27/12/15

Pysähdy hetkeksi

19 41

Pystytkö sinä istumaan 15 minuuttia hiljaa tekemättä mitään? Tuttavani heitti minulle haasteen: yritä irroittaa jokaisesta päivästä vartti tietoiseen rauhoittumiseen. Kuulostaa suorastaan naurettavalta, mutta minun ajatuksissani 15 minuutin hiljainen tekemättömyys tuntuu aivan mahdottomalta. Missä välissä muka ehtisin? Miten malttaisin millään istua vartin tekemättä mitään – olla vain? Minulla olisi niin paljon parempaakin tekemistä. Kaverini tokaisi minulle: “Jos tehtävä tuntuu vaikealta, sitä enemmän sitä tarvitset.”

Lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että aloitan viidestä minuutista ja kun se sujuu, yritän vähitellen lisätä aikaa. Jospa jossain vaiheessa pääsisin 15 minuuttiin asti. Kaverini lupasi ryhtyä mentoroimaan minua, kunhan ensin kykenen tuohon varttiin päivittäin. Matka siihen hetkeen taitaa olla vielä pitkä, sillä toistaiseksi en ole yhtenäkään päivänä saanut pidettyä kiinni edes siitä viiden minuutin rauhoittumisesta, vaikka tästä keskustelusta on jo liki viikko. Olkoon se vaikka uuden vuoden lupaukseni, että yritän päivittäin ottaa hetken ihan rauhassa.

meri11

Olen jo vuosia miettinyt, että minun olisi hyvä opetella hiljentymään ja rauhoittumaan. Muistan kirjoittaneeni tänne blogiin jo monta vuotta sitten, että minulle voisi tehdä hyvää opetella meditoimaan. Meditointi oli joskus ajatuksissani jokin mystinen tyhjyyden tila, jota en kokenut ikinä voivani saavuttaa.

Oli aikanaan suuri valaistumisen hetki, kun meditaatiovalmentaja kertoi minulle, ettei mieltä tarvitse meditoidessa mitenkään tyhjentää ajatuksista – eikä se luultavasti olisi ihan mahdollistakaan. Olin kuvitellut, että pään pitäisi olla meditaation aikana kuin valkoinen tyhjä paperi, mutta eihän kukaan (?) sellaiseen pysty. Tuntui suorastaan mullistavalta, kun valmentaja kertoi minulle, ettei meditaatiossa olekaan kyse siitä, ettei saisi ajatella mitään. Enemmänkin ajatusten voisi antaa vain vaeltaa vapaasti, mutta ei saisi takertua mihinkään ajatukseen jumittamaan. Oikeastaan kyse on sellaisesta ajatusten vapaasta virtauksesta ja siitä, että niiden antaa vain mennä.

Ehkä lähimmäs meditaatiota olen elämässäni päässyt vajaa vuosi sitten Portugalissa meren rannalla istuessani (ja siitä syystä valitsin kuvitukseksikin otoksia juuri sieltä). Se on ollut ehkä vaikuttavimpia hetkiä elämässäni koskaan – hetkiä, joissa asiat asettuvat perspektiiviin. Olen usein matkan jälkeen palannut niihin tunnelmiin, kun ongelmat ja murheet uhkaavat pään sisällä paisua liian suuriksi. Siitä huolimatta arjen keskellä on tuntunut aivan hillittömän vaikealta pystyä irroittautumaan jokapäiväisestä pyörityksestä edes viideksi minuutiksi kerrallaan.

Tuttuni on oikeassa. Jos pysähtyminen tuntuu vaikealta, on todennäköisesti juuri sen tarpeessa. Olen ottanut askeleita armollisempaa ja sallivampaa elämää kohti tänä syksynä, kun olen esimerkiksi antanut itseni ottaa blogin suhteen hiukan rauhallisemmin ja kirjoitellut normaalia vähemmän. Kun on tuntunut siltä, ettei pysty tai jaksa, olen antanut itseni olla rauhassa. En ole syyllistänyt, en pakottanut. Jo se on ollut jossain määrin minulle uutta. Sitä osaa usein olla itseään kohtaan niin hirmuisen vaativa ja ankara – minun kaltaisilleni ihmisille on huomattavasti vaikeampaa muistaa lempeys ja armo.

meri5

Miksi 15 minuutin irroittaminen vuorokaudesta tuntuu niin vaikealta? Tai edes viiden? Sehän on kokonaisuuden kannalta aivan merkityksetön aika – noin 16 valveilla vietetyn tunnin joukossa aivan mitätön hetki. Koskaan ei ole niin kiire, ettei olisi aikaa istua alas viideksi minuutiksi. Tai jos on, niin prioriteetit lienevät pielessä. Miksi en halua suoda itselleni tuota hetkeä? Miksi en pysty siihen? Sehän on suora panostus omaan hyvinvointiini.

Olen päättänyt, että aloitan tuon 5 minuutin hiljaa olemisen tänään. En uuden vuoden kunniaksi 1. tammikuuta enkä uuden viikon kunniaksi huomenna, vaan tänään. Veikkaan, että moni teistäkin olisi hiljentymisen ja rauhoittumisen tarpeessa. Kuka on mukana? Ja kaikki meditaatiogurut, vinkkejä onnistumisen maksimoimiseksi saa ilman muuta jakaa kommenttiboksissa.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

26/12/15

Mikki ja mekko

4 48 mickey-mekko3

Kukkuu taas teille parin päivän radiohiljaisuuden jälkeen. :) Jouluna teki ihan hyvää pitää vähän sometaukoa blogista – tosin Snapchat ja Instagram eivät hiljentyneet täysin pyhiksikään. Eipä täällä vanhempien luona juuri olisi ollut mitään postailtavaakaan, sillä olen viettänyt vapaapäiviä rennosti löhöverkkareissa lautapelejä pelaillen ja aivan liian ähkyyn itseäni syöden.

Jotenkin se ruokailurytmi täällä vanhempien luona muuten on aina paljon tiheämpi kuin itsekseen kotona – ja kun sitä jouluruokaa nyt saa vain sen kerran vuodessa, niin tulee helposti ahnehdittua vähän tarvettaan enemmän. Minä nimittäin kyllä rakastan jouluruokia, ainakin niin kauan kuin niitä tosiaan syödään vain sen kerran vuodessa.

mickey-mekko4

Vaikka joulu on sellaista rentoutumisen ja rauhoittumisen aikaa, ja pääosa ajasta on kulunut täällä maalla tosiaan rennosti lököhousuissa ja villasukissa, oli kiva jouluaatoksi laittaa jotakin kaunista ylle. Tänä vuonna juhlistin joulua R/H:n kauniissa Mickey-mekossa, jonka yläosa on hiukan läpikuultavaa materiaalia.

Sain syksyllä yhteistyön tiimoilta valita mallistosta muutaman vaatteen ja tämä mekko tarttui silloin matkaan. Tämä nimenomainen yksilö on jo myyty syysmallistosta valitettavasti loppuun, mutta valikoimissa on vielä monta muuta ihanaa ja lohdutuksen sanaksi, että tämä Mickey-malli tulee joka vuosi uudelleen hiukan erilaisena versiona. :)

Translation: This year I’ve been spending my Holidays in sweatpants mostly, but I did wear something a little bit more special on the Christmas Eve though. I got this beautiful Mickey dress from a cool Finnish clothing brand called R/H. :) This specific dress is already sold out but there are other really cute ones in the collection too. 

mickey-mekko7mickey-mekko5 mickey-mekko9mickey-mekko10

Photos: Vesa Silver

Related posts

23/12/15

Joulun iloja

5 37 tulppaanit

Vaikkei oikein vielä joululta tunnukaan, niin täällä ollaan jo vanhempien huomassa valmiina rauhoittumaan joulunviettoon. Ajattelin ihan vain joulun kunniaksi listata asioita, joista olen juuri tänään kiitollinen ja joista on viime aikoina tullut hyvä mieli. Meikäläinen ei joulupaketteja kaipaa – joulumieli syntyy läheisten läsnäolosta ja siitä, että muistaa olla kiitollinen pienistä hyvistä jutuista.

♥ Isä, jolla on loistava musiikkimaku. Ilahduttaa erityisesti 3,5 tunnin yhteisellä automatkalla.

♥ Sain pikkuveljen maailmalta kotiin puolen vuoden vaihto-opiskelun jälkeen.

♥ Minusta tuli pari viikkoa sitten täti, kun toinen pikkuveljeni sai vaimonsa kanssa pikkuisen pojan. Pääsen näkemään tulokkaan huomenna ensimmäistä kertaa – jännää!

♥ Äitini ei ole yhtään sellainen joulupingottaja, vaan jouluvalmistelut tehdään rennolla otteella. Ihan kaikkea ei tarvitse tehdä alusta alkaen itse, vaan on ihan ok ostaa vaikkapa osa laatikoista valmiina. Joka tapauksessa, ihania herkkuja ovat pöytä ja jääkaappi täynnä eikä varmasti pääse nälkä yllättämään.

♥ Sain vihdoin ja viimein vietyä vuosia kehystystä odottaneet taidehankintani kehystettäviksi. Eihän siinä mennyt yhdenkin taulun kohdalla kuin viisi vuotta… :D

Annika. <3 Rakas ystäväni oli suorastaan raivoissaan huolesta, kun minusta ei ollut kuulunut mitään vajaaseen vuorokauteen. Olisi varmaan jo soittanut poliisit, ellen olisi ehtinyt soittaa takaisin. :D Äiti, sinun ei tosiaankaan tarvitse olla huolissasi tyttärestäsi, koska Annika vahtii kyllä!

♥ Sauna. En edes muista, milloin olisin viimeksi päässyt saunaan, mutta jouluna siihen on onneksi mahdollisuus.

Varmaan tässä keksisi vielä kymmenen syytä lisää iloita juuri nyt, mutta minäpä riennän nyt koristelemaan joulukuusta. Ihanaa ja rauhaisaa joulun aikaa kaikille! :)

Related posts

22/12/15

Black on black

5 36 pingu2

Mitä tehdä, kun lempparifarkuissa on reiät polvissa ja ulkona lämpötila lähentelee nollaa? Kieltäydyn pakkaamasta repaleiksi rakastettuja farkkujani talviteloille ja sen sijaan olen jatkanut niiden käyttöaikaa pukemalla surutta alle kalsarit. Okei, no oikeasti olen pukenut ale mustat sukkahousut, mutta kalsarit kuulostavat hauskemmilta.

Yksi talven suosikkivaatteista on ollut tuo musta R/H:n bomber, jonka sain omakseni syksyn mallistosta. Olen vasta jotenkin nyt tässä ihan parin viime vuoden aikana hoksannut kerrospukeutumisen mahdollisuudet laajemmin. Päällystakin alle ei ole pakko välttämättä sulloa aina villapuseroa, vaan toisinaan neulekerroksen voi yhtä hyvin korvata vaikkapa toisella ohuella takilla.

pingu3

Vaikka olen viime aikoina yrittänyt vähän taistella tätä harmautta vastaan pukemalla päälle jotakin värikästä, tällä kertaa teki mieli maastoutua taustaan. Tosin en kyllä tiedä, miten hyvin sitä tuollaisena pingviininpoikasena sulautuu harmauteen… En ole itse asiassa tainnut tuota Pinguksi ristimääni pörrötakkia koskaan käyttäkään ennen päällystakkina, mutta hyvin toimi siinäkin roolissa, kun alla oli riittävästi niitä kerroksia.

Translation: I have tried to fight against the grey and dull winter mood by wearing something colourful almost every day. But this day I felt more like blending into the background than standing out. Although I’m not completely sure how I succeeded with that furry baby penguin lookalike jacket…

pingu9

Pörrötakki // faux fur jacket Noisy May*, bomber-takki // bomber jacket R/H*, poolopaita // turtle neck shirt Filippa K, farkut // jeans Topshop, nilkkurit // ankle boots Terhi Pölkki*, aurinkolasit // sunglasses Monki

* saatu blogin kautta / gifted

pingu5pingu8pingu4

Photos: Vesa Silver

Related posts