12/01/16

Ikä on vain numero

17 48 kesa2

Täytin sunnuntaina vuosia – mittariin kilahti luku 32. En ole koskaan eläissäni potenut pahempia ikäkriisejä, enkä oikein osaa potea nytkään, vaikka periaatteessa aineksia mojovaan kriisiin varmaan olisikin. :D Kaikki ei totisesti tässä matkan varrella ole mennyt ihan kuten suunnittelin tai olisin toivonut, mutta äh, ei tässä 32-vuotiaana minulla ole vielä mihinkään kiire. Uskon jotenkin siihen, että viime kädessä kaikki menee aina juuri niin kuin on tarkoitettukin.

Koska ikäkriisi ei suuremmin vaivaa, ajattelin sen sijaan miettiä ikäjuttuja noin yleensäkin. Monia jaksoi vuosien ajan kismittää oikein toden teolla, kun iloisesti kutsuin itseäni blogini kuvaustekstissä tyttöseksi, vaikka ikävuosia oli kertynyt jo päälle kolmenkymmenen. Jatkoin samalla linjalla, ihan vain provosoidakseni, vaikka aloin jo itse olla melkoisen kyllästynyt koko kuvaustekstiin. :D Nykyään tituleeraan itseäni sivupalkin kuvauksessa iästä riippumattomasti esteetikoksi, mikä on itse asiassa aika osuvaa, sillä blogini ihkaensimmäisessä postauksessa liki 9 vuotta sitten kutsuin itseäni juuri sellaiseksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen tarinoinut tästä aiheesta ennenkin, mutta jos jotain olen tässä elämäni varrella oppinut niin sen, että ikä todella on viime kädessä ihan vain korvien välissä. Olen tavannut omanikäisiäni, jotka ovat elämäntilanteensa ja ajatusmaailmansa puolesta kuin eri planeetalta. Yhtälailla olen kohdannut mummeleita, joiden kanssa voin hihittää tismalleen samoille asioille tai teinejä, joiden kypsyyden edessä en tule edes ajatelleeksi, että käytännössä voisin ikäni puolesta melkein olla keskustelukumppanin äiti. (Hui!)

Vietin lauantaina syntymäpäivääni kahden rakkaan ystäväni kanssa, joilla on keskenään ikäeroa peräti 17 vuotta – toinen 37- ja toinen 20-vuotias. Ja uskallan veikata, että ikäero oli kutakuinkin viimeinen asia, joka juolahti keskusteluissamme mieleen. Ystäväpiiriini kuuluu minua huomattavasti nuorempia ja huomattavasti vanhempia ihmisiä, enkä ole koskaan edes tullut ajatelleeksi, että ikävuosien lukumäärä olisi millään tavalla olennainen juttu ihmissuhteissa. Nauratti, kun joku linkkasi minulle keskustelupalstan viestiketjun, jossa ihmeteltiin, mitä yhteistä muka minulla ja minua 11 vuotta nuoremmalla Annikalla voisi olla. Voi, kunpa tietäisitte. :)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ikäasiat mietityttävät joskus myös parisuhderintamalla. Vaikka olen menneisyydessäni seurustellut lähinnä kutakuinkin itseni ikäisten miesten kanssa (muutama vuosi sinne tänne -haarukassa), en ole koskaan tuijotellut vuosilukuja deittikumppania valitessani. Olen käynyt treffeillä niin itseäni 10 vuotta nuoremman kuin vanhemmankin tyypin kanssa, eikä ihastuksen syttyminen ainakaan iästä ole jäänyt kiinni.

On hauskaa jutella ystävien kanssa näistä ikäpreferensseistä. Siinä, missä joku ei voisi kuvitellakaan seurustelevansa itseään nuoremman kanssa ja tiirailee charmikkaasti harmaantuvia herrasmiehiä sillä silmällä, toinen kiinnostuu puolestaan selvästi useammin poikamaista intoa uhkuvista nuorukaisista. Itse huomaan keskimäärin ihastuvani usein itseäni hiukan nuorempiin miehiin. Ei siihen mitään erityistä syytä ole, mutta huomaan vain viehättyväni selvästi herkemmin itseäni nuoremmista kuin vanhemmista. Toisaalta, ehkäpä se on luontevaa myös siitä syystä, etten en näytä ikäiseltäni – olettaakseni tästä johtuen nuoremmat miehet usein lähestyvät minua arkailematta.

kesa1

Ikää huomattavasti olennaisempia juttuja suhdeasioissa ovat elämäntilanne, arvot, persoonat ja haaveet. Jos ne kohtaavat, ei numeroilla ole merkitystä. Vai onko sinulle? Olisi kiinnostavaa kuulla teidän muidenkin mietteitä ikäkysymyksistä. Snapchatin puolella aihetta pohdiskellessani ihmiset jakoivat ihania ystävyystarinoita – oli mahtavaa kuulla, kuinka ystävyys (tai rakkauskin) voi todella syttyä ikään ja sukupuoleen katsomatta.

Olen itse asiassa jutustellut Snapchatin puolella aika paljonkin kaikista ihmissuhteisiin, rakkauteen ja deittailuun liittyvistä teemoista ja ne ovat selvästi suosituinta ja toivotuinta sisältöä snäpeissäni. Niitä jaksetaan aina pyytää lisää ja olenpa ajautunut hurjan kiinnostaviin ihmissuhdekeskusteluihin privaviestien puolellakin monien seuraajieni kanssa. Olen viime aikoina raottanut enemmän näitä aihepiirejä myös täällä blogin puolella, mutta kynnys tarttua henkilökohtaisempiin aiheisiin on korkea. Jos siis haluatte päästä kuulemaan vähän avoimempaa Jenniä, niin kannattaa lisätä meikäläinen seurattavien listalle snäpissä (jennipupulandia).

PS. Kuvituksena jutussa on ulkona myllertävän lumimyrskyn kunniaksi kesäisiä muistoja viime kesiltä. :)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Photos: Pupulandia, Janne Simojoki & Vesa Silver

Tags: ,

Categorised in: Elämä

17 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Kiti

    Mä olen aina mieltynyt vähän vanhempiin miehiin. Mulla on esimerkiksi ollut yksi niiiin karismaattinen puolet mua vanhempi pomo että oksat pois, voisin ottaa hänet koska vaan :D juuri nyt deittailen 7 vuotta vanhempaa ja koitan saada hänet uskomaan ettei meidän ikäerolla ole yhtään mitään väliä, hän koittaa kovasti kriiseillä asiasta. Joko jonkun kanssa tulee toimeen tai sitten ei, iällä ei siinä ole mitään osaa eikä arpaa :)

  • Samoilla linjoilla oon iän suhteen. Ikä ei ole koskaan ollut esteenä sen suhteen, kuinka läheiseksi joku ihminen voi tulla. Itse olen 33-vuotias ja ystävieni ikäskaala vaihtelee 20-vuotiaasta viisikymppiseen. Tärkeintä on, että ajatusmaailma kohtaa. Työskentelen vanhusten parissa ja usein koen vahvaa yhteyttä lähemmäs satavuotiaidenkin kanssa.:D

  • Onnea! :)

    Tajusin juuri, että olet samanikäinen kuin poikaystäväni. :D Hän tosin vasta täyttää 32 v myöhemmin tänä vuonna, mutta enivei. :D

  • Ikä todellakin on vain numeroita. Lopetin laskemisen kun täytin 18. Sitä ennen iällä oli (luonnollisesti) suuri merkitys ja muutama vuosikin merkkasi paljon. Nyt – ei mitään väliä :)

  • lusene

    Minä olen itse 23-vuotias ja kaikki ihastukseni ovat olleet (lähes) omanikäisiäni. Tätä aihetta on tullut mietittyä aika paljon, koska yksi 19-vuotias kaverini on ihastunut minuun enkä ole ihan varma, onko hänen ikänsä juuri se tekijä joka estää minua kiinnostumasta hänestä. Periaatteessa ikä ei kai tässä vaiheessa enää merkitse niin paljon, mutta kyllä hän silti tuntuu aika nuorelta. Äitinikin oletti pelkästään kaverin iän perusteella, että olemme vain kavereita :D

    Toisaalta minun on aika hankala tykästyä itseäni useita vuosia vanhempiinkaan miehiin. Tuntuvat jotenkin liian aikuisilta, vaikken itsekään vietä mitään stereotyyppisen villiä nuoren ihmisen elämää. Tietenkin voi olla, että olen vain törmännyt vääriin ihmisiin.

  • Liisa

    Mä täytän 25-vuotta ja pientä kriiseilyä on alkanut kehkeytymään :D Johtuu varmaan siitä että suurin osa mun ystävistä on nuorempia..
    Tämä ei nyt sinänsä tähän postaukseen kuulu, mutta kiinnostaisi tietää miten sun e-pillereiden jälkeinen elämä on sujunut ihon kannalta ja noin muutenkin. Olisi itselleni ajankohtainen asia ja siitä taitaa olla jo tovi vierähtänyt kun lopetit ne. Olisi mielenkiintoista kuulla ajatuksiasi sen suhteen :)

  • Ihana kirjoitus! Oon täysin samaa mieltä. Aikuisena ikä ei merkitse mitään, ystävyydessä ja parisuhteessa kyse on enemmän elämäntilanteesta, luonteesta ja henkilökemiasta. Mieheni on mua 9 vuotta vanhempi, eikä se ole vaikuttanut mitenkään mihinkään. Ja yksi parhaista ystävistäni on 60v.

    P.S Kauniit kuvat. <3

  • Synttärionnittelut Jenni! Vaikka olen sinua nuorempi, olen jo nyt saanut tuntea, että elämässä ei tosiaan kaikki aina mene niinkuin suunnittelee. Mutta haluan myös uskoa, että kaikki menee kuitenkin niin kuin on tarkoitettu. Jos jotain tulevalta toivon niin sitä, että olen kolmekymppisenä yhtä nuorekas ja ihana kuin sinäkin :)

  • Emmi

    Ihanaa että kirjoitit aiheesta vaikka se on täällä ollut aiemminkin esillä. Huvittuneena luin, sillä olen itse 22-vuotiaana kokenut jos jonkinmoista ikäkriisin poikasta parin vuoden sisään:D Nämä ehkä sen takia kun on taipumusta ihastua kolmenkympin kieppeillä keikkuviin miehiin ja vedän myös itse huomattavasti, noh +8v, vanhempia miehiä puoleeni ja ikäni aina jaksaa ihmetyttää heitä, imarrellen toki. Jenni olet upea ihminen ja upea nainen, tunnen itseni lähinnä hölmöksi näiden probleemieni kanssa:D Onneksi olet inspiraationamme, ehkä nyt suhtaudun kepeämmin tuleviin miesmieltymyksiin ja katson mitä nämä jutut tuo tullessaan:)

  • j

    No joo, mitäpä väliä aikuisten kesken iällä. Olen seurustellut parin itseäni pari vuotta vanhemman kanssa ja muutaman reilusti vanhemman kanssa. Nykyinen mieheni kenen kanssa olen ollut pitkään on 24 vuotta minua vanhempia. Ystäviä ja kavereitakin on niin oman ikäisiä n. kolme kymppisiä, vähän nuorempia, kuin viiskymmpisiäkin. Aika rajoittunutta oikeastaan olisi jos ikä kamalasti ystävien valinnassa tms. merkkaisi. Muistan muuten, miten erityisesti parikymmpisenä ärsytti jos joku suhtautui alentuvasti ja toi sen esille “että olet niin nuori”, kun toivoi, että sut olis kohdattu ihan vaan tasavertaisena itsenäisesti ajattelevana ihmisenä.

  • mari

    Kiitos tästä! :) Vietän tänään syntymäpäivää ja kriisiä on ollut ilmassa. Se pelottava 30 vuotta tuli täyteen nyt. Ja tämä päivä on tuntunut jotenkin kauhealta. Tunnen itseni niiiin vanhaksi. Kunnes näin tämän postauksen otsikon “ikä on vain numero”. Niinhän se taitaa olla. Olen mieleltäni nuori ja näytän ikäistäni nuoremmalta. Ehkä tässä ei ole mitään hätää…

    • piia

      Itsekin olen kolmekymppinen ja ihastunut välillä itseani hieman nuorempiin, noin 25+vuotiaisiin miehiin. Meille kolmikymppisille naisille tämä on tosin tässä elämänvaiheessa ongelmallista, sillä meidän biologinen kello jo tikittää, ja ehkä harvempi kaksikymppinen mies on valmis isäksi. Mutta varsinkin iän kasvaessa ikäerosta tulee vain vähemmän ja vähemmän tärkeää.

  • Tuulikki

    Mutta mikäli ikä on vain numeroita eikä sillä ole mitään merkitystä, niin kuitenkin sanot, ettet näytä mielestäsi ikäiseltäsi. Tai siis sittenhän olet lokeroinut muut ikäisesi tiettyyn lokeroon.

    • Tässä on minusta nyt hiukan looginen päättelyvirhe, koska sehän nyt vain on ihan biologinen fakta, että ihminen vanhenee ja vanhetessaan myös ulkoinen olemus muuttuu. Luonnollisestikin ikä merkitsee myös fyysisiä muutoksia, mutta tuolla “ikä on vain numero” -toteamuksella viitataankin lähinnä siihen, mitä on korvien välissä. Fyysisen iän perusteella tavallaan on ihan sallittuakin lokeroida ihmisiä tiettyihin ikäryhmiin, koska syntymävuosi ja kertyneet ikävuodet ovat ikään kuin todennettavissa olevaa faktatietoa. Mutta se, kertooko tiettyyn ikäryhmään kuuluminen ihmisen henkisestä puolesta tai ajatusmaailmasta yhtään mitään, on sitten ihan toinen juttu. Ja siitähän tässä oikeastaan puhuttiin. :)

      Lähinnä tuo omaan ikääni ja ulkoiseen olemukseen liittyvä kommenttini perustuu siihen, että yleensä jos MUUT arvioivat ikääni tietämättä sitä, arviot heittävät jopa 10 vuodella alakanttiin. Useimmiten iäkseni arvioidaan jotakin 20-27 väliltä.

  • Mäkin oon ns. automaattisesti yleensä ihastunu tai kiinnostunu suunnilleen samanikäsistä miehistä. Kun edellinen poikaystävä oli vuoden nuorempi, se oli ensin kamala ongelma kavereille ja lopuks mummo totes, että “Se päättyi kun se x oli niin nuori.” Siis vuoden nuorempi, juuri siksi :D

    Mutta oon huomannu, että elämäntilanteen takia uskon mulle sopivan vähän vanhemman miehen. Oon valmistunu aika nuorena ja monilla samanikäsillä saattaa olla ihan eri elämänvaihe (esim partyparty) menossa, eli siis se vaihe merkkaa paljon enemmän kuin itse ikä. Eli olen vissiin sitten samaa mieltä kaikesta :)

  • Hanna

    Olen monesti miettinyt kuinka samanlainen olet kuin minä, samanlaisia ajatuksia ja arvoja. Ollaan jopa opiskeltu samassa paikassa ja nähtävästi syntymäpäivissäkin on vain parin päivän ero ;) Minulla ikää on tosin muutama vuosi enemmän.

    En itse koskaan ymmärtänyt ikäkriisejä, en stressannut enkä tajunnut miksi 30 ikävuosi olisi jotakin järkyttävä kamalaa? Minä kaipasin täyttää 30 koska koin että parikymppisenä oli vaikea saada arvostusta esim. työelämässä, varsinkin kun itsekin olen aina näyttänyt ikäistäni nuoremmalta. Vielä 34-vuotiaana jouduin näyttämään henkkareita alkoholia ostaessani tai päästäkseni sisään jonnekin missä oli ikäraja.

    35-vuotiaana sitten kuitenkin tapahtui jotain. Ehkä se lähestyvä 40 vuotta alkoi ahdistamaan, samalla kuin koin että löydän ensimmäistä kertaa iän merkkejä kasvoiltani: hentoja ryppyjä silmien ympärillä, iho huomattavasti kuivempi kuin nuorempana (mikä sekin aiheuttaa ryppyjen syntyyn) jne. Se sitten pukkasi jonkinlaisen ikäkriisin, kun pitämästäni ja kaipaamastani kolmestakympistä on alle puolet jäljellä. Sitten olen 40 ja Wanha.

    Että ehkä se ikäkriisi pukkaa parhaimmillekin ;) Joillekin vain vähän jälkijunassa. Toivon toki että mahdollisimman monet ikäkriiseiltä säilyvät.

    Mitä tuohon “tyttöseen” muuten tulee, en ole koskaan pitänyt sanasta. Minusta se on jotenkin alentava kuvaus, varsinkin kun sitä käytetään aikuisista naisista. Itsellä nuorempana kun oli lähennä ongelma sen kanssa että aina luultiin paljonkin nuoremmaksi kuin mitä olin, niin on aina tuo tytöttely särähtänyt korvaan.

    Miehissä hieman itseäni vanhemmat ovat aina kiinnostaneet enemmän. Vaikka olenkin aina ollut nuoren näköinen olen henkisesti kokenut itseni aina vanhemmaksi ja kypsemmäksi kuin ikäiseni miehet. Siksipä ne vanhemmat, jo hieman elämää nähneet, kiinnostavat enemmän. Ongelma tässä on ollut juuri se, että nuoremmat ovat lähestyneet koska ovat luulleet minun olevan nuorempi.

Related posts