31/03/16

Ystäväksi?

14 71 spr-ystava1a

Yhteistyössä Asennemedia & Suomen Punainen Risti

 

Moni yllättyi viime syksynä, kun kerroin kärsineeni elämässäni yksinäisyydestä. On hassua, kuinka yksinäisyyteen liitetään vieläkin jokin omituinen, muka vähän hävettävä leima (aivan turhaan), niin että harva uskaltaa puhua yksinäisyyden tunteistaan ääneen. On vaikea kuvitella, että se työpaikan puhelias ja iloinen tyyppi, suosittu bloggaaja tai samoilla oppitunneilla istuva mukava kaveri voisi tuntea yksinäisyyttä. Tosiasiassa silti varmaan melkein jokainen meistä kokee yksinäisyyttä jossain vaiheessa elämäänsä.

Ystäväpiiriini kuuluu kaiken ikäisiä ihmisiä, mutta olen pitkään miettinyt, että olisi mukavaa löytää itselle joku ihan eri sukupolvea oleva ystävä. Olen menettänyt kaikki isovanhempani kovin varhain ja omaa mummoa tai pappaa minulla ei ole ollut enää yli kymmeneen vuoteen. Mainitsin tuossa yksinäisyyttä käsitelleessä postauksessanikin tällaisen mummokaverin kaipuuni. Olisi ihanaa voida jutustella maailman menosta jonkun aivan eri ikäisen ihmisen kanssa ja ehkä ammentaa oppia siitä viisaudesta ja elämänkokemuksesta, mitä varttuneempi ikäpolvi mukanaan kantaa.

spr-ystava2

Mummokaverin kaipuu oli jossain vaiheessa jo niin polttava, että suunnittelin jättäväni lähikaupan ilmoitustaululle lappusen, jossa tarjoutuisin ystäväksi ja satunnaiseksi arkiavuksi jollekin naapuruston vanhukselle. Luovuin kuitenkin ajatuksesta ja mietiskelin, voisinko sittenkin löytää ystävän esimerkiksi jonkun järjestön avulla hiukan koordinoidummin.

Olen kuitenkin arkaillut järjestötoimintaan liittymistä siksi, että olen kuvitellut sen vaativan pitkää koulutusta ja melko vahvaa sitoutumista. Itse olen kaivannut nimenomaan sellaista rennompaa, omaehtoisesti etenevää aitoa ihmissuhdetta, joten toistaiseksi en ole uskaltanut vielä järjestöjen suuntaan aktivoitua.

Kävi kuitenkin niin osuvasti, että minulle tarjottiin pari kuukautta yksinäisyyspostauksen julkaistuani yhteistyötä Suomen Punaisen Ristin kanssa – ja nimenomaan SPR:n ystävätoimintaan liittyen. Tuumailin mielessäni, että tämä taitaa olla jokin merkki universumilta, että nyt on oikea hetki edetä asiassa.

spr-ystava3a

Suunnitelmat etenivät kevään mittaan toteutukseen asti ja tällä viikolla viimein pääsin osallistumaan SPR:n ystävätoiminnan muutaman tunnin mittaiselle lyhytkurssille. Kursseja on pidempiä ja laajempiakin, mutta satunnaisesti tarjolla on myös tällaisia pikaversioita ja tällä kertaa ajoitus osui tämän lyhyen kurssituokion kanssa kohdalleen.

Heti kättelyssä kurssilla oiottiin harhaluulojani tällaisesta koordinoidusta ystävätoiminnasta ja innostuin saman tien järjestötoiminnasta ihan uudella tavalla. Vapaaehtoisessa ystävätoiminnassa mukanaolo ei nimittäin vaadi kovinkaan kummoista sitoutumista tai valmistautumista ja osallistumisen tapoja on monenlaisia. Ideana on nimenomaan se, että mukaan voi tulla matalalla kynnyksellä ja omaehtoisesti eikä ystävänä toimiminen vaadi kamalan paljon aikaa tai energiaa. Ja tavoitteena tietysti on, että toiminnan kautta syntyisi aitoja ihmissuhteita, jotka ilahduttavat kumpaakin osapuolta ja antavat molemmille paljon.

spr-ystava2

Ei siis kannata pelätä, että vapaaehtoisena ystävänä toimiminen kuormittaisi liikaa tai veisi suunnattomasti vapaa-aikaa – kukin mukana oleva voi osallistua omien mahdollisuuksiensa mukaan ja SPR:n kautta voi ystävystyä hyvin monenlaisten ihmisten kanssa. Vaikka itse kaipailenkin nimenomaan vanhuskaveria itselleni, SPR organisoi ystävätoimintaa vanhusten lisäksi myös esimerkiksi nuorille, maahanmuuttajille, mielenterveyskuntoutujille, vangeille ja vammaisille.

SPR:n kautta vapaaehtoiseksi ystäväksi voi ryhtyä ihan kuka tahansa ja eri puolilla Suomea järjestettävien ystäväkurssien avulla saa hyvin perustiedot ystävätoiminnan eri vaihtoehdoista ja oppia vapaaehtoisena ystävänä toimisesta. Oli myös kiinnostavaa kuulla, että SPR:n ystävätoiminta on varsin monipuolista: ystävänä voi siis toimia yhdelle ihmiselle tai vaihtoehtoisesti auttaa useampia esimerkiksi keikkaluontoisten tehtävien tai ryhmätoiminnan kautta.

spr-ystava4a

Oli mahtavaa huomata, miten monenlaisia ihmisiä ystäväkurssille oli päätynyt: nuoria, vanhoja, miehiä ja naisia. Monella on elämässä tilaa uusille ystäville ja kalenterissa sopivasti aikaa mukaan lähtemiselle. SPR:n ystävätoiminta on mainio kanava löytää uusia ystäviä myös siinä tilanteessa, jos itse kokee olonsa yksinäiseksi. Mikäpä sen parempaa, jos löytää elämäänsä uuden mukavan ystävän ja samalla pystyy auttamaan sekä tuomaan iloa toisenkin elämään.

Jo lyhyt kurssituokio herätti paljon ajatuksia ystävyydestä, yksinäisyydestä ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Putkahtipa muutaman kerran harjoituksia tehdessä päähän sellainenkin miete, että ei näistä opeista ihan jo olemassaolevienkaan ihmissuhteiden ylläpidossa haittaa ole. Vuorovaikutustaitojaan voi nimittäin aina kehittää ihan muutenkin.

spr-ystava2

Oli hirmuisen kiinnostavaa kurssilla kuulla SPR:n ystävätoiminnassa mukana olleiden tarinoita siitä, millaisia ystävyyssuhteita heille oli vapaaehtoistoiminnan kautta syntynyt. Erityisen vaikutuksen teki koulutuksemme vetäjän kertomus siitä, kuinka hän ujona nuorena tyttönä oli päätynyt SPR:n kautta ystäväksi vanhemmalle, myöskin hiljaisemman puoleiselle rouvalle. Ensimmäisten tapaamisten aikana kahden ujon ja hiljaisen ihmisen jutustelusta ei ollut alkuun tulla mitään, mutta vähitellen kaksikolle tuli tavaksi selailla yhdessä päivän lehteä ja jutella päivän polttavista asioista. Alkukankeuden jälkeen heidän välilleen syntyi lopulta ystävyyssuhde, joka kesti peräti 8 vuotta.

Jäi todella innostunut olo tuosta minikurssista ja nyt vain jään uteliaana odottelemaan, milloin SPR:ltä soitellaan minulle, että sopiva ystäväkandidaatti olisi löytynyt. Toivottavasti pian! Kerron sitten, miten asia etenee. :)

Jos jotakuta muuta kiinnostaa osallistua SPR:n ystäväkurssille ja ystävätoimintaan, niin lisätietoa aiheesta löytyy esimerkiksi täältä ja täältä. Olisi hauskaa myös kuulla, onko jollakulla jo kokemusta tällaisesta ystävätoiminnasta entuudestaan? Tai onko siellä ruudun takana muita, joilla on kiinnostusta vapaaehtoisena ystävänä toimimista kohtaan?

spr-ystava5

 

 

Tags: , ,

Categorised in: Elämä

14 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Kaina

    Täällä yksi SPR:n pitkäaikainen vapaaehtoinen ja nykyinen monikulttuurinen ystävävälittäjä, moi!

    Minulle ystävätoiminta on aika erilaista kuin suurimmalle osalle muista vapaaehtoisystävistä, sillä tehtäviini kuuluu koulutettujen ystävien ja ystävää kaipaavien henkilöiden “mätsäily”, eli yritän lomakkeiden ja puheluiden kautta löytää toisilleen sopivat henkilöt ystäväpariksi. Lisäksi työnkuvaan kuuluu esimerkiksi sähköposteihin ja puhelimeen vastailua. Varsinaista ystävätoimintaa en ole koskaan kokeillut, vaikka mielenkiintoa kyllä olisi siihenkin suuntaan vielä jossain vaiheessa!

    Olen ystävävälittäjien keskuudessa vähän epätyypillinen henkilö, sillä ainakin tähän mennessä erilaisissa ystävävälittäjien tapaamisissa lähes kaikki muut ovat olleet oman arvioni mukaan keskimäärin 40 vuotta minua vanhempia. Ne tapaamiset ovat antaneet paljon, sillä heillä on tietenkin ihan eri tavalla elämänkokemusta ja sitä kautta kehittyneitä taitoja kuin minulla parikymppisenä. Uskonkin, että vanhusystäväsuhteesta saisi mielenkiintoista sisältöä elämään!

    Jään innokkaana seuraamaan, miten sinun vapaaehtoisurasi ystävänä etenee!

  • Laura

    Minulla on ollut yksin asuva iäkäs rouva ystävänä nyt vajaan vuoden. Juurikin SPR:n kautta. Sovittiin, että käyn kerran kahteen viikkoon, mutta omien aikataulujen mukaan olen käynyt vähän useammin. Kahvitellaan, käydään kaupassa ja vaihdetaan kuulumisia. Kesää odotetaan innolla, että voitaisiin pyörätuolin avulla päästä pidemmillekin ulkoiluretkille. Allekirjoitan täysin tuon, että ei vie paljon aikaa ja ei tarvitse “osata” mitään. Ihan olla vaan ihminen ihmiselle. Monesti mekin vain istutaan hiljaa ja katotaan telkkaria, mutta vähäinenkin ihmiskontakti voi olla jollekin todella iso asia. Kannustan mukaan!

  • Minäkin kävin ystäväkurssin viime syksynä ja vihdoin kolmisen viikkoa sitten sain soiton ystäväpalvelun matchmakerilta. Kaksi viikkoa sitten tapasin 90-vuotiaan teräsmummun ja meillä synkkasi heti, vaikka ensitapaaminen jännitti kovasti molempia. Tarkoitus oli lähteä kävelylle läheiselle hautuumaalle, mutta ulkona kävi niin kylmä viima, että päätimmekin katsoa televisiosta naisten ampumahiihtoa, selailla valokuvia ja kahvitella.

    Kannustan todella ystävätoimintaan SPR:n tai jonkun muun vastaavan järjestön kautta, sillä yksinäisiä tässä kivikaupungissa riittää. Minun ystävämummuni on erittäin skarppi ja liikkuu sujuvasti ilman apuvälineitä, mutta mies ja kaikki ystävättäret ovat jättäneet maallisen majan jo aikaa sitten. Lapset asuvat kaukana eikä lapsenlapsia ole. Päivät ovat pitkiä, kun ei ole ketään, kenen kanssa jutella. Muutamalla yhteisellä tunnilla on suuri merkitys yksinäisen ihmisen elämässä. Pienellä vaivalla iso ilo!

    Paras kiitos oli vierailun lopuksi saatu halaus ja kommentti: “tämähän meni oikein hyvin.” Ensi viikolla tapaamme taas, toivottavasti säiden haltija on silloin paremmalla päällä.

  • Patu

    Tällainen toiminta olisi ihan äärimmäisen mielenkiintoista! Olen vain kohtalaisen ujo ja arastelen kohtaamisia, mutta tekstistä ja kommenteista päätellen mätsääminen tapahtuu sen verran huolella että mahdollinen tuleva ystäväni olisi todennäköisesti samanhenkinen tyyppi. Pitänee alkaa tsempata itseään siihen että lähtisi mukaan, ehkä parin vuoden päästä asiassa olisi varmaan tapahtunut sitten jo jotain edistystäkin :D

  • Vee

    Moi!

    Tämä kuulostaa todella mielenkiintoiselta! Itsekin haluaisin jonkun vanhemman mummon tai vaarin ystäväkseni, kun multakin on kuollut kolme isovanhempaa enkä ole koskaan edes tuntenut vaarejani, ja nyt vielä elossa olevalta mummolta alkaa muisti pettämään ja kuulo samoin eikä meillä ole koskaan ihan kunnolla synkannut. Asutaan kaukana toisistamme, mutta soitellaan sentään joka viikko.

    Olen ollut muuten kyllä SPR:n ystävätoiminnassa mukana nimittäin turvapaikanhakijoiden tukihenkilönä. Se on ollut todella mielenkiintoista, joskin hienan hankalaa aina välillä, sillä heidän englannin kielen taitonsa ei ole kovin vahva, joten yhteinen kieli on ollut vähän hataraa välillä. Lisäksi meidän paikkakunnallamme suomen kielen opetuksen järjestäminen kesti todella kauan ja nytkin opetusta on vain minimimäärä eli 4h viikossa. Toivon, että määrä nousee edes sitten, kun tiedetään ketkä saavat turvapaikan ja ketkä eivät.
    On kuitenkin ollut antoisaa oppia kulttuurieroista ja kaikenlaisista mielenkiitoisista Lähi-Idän asioista sekä opettaa heille Suomen kieltä ja todeta kuinka nopeasti he oppivat, kun vain motivaatio on kohdallaan!

  • Olen itsekin harkinnut tätä ystävätoimintaa. Ehkä vielä ryhdyn tuumasta toimeen… :)

  • Maarit

    Olen itse toiminut vuosia sitten maahanmuuttajan ystävänä (useimpia henkilöitä eri vuosina) ja sain nyt kimmokkeen ilmoittautua taas SPR:n vapaaehtoislistalle.
    Ajattelin tarjoutua myös avuksi kauppakäynneille sekä ulkoiluun, itse en välttämättä haluasi sitoutua vain yhteen henkilöön.

  • SPR:n ystävätoiminta on tosi jees! Kaupung(e)issa on paljon erityisesti yksinäisiä vanhuksia, joille ei kaikille välttämättä ole luontevaa ponkaista Bingoon hankkimaan ystäviä itselleen. Monesti senioreita voi myös kiinnostaa enemmän nuoremman sukupolven kanssa hengailu – siinä on hyvät puolensa kummallekin osapuolelle – mutta kynnys “vaivata” nuoria ja yrittää tutustua meihin voi olla korkea. Itseltäni ovat myös nukkuneet isovanhemmat pois, mutta heidän kanssaan kaupassakäynti yms. oli verratonta ajanvietettä heidän vielä elossa ollessaan.

    Monelle nuorelle voisi olla todella hedelmällistä viettää enemmän aikaa ihmisten kanssa, jotka ovat eläneet eri maailmanaikaa, ja edustavat eri sukupolvea – näin ollen osittain ehkä eri elämänarvojakin. Vanhempien ihmisten kanssa seurustelu antaa ihan erilaista perspektiiviä elämään kuin omien ongelmien puinti samanikäisten kanssa. Itse opin valtavan tärkeitä asioita 100-vuotiaana poisnukkuneelta isoisoäidiltäni, jolla oli aivan huikea elämänasenne – ja tyyli. Senioreiden kanssa vietetty aika on aina hirmuisesti arvokkaampaa kuin se “työpanos” jota siihen menee.

Related posts