27/12/15

Pysähdy hetkeksi

19 62

Pystytkö sinä istumaan 15 minuuttia hiljaa tekemättä mitään? Tuttavani heitti minulle haasteen: yritä irroittaa jokaisesta päivästä vartti tietoiseen rauhoittumiseen. Kuulostaa suorastaan naurettavalta, mutta minun ajatuksissani 15 minuutin hiljainen tekemättömyys tuntuu aivan mahdottomalta. Missä välissä muka ehtisin? Miten malttaisin millään istua vartin tekemättä mitään – olla vain? Minulla olisi niin paljon parempaakin tekemistä. Kaverini tokaisi minulle: “Jos tehtävä tuntuu vaikealta, sitä enemmän sitä tarvitset.”

Lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että aloitan viidestä minuutista ja kun se sujuu, yritän vähitellen lisätä aikaa. Jospa jossain vaiheessa pääsisin 15 minuuttiin asti. Kaverini lupasi ryhtyä mentoroimaan minua, kunhan ensin kykenen tuohon varttiin päivittäin. Matka siihen hetkeen taitaa olla vielä pitkä, sillä toistaiseksi en ole yhtenäkään päivänä saanut pidettyä kiinni edes siitä viiden minuutin rauhoittumisesta, vaikka tästä keskustelusta on jo liki viikko. Olkoon se vaikka uuden vuoden lupaukseni, että yritän päivittäin ottaa hetken ihan rauhassa.

meri11

Olen jo vuosia miettinyt, että minun olisi hyvä opetella hiljentymään ja rauhoittumaan. Muistan kirjoittaneeni tänne blogiin jo monta vuotta sitten, että minulle voisi tehdä hyvää opetella meditoimaan. Meditointi oli joskus ajatuksissani jokin mystinen tyhjyyden tila, jota en kokenut ikinä voivani saavuttaa.

Oli aikanaan suuri valaistumisen hetki, kun meditaatiovalmentaja kertoi minulle, ettei mieltä tarvitse meditoidessa mitenkään tyhjentää ajatuksista – eikä se luultavasti olisi ihan mahdollistakaan. Olin kuvitellut, että pään pitäisi olla meditaation aikana kuin valkoinen tyhjä paperi, mutta eihän kukaan (?) sellaiseen pysty. Tuntui suorastaan mullistavalta, kun valmentaja kertoi minulle, ettei meditaatiossa olekaan kyse siitä, ettei saisi ajatella mitään. Enemmänkin ajatusten voisi antaa vain vaeltaa vapaasti, mutta ei saisi takertua mihinkään ajatukseen jumittamaan. Oikeastaan kyse on sellaisesta ajatusten vapaasta virtauksesta ja siitä, että niiden antaa vain mennä.

Ehkä lähimmäs meditaatiota olen elämässäni päässyt vajaa vuosi sitten Portugalissa meren rannalla istuessani (ja siitä syystä valitsin kuvitukseksikin otoksia juuri sieltä). Se on ollut ehkä vaikuttavimpia hetkiä elämässäni koskaan – hetkiä, joissa asiat asettuvat perspektiiviin. Olen usein matkan jälkeen palannut niihin tunnelmiin, kun ongelmat ja murheet uhkaavat pään sisällä paisua liian suuriksi. Siitä huolimatta arjen keskellä on tuntunut aivan hillittömän vaikealta pystyä irroittautumaan jokapäiväisestä pyörityksestä edes viideksi minuutiksi kerrallaan.

Tuttuni on oikeassa. Jos pysähtyminen tuntuu vaikealta, on todennäköisesti juuri sen tarpeessa. Olen ottanut askeleita armollisempaa ja sallivampaa elämää kohti tänä syksynä, kun olen esimerkiksi antanut itseni ottaa blogin suhteen hiukan rauhallisemmin ja kirjoitellut normaalia vähemmän. Kun on tuntunut siltä, ettei pysty tai jaksa, olen antanut itseni olla rauhassa. En ole syyllistänyt, en pakottanut. Jo se on ollut jossain määrin minulle uutta. Sitä osaa usein olla itseään kohtaan niin hirmuisen vaativa ja ankara – minun kaltaisilleni ihmisille on huomattavasti vaikeampaa muistaa lempeys ja armo.

meri5

Miksi 15 minuutin irroittaminen vuorokaudesta tuntuu niin vaikealta? Tai edes viiden? Sehän on kokonaisuuden kannalta aivan merkityksetön aika – noin 16 valveilla vietetyn tunnin joukossa aivan mitätön hetki. Koskaan ei ole niin kiire, ettei olisi aikaa istua alas viideksi minuutiksi. Tai jos on, niin prioriteetit lienevät pielessä. Miksi en halua suoda itselleni tuota hetkeä? Miksi en pysty siihen? Sehän on suora panostus omaan hyvinvointiini.

Olen päättänyt, että aloitan tuon 5 minuutin hiljaa olemisen tänään. En uuden vuoden kunniaksi 1. tammikuuta enkä uuden viikon kunniaksi huomenna, vaan tänään. Veikkaan, että moni teistäkin olisi hiljentymisen ja rauhoittumisen tarpeessa. Kuka on mukana? Ja kaikki meditaatiogurut, vinkkejä onnistumisen maksimoimiseksi saa ilman muuta jakaa kommenttiboksissa.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Tags: , , , ,

Categorised in: Elämä

19 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Chatte

    Tämähän tuli oikein hyvään saumaan! Minunkin on pitänyt opetella meditointia/rauhassa olemista jo vuosikaudet. Nyt sain taas postauksestasi kipinän. Minullekin oli täysin uutta tuo, ettei mielen tarvitse täysin tyhjentyä meditoinnin aikana, olikin huojentava tieto!

    • Mahtavaa, jos juttu osui juuri sopivaan saumaan ajatuksineen. Olen itse vähän sellainen, että lykkään sitä rauhoittumisen hetkeä aina myöhemmäksi, kunnes huomaan, ettei sitä koskaan tullut. Tämän jutun kirjoitettuani päätin tehdä sen samantien (okei, välissä meni ehkä 0,5-1h, mutta kuitenkin). Laitoin kännykän äänettömälle ja suljin muut häiriötekijät pois näköpiiristä ja asetin kännykän herätyksen viiden minuutin päähän. Ja sitten vain OLIN ja yritin keskittyä hengitykseen. Viisi minuuttia meni yllättävän nopeasti, joten ehkä tämä ei olekaan ihan mahdoton tehtävä. :)

  • Heippa Jenni, en ollutkaan hetkeen käynyt blogissasi, ja täytyy sanoa, että tämä blogisi uusi (?) look on ihan mielettömän hieno. Niin raikas ja yksinkertaisen kaunis.

    Kirjoituksesi herätti myös ajatuksia – ehkä itsekin yritän jatkossa rauhoittaa päivittäin edes sen 5 minuttia vain olemiselle ja mietiskelylle.

    Ihania välipäiviä sinne!

    http://www.arcticvanilla.com/

    • Kiitos Anna! :) Muutin tänne uudelle tontille lokakuun alussa ja silloin uudistui myös blogin ulkoasu. Huippua kuulla, että tykkäät! Viihdyn itse tässä uudessa olomuodossa paremmin kuin hyvin. :)

      Ja joo, aloitin itse hiljentymisen jo eilen ja yritän nyt tehdä siitä päivittäisen rutiinin. Rentouttavia välipäiviä myös sinulle!

  • Meri auttaa aina <3 Näin myös Helsingissä!

    xxx
    E
    http://helsinkidragonfly.blogspot.fi/

    • Se on totta. Kävin eilen ensimmäisen rauhoittumishetkeni lisäksi myös kävelyllä ulkona itsekseni meren äärellä. Sekin oli aika rentouttavaa puuhaa, vaikka musiikki soikin korvanapeissa. :)

  • Pin

    Ihanaa, pitkästä aikaa taas enemmän ajatuksia herättävä postaus. Itselleni rauhoittuminen ei ole ollut koskaan ollut ongelma, mutta rentoutuminen on. Pystyn olemaan pitkiä aikoja tekemättä mitään, mutta päässä surraa ajatuksia ja monesti juurikin tarraan johonkin. Luulen, että oleminen on monelle haaste, koska pelätään kohdata itse jotenkin “alastomana hiljaisuudessa”, pelätään tylsistymistä ja sitä, ettei itseä voi peilata muista tai jostain ulkoisesta. Tuntuu, että moni etsii itseään ulkopuolelta (vaatteista, sisustamisesta, selfieistä, trendeistä, liikunnasta, ruuasta tms.) eikä sisäpuolelta, missä onni ja mielenrauha olisi jokaisen löydettävissä. Itsellänikin on vielä matkaa sisimpään, toivon meille kaikille hyvää matkaa :)

    • Kivaa kuulla, että juttu puhutteli. :) Luulen, että minulla ongelma on ihan sama kuin sinullakin. Pystyn kyllä olemaan rauhassa ja tekemättä mitään sen kummempaa, mutta juuri se tietoinen rentoutuminen on minulle vaikeaa. Ajatukset laukkaavat ja aina keksin jotakin häiriötekijöitä, joihin on pakko suunnata huomionsa. Milloin piippaa kännykkä, milloin voisi tehdä sitä ja milloin vielä yhden nopean jutun tätä.

      Olen joskus käynyt pariin otteeseen todella lähellä burnoutia, joten osaan onneksi tunnistaa ne hälyttävät merkit nopeasti. Tällä hetkellä sellaista ylikuormitusta ei onneksi ole, mutta haluaisin opetella vain olemaan ilman sitä jatkuvasti päässä pyörivää ajatushyrrää. Sinulla oli tuossa omassa kommentissasi kyllä hyviä ja osuvia ajatuksia. Hyvää matkaa itseemme sekä sinulle, minulle että kaikille muillekin sen tarpeessa oleville! :)

  • p

    Mahtavaa! Aitoja ajatuksia tuntui olevan nämä.
    Itse voisin neuvoa jollekulle, ettei meditoimisesta tai rauhoittumisesta kannata tehdä liian “vaikeaa”, eikä välttämättä edes istua silmät kiinni paikoillaan, voi esim. ottaa teekupin ja laittaa kynntilän ja vaan olla…Nämä on vaan yleisiä ajatuksia, jokainen tietysti tekee itselleen parhaalla tavalla! Itse koitan usein, tarvittaessa, pysähtyä ja vaan katella mitä sisälläni silloin liikkuu, koittaa huomata, missä mennään, sillon tulee usein huomattua esim. että on parempi luopua jostain mitä on vaikka aikonut tehdä, että oikeesti ei nyt paukut riitä.

    • Olet oikeassa. Meditaation ei välttämättä tarvitse olla niin vakava juttu, mutta nyt alkuun, kun opettelen sitä ajatushyrrän rauhoittamista, tuntuu hetkittäin tarpeelliselta nimenomaan hiljentyä oikein tietoisesti kuuntelemaan sitä omaa hengitystä ilman ylimääräisiä häiriötekijöitä. Mutta toden totta tuollaisia matalan kynnyksen hetkiä rauhoittumiselle voi sisällyttää arkipäivään aika helpostikin.

      Yksi olennainen juttu, mikä olen nyt muutaman kerran tällaisia harjoituksia tehdessäni huomannut, on se, kuinka sitä tuntee kehonsa ihan eri tavalla noissa hetkissä. Yhtäkkiä huomaakin huonon istuma-asennon eri tavalla selässä ja tulee juuri tuollaisista kehoa kuormittavista pienistä seikoista tietoisemmaksi. Kun päässä pyörii miljoona ajatusta ja ärsykettä valveilla ollessa koko ajan, ei edes huomaa, että selkä huutaa hoosiannaa huonon istuma-asennon takia. Tuntuu siis myös fyysisen hyvinvoinnin takia tärkeältä tämä. :)

  • Eikös tuon ajan voisi käyttää vaikka bussissa istuessa :) Silmät kiinni vaan ja keskittymistä vaikka omaan hengitykseen.

    • Varmasti myös tuollaisia joutilaita arkisia hetkiä voi hyödyntää tietoiseen rauhoittumiseen. Itsellä tulee keskusta-asujana sen verran harvemmin istuskeltua bussissa pidempiä toveja kerrallaan, että eipä tullut tuo mieleen. :)

  • Tuuli

    Viime keväänä pysähdyin, kun tajusin purevani öisin hampaita niin, että aamulla leukaperät olivat kipeinä, ja muutenkin stressi aiheutti nukahtamisvaikeuksia ja olo oli välillä melko kaoottinen. Aloitin meditoinnin Headspace-sovelluksella ja suosittelen sitä TODELLA suuresti ja lämpimästi. Sitä saa testata 10 päivää ilmaiseksi, ja noiden päivien jälkeen voi olla helpompaa alkaa meditoida itsekseenkin. Itse huomasin eron fiiliksessä jo viiden päivän jälkeen, aloin nukkua sikeämmin, kropan jumit hellitti ja olo muuttui selkeämmäksi. Ihan hullua tavallaan, että noin pienellä muutoksella voi olla niin isot seuraukset, mutta nyt meditaatio on tullut pysyvästi osaksi mun aamurutiineja. Suosittelen. :)

    • Mieletöntä, että olet saanut tehtyä meditoinnista osan arkea. Ja oireesi kuulostavat myös minulle tutuilta. Nyt viime aikoina en ole onneksi ollut tuolla tavoin stressaantunut, mutta tunnistan noita samoja oireita menneisyydestäni, kun olin hyvin lähellä palaa loppuun. Siitä huolimatta nytkin voisi tehdä enemmän henkisen ja fyysisen hyvinvointinsa eteen.

      Kiitos kovasti tuosta vinkistä, pitää ehdottomasti testata tuota sovellusta! :)

  • Lina-Maria

    Rauhoittuminen on kyllä tärkeämpää kuin ajattelemmekaan ja sen jotenkin unohtaa tosi helposti arjen vilskeessä.

    Meditaation ei tosiaan tarvitse olla mitään vaikeaa ja mystistä. Varmasti monet jopa meditoivat tavallaan “tietämättään”. Musta tuntuu, että se on oikeastaan jotain tosi luonnollista meille, jotain jota jokaisen keho ja mieli tarvitsee. Varmaankin nykypäivinä olemme täyttäneet meditatiiviset hetket esim. telkkarin tuijottamisella, urheilulla tai instagramin selailulla, niiden ideana kun on rentouttaa ja saada meidät hetkeksi irtautumaan stressaavasta arjesta.
    Aivan naurettavaa kuinka hyvä, raukea ja rauhallinen fiilis tulee kuitenkin silloin, kun hylkääkin elektroniikan, istuu hiljaa, hengittää syvään ja antaa ajatusten vaan virrata. :)

    Tartun haasteeseen ja yritän lisätä rauhoittavia meditaatiohetkiä omaankin arkeen!

  • Mari

    Hei! Mua auttaa rauhoittumaan calm.com -sivusto. Siellä voi asettaa ruudulle ajastimen ja valita taustakuvan ja -äänen. Minua rauhoittaa vesisateen ropina, ja usein kun haluan hetken vain istuskella rauhassa laitan sateen ääntä taustalle. Sivulta löytyy myös järvimaisemaa, liplattavaa puroa, merenrantaa… Sivu on ilmainen ja käytän sitä silloin kun rauhoittuminen tuntuu vaikealta ja musiikin kuuntelukaan ei rentouta. Lykkyä rauhoittumishetkiin ja kiitos kauniista blogista :)

  • Miisa

    Moikka Jenni :)

    Tulin taas pitkästä aikaa lukemaan blogiasi. Ja ihan uskomatotna, että olit juuri tänään kirjoittanut “Melkoinen vuosi” postauksen. Ja olin ihan äimistynyt miten se kuulosta niin samalle kuin minun loppuvuoteni 2015. Lokakuussa asiat jotenkin vaan käristyivät ja tajusin, että nyt on pakko tehdä jotain. Ja siitä lähtikin asiat rullaamaan niin, että aloitin matkan tai tutkimusretken omaan itseeni :) Mikä on ollut äärimmäisen raskasta ja välillä on hetkiä, kun tuntuu vain musertuvansa, mutta kun niistä selviää tajuaa miten vahva onkaan :) Apua olen myös hakenut ja pyytänyt moneltakin taholta, mikä on kyllä ollut myös äärimmäisen vaikeaa.

    Mutta niin siis se miksi kommentoin tähän postaukseen. Noin kuukausi sitten tajusin kanssa, että minun täytyy nyt tehdä jotain sille, että ajatukset vain kiertävät negatiivista kehää, enkä saa niiltä hetkeksikään rauhaa. Enkä vain keksinyt asiaan mitään muuta ratkaisukeinoa kuin meditoinnin. Mutta se oli äärimmäisen vaikeaa. Aluksi vaan luin aiheesta ja luin erilaisista meditointiharjoituksista, mutta että olisin oikeasti saanut itseni tekemään niitä :D

    Sitten löysin harjoituksen, joka kuulosti sille, että saattaisi onnistuakkin minulta. Elikkä sulje simät ja anna ajatusten tulla vapaasti. Kuvittele, että kaikki tulevat ajatukset ovat jotain liikkuvaa. Esim. virtaavat kosken kuohuja, liikkuvia pilviä, pyöriviä punaisia palloja, ihan mitä vaan keksit. Ja kun “pyörivät punaiset pallot tulevat” anna niitten pyöriä samalla pois näköpiiristäsi, jolloin todennäköisesti uusia ajatuksia tulee, mutta anna niidenkin pyöriä pois näköpiiristäsi.

    Pointti on se, että ei tarvitse pakottaa omia ajatuksiaa mihinkään, mutta antaa niiden rauhallisesti lipua pois, kun ne tulevat. Aloitin 10 minuutista. Ja se oli aluksi todella vaikeaa. Vaikeinta oli se, että oikeasti istuu alas ja aloittaa harjoituksen :D Mutta kun sen sai tehtyä ja sen jälkeen oli rauhallinen olo, niin huomasi että se toimii. Nyt olen tehnyt muutaman kerran jo tunnin meditoinnin, mutta yleensä 20-30min :D Joskus rauhallinen olo tulee joskus taas ei. En ota paineita.

    Tulipa pitkä kommentti. Mutta pointtina oli, että rauhoittumisharjoitusten tekemisen aloittaminen on varmasti monille todella haastavaa. Ja että siitä ei kannata ottaa mitään paineita, millaista sen pitäisi olla tai millainen sen lopputuloksen pitäisi olla vaan antaa mennä omalla painollaan.

Related posts