5/05/16

TBT: Ihosta ja itsetunnosta

13 38 iho3

Olen kirjoittanut vuosien varrella blogiini paljon ihoon ja ihonhoitoon liittyvistä asioista – se on yksi niistä aiheista, joista tuntuu aina olevan sanottavaa. Ja joka harmillista (mutta lohdullista) kyllä tuntuu aiheuttavan monille muillekin päänvaivaa.

Vaikka se ei ole ehkä blogini kuvista juuri näkynyt, olen tänä keväänä käynyt läpi varmaan ihohistoriani tuskaisinta vaihetta. Uudelleen puhjennut suunympärysihottuma (perioraalidermatiitti) ja sen riehaannuttama akne ovat vieneet ihon niin kamalaan kuntoon, että aamulla peiliin katsoessa on lähestulkoon itkettänyt. Nyt ihon tilanne alkaa hiljalleen olla hiukan parempi ja tarkoituksenani olisikin tehdä tänne blogin puolelle joku laajempi juttukokonaisuus ihoasioista ja nimenomaan siitä, miten olen itse saanut tätä omaa ihoani parempaan jamaan.

Puhuin viime viikolla Snapchatin puolella näistä ihoasioista enemmänkin ja oli todella koskettavaa saada kohtalotovereilta viestejä ja huomata, etten ole tuskailujeni kanssa yksin. Tuli myös tunne, että omien kokemusten jakaminen voisi antaa paitsi lohtua, myös ihan konkreettisia vinkkejä muille samojen asioiden kanssa kamppaileville. Aloitetaan siis tämä ihoteema postauksella, jonka kirjoitin aiheesta reilut 5 vuotta sitten, kun taistelin edellisen kerran perioraalidermatiitin kanssa.

iho7

Sen haluan tässä vielä mainita, vaikka se tuossa TBT-tekstissäkin nostetaan esiin, että ehkä ikävimmältä iho-ongelmien kanssa taistelevasta tuntuu ongelmien vähättely. Se, että joku ulkopuolinen tulee sanomaan, että “eihän sun ihossa edes näy mitään” tai vertailee kaveriinsa “jonka tilanne on paljon pahempi todella hurjan aknen takia, että mitä sä valitat”. Usein nämä vähättelijät ovat juuri heitä, joilla ei ole omaa historiaa oikeasti vaikeiden iho-ongelmien kanssa – harvoinpa olen kuullut ihopulmien kanssa itse tuskailevien vähättelevän muiden samoista asioista kärsivien kokemuksia. Tietysti on asetettava perspektiiviin, valittaako joku yhdestä pari kertaa vuodessa naamaan ilmestyvästä finnistä vai onko kyseessä oikeasti hankala, jatkuva tila tai ihosairaus.

Kaikki pahatkaan iho-ongelmat eivät välttämättä näy päällepäin ja meikillä saa tehtyä ihmeitä. Harva uskoisi esimerkiksi omassa tapauksessani, mitä meikin alta paljastuu, kun illalla pesen sen pois. Eräs ystäväni totesi hiljattain, ettei olisi koskaan arvannut minut meikattuna nähdessään, että tilanne voisi olla niin hurja, kun hän viimein näki minut ilman meikkiä. Onneksi tilanne on jo helpottumaan päin, vaikkakin kovin kaukana vielä hyvästä. Pyydän siis, älkää vähätelkö iho-ongelmaisen tilannetta – kaikki ei todellakaan näy päällepäin, eikä iho-ongelmissa kyse ole pelkästään siitä, miltä iho näyttää, vaan myös siitä, miltä se tuntuu.

Aiheeseen on luvassa jatkoa, mutta tässä siis alkuun pohdintoja reilun viiden vuoden takaa ihosta ja itsetunnosta. Jos kiinnostaa lukea muita postauksiani iho-teemasta, niitä löytyy tämän linkin takaa.

Postaus on julkaistu alun perin 4.1.2011.

iho2

IHOSTA JA ITSETUNNOSTA

Olen ehtinyt jo parin postauksen verran käsitellä iho-asioita, mutta luvassa on vielä yksi aihetta sivuava teksti. Noiden postausten osakseen saamat varsin koskettavat kommentit jättivät minut miettimään ihoa, ulkonäköä ja itsetuntoa. Nimimerkki Ioanna tiivisti mielestäni kommentissaan erinomaisesti sen, millaista iho-ongelmien kanssa on elää: Ihon kunto on kuitenkin aika lailla oman ulkonäön ja sitä myötä itsetunnon perusta. Vaikka pahimmat näppylät ja finnit saisikin meikillä toisilta piiloon, ei se auta siinä vaiheessa kun aamulla herää meikittömänä ja katsoo itseään peilistä. Iholla ja sen kunnolla on valtava vaikutus itsetuntoon ja siihen, millainen fiilis ihmisellä on omasta itsestään.

Kuten olen aiemminkin maininnut, olen kärsinyt teini-iässä aknesta ja myös atooppinen ihottuma on piinannut minua vuosien varrella lapsuudesta asti. Vaikka olen selvinnyt vähällä verrattuna moneen muuhun, iho-ongelmat ovat aina olleet minulle itselleni melko raskas asia – on ollut todella vaikea tuntea itseään viehättäväksi naama näppyjen tai ihottuman (tai parhaimmillaan molempien) peitossa. Iho-ongelmien tuskaa ei todellakaan voi kuvitella, ellei sitä ole itse kokenut. Kiitän onneani, ettei oma tilanteeni koskaan äitynyt valtavan pahaksi ja atooppinen ihottuma on pysynyt nyt aikuisiällä hallinnassa ja palannut talvisin vain lievänä. Aknekin katosi vihdoin lopullisesti e-pillereiden myötä. En tosin uskalla edes ajatella, mitä voi pahimmillaan tapahtua, kun joskus lopetan pillereiden syömisen – niin monta kauhutarinaa aikuisiän aknesta olen kuullut.

Blogin kautta saattaa ehkä helposti saada kuvan, että bloggaaja on itse täydellisyys, kun kokonaisuudesta näyttäytyy vain pintaraapaisu. Voisin kuitenkin kertoa jotakin minusta. Uskotteko, että minä en ollut koskaan teininä suosittu, en oikeastaan sinne päinkään. Olin uskomattoman laiha ruipelo, jolla ei ollut rahaa kivoihin vaatteisiin. Tukkani oli kamala, minulla oli metallisina loistavat telaketju-hammasraudat ja kasvojani koristi akne. En osannut meikata, saati ymmärtänyt kosmetiikasta yhtään mitään, joten en pystynyt edes peittämään iho-ongelmiani meikillä. Imagoni oli varmaankin jotakin nörtin ja hikarin välimaastosta. Ei tarvinne alleviivata, että en todellakaan kuulunut mihinkään koulun suosituimpien tyttöjen klubiin. Eivätkä teinivuodet muutenkaan olleet mitään elämäni auvoisinta aikaa.

Kaikkein pahimmalta iho-ongelmien keskellä tuntui niiden vähättely. Näpyt saattavat tuntua hyväihoisen silmissä mitättömältä ongelmalta – saahan ne meikillä piiloon. Teini-ikäisenä ei juurikaan lohduttanut, että aknen lupailtiin olevan historiaa parikymppisenä (mitä se muuten ei välttämättä edes ole). On masentavaa, jos iho on sellaisessa kunnossa, ettei viitsi edes harkita näyttäytymistä julkisesti ilman meikkiä. Olisi kivaa saada tuntea itsensä kauniiksi myös ilman meikkiä ja  tuntea voivansa hyvillä mielin käydä vaikkapa ruokakaupassa täysin meikittömänä. Itse onneksi pystyn tähän jo nykyään, mutta vieläkin kynnys lähteä sitä ruokakauppaa kauemmas täysin meikittömänä on varsin korkea. Kiitän onneani siitä, että minun vuoteni aknen ja ihottuman kourissa jättivät jälkeensä vain haaleita punaisia jälkiä ja hiukan epätasaisen värisen ihon syvien arpien sijaan.

iho8

Huono iho aiheuttaa sellaisia tilanteita, mitä täydellisen hipiän omistava ei osaa edes kuvitella. Aamuisin on varattava huomattavasti enemmän aikaa valmistautumiseen, sillä pelkkä meikkaaminen vie melkoisen tovin. Miten selvitään tilanteesta, kun pitäisikin olla jonkun uuden ihmisen edessä ilman meikkiä vaikkapa aamulla heti herätessä? Minä ainakin myönnän, että vaikka pidän todella hyvää huolta ihostani, olen joskus sortunut nukkumaan meikit päällä vain siksi, etten ole halunnut paljastaa jollekulle toiselle, miltä ihoni todellisuudessa näyttää. Tai lähteä aamulla kotiin meikittömänä. Vaikka toinen ei loppujen lopuksi edes välittäisi moisesta, on vaikea olla itsevarma ja rento, jos mieltä kalvaa tieto kasvoilla parveilevista finneistä tai villinä punoittavasta ihottumasta.

Uskon itse, että ihminen on viehättävimmillään juuri silloin, kun hän itse on sinut oman itsensä kanssa. Kauneus kumpuaa usein sisältäpäin – tiedättehän miten onnellinen tai rakastunut ihminen hehkuu. :) Kun iho voi huonosti, on vaikea nähdä itsensä kauniina luonnontilassa.

Vaikka en tuntenut oloani kotoisaksi kehossani ja ulkonäössäni teiniaikoina, selvisin kumman vähillä itsetunto-ongelmilla. Jaksoin jotenkin aina uskoa, että ehkäpä tilanne joku päivä helpottaisi. Ja kyllähän se lopulta helpottikin – olen käynyt läpi aika tyypillisen “ruman ankanpoikasen” tarinan: aknenaamaisesta, hontelosta teinitytöstä kuoriutui lopulta ihan nätti nuori nainen. Suunta muuttui hiukan äkillisesti siirtyessä lukiosta yliopistoon, kun hämmästyksekseni olinkin yhtäkkiä vastakkaisen sukupuolen silmissä kiinnostava. Lukioaikoina oman koulun pojat eivät vilkaisseetkaan minun suuntaani, joten oli vaikeaa uskoa, että yhtäkkiä komeat tyypit pyysivät treffeille. Olen onnekas, että aikuisiän myötä löysin helpotusta iho-ongelmiin ja sitä kautta varmasti sain myös aimo-annoksen itsevarmuutta. En nyt toki vieläkään mikään missi ole, mutta voin yleensä katsoa peilikuvaani ihan hyvillä mielin. :)

Jos jotakin haluan sanoa iho-ongelmien kanssa kamppaileville kohtalotovereille niin ainakin sen, että ongelmista ei kannata kärsiä yksin! Hakeutukaa ihotautilääkärin pakeille ja/tai kosmetologin vastaanotolle ja selvittäkää, onko vaivaan olemassa konkreettisia ratkaisuja. Joskus yksi lääkekuuri tai sopivien ihonhoitotuotteiden löytyminen voi viedä ihottuman tai aknen mennessään. Joskus elämäntapamuutos esimerkiksi ruokavalion kautta tuo ratkaisun. Moni kärvistelee kiusallisen vaivansa kanssa itsekseen, vaikka apuakin saattaisi löytää.

Toinen vinkki on, että etsi juuri sinulle sopivat meikkituotteet! Jos et tunne oloasi kotoisaksi punoittavan ihon kanssa, nykyään on tarjolla valtavan hyvä valikoima peittäviä, mutta silti varsin luonnollisen lopputuloksen jättäviä meikkituotteita. Tsekkaa vaikkapa ensihätiin omat niksini kauniin meikkipohjan tekoon. :)

Ja viimeiseksi, vaan ei suinkaan vähäisimmäksi: muista, että aika moni kärsii iho-ongelmista. Et siis ole yksin! Se päällisin puolin täydelliseltä näyttävä bloggaaja saattaa piilottaa meikkinsä alle kammottavan ihottuman tai upean ihon omaava kaverisi on saattanut teini-iässä käydä läpi vaikean aknen. Yllättävän moni siis ymmärtää, mitä käyt läpi ja osaa taatusti nähdä kauneutesi ongelmaihosta huolimatta. Kaikki ei ole aina sitä, miltä se nopeasti vilkaistuna näyttää. Ja muistakaa, että normaalilla ihmisellä on ihohuokoset – kosmetiikkamainosten photoshopatut ihokuvat ovat illuusiota.

Ja loppuun vielä ihan valtaisat tsemppaukset kaikille iho-ongelmien kanssa painiskeleville!

iho6

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Tags: , ,

Categorised in: Kauneus

13 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • j

    Joskus nuorempana, kun kärsin enemmän näppylöistä, menin apteekkiin kattelemaan löytyisikö jotain tuotetta avuksi. Muistan kuinka lamaannuttavalta tuntui kun apteekin myyjä vastasi mulle asiani esitettyä, että sullahan on ihan hyvä iho, eikä ollut ollenkaan innokas palvelemaan. Minulle tuli säännöllisesti enemmän finnejä, jotka todella häiritsivät ja tietysti minulla oli silloin meikkiä päällä…

  • suvi

    Oon tässä itseasiassa ihastellut sun ihoa kuvissa, et näköjään meikillä voi tehdä paljon. Huom, en tarkoita ilkeillä vaan kehua et hyvältä näytät :). Tuli ihan aww-fiilis kun luin sun teinivuodista, itellä ollu vähän sama tilanne :)

  • lusene

    Tosi kiva, että puhut näistä asioista avoimesti, vaikka kyseessä onkin suhteellisen henkilökohtainen juttu. Minullakin oli teininä aivan jäätävä akne ja seurauksena pahoja itsetunto-ongelmia. Naama oli samaan aikaan hilseilevän kuiva ja täynnä kipeitä paiseita, jotka saivat meikkaamisen tuntumaan enemmän masentavalta kuin millään tavalla rentouttavalta tai kaunistavalta toimenpiteeltä.

    Söin sitten vahvan lääkekuurin ja finnit lähtivät, mutta arvet jäivät. Minulle jäi huonoksi onnekseni syviä arpia, joiden vuoksi ihoni näyttää meikattunakin epätasaiselta enkä voi haaveillakaan nyt niin muodikkaasta kuulaasta ihosta. Nyt 7 vuoden jälkeen finnejä on alkanut taas tulla leukaan ja poskiin aivan jatkuvalla syötöllä, joten alan harkita e-pillereitä. Harmittaa kun finneistä jää aina punaiset arvet pitkäksi aikaa, vaikka en nyppisi tai puristelisi niitä. Onneksi ihoni tilanne on nyt kuitenkin siinä mielessä ok, että etenkin kesäisin tunnen itseni toisinaan ihan nätiksi jopa ilman meikkiä :)

  • pimpelipompeli

    Moi!

    Jos sellaisen parannustoiveen voisi esittää, niin olisi kiva jos postauksia voisi selailla taaksepäin, nyt kun klikkaa vuosilukua niin automaattisesti menee kaikki postaukset pötköksi sen sijaan että voisi katsoa yksittäiset otsikot ja selailla. Olen tämän takia muutaman muunkin blogin lukemisen lopettanut, kun enää ei löydy mitään :(

    • Itse asiassa, kun klikkaat vuosiluvun vierellä olevaan nuolta, avautuu näkymä kuukausista ja kuukauden vieressä olevaa nuolta klikkaamalla pääset puolestaan selaamaan postauksia otsikoittain. :) Blogissa on myös aika hyvä hakutoiminto tuossa sivupalkissa, jos etsit jollakin tietyllä hakusanalla. :)

  • Ammi

    Moikka Jenni. Voisitko tehdä tarkemman postauksen perioraalidermatiitistä, eli suunympärysihottumasta? Olen kärsinyt tästä kohta 1,5v, kokeillut ties mitä keinoja ja mikään ei paranna tätä lopullisesti. Ihan epätoivo iskee. :( Esimerkiksi oletko itse syönyt antibioottikuuria, tai mitkä keinot ylipäätänsä itselläsi ovat auttaneet..?

    Olisi iso apu saada tietää joitain uusia vinkkejä ja ylipäätänsä kohtalotovereiden ajatuksia, etenkin kun lääkärit ovat taudista aivan ymmällään.

  • Johanna

    Olisi tosi kiva saada postaus siitä, kuinka nykyisin teet meikkipohjasi ja mitä tuotteita käytät. Mulla iho on taas kurjemmassa kunnossa ja hyvät meikkivinkit olisi kultaakin kalliimpia! Tuo ihon kunnon merkitys itsetuntoon on ihan valtava, tuntuu ettei tahdo tavata uusia ihmisiä tai jutella kenenkään kanssa, kun kuvittelee että kaikki kiinnittävät huomiota ihon huonoon kuntoon.

  • Silki

    Suosittelen iho-ongelmista kärsiviä kokeilemaan Sudocrem-nimistä antiseptistä, mm. sinkkiä ja kosteuttavia ainesosia sisältävää voidetta. Suomesta sitä ei tietääkseni saa, mutta esim. Keski-Euroopasta kyllä ilman reseptiä. Olen itse saanut siitä ison avun kasvojen iho-ongelmiin.

  • mannam

    Heips mullakin takana nuoruus telaketjujen, aknen, silmälasien, meikittömyyden ja snadin ylipainon kera eli tiiän mistä puhutaan :D Kyllästyin tossa muutama vuos sitten jatkuvaan akneen niin päätin syödä monen vuoden taistelun jälkeen sen isotretion aknekuurin. Akne lähti, mut silmät tuhoutu niin oon kahlittuna nyt silmälaseihin, silmätippoja menee kokoajan, eikä meikkaaminenkaan herkkien silmien takia onnistu. Ehkä vaan luovutan näissä kauneusjutuissa suosiolla ja yritän muilla keinoin saada itsetuntoo rakennettuu takas :D

  • s | k | l

    Olen aiemminkin kommentoinut näihin ihojuttuihin, joten voi olla toistoa :)

    Mulla oli jonkun asteinen akne peruskouluiässä, enkä kuulunut muutenkaan suosittuihin tyyppeihin, vaan olin aina se, joka valittiin viimesenä joukkueeseen. Itsetuntoon on todella vahvasti vaikuttanu nuo ajat, vieläkin. Joskus 16-vuotiaana(?) alotin Diane Nova e-pillerit ja ne todellakin autto asiaan! Alotin meikkaamisen vasta noihin aikoihin ja hiusten värjäyksen. Toukasta kuoritui perhonen (joo vähän kornia:D) ja aloin saamaan miesten huomiota. Ekan poikaystävän kanssa nukuin alussa meikit päällä, koska tunsin olevani todella ruma ilman meikkiä. En vieläkään 33 v. tunne itseäni kauniiksi ja itsevarmaksi ilman meikkiä, mutta olen paremmin sinut itseni kanssa. Viimeisen vuoden aikana olen todella vähentänyt meikkaamista, lähinnä silmämeikin osalta, enkä käytä enää niin vahvaa pohjameikkiä kuin ennen. Tähän tosin on vaikuttanut se, etten ole ollut töissä, joka on ollut oma valintani. Joitakin vuosia sitten olin 2,5 vuotta ilman pillereitä ja tällöin ihoni meni todella huonoon kuntoon, näppyjä ilmestyi rykelmittäin lähinnä poskiin ja leukaan, ja aamulla tuli välillä itku peilin edessä. Pidän aina hiuksiani auki ja näin on ollut helppo peittää epätasainen iho. Muistan kerran peitevoidetta ostaessani kun maskeeraja ihmetteli mihin tarvitsen sitä! :) Nykyisin syön taas pillereitä ja jopa kosmetologi kehui kuinka tasainen ja kaunis iho mulla on. Pelkään jo etukäteen sitä päivää, kun joudun lopettamaan hormoonien syömisen, tuskin niitä loppu elämääni syön :)

  • SM

    Moi Jenni,
    Kiitos hyvästä postauksesta ja kiva, että nostit aiheen uudestaan esille! Itse olen kärsinyt n. vuoden periorale dermatiitistä, ravannut kolmella eri lääkärillä, saaden erityyppisiä diagnooseja ja hoito-ohjeita. Asun Saksassa ja täällä suositaan kovasti luonnonmukaista hoitoa ts. ensimmäinen lääkäri syytti iho-ongelmistani kosmetiikkaa ja määräsi nollatoleranssin koskien puhdistusaineita, rasvoja ja meikkejä. Kokeilin tätä useamman kuukauden, mutta ei tehonnut, jonka jälkeen sain ongelmakohtiin levitettävää Elidel-voidetta. Näpyt hävisivät, mutta voidetta käytettässä mm. alkoholi ja mausteiset ruoat aiheuttivat allergisen reaktion kasvoilla. Pienistä sivuhaitoista huolimatta ihoni parani, mutta voiteen lopetettua ongelmat palasivat takaisin, joten jatkoin voiteen käyttöä. Lähes vuoden kärvisteltyäni pyysin lääkäriltä antibiottikuuria, sillä olin kuullut sisäisellä lääkinnällä olevan tehokkain vaikutus perioraalen nujertamiseen. Omalla kohdallani antibiotit eivät tehonneet, päin vastoin; Aiemmin ongelmat olivat suunympärillä/otsassa ja antibiottien myötä näpyt siirtyivät molemmille poskille entistä pahempina. Söin kuurin sitkeästi loppuu ja kävin viikko sitten kontrollissa. Lääkärin kannatus on jatkaa voiteiden käyttöä (Elidel ja jokin sekoitusvoide, jonka tarkoituksena on rauhoittaa ihoa). Näitä voiteita voidaan käyttää vuosia, eli eivät ole haitallisia iholle kuten esim. kortisoni. Tuntuu turhauttavalta jatkuvasti käyttää lääkinnällisiä voiteita eikä iho-ongelmille tunnu löytyvän syytä tai ratkaisua (olen myös kokeillut erilaisia ruokavalioita, jättänyt kosmetiikan pois ja vaihtanut tuotteita). Olen murehtinut ihoani pitkään ja paljon, ja tiedän todella, miltä tuntuu herätä aamulla ja katsoa peiliin, josta kurkistaa jokin aivan muu kuin se miltä sisältäpäin tuntuu. Yritän kuitenkin hyväksyä, että minulle on valitettavasti osunut tämäntyyppinen ongelma sekä hoitaa ihoani mahdollisimman hyvin, toistaiseksi voiteilla, välttäen muiden ihonhoitotuotteiden käyttöä. Tämä näyttää ainakin tällä hetkellä toimivan.

    Tsemppiä kovasti kohtalontovereille ja jään mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa postaustasi aiheesta. Kaikki kokemukset/vinkit ovat varmasti tervetulleita tämän kiusallisen ja salakavalan ihosairauden lyömiseksi! :)

  • Mulla akneen auttoi ruokavaliomuutos. Vehnän ja maitotuotteiden runsas vähentäminen! Oon monta kertaa miettinyt että miksi, voi miksi en ymmärtänyt tehdä sitä aikaisemmin.

  • Minna

    Kiitos kun avauduit iho-ongelmistasi. Olet aina ollut minulle bloggaaja, jonka ihoa olen ihaillut ja kadehtinut. Kertomuksesi osoittaa, miten moni iho-ongelmista kärsii, mutta myös miten nykypäivänä ne on mahdollista piilottaa muiden katseilta. Olen itse aivan yllättynyt siitä, että kärsit myös iho-ongelmista!

    Minulla on jäänyt teini-iän aknesta aikamoiset arvet otsaani, ja välillä tuntuu, että niiden peittäminen on mahdotonta. Kun olen joskus avautunut ihooni liittyvästä epävarmuudesta ystävilleni, ovat he olleet yllättyneitä – he eivät edes ole huomanneet huonoa ihoani tai arpiani. Tämä on osoittanut minulle, kuinka ongelmani on osittain pään sisälläni. Vertaan itseäni usein ylipainoisiin ihmisiin, jotka laihdutettuaan näkevät peilistä edelleen lihavan vartalon, vaikka se ei vastaisikaan todellisuutta. Koen samalla tavalla välillä näkeväni ihoni kunnon vääristyneesti peilistä. Koen katsovani 15-vuotiaan itseni ihoa, vaikka se on enää vain muisto.

    Tämän sepustukseni tarkoitus ei ole vähätellä kenenkään ongelmia, mutta joskus on lohdullista huomata, että muut eivät välttämättä näe sinua samoin kun sinä kriittisinä päivinä näet itsesi peilistä. Siksi olisi hyvä uskoa ihmistä, joka kertoo sinulle kuinka kaunis olet. :)

Related posts