Viikon ajatus: kuuntelusta
Elämä kuin elokuvista
24 34
Saaran kertomus naapuritontilla spontaaneista viikonlopputreffeistä Portugalissa sai minut taputtamaan käsiäni ihastuksesta. Harva lähtisi hetken mielijohteesta viikonloppureissulle miehen kanssa, jonka on tavannut aiemmin vain kerran, mutta Saara tarttui ensin emmittyään tilaisuuteen ja reissu oli mitä ilmeisimmin menestys (vaikka kuulumisia romanssin kohtalosta odotellaankin yhä uteliaina).
Nostan Saaralle virtuaalista hattuani rohkeudesta ja ehdin jo kommentoida postaukseen, että jännittäviä asioita sattuu ja tapahtuu, kun niiden antaa tapahtua. Kuulen usein ihmisten valittelevan, kuinka elämä on tylsää ja mitään jännittävää ei tapahdu. Minun vauhdikkaisiin käänteisiini puolestaan on useampikin ystävä todennut, että elämäni on välillä kuin elokuvista. Ja seuraavan hengenvetoon on ihmetellyt, että miten minulle voi aina tapahtua kaikkea niin jännittävää ja epätodellista. Minäpä kerron…
Salaisuuteni on yksinkertainen: pidän silmäni auki, avaan suuni oikeissa paikoissa, tartun hetkiin ja heittäydyn tilanteisiin. Ei siihen oikeastaan muuta tarvita. Olen saanut kokea mitä huikaisevimpia kohtaamisia, päätynyt huumaavien romanssien pyörteisiin ja rikastuttanut elämääni aimo annoksella mahtavia kokemuksia ja muistoja ihan vain siitä syystä, etten ole jäänyt empimään tai arkailemaan. Joskus minä olen ollut se spontaanin aloitteen tehnyt tyyppi, joskus olen tarttunut toisen osapuolen pähkähulluun ehdotukseen.
Ja muuten vinkiksi: jos ihmisellä on ehdottaa jo ensitreffien varalle jotakin tavallisesta poikkeavaa, se antaa osviittaa siitä, että yllätyksiä ja jännittäviä käänteitä saattaa olla luvassa jatkossakin. Minulla olisi varmaan parin kirjan verran tarinoita kerrottavana kaikista älyttömistä kohtaamisistani, kummallisesti alkaneista ystävyyssuhteistani, eeppisistä romansseistani ja hömelöistä seikkailuistani. Ehkä pitäisi aloittaa sellainen blogi anonyyminä. ;)
Muistelen jälkikäteen hymyssä suin yhtä vuosien takaista romanssia, joka alkoi vähän omituisesti siten, että minulle ennestään tuntematon mies lähetti pitkän ja hauskan sähköpostin, jossa pyysi minua treffeille – oli bongannut jonkun nettiprofiilini tai blogini ja sen innoittamana lähestyi. Koska hän sai minut nauramaan jo pelkällä viestillään, päätin suostua kutsuun mennä katsomaan hänen bändinsä levyjulkkarikeikkaa. Tyyppi vaikutti yhtä hauskalta ja hurmaavalta myös livenä ja pyysi minua illan jälkeen yllätystreffeille. Ajattelin, että mitäpä hävittävää tässä voisi olla ja myönnyin ehdotukseen.
Löysin itseni seuraavana päivänä piknikiltä Nuuksion metsistä lusikoimasta hepun itse tekemää vadelmarahkaa ja lipittämässä termospullosta teetä – hän oli muistanut jostakin sivulauseestani, etten juo kahvia. Muistan miettineeni sen noin kuukauden mittaiseksi jääneen kesäromanssin aikaan, että olen tuntenut tämän ihmisen vasta kuukauden, mutta olemme tehneet hänen kanssaan enemmän asioita ja muistoja kuin monessa pidemmässä parisuhteessani kaiken kaikkiaan! :D
Jos siis kaipaat vipinää ja sutinaa elämääsi, niin luo sitä! Tartu tilaisuuksiin, heittäydy hetkiin, tee rohkeasti aloitteita ja laita itsesi peliin. Ja jos ei muuta, niin onpahan hauskoja tarinoita kerrottavana kavereille je lapsenlapsille.
Kuvituksena kuvamuistoja tältä kesältä Instagramin puolelta. :)
Photos: Jenni Rotonen / @jennipupulandia
Tags: Ajattelin tänään, höpötyksiä, Höpsöä, Mietteitä elämästä, Oma elämä
Categorised in: Elämä
Modernin Annie Hallin vaatekaapilla
24 34