14/10/15

Teflonia

46 55 teflon1

Sain blogin lukijalta palautetta, joka jätti miettimään tätä omaa bloggaamistani… Ja jo tämän ensimmäisen lauseen kirjoitettuani mietin, miten jännittävältä tuntuu oikeasti puhua pitkästä aikaa ihan omista ajatuksistani. Ehkä se antaa hyvää osviittaa siitä, mitä on tulossa.

Huomaan nimittäin, etten ole tainnut jakaa aitoja, syvempiä mietteitäni täällä blogissa todella pitkään aikaan. Ja siihen on syynsä. Osittain syynä on varmasti ollut ihan vain oma pitkän aikaa hieman sekavassa tilassa ollut mieleni ja elämäntilanteeni, jotka onneksi kumpainenkin ovat näiden viime kuukausina tapahtuneiden muutosten myötä kovasti selkiytyneet. Sitä tuntuu välillä vähän vaikealta antaa itsestään, jos henkilökohtaisessa elämässä tilanne on kovasti levällään.

Toinen syy oman persoonan hivuttamiseen taka-alalle on ollut se, että koin viime keväänä blogissani velloneen keskusteluilmapiirin muuttuneen paikoin melko raskaaksi. Oli aihe mikä hyvänsä, joku tuntui aina löytävän jotakin nokan koputtamista, kritisoitavaa, valittamista tai haukuttavaa. Asiallinen ja ansaittu kritiikki on oma lukunsa, mutta siinä kohtaa, kun tuntuu, että jokaista sanaa, lausetta sekä niiden merkityksiä käännetään ja väännetään itseä vastaan, tulee jossain vaiheessa tunne, että enää ei vain oikein jaksa. Kun itse pyrkii ensisijaisesti vain ilahduttamaan ihmisiä, niin on jokseenkin väsyttävää, jos yhä useamman postauksen kommenttiosiosta tulee omituinen ajatusten taistelukenttä. Niinpä päätin vain erkaannuttaa itseni…

teflon2

En ehkä tehnyt sitä kovin tietoisesti, mutta nyt kun mietin asiaa, olen etäännyttänyt itseäni tästä blogista jo hyvän tovin. En ole aikoihin tuonut enää omia ajatuksiani juuri esille mistään tippaakaan syvällisemmästä aiheesta. Se ei tietenkään tarkoita, että päässäni pyörisivät vain kengät, laukut ja huulipunasävyt, mutta jossain vaiheessa tuli vain olo, etten jaksa asettaa itseäni ja ajatuksiani alttiiksi julkiselle arvostelulle ihan jatkuvasti. On helpompi pitäytyä vain vaatelöpinöissä ja muissa kepeissä aiheissa kuin käydä loputonta keskustelua kommenttiboksin mouhoajien, näpäyttelijöiden ja ilkimysten kanssa, joiden ei tarvitse kantaa minkäänlaista vastuuta tölväisyistään. Niinpä minusta tuli teflonia: mikään ei tartu minuun, mutta eipä minusta välttämättä saa niin paljon irtikään.

Olen takuuvarmasti säästynyt pahimmilta kommenttilynkkauksilta ja keskustelupalstavyörytyksiltä, mutta tottakai loukkaukset ja tahalliset väärinymmärrykset omista ajatuksista tuntuvat raskailta. Ja joskus satuttavatkin. Nahka on varmasti 8,5 blogivuoden aikana paksuuntunut, mutta saatu palaute ei koskaan lakaa koskettamasta – hyvässä taikka pahassa.

Nyt vain olen miettinyt, että olenko etäännyttänyt itseäni tästä blogista jo liikaakin… Huomaan kuinka kummalliselta tällaisen ajatuspostauksen kirjoittaminen tuntuu todella pitkästä aikaa, ja samanaikaisesti tajuan, miten kauan siitä on, kun olen viimeksi puhunut mitään todellisista mietteistäni. Ja totta puhuen kaipaan niitä hyviä kommenttikeskusteluita, joiden ainoa pointti ei ole ahdistaa bloggaajaa nurkkaan. Niin, että mistäs keskusteltaisiin? Nyt on hyvä tilaisuus kertoa, mikä mieltä askarruttaa – josko sieltä löytyisi sellaisiakin aiheita, mihin minä uskaltaisin pitkän tauon jälkeen tarttua. :)

PS. Huikea kuvitus, eikö? :D

Tags:

Categorised in: Elämä

46 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Puhutaan vaikka onnellisuudesta :). Mikä sut tekee onnelliseksi? Mietin juuri äsken lenkillä, samalla siinä ihan fiilareissa kuvasin auringonlaskua, että miten nuo pienet hetket on täydellisiä. Ne tekee mut onnelliseksi :), ei sitä pieni ihminen paljon tarvitse.

    • mä taas nään, että pienet asiat on arjen piristyksiä, mutta onnellisuus taas on isompi käsite. onnellisuus on pitkä olotila, joka ei heittelehdi silloin kun mieliala muuttuu. onnellisuus on sellaista tyyntä tyytyväisyyttä elämäänsä, että on luotettavia ihmisiä ympärillä ja on rakastettu olo :-)

      • No tässä olikin hyvä aihe pureskeltavaksi, kiitos molemmille teille Outi ja Saara! :) Olen viime aikoina tuntenut sellaista seesteistä rauhaa elämässäni pitkän stressintäyteisen vaiheen jälkeen, joten tästä teemasta saattaisi hyvin pohdintoja irrotakin. Kiitos juttuideasta! :)

  • Nau

    Voi Jenni, minua (ja varmasti suurinta osaa lukijoistasi) olet onnistunut ilahduttamaan päivän toisensa jälkeen! Kuvittelisin että tuollainen kommenttiboxikitisijä on ihan oma ihmistyypinsä, ovat varmasti ikävää seuraa todellisessakin elämässä ;) Me hiljaiset tyytyväiset hymistelijät taidamme vain aika usein unohtaa jättää kommenttimme. Siispä kuitos Jenni blogistasi, olet ollut yksi lemppareitani jo vuosien ajan <3

    • Kiitos ihanasta palautteesta. On tosi ilo kuulla, että yhä edelleen blogini onnistuu ilahduttamaan. :) Kommenttiboksikitisijä tosiaankin on varmasti ihan oma ihmistyyppinsä ja tänne WordPressiin takaisin siirryttyäni on ollut mielenkiintoista huomata, kuinka tietyt samat ihmiset käyvät kommentoimassa joka postaukseen pelkkää negatiivista – eri nimimerkeillä! :D Täällä WP:ssä nimittäin pystyy nimittäin tsekkaamaan kommentteja IP-osoitteen perusteella. Tavallaan se on vähän sairasta, että joku tekee tuollaista, mutta toisaalta se taas on kovin lohdullista, kun näkee, että useimpien negistelyiden taustalla on loppujen lopuksi yksi ja sama ihminen.

      Joka tapauksessa ihanaa, että avasit sanaisen arkkusi tällä kertaa hiljaisen taustalla seurailun sijaan. Näistä tulee aina tosi hyvä mieli ja saa heti vähän uutta buustia ja intoa tekemiseen! :)

  • Sra

    Moi Jenni!

    Kiva ja rohkeakin kirjoitus -olin ollut huomaavinani samaa, mutta totta kai on oma valintasi mitä blogissa jaat :)

    Musta kivojen (suomi)muoti- ja desginvinkkien lisäksi parhaita ovat olleet pohdiskelevammat postaukset, joissa olet rohkeasti tarttunut vaikeaankin aiheeseen. Esimerkiksi Pieni urhea nainen- ja Kun ystävyys loppuu-postaukset ovat saaneet kyyneliin ja ovat sellaisia, joihin palaan edelleen. Sellaiset postaukset eivät synny käskien, mutta toivon että uskallat tarttua vastaisuudessakin! :)

    • Kiitos kivasta palautteesta. <3 Noita pohdiskelevampia juttuja tosiaan syntyy vähän sillä tavalla hiljakseen kypsytellen, mutta muutama teema on kyllä ollut muhimassa. Pitäisi vain kypsytellä ne valmiiksi ja rohkeasti päästää ilmoille. :)

  • j

    Kuvailemasi asiat eivät ole jääneet huomaamatta tälläkään puolella. Olen kaivannut kommentteihin vastauksiasi ihan muoti- ym. jutuissakin, sillä jonkinlainen kohtaaminen ja persoonan tavoittaminen blogin takana on ollut itsellini yksi olennainen asia, mikä blogeissa vetoaa. No, toivottavasti löydät taas uutta tuulta bloggaamiseen, silleen kun se hyvältä tuntuu :)

    • Tavallaan jopa huojentavaa kuulla, että ollaan vähän kuin samoilla linjoilla tästä asiasta. Kommentteihin vastailussa olen jo ryhdistäytynyt ja halusinkin, että täällä uudella alustalla otan taas uuden asenteen tähän hommaan. Into bloggaamista kohtaan sinänsä ei ole kadonnut minnekään, mutta huomasin kesällä, että oman elämän myllerrykset veivät todella paljon energiaa blogin tekemiseltä ja silloin kommentteihin vastailu vain jäi, vaikka jokaisen kommentin olen lukenut rakkaudella ja ajatuksella. Nyt kuitenkin uudet tuulet puhaltavat elämässä ja blogissa. :) Palautetta saa ja pitää antaa jatkossakin!

  • Olen huomannut vähän saman kuin kyseinen kommentoija. Juttelimme yksi päivä ystävänikin kanssa siitä, kuinka harmi on, että ihanasta, suloisesta Pupulandia-lifestyleblogista on tullut kylmä & etäinen tyyliblogi. Hienoa, kun valotit ajatuksia ja taustoja muutoksen takana. Toivon kovasti, että voisit löytää sen vanhan fiiliksen takaisin. Olet kuitenkin esim snapchatissa aito ja rehellinen, joten ehkä voisi miettiä sitäkin, miksi siellä se sujuu, mutta blogissa ei? :)

    • Voi että, tuli ihan surullinen olo kuulla, että blogistani on tullut viime aikoina tuollainen fiilis. Pitää todellakin uskaltautua tuomaan vain enemmän taas omaa persoonaa peliin. Jotenkin se ehkä tuntuukin täällä ihan omalla sivustolla luontevammalta – niin ihana blogikoti kuin Lily olikin, keskusteluilmapiirin koin siellä toisinaan hiukan ahdistavaksi.

      Itse asiassa hauskaa, että mainitsit tuon Snapchatin, koska minun oli tarkoitus sivuta sitäkin tässä tekstissä, mutta näköjään se unohtui ajatustulvassa kyydistä. Snäpissä olen ollut varmaan enemmän tai täysipainoisemmin oma itseni kuin koskaan missään some-kanavassa. Jotenkin toivoisinkin, että kaikki blogini lukijat seuraisivat näitä molempia kanavia, niin saisivat minustakin tyyppinä enemmän irti. :D Snäpissä videomuoto ehkä mahdollistaa paremmin sen heittäytymisen ja spontaanin höpöttelyn sekä lyhyet videot antavat mahdollisuuden sellaisten ohikiitävien hetkien ja ajatusten tallentamiseen. Ehkä pitäisi tehdä tänne jotain koosteita viikon parhaista snäppihetkistä, niin sovellusta käyttämättömätkin saisivat osansa siitä rönsyilevästä, iloisesta ja pohdiskelevasta Jennistä, joka ei aina täällä blogissa samalla tavoin välity tekstien lomasta. :)

      • j

        Tee! :) Kun en omista älypuhelinta, kannatan ideaa!

        Pakko muuten vielä sanoa lohduttava sananen siitä, että kyllähän erilaisia vaiheita elämässä vaan tulee, suhteessa nyt esimerkiksi työhön, vaikka siitä pitäisi ja omalla alallaan olisi. Itse olen tehnyt kanhdeksan vuotta omaa hommaani ja aina sitä joutuu joskus jonkilaisia neulansilmiä käymään… Sellasta se on elämässä välillä.

        • Näinhän se menee, että elämänmeno näkyy blogissakin väistämättä. :) Mutta nyt on meneillään hyvä draivi ja positiivinen vaihe, joten eiköhän tämä blogimeininkikin tästä taas piristy!

      • mq

        Oi, snäppikoosteita, kyllä! :) Itsebsovellustaven jaksa käyttää, mutta parahita paloja katselisin mielelläni.

        • No pitääpä ottaa tämä nyt työn alle. Voisi olla hauskaa koostaa vaikka aina jokin “viikon parhaat snäppihetket” -kooste. :)

        • mq

          Hyvä, että viesti oli tulkittavista typoista huolimatta :D :D Tämän takia en yleensä kommentoi, ohimennen älypuhelimella kun on yleisin tapani selailla blogiasi.

      • LK

        Joo tee! :D Ehdottomasti snäppikooste! Ei oo älypyhelinta, niin tuntuu että on tän suhteen jäänyt paljosta paitsi.

  • vaikka en voi sanoa tietoisesti huomanneeni muuttunutta suuntaa, olen huomannut, etten klikkaile postauksia samalla innolla auki kuin ennen. Pupulandia kuitenkin aina ollut yksi suosikeista ja on edelleen.:) sisustusjuttuja kaipailen ainakin. Löytyisikö sieltä oman elämän myllerryksestä jotain pohdiskeltavaa? Silloin teksteistä tulee eniten samaistuttavia ja kiinnostavia.:)

    • Tuo on tosi mielenkiintoista kuulla, että olet kuitenkin huomannut klikkailevasi postauksia auki yhä harvemmin! Tämä kaikki on tosi arvokasta palautetta minulle ja ehdottomasti laitan nämä mietteet korvan taakse muhimaan ja toivon mukaan kypsymään blogiin päätyviksi mietteiksi asti. :) Kiitos kivasta palautteesta! Ja itse asiassa sisustusjuttuja on lähiaikoina luvassa muuten, joten pysyhän linjoilla. :)

  • am

    Olen pistänyt merkille saman muutoksen, en vain oo oikein osannut pukea sitä sanoiksi omassa mielessänikään. Blogiasi olen toki seurannut innolla koko ajan mutta myös minä olen kaipaillut pohdiskelevia, henkilökohtaisia ajatuksiasi avaavia postauksia. Ne ovat mielestäni olleet blogin melkeinpä parasta antia ja erottaneet pupulandia edukseen muista saman “genren” blogeista. :) Tykkään kovasti tavasta, jolla olet niitä tekstejä kirjoittanut!

    • Kiva kuulla, että blogini on onnistunut erottautumaan juuri noiden pohdiskelevampien juttujen ansiosta. :) Täytyy siis aktivoida sitä puolta täällä taas pitkästä aikaa!

  • Auuanni

    Ensinnäkin, upeat kuvitukset! :D

    Ja itse aiheeseen: Olen itsekin huomannut tämän etääntymisen ja myös harmitellut sitä ohimennen kaverille, ihailin nimittäin jo vuosia sitten kirjoitustaitoasi ja kykyäsi kääriä vaikeitakin ajatuksia kauniiksi teksteiksi, estetiikkaa unohtamatta. Tiedän, kuten varmaan kaikki lukijat, miten vaikeaa on antaa itsestään mitään kovin viimeisteltyä ajatusvirtaa ulos jos elämä on vähän vaikeassa vaiheessa, joten ei tuosta ainakaan minun mielestäni tarvitse huonoa omaatuntoa kantaa :)

    Itseäni kiinnostaa kaupallisten yhteistöiden (jotka nekin toki usein kivoja, erityisesti jos niihin liittyy joku hauska kilpailu) ja asukuvien sijaan erityisesti ne vakavampia aiheita käsittelevät pohdiskelevat kirjoitukset, jotka olet aina onnistunut kääntämään toiveikkaiksi tai haikean kauniiksi. Aiheiksi kelpaa oikeastaan mikä vain, mitä olet elämässäsi miettinyt: ilot, surut, arjen omituisuudet tai maailman parannus, go for it! Olet fiksu ja lahjakas ihminen, joten jään seuraamaan blogiasi jatkossakin! :)

    • Haha, laitoin kaikkeni peliin noiden kuvitusten kanssa. ;) Kiitos ihanasta palautteesta ja ymmärryksestä – nämä myllerryksethän eivät tosiaan monesti lukijoille välity, joten sitä voi sitten olla siellä ruudun toisella puolen vaikea arvioida, miksi meininki blogissa on muuttunut. Mutta nyt on sellainen olo taas, että voisi pohdintaakin irrota, joten yritän aktivoida sitä puolta jälleen! :)

  • Anna

    Samaa sanon kuin edelliset: oon huomannut kans vähemmän innokkaasti lukevani Pupulandian juttuja. En ollut tiedostanut syytä, mutta varmaan se on ollut aitojen ei niin harkittujen höpötysten vähyys. Oikea elämä on se mikä kiinnostaa. :)

  • amppis

    Olen tykännyt pohdiskelevista kirjoituksista. Esimerkiksi ystävyyteen ja sen loppumiseen sekä ystävyyssuhteiden syntymiseen liittyvät postaukset olivat todella kiinnostavaa luettavaa. Kirjoitit todella rohkeasti ja aidosti. Tuli sellainen olo, etten ole ainoa ihminen maailmassa, jolla on ollut elämässään sellaisia vaiheita, jolloin omien ihmisten löytäminen on ollut vaikeaa. Kuitenkin vaikeidenkin aiheiden käsittelyissä onnistut löytämään positiivisia ajatuksia ja toivoa.

    Ja muotijuttujen lisäksi minäkin toivon sisustusjuttuja! Mielenkiintoisimpina pidän sinun asukuviasi, en niinkään muita muotijuttuja, sekä sisustus- ja matkustusjuttuja sekä niitä pohdiskelevampia kirjoituksia.

    Ja loppuun vielä kiitos suloisesta blogistasi :).

    • Nuo ystävyyteen liittyvät postaukset tuntuvat olleen monen suosikkijuttuja. Pitääpä miettiä, löytyisikö siitä teemasta vielä jotakin lisää ammennettavaa, koska se tuntuu kovasti puhuttavan ja mietityttävän. :) Kiitos tosi mukavasta palautteesta ja sisustusjuttujakin on nyt tulossa, kun olen käynyt taas tyylikkäiden kavereiden kodeissa kyläilemässä! ;)

  • Amamba

    Et ole tainnut vielä kirjoittaa niistä lukijoiden heittämistä toiveaiheista? Tästä on aikaa, kun niitä kyselit. Henkilökohtaisemmat pohdinnat ovat tietysti se, mikä eniten kiinnostaa. Nyt blogisi onkin tuntunut vähän tylsältä ja liian kiiltokuvamaisen ammattimaiselta. Pohdintojasi on ilo lukea, sillä osaat kirjoittaa ja perustella mielipiteitäsi.

    • Pitääkin käydä se lista ajatuksella nyt läpi – kiitos muistutuksesta! :) Lilyn puolella tuli ehkä vähän sellainen fiilis viime keväänä, etten halunnut tarttua mihinkään yhtään henkilökohtaisempaan aiheeseen lopulta, kun kommenttiboksissa mylläsi ajoittain niin kielteinen meininki. Nyt tuntuu kuitenkin taas siltä täällä ihan uudella, omalla tontilla, että voisi taas tarttua haastavampiinkin aiheisiin! Kiitos palautteesta. :)

  • Pin

    Kiva Jenni, että olet havahtunut huomaamaan saman, mitä monet lukijatkin ovat kommentoineet. Minä myös olen kaivannut syvällisempiä aiheita. Elämä tosiaan heittelee, eikä aina pystyy antamaan itsestään sata lasissa. Varmaan lepo ja etäännyttäminenkin ovat tehneet hyvää, vähän kuin “jotta voisi ikävöidä, on välillä lähdettävä pois”. En osaa toivoa erityistä, aihetta tärkeämpänä pidän, että aihe koskettaa itseäsi, jolloin sisältökin on varmasti antoisa :)

    • Juuri näinhän se menee. Nyt on taas sellainen olo, että pystyn antamaan itsestäni enemmän ja siksi kai heräsinkin tähän aiheeseen. :) Kiitos kauniista sanoistasi ja pitää ryhtyä taas pohdiskelemaan myös blogin puolella!

  • Loki

    Pääsääntöisesti olen aina ollut kiinnostunut vain pohdiskelevimmista jutuista, koska ne luovat yhteisöllisyyttä. Saa jakaa ajatuksia. Saa tukea. Saa väitellä, koska on liikaa odottaa jokaisen olevan samaa mieltä asioista, joissa tunteet ovat vahvasti mukana. Ihopostaus oli hyvä ja e-pillerijuttu muutamia mainitakseni.

    Blogeissa ja verkossa muutenkin aitoa keskustelua yritetään suitsia nyt kovalla kädellä ja se surettaa. Ja kyllä, aitoa keskustelua, vaikka epäilemättä oikeanlainen ja haluttu demokraattinen keskustelu olisi kuin paneeli hienosti argumentoituja ja siistittyjä vastauksia, jotka eivät suututa ketään. Ja vaikka olisikin nätisti jotakin mieltä, voin luvata, että jo se pelkkä mielipide kukinkin koristeltuna suututtaa jonkun. Se on vaikea yhtälö, jos ei halua “negatiivisuutta” kommenttiboksiinsa. Helppo vaihtoehto on olla teflon, mutta mietipä asiaa siltä kannalta, että mitä teflonina oleminen ketään auttaa muuta kuin sinua? Tuskinpa yhteistyöpostaukset (vaikka ne elättävät sinut) ovat kenellekään lukijalle erityisen tärkeä hetki jakaa itselle merkittävä asia. Sen sijaan uskon, että ihopostaus oli vertaistuen kannalta merkittävä monelle yksin ihonsa kanssa kamppailevalle. Sellainen tuki saa lukijat palaamaan tähän blogiin, vaikka kommenttiboksin torikokoontumisia ei ihan joka kuukausi tapahtuisikaan.

    • Kiitos Loki mukavasta palautteesta! Ja vinkiksi heti alkuun, että iho-postausta on luvassa ihan lähiaikoina jälleen. :)

      Ja siinä olet ilman muuta aivan oikeassa, ettei missään nimessä voikaan odottaa kaikkien olevan samaa mieltä – eikä siis tarvitsekaan. Peräänkuulutan kuitenkin normaaleja hyviä käytöstapoja myös kommenttiboksissa ja jossain vaiheessa viime keväänä tuntui, että aika monelta ne unohtuivat. Kritiikki ja räväkkäkin mielipiteenvaihto on sallittua, mutta kun kommenttiboksi tuntui päivästä toiseen jossakin vaiheessa pursuavan pilkunviilausta ja sivuseikkoihin takertuvaa, asiallisen rajamailla häilyvää niuhoilua, tuli mitta lopulta täyteen ja kaipasin siitä kaikesta hieman taukoa. Missään nimessä en ajatellut, että lakkaisin pysyvästi kirjoittamasta mitään henkilökohtaisempaa, mutta tarvitsin hetkeksi hiukan etäisyyttä. Nyt on tauko tehnyt terää ja olen valmis taas heittäytymään susien eteen, haha. ;)

  • Lullah

    Kun lukee näitä kommentteja, huomaa, että sinulla on lukijoita, jotka pysyvät mukana ylä- ja alamäissä, ja huomaavat kun jotain on vinossa. Toivottavasti et etäänny likaa, sillä tässähän on juuri todistettu, että kommenttikenttään voi saada aikaiseksi rakentavaakin keskustelua. Blogi on tyylilajina siksi niin suosittu, koska se on nimenomaan henkilökohtainen teksti. Pidän rauhallisesta ja jäsennellystä tyylistäsi keskustelun avaajana. Kaikkea ei tarvitse sydänjuurista asti käsitellä, mutta kurkistus vaatekaapin, yhteistöiden ja sisustuksen ohi sinne sinun päähäsi tuo blogille särmää.

    Having said this, pidän myös nykyisitä yhteistyöpostauksista juuri siksi ettei se ole liian ylitsepursuavan henkilökohtainen vaan osaat todella hyvin kirjoittaa oman mielipiteesi/kokemuksesi ja yhteistyökumppanin taustat yhtenäisessä tekstissä. Toisinaan blogeissa voi olla vähän tönköt “mainososuudet”, mutta sinulla postaus on aina ehjä ja sisältää hyvin tietoa. Joissakin siis toimii se etäännyttäminen, mutta kunhan koko blogi ei ole jatkuvasti sellainen.

    • On todella mukavaa ja valaisevaa lukea näitä kommentteja. Moni tuntuu huomanneen tuon etäisyyden ja on vastaavasti ehkä ottanut hiukan etäisyyttä Pupulandiaankin, mutta nyt kun saatiin tavallaan selvyyttä siihen, miksi etäisyyttä on molemmin puolin tarvittu, voidaan varmaankin taas lähentyä uudelleen. :) <3 Kiitos kivasta palautteesta ja nyt on tosiaan itselläkin jälleen sellainen olo pienen paussin jälkeen, että olen valmis taas antamaan itsestäni enemmän. Mukavaa kuulla, että sitä on kaivattu.

  • En sano, että tietenkään ansaitsisit ikäviä kommentteja, mutta mielestäni niiltä ei välttyä kirjoittaessa yhtä Suomen suosituimmista blogeista… Onhan se kuitenkin ikävää, että joku tulee toisille valittamaan huonoa oloaan – vieläpä julkisesti.

    Koska kuitenkin kaipailit postausehdotuksia, tässä olisi pari:
    Nyt kun pikkujoulukausi on pikkuhiljaa alkamassa, voisitko tehdä koosteen päällepantavista vaatteista? :)
    Ja mitä tapahtui niille pikkuputiikkiesittelyille? Loppuivatko ne kokonaan? :/

  • Jokunen

    Minäkin olen huomannut, että ei tule enää luettua niin usein Pupulandiaa, kun itseäni ei muoti ole koskaan kauheasti kiinnostanut. Että täältäkin kannatusta pohdiskeleville teksteille! :) jäin myös kaipaamaan vastauksia niihin keväällä esitettyihin “kysy kampaajalta” -kysymyksiin. Muistaakseni esittelit jonkun kampaajagurun, jonka oli tarkoitus vastata lukijoiden kysymyksiin, mutta en muista koskaan törmänneeni vastaus-postaukseen. Vai missasinko vain itse vastaukset?

    • Heippa. Olin aikaisemmin ahkera lukijasi varmaan noin 3-5 vuoden ajan. Viime vuoden (tai ehkä pidemmänkin ajan) kuluessa olen tosiaan huomannut tuon etääntymisesi ja siksi on tämä blogisi jäänyt jo pidemmän aikaa minulta lukematta :( Harmi sinänsä, nimittäin aikaisemmin tykkäsin kovasti jutuistasi. Mutta pelkät muoti ja sisustuskuvakollaasit eivät innosta sitten ollenkaan. Toivonkin, että palaat nopeasti entiseen tyyliisi! Kaikkea hyvää syksyysi :)

  • sonsaa

    Hieman sama tarina täällä suunnalla kuin muillakin kommentoijilla. Jokin määrittelemätön Pupulandiassa on viime aikoina ollut vähemmän innostavaa, enkä ole samanlaisella innolla availlut juttuja luettavaksi. Lukijana olen nimenomaan sellainen, että seuraan muutamaa blogia, joissa bloggaaja kepeiden lifestyle-aiheiden välissä pohtii syvällisempiäkin, kunhan ei liian vakavasti. Myös estetiikka ja erinomainen kirjoitustaito ovat minulle erittäin tärkeitä. Nyt, kun sanot asiasta ääneen, ymmärrän, että sinun oman persoonasi jääminen taka-alalle on ollut nimenomaan se juttu, miksi lukeminen itselläni on jäänyt vähemmälle. Ehdottomasti siis peukkua pohdiskelulle, vaikka ymmärrän, ettei ole helppoa kohdata aiheettomasti ilkeitä kommentteja ja negatiivisuutta. Sitä on nykyään aivan liikaa. Juttutoiveita kun kysyit, niin kaipailisin kanssa niitä pikkuputiikkien esittelyjä ja sitten tuli mieleeni, ovatko elämäsi myllerrykset antaneet uudenlaista potkua esimerkiksi harrastus-/kuntoilurintamalla? Ja snapchat-koosteelle iso peukku!

  • Ninnili

    Tulen kommentoimaan hieman myöhässä tänne, mutta halusin ehdottomasti kiittää tästä kirjoituksesta! “Myöhästymiseni” syy oli se, etten ole oikein enää aktiivisesti jaksanut seurata blogiasi, koska en koe että muoti- ja kauneusjutut, asukuvat tai edes yksittäiset kauniit viikon ajatukset puhuttelisivat minua kovin paljon. Sen sijaan pitkiä, pohdiskelevia tekstejäsi olen kaivannut. On kiva kuulla, jos niitä on tulossa tulevaisuudessa lisää! On varmasti rankkaa joutua negatiivisen kommenttitulvan kohteeksi, mutta kuten moni tuossa ylläkin sanoi, meitä tyytyväisiä hiljaisia lukijoita on todella paljon.

    Riemua syksyysi! :)

  • Madame Dragonfly

    Mielenkiintoisia kommentteja ja mielipiteitä, Itse olen ‘aikuisempi’ lukija, siis eri ikäpolvea kuin sinä Jenni tai suurin osa lukijoistasi. Taidanpa olla enemmän äitisi ikäinen… Luen erilaisia blogeja, eri ikäisiltä bloggajilta ja eri aihepiirisiä. Täytyy myöntää, että blogiisi olen palannut säännöllisesti juurikin siksi, että olet ‘erilainen’ monista ns. kiiltokuvamaisista muotiblogeista. Olet tuonut eri aihepiirejä mukaan: kulttuuria, nuoria taiteilijoita, musiikkia, sisustusta jne. Eniten kiinnostavat ajattelevat, tuntevat yksilöt, joilta löytyy mileipiteitä, ajatuksia ja jotka ovat kaukana siitä ‘pakko saada tämä viimeisin merkkilaukku’… jos ymmärrät mitä tarkoitan.
    Kiinnostus sinun blogisi seuraamiseen kuitenkin hiipui jo jokin aika sitten, samasta syystä kuin moni muukin on maininnut. Siksihän olet tämän postauksenkin kirjoittanut.
    Kiinnostaisi ainakin nämä aiheet: kilpailuhenkisyys / kateus bloggaajien keskuudessa.
    Mahdollinen narsismi bloggajissa, jotka julkaisevat paljon omia kuviaan (Elisa Living your best life – blogissa aloitteli tästä, mutta selvästikään hänellä ei ollut otetta tai halua käsitellä tätä kokonaisvaltaisemmin) Sinänsä valtavan mielenkiintoinen aihe. Uskon, että sinulla olisi paukkuja ja syvällisyyttä käsitellä tätä.
    Keskinkertaisuuden vs. lahjakkuuden merkitys menestymisen lähtökohtana. Voiko kovalla työllä saavuttaa menestystä ilman erityistä lahjakkuutta?
    Minustakin (kuten moni muukin on tänne kommentoinut) olisi kiinnostavaa käsitellä ystävyyttä, yksinäisyyttä, verkostoitumista jne. varsinkin siitä näkökulmasta, että monen ihmissuhteet ovat nykyisin pääasiallisesti somessa, eikä kasvoista kasvoihin. Riittääkö ystävyydeksi yhteys kasvottomiin lukijoihin esim. bloggajalla tai vloggaajalla?
    Tietysti onnellisuuteen ja sekä fyysiseen että psyykkiseen hyvinvointiin liittyvät postaukset ovat kivoja.
    Sisustus- ja matkajutut ehdottomasti!
    Ja lopuksi, kiitos kun aiot palata ajatuksia herättävine postauksinesi entistä ehompana!! Ja jos sinua yhtään lohduttaa: ilkimys kärsii ilkeistä kommenteistaan loppupeleissä enemmän kuin niiden kohde koskaan. Elämässähän yleensä saa mitä ansaitsee.
    Ihanaa,värikästä ja onnellista syksyä sinulle!

  • Matias

    Hyvä Jenni, olet kerrassaan upea nainen ja suosikkiblogistini! :)

    Saatoin muuten törmätä vanhempiisi ratikassa tullessani Kaivopuistosta eräänä arkiaamuna viime kuussa. Vaalea äitisi on yhtä kaunis kuin sinä, isäsi on tumma ja mukana heillä oli pieni valkoinen koira ilmeisesti nimeltään Bella. Minun olisi pitänyt rohkeasti avata suuni ja kiittää heitä siitä, että olet olemassa noustessamme samaan aikaan ratikasta päärautatieaseman pysäkillä. Erehdyinköhän vaan henkilöistä vai olivatko he todella vanhempasi? :D

    • Kiitos Matias kauniista sanoistasi. :) Hauska tuo ratikkakohtaamisesi, mutta kyseessä eivät ole minun vanhempani. He eivät asu Helsingissä eikä heillä ole koiraakaan. :)

  • Hieno kirjoitus, kiitos siitä! Tätä lisää!

    xxx
    E
    http://helsinkidragonfly.blogspot.fi/

Related posts