesti huoli siitä, että voit itse seisoa oman toimintasi takana. Hoida tilanne kuin aikuinen ja kestä seuraukset. Sitten jatkat eteenpäin – ja annat samalla myös toiselle reilulla tavalla mahdollisuuden tehdä samoin.

Deittiavautuja kuittaa. Ei mulla muuta – jatkakaa.

PS. Jos kiinnostaa lukea aiempi Tinder-aiheinen tilitykseni, niin siihen pääsee käsiksi tämän linkin kautta.

tinder-deittailu4

Illustration: Jenni Rotonen / Pupulandia

Tags: , ,

Categorised in: Elämä

33 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Mikko

    Luulen että sosiaalinen kulttuuri on muuttunut merkittävästi somen myötä. Tai ainakin some-kommunikaatiosta on tullut jonkinlainen alakulttuurinsa lieveilmiöineen. Kielteisiä ilmiöitä on vihapuhe, raivoaminen, trollaus, välinpitämättömyys, identiteettivarkaudet, kaupalliset botit, spam, jne. Myönteisiä piirteitä on toki myös, vaikkapa matalampi kynnys tavata ihmisiä tai keskustelukulttuurin monipuolistuminen vaikkapa ihmisten, yritysten ja poliitikkojen välillä.

    Mutta tämä huonojen käytöstapojen kulttuuri liittyy luultavasti some-kommunikaation pinnallistumiseen verrattuna perinteiseen, yleensä kasvotusten tapahtuvaan kanssakäymiseen. Kun ihminen ei ole kasvotusten, empatia kärsii. Ei näe toisen ihmisen ilmeitä ja reaktioita, eikä ole samanlaista emotionaalista yhteyttä.

    Lisäksi some-kommunikointi on nopeatempoisuudessaan ja pirstaloisuudessaan stressaavaa. Minullakin on turhan monissa ikoneissa punaisia pallukoita koko ajan: Whatsapp, Messenger, Facebook, Tinder, Swarm, Skype, 3 sähköpostitiliä… Instasta olen sentään ottanut kaikki hälytykset pois.

    Anyway, luulen että näillä asioilla on myös tekemistä käytöstapojen muuttumisen suhteen. Luulen että se kuitenkin liittyy enemmän nimenomaan some-käytökseen.

    Mitä tulee treffailuun, olen ottanut linjan että jos olen jonkun tavannut, enkä halua jatkaa tapailua, soitan. Jos olen vain chattaillyt, kerron myös jos aion poistua taka-alalle ja kerron useimmiten myös syyn. Siitä minua on todella usein erikseen kehuttu :-)

    Mutta sen verran tuo some-mulkkuus on minuunkin tarttunut että on tosi vaikea sopia tapaamisia paitsi lyhyellä varoitusajalla kun on “oikea fiilis”.

    • Tosi mielenkiintoisia ja varmasti paikkansa pitäviä pointteja, Mikko! Olen varmasti itsekin syyllistynyt sellaiseen, että vaikkapa deittailusovelluksessa en vastaa ihan kaikille matchista huolimatta, enkä itsekään odota saavani kaikilta vastausta. Jos viestittely kuitenkin on ollut aktiivista ja molemminpuolista, olisi minustakin kohteliasta jollain tapaa ilmaista intressien, tilanteen tai suhdestatuksen muutoksesta, jos yhteydenpito edelleen on ollut siihen hetkeen asti innokasta puolin ja toisin. Ikävä kyllä joskus ihmiset haihtuvat jäljettömiin jopa tapaamisen tai parin, jopa ihan tapailunkin jälkeen. Onneksi sellaiset tyypit ovat kuitenkin harvassa.

      Arvelusi syistä tuon harmillisen yleisen feidailun taustalla ovat varmasti paljolti totta. Viestintä on digitaalisella some-aikakaudella paitsi kärjistynyt, myös pinnallistunut. Myös viestitulva voi pahimmillaan olla niin valtava, että tuntuu raskaalta yrittää reagoida kaikkeen. Olen itse kytkenyt suurimmasta osasta sovelluksia äänet ja ilmoitukset pois, koska haluan itse valita, minä hetkenä minulle sopii lukea viestejä ja vastata niihin. Positiivista puolestaan on, kuten totesitkin, että kynnys tavata ja tutustua uusiin ihmisiin on huomattavasti madaltunut ja helpottunut. Samanaikaisesti ihmisistä ehkä myös irtaudutaan helpommin.

      Minusta sinun toimintatapasi treffailun suhteen kuulostaa fiksulta ja hienoa, että olet saanut huomaavaisuudestasi ihan palautettakin. :) Mitä tulee “some-mulkkuuteen”, niin en varmasti itsekään aina toimi täydellisen esimerkin tavoin, mutta yritän kuitenkin olla huomaavainen kaikkia heitä kohtaan, joiden kanssa olen viestitellyt tai tavannut – sitähän tosiaan toivon heiltäkin.

  • Stella

    Olen täysin samaa mieltä kanssasi! Kai sitten nykypäivän “tindermaailma” on liian helppoa ja ihmiset voi vaan sivuuttaa kokonaan. Minulle on jopa kahteen kertaan käynyt niin, että deittikumppani ei saavu sovitusti treffeille eikä myöskään vastaa yhteydenottoihin. Tuntuu jokseenkin hölmöltä yksin odotella treffipaikalla toisen saapumatta paikalle. Ihmettelen mihin käytöstavat ja kohteliaisuus ovat kadonneet :/

    • Voi ei, ohareiden tekeminen on kyllä jo todella epäkohteliasta! Todella ikävä kuulla, että sinulle on käynyt niin useammankin kerran. Ei varmastikaan olisi mahdotonta tiedottaa toista mahdollisesta esteestä tai mielenmuutoksesta. Uskoisin, että suurin osa ihmisistä kykenee ymmärtämään ja osaa ottaa tällaisetkin uutiset ihan asiallisesti vastaan. Toivon todellakin sinulle parempaa deittailuonnea jatkoon! <3

  • j

    Komppaan Mikkoa. En ole deittaillut aikoihin, parisuhteessa kun olen, mutta voin hyvin kuvitella, että somessa on jotenkin helppo vaan jättää asia sikseen. Sitä suuremmalla syyllä onkin tärkeää puhua myös nettikäytöstavoista!

    • Joo, näin minäkin voisin kuvitella. Mutta nimenomaan siksi tätä keskustelua soveliaista käytöstavoista tarvitaan! Hyvä ohjenuora on aina miettiä, että tekisikö ystävälle samoin? Tai miltä itsestä tuntuisi, jos joku muu kohtelisi minua näin?

  • Radamsa

    Naulankantaan juurikin tuo, että tulisi käyttäytyä itse hyvin (rehellisesti, kunnioittavasti…) vaikkei vastapuolen reaktion laadusta olisikaan mitään takeita! Sovellettavissa kaikkeen kanssakäymiseen, mutta erityisesti ei-kasvokkaisessa kommunikaatiossa houkutus sluibailla häpeättömästi lienee korkeampi. Paskasateeseen joutuminen on aina parempi vaihtoehto kuin olla itse paska.

    • Niinpä. Loppujen lopuksi jokainen kantaa vastuun vain itsestään ja siksi onkin syytä pitää huoli, että voi itse hyvillä mielin seisoa oman käyttäytymisensä takana.

  • Sienna

    Mistä sä löydät treffiehdokkaita? Ainoastaanko netistä? Kyselen siksi, koska olen samassa tilanteessa kuin sinä:)

    • Treffiehdokkaita on löytynyt pääasiassa Tinderistä, mutta toki satunnaisesti myös muualta kuten baarista, tuttujen kautta, tms. Huomaa kuitenkin, että kasvotusten alun alkaen kohtaamieni ihmisten kanssa tällainen feidailu tuntuu olevan harvinaisempaa kuin Tinder-tuttavuuksien. Ehkä tuollainen käyttäytyminen taitaa liittyä herkemmin nimenomaan nettimaailmassa tavattuihin ihmisiin. Tosin osaavat ne ihan reaalimaailman ihmisetkin urpoilla, ihan on tässä tuoreimmalla sinkkukaudella sellaisestakin kokemusta. Taitaa olla vähän niin, että tietty ihminen käyttäytyy todennäköisesti huonosti/hyvin kanavasta riippumatta.

  • Nina

    Mulle on käynyt kahdesti niin että on ollut hyvät treffit, ja niiden jälkeen henkilöllä kestää ihan superkauan vastata viesteihin ja loppujen lopuksi se viestittely vaan loppuu. Molemmilla kerroilla oon ollut superihastunut ja odotellut hermorauniona kännykkää tuijottaen, että koskahan se nyt vastaa vai vastaako se ollenkaan. Olis siis hirveän reilua ilmottaa ihan suoraan, että voidaanko olla vaan kavereita, en mä siitä suuttuisi! Tilanne on jäänyt siis hirveän epämukavaksi mulle, ja jotenkin noloksi kun vaan jatkan toiveikkaasti viestittelyä. Helppoahan se on vaan olla vastaamatta, mutta joskus vois ottaa myös toiset ihmiset huomioon :)
    On mulla hyviäkin kokemuksia suhteen päättymisistä, mutta on tosiaan harmi että noin pienen jutun takia pitää jäädä niin paha maku suuhun, vaikka asian vois hoitaa niin helposti pois alta, ilman että kumpikaan pahoittaa mieltään.

    • No juuri näin! Ihmiset jotenkin kai pelkäävät niin kovasti tuottaa toiselle pettymystä, että sitten sitä epämukavan viestin lähettämistä vain viivytellään ja toivotaan, että toinen ehkä tajuaisi radiohiljaisuudesta, mikä on meininki. Mutta ei ole kiva joutua arvuuttelemaan, jos itsellä on kovasti ihastusta ilmassa tai tunteita pelissä. Harva suuttuu tai pahastuu kovasti tällaisesta suoraselkäisestä ja ystävällisesti muotoillusta viestistä, mutta tuollainen asian väistely ja välttely tuntuu todella epäkunnioittavalta.

  • Moowoo

    Kiitos Jenni! Olen palannut lukemaan blogiasi pitkän tauon jälkeen. Tuntui kun olisin tavannut vanhan ystävän pitkästä aikaa. Awesomee ja keep it real! Jee

  • Sariska

    Tykkään näistä postauksista, joissa on oma kuvituksesi! Muistan vielä postauksen jossa käsittelit kuvien käyttöä blogissa ja keskustelua jota käytiin kommenteissa. Nykyään taidat pääsääntöisesti käyttää itse ottamiasi kuvia, vai kuinka?

    • Kiitos. :) Joo, käytän vain itse ottamiani tai tekemiäni kuvia tai kuvia, jotka ovat jakoon tarkoitettua pressimateriaalia tai joiden käyttöön minulla on oikeus.

  • Siinä missä olen saanut tinderistä paljon irtikin (yhden kumppanin, hyvää seksiä, kivoja treffejä, ystävän) niin silti, silti, haitat ylittää hyödyt.
    Tunnustan, myös minä olen syyllistynyt tähän ghostaamiseen.

    En pidä siitä piirteestä itsessäni. Aika tunntuu olevan niin nopeatempoista nykyään, suosita kerryttää vinet, vlogit, snapchatit ja ns. “pikamedia”, tällä areenalla yleisön mielenkiinto on lyhytikäistä, viraali-ilmiöt tulevat ja menevät ja jostan syystä se sama mentaliteetti pesii noissa deittiapeissa. Tuntuu ettei mikään saa enään olla hetkeäkään tylsää. Kokoajan pitäisi tapahtua, tuntea, kokea jotain.

    Kylmää 2010-luvun ihmiskuvaa maalaten, moniulotteisista ihmisistä tulee nopeaa viihdettä, tyydytystä omalle egolle, liki ajantappovälineitä, helppo selata ja näppäillä usealle vaikka samaan aikaanhyötyjen maksimoimiseksi. henkilön uutuusarvon karistessa on valtavan helppo löytää uusi mielenkiinnonkohde siitä liki loputtomasta naamahyrrästä, jota ruudulla saa pyörittää.
    Tällainen käytös on ikävää, välinpitämätöntä, hyvin hedonistista ja töykeää. Poistin tinderin pari kuukautta takaperin ja en koe jääneeni paitsi mistään paitsi turhasta stressistä.

  • hehee

    Miten sua niin ihmetyttää se, että joillain on huonot sosiaaliset taidot? Musta se on melko noraalia, enkä näe siinä mitään pahaa.

    • Eihän se sinänsä edes ihmetytä – senhän tuolla tekstin lomassa totesinkin, kun mainitsin, että haaveeni kotoa opituista hyvistä käytöstavoista on utopiaa. Mutta kysehän ei olekaan siitä, että puhuttaisiin ihan kenestä tahansa kadun tallaajasta. Tässä puhutaan ihmisistä, jotka ovat saattaneet olla hyvinkin huomaavaisia ja ystävällisiä siihen asti, kunnes on tullut aika hoitaa tämän tyyppinen tilanne. Ei siis ole sinänsä ollut mitään syytä olettaa, että juuri nämä nimenomaiset yksilöt sortuisivat moiseen käyttäytymiseen. Jos tyyppin käytöstavoissa jo lähtökohtaisesti olisi toivomisen varaa, en välttämättä yllättyisi moisesta katoamistempusta.

      Usein tällaisiin puuskahduksiin tulee kommentteja, joiden ydinviesti on vähän sellainen, että “No hei, ketä yllättää? Näin se nyt vain on, deal with it!” Mutta kun meikäläinen ainakin kieltäytyy vain nielemästä kiltisti sitä, että näin se nyt vain nykypäivänä menee. Voi olla, ettei osa näistä feidailijoista edes osaa ajatella asiaa toisen osapuolen näkökulmasta ja esimerkiksi tämän tyyppinen postaus esittelee juuri sen toisen näkökulman. Ja jos joku feidaamiseen taipuvainen sattuu tämän lukemaan, niin ehkä tämä postaus saa hänet ensi kerralla toimimaan suoraselkäisemmin. Ehkä sekin on utopistinen haave, mutta pysymällä hiljaa kukaan ei ainakaan ikinä opi yhtään mitään.

      • Mikko

        Voihan se myös olla, että feidailija tekee vastapuolelle itse asiassa palveluksen feidaamalla mahdollisimman nopeasti pois toisen elämästä?

        Mitä siitä tulisi, jos hataralla luonteella varustetut tyypit pääsisivät pelkällä etiketin tuntemisella uimaan toisen elämän tärkeimmäksi ihmiseksi, myöhemmin myrkyttäen sen?

        • Olen joskus miettinytkin sitä, että ehkä niin on parempi. Ihminen, joka ei osaa kohdata hankalia asioita ja keskustella niistä, mutta sen sijaan välttelee tilanteita ja pakenee niitä, ei välttämättä olisi kumppaninakaan kovin ihanteellinen tapaus.

      • hehee

        Ok mää ymmärsin väärin, ja musta ei oo mitään vikaa kirjoittaa tästä ongelmasta.

  • myy

    Tekstisi oli täyttä asiaa, mutta mielestäni on syytä tarkastella ilmiötä myös niiden katoajien näkökulmasta. Mielestäni asioiden ilmaiseminen suoraan vaatii sen, että toinenkin osapuoli osaa olla suoraselkäinen ja ottaa asian vastaan reilulla tavalla. Tämä ei kuitenkaan ole mikään itsestään selvyys.

    Eikö ole ymmärrettävää, ettei nainen uskalla enää sanoa suoraan deittikumppanilleen kiinnostuksen puutteesta, jos aiemmat seuralaiset ovat tämän seurauksena huoritelleet ja syytelleet “harhaanjohtamisesta” jättäen jälkeensä äärimmäisen pahan mielen toiselle?

    Miksi ihminen altistaisi itsensä tällaiselle kohtelulle, jos on mahdollista välttää konflikti ja kadota toisen elämästä ilman sen suurempia seurauksia?

    • Hyvä pointti, ehdottomasti! Voin kuvitella, että tuollainen vastaanotto jättää traumoja, etenkin jos tällaisia tapauksia on osunut omalle kohdalle peräti useampi. Ja ilman muuta moisista ikävistä (ja turhista) syytöksistä jää paha mieli. On aina olemssa poikkeustilanteita, joissa väistyminen takavasemmalle vähin äänin on sallitumpaa, mutta mielestäni ihminen kantaa ensisijaisesti vastuun omasta käytöksestään. Suurin osa ihmisistä osaa ottaa tällaisetkin uutiset ihan asiallisesti ja tuntuu minusta tosi epäreilulta vain kadota savuna ilmaan jättäen toinen ihmettelemään, arvuuttelemaan ja suremaan, että mitä oikein tapahtui. Mieti asiaa omalle kohdallesi, että olisit tosi ihastunut toiseen ja tämä vain ei yhtäkkiä enää koskaan vastaisi viesteihisi? Myös sellainen voi jättää traumoja ja aiheuttaa luottamuspulaa ihmisiin.

      Vaikka tuntuu todella ikävältä joutua kuulemaan huorittelua tai syytöksiä harhaanjohtamisesta, jokainen tällaiseen tilanteeseen joutunut tietää itse, onko syyllistynyt moiseen. Jos oma sydän on puhdas, voi syytökset jättää omaan arvoonsa. Vaikka ne tietysti tuntuvat pahalta, emme voi ottaa vastuuta siitä, jos toinen ihminen ei selvästikään osaa käsitellä pettymyksiä tai on niin epätasapainossa, ettei osaa käyttäytyä asiallisesti. Suurin osa feidaajistahan varmaankin juuri pelkää toisen osapuolen reaktiota (usein aiheetta) ja siksi häipyy vähin äänin, mutta minusta jokaisen tulee kantaa vastuu omasta käyttäytymisestään ja pitää huoli, että voi seisoa oman toimintansa takana häpeilemättä. Se, että toinen ei osaa käyttäytyä, ei minusta anna oikeutusta sille, ettei minunkaan tarvitsisi.

  • Mirkku

    Olen itse parisuhteessa, mutta olen itse seuraillut vierestä erityisesti miespuolisten Tinder-käyttäytymistä, sillä työskentelen ns. miesammatissa. Kysyessäni muutamalta mulkusti käyttäytyneeltä tyypiltä, miksi he vaan feidautuvat taka-alalle, sain mielenkiintoisen pointin esiin: feidataan taka-alalle, mutta ei sanota mitään lopullista, jos tullaankin vielä toisiin aatoksiin ja mitään parempaa ei löydy..
    Näin punaista näiden kommenttien kohdalla ja puhuin suuni puhtaaksi. :/

    • Tätä syytä en hoksannutkaan tekstiin sisällyttää, vaikka sekin on toki käynyt mielessä, että osa ei halua taputella juttua lopullisesti juuri siitä syystä, että haluaa pitää ovia raolla varmuuden varalta. Aargh! Ihan todella epäkunnioittavaa toista osapuolta kohtaan! Kukapa nyt haluaisi olla toiselle vain se varavaihtoehto, jos mitään kiinnostavampaa ei tulekaan kohdalle?

      Ymmärrän, että deittailukuviot ovat joskus sekavia ja toisinaan voi siinä alkuvaiheessa olla vaikeaa arvioida, mihin tilanne on johtamassa vai onko mihinkään. Ja jotkut jutut tarvitsevat enemmän kypsyttelyä kuin toiset. Joskus hetki on vain väärä, jos on jotakin muuta keskeneräistä vielä kehissä. Mutta silti peräänkuulutan rehellisyyttä ja avoimuutta omista tilanteista ainakin, jos asioiden antaa luisua tapailun puolelle. Aina ei tarvitse kertoa edes 100% totuutta, mutta on silti reilumpaa antaa toiselle edes jonkinlainen mieltä rauhoittava selitys tai vastaus kuin jättää hänet roikkumaan täydelliseen epätietoisuuteen. Hyvä, että puhuit suusi puhtaaksi ja toivon mukaan sait miekkoset miettimään asiaa vähän omaa napaansa pidemmälle!

  • Sanniiii

    Wau. Osuupa kohdalle tämä teksti! Juurikin pyörittelen vaihtoehtoja mielessäni tälläisen vastaamatta jättäneen tapauksen tilanteesta, ilmeisesti hänkin osastoa c) menettänyt mielenkiintonsa, mutta olisi ollut suoraselkäisempää käytöstä häneltä edes jossain muodossa ilmoittaa se. Nyökyttelin päätäni koko ajan tekstiäsi lukiessani ja ajattelin, että nyt osuu vertaistuki kohdalle paremmin kuin nenä päähän! :D Joten kiitos!

    • Tavallaan tosi tylsää lukea, miten moni muukin on joutunut tällaisten feidailijoiden “uhriksi”, mutta onneksi on edes vertaistuki. <3

  • Jaana

    Meitä on niin moneen junaan. Itseäni ei haittaa saada osakseni tuollaista feidausta, koska ymmärrän syitä moisen käytöksen takana omakohtaisesta kokemuksesta. Toisinaan en itsekään yhtään ihmettele feidausta jos käytöstavoissa ja kommunikoinnissa on muutenkin ollut ongelmia mutta toisinaan kannattaa mielestäni myös feidattuna katsoa vähän omaa napaansa pidemmälle ja yrittää ymmärtää feidaajaa ja tai muuten huonoa käytöstä osoittanutta. Usein tilanne ihmisellä itsellään ei ole aivan niin yksinkertainen (kuten varmaan ymmärrätkin), että nyt vain ei enää ole mielenkiintoa/aikaa/halua jatkaa vispilänkauppaa, vaan kyse on monimutkaisemmista tunteista, joita ei ehkä itsekään ymmärrä saatikka että haluaisi niitä sanoittaa vielä melko tuntemattomalle ihmiselle. Kyse voi olla esimerkiksi tiedostamattomasta pelosta tulla hylätyksi, mielessä kummittelevasta exästä tai mahdottomasta ihastuksesta, joista haluaisi mennä eteenpäin mutta ajoittain on vaikeaa, ihan mielenterveysongelmista, epävarmuudesta, huonosta itsetunnosta, tai ihan vain siitä että ei oikein tiedä mitä ajatella deittikumppanista tai kaikkien näiden sekoituksesta – toisaalta haluaa jatkaa, mutta toisaalta epäilyttää. Siihen vielä päälle ehkä muistoja todella huonosti vastaanotetuista pakeista ja ehkä se ettei yksinkertaisesti ole ihan niin ruusuisista kotioloista että olisi lapsesta saakka omaksunut avoimen ja rehellisen kommunikoinnin, jota sitten sulavasti käyttää tilanteessa kuin tilanteessa. (Tässä mielestäni erityisen tärkeä pointti kaikille jotka jaksavat näitä peräänkuuluttaa eri yhteyksissä. Se, että toisilla meistä avoin ja rehellinen kommunikointi sujuu, ei valitettavasti ole heidän oma valintansa vaan heille on ne kortit jaettu ja toisille taas ei.) Itse en ainakaan silti halua myöskään valehdella toiselle antaakseni vain jotain selitystä yhteydenpidon loppumiselle. Useimmiten en myöskään tiedä onko yhteydenpito nyt loppu vaan enemmänkin jään kuulostelemaan tuntemuksiani kun jatko epäilyttää ja toisinaan vasta melko pitkän ajan kuluttua huomaa, että ei enää ajattele toista vaan mielenkiinto on jo muualla ja silloin ei mielestäni ole enää kohteliastakaan ottaa yhteyttä vain kertoakseen ettei jatkossakaan halua pitää yhteyttä. Jos toinen kysyy minulta suoraan, että mikä on tilanne pyrin kyllä avaamaan aina ajatuksiani, mutta mielestäni deittailulta ei voi oletaakaan että se on helppoa ja kaikki menee hyvin kaikissa tapauksissa, kunhan ihmisillä vain on käytöstavat kunnossa. Olisihan se kai kiva jos näin olisi ja se varmasti sopisi erityisen hyvin monen kalenteriin, mutta meillä kaikilla on ongelmamme ja luonteemme ja toisilla ne näkyvät esimerkiksi niin että joku toinen joutuu sitten vähän arvuuttelemaan. Olen usein itsekin arvuutellut ja onhan se ikävää, mutta sitten olen jatkanut elämääni siinä uskossa, että hyvin käyttäytyvällä ihmisellä kyse tuollaisissa tilanteissa on jostain vähän muusta kuin käytöstapojen puutteesta. Ja todellakin, jos asia oikein on vaivannut, niin olen kysynyt. Huomattavasti mieluummin kohtaan itse toisinaan ikäviä fiiliksiä toisen käytöksestä johtua, kuin deittailisin maailmassa, jossa kaikki olisi täydellistä ja sulavaa ja näin jokainen löytäisi prinssinsä ja prinsessansa tehokkaasti ilman mitään ongelmatilanteita matkan varrella ja parisuhteen aikanakin kaikki menisi hyvin. Joissain tapauksissa kyse tietysti on vain siitä että ei haluta kohdata tilannetta kun itseä ei enää kiinnosta mutta jos löytää itsensä usein deittailemasta ihmisiä jotka näin käyttäytyvät, kannattaa varmaan myös pysähtyä katsomaan ympärilleen ja pohtia millaisia muita ihmisiä onkaan.
    On niin helppo sanoa ettei toista voi ymmärtää. Vaikeampaa on ymmärtää.

    • Kiitos hyvästä pohdinnasta Jaana! Kommentissasi tulikin monta hyvää näkökulmaa ja olen kanssasi ehdottomasti samaa mieltä siitä, että syitä feidailuun on kovin monenlaisia eivätkä nämä ihmissuhdeviidakon kuviot aina ole niin yksiselitteisen selkeitä ja helppoja. On toki myös hyvin tilanneriippuvaista, millaisessa tilanteessa feidaaminen tuntuu hyväksyttävämmältä kuin toisessa. Jos tapailu tai viestittely on vielä kovin alussa eikä suhteessa ole ehditty päästä kovin pitkälle on ihan ymmärrettävää, että tuntemukset saattavat puolin ja toisin ailahdella eikä omia ajatusten sanoittaminen toiselle tunnu helpolta, kun mietteet eivät ehkä ole ihan selviä itsellekään.

      Ehkä puhumme nyt hiukan eri tyyppisistä tilanteista. Tai voi toki olla, että ihmiset myös kokevat samat tilanteet eri tavoin. Se mikä toiselle on tuntunut todella intensiiviseltä ja selkeältä, onkin voinut olla toiselle vielä melko epämääräistä ja pinnallista. Meitä tosiaankin on moneen junaan. :) Itse viittasin omilla ja ystävieni kokemuksilla nimenomaan sellaisiin tilanteisiin, joissa yhteydenpito on loppunut kuin seinään varsin molemminpuolisen ja innokkaan alun jälkeen. Jos tilanne taas alun alkujaankin on ollut varovaisempi, epämääräisempi ja hitaammin etenevä, ei feidaamisesta osaa samalla tavoin tietenkään pahastua. Tällöin radiohiljaisuus ehkä onkin juuri enemmän sellaista kuulostelua kuin selkeä lopetus koko tilanteelle. Ja ihan kuten itse jutussa mainitsinkin, niin osa orastavista romansseista tosiaan hiipuu omalla painollaan, jolloin tilannetta ei välttämättä tarvitsekaan sen kummemmin selvitellä.

      Olen kuitenkin kuullut ja kohdannut itse tilanteita, joissa oikeasti on voitu puhua jo tapailusta ja keskustelussa on saatettu edetä varsin pitkällekin esimerkiksi tunteisiin ja haaveisiin liittyen. Tällöin tuntuu hyvin loukkaavalta ja hämmentävältä, jos toinen yhtäkkiä vain alkaa vältellä ja katoaa jonnekin joko kertalaakista tai pikkuhiljaa selittämättä käytöstään millään tavalla, vaikka asiasta yrittäisi keskustella tai kysellä ihan asiallisesti.

      Mainitsin tuossa yhdessä aiemmassa kommentissani, että olen varmasti myös itsekin joskus syyllistynyt feidaamiseen jollain tasolla. Kun vaikkapa toisen viestiin vastaaminen ei ole ollut omissa prioriteeteissa kovin korkealla, se on saattanut arjen kiireessä unohtua. Joskus olen toki itsekin tarvinnut hetken aikaa sulatella asiaa, ennen kuin olen osannut vastata vaikkapa suoraan kysymykseen tai tapaamisehdotukseen, enkä aina ole osannut silloinkaan. On ymmärrettävää, että sellaisessa tilanteessa tuntuu turvallisemmalta jättää vaikka sitten kokonaan vastaamatta kuin vastata hätäpäissään jotakin, mitä saattaisi myöhemmin katua. Aina on toki myös mahdollista pelata itselleen lisää aikaa, jos on aidosti vielä epävarma

      On myös joskus vaikeaa sanallisesti lopettaa aluillaan olevaa romanssia, jos toinenkaan ei ole suoraan ilmaissut tunteitaan (vaikka ne käyttäytymisestä muuten kävisivätkin ilmi). Arkailen itse tehdä kovin varmoja olettamuksia toisen tunteista niin kauan kuin hän ei ole puhunut niistä itse ihan suorin sanoin. Jos kuitenkin toinen esittää suoran kysymyksen, on minusta kohteliasta vastata silti edes jotakin. Vaikkapa sitten niin, että kertoo omien tuntemustensa olevan vielä epävarmoja. Itse taas ajattelen hiukan eri tavoin kuin sinä, että tällaisessa tilanteessa ei ole edes niin väliä, onko vastaus 100% rehellinen, jos ei itse ole täysin varma omista tunteistaan tai haluaa suojella toista mielipahalta. Etenkin siinä vaiheessa, kun uusi tuttavuus on vielä kovin pinnallisella tasolla. Joku vastaus on minusta aina parempi kuin se, että jättää vain kokonaan vastaamatta.

      Olet oikeassa siinä, että ihmisen käyttäytymisen taustalla voi todellakin olla hyvin monenlaisia syitä, enkä uskokaan, että suurin osa feidailijoista tekee niin ilkeyttään. Se ei silti muuta sitä tosiasiaa, että toisen välttely tai äkillinen katoamistemppu ON huonoa käytöstä – olivat ne syyt siellä taustalla sitten, mitä tahansa. Meille kaikille ei ole annettu syntymässä eikä kasvatuksessa samanlaisia sosiaalisia taitoja, mutta se ei tarkoita, etteikö niitä voisi vielä aikuisenakin harjoitella. Siitä syystä minusta on ihan hyvä keskustella aiheesta ja nostaa tällaisia teemoja esille. Ehkäpä joku ottaa tästäkin onkeensa ja osaa jatkossa hoitaa tilanteen paremmin.

      Se on ihan varmaa, että vaikka pitäisimmekin kiinni hyvistä käytöstavoista, olisimme huomaavaisia ja kunnioittavia toisiamme kohtaan ja vastailisimme toistemme viesteihin, ei tämä deittailumaailma tästä sen yksinkertaisemmaksi muuttuisi. Lienee siis turha huoli, että kaikki ikinä olisi täydellisen sulavaa ja tehokasta, kun kyse on ihmissuhteista. Enkä minäkään sellaista kaipaa. Soisin vain, että muistaisimme kaikki omien mietintöjemme, ihastustemme, ahdistustemme ja tavoitteidemme keskellä huomioida myös muita pelkän oman napaan tuijottelun sijaan.

  • Täytyy kompata edellisiä siinä, että katoaminen on varmaan yleistynyt suunnilleen samaa vauhtia kun tunnereaktiot pakkien suhteen ovat äärevöityneet. Itselleni ei ole koskaan tullut mieleenkään purkaa harmia / katkeruutta pakkien antajaan, mutta ilmeisesti kilpasiskoille on saattanut tulla. Ymmärtäähän sen, että sellainen ei kauheasti innosta pakkien antamiseen.

    Olen kuitenkin sen verran ärsyyntynyt feidaamiseen, että joskus on tehnyt mieleni laittaa mies selkä seinää vasten. Kerran esimerkiksi huomasin kuukauden tapailun jälkeen, että taitaapi osua feidaus kohdalle, ja ryhdyin toimiin: kysyin suoraan tapaamista, jotta mies joutuisi vastaamaan jotain. Hän ei vaan millään voinut sanoa, että ei halua tavata, ja minähän sitten sanoin siihen että tajuan kyllä, sanoisit vaan suoraan. Sitten hän myöntyi toteamaan että ehkä tämä oli tässä. Sainpahan puristettua sen ulos! :D

    • myohmy

      Olen itsekin kokenut näitä feidauksia. Varsinkin nettimaailmassa. Joskus niidenkin osalta joita olen tavannut kerran tai pari. Mutta useimmat, jotka on tavannut ovat kyllä ihan asiallisesti ottaneet yhteyttä joko ehdottaakseen uutta tapaamista tai kertoakseen, että nyt ei natsaa. Usein olen ollut samoissa tunnelmissa kuin toinenkin eikä ole ollut ongelmia. Olen itsekin lähettänyt viestiä ihastukselle ja pettynyt kun sieltä ei tule edes pientä vastausta. Vaikka sitten vain, että ei kiinnosta. Mutta pohjimmiltaan tässä on ongelmana se, että eihän sitä ole hyvää tapaa sanoa, että ei kiinnosta. Tämä ei suoranaisesti liity tähän, mutta minulla on ollut jännästi muutama läheinen naispuolinen nettiystävä, joille on avautunut tosi henkilökohtaisista jutuista. En ole koskaan heitä tavannut, mutta yhteys on tuntunut tärkeältä ainakin minulle. Sitten yhtäkkiä ei kuulu toisesta mitään. Se todella sattuu. Mitään syytä ei keksi ja on kuitenkin jakanut tosi henkilökohtaisia juttuja. Sattuu tosi paljon enemmän kuin satunnaisten nettituttujen kanssa. Minä otin deittien kanssa sen linjan, että toinen voi feidata ja itsekin voin, jos siltä tuntuu. Usein siihen ei ole tarvetta, mutta siltä tuntuisi niin molemmilla on mielessäni se mahdollisuus. Vaikka se välillä ikävältä tuntuu niin Jenni, usko pois, se joka todella haluaa sinuun tutustua ja on sen arvoinen ei häivy mihinkään. Toivottavasti tuo ajatus antaa voimia deittiviidakon keskelle. :)

Related posts