9/06/15

Aamuvirkun elämää

21 33 Näyttökuva 2015-6-9 kello 7.33.16.png

Kukkokiekuu! Taipumukseni herätä tosi aikaisin aamulla herättää usein ihmisissä hämmennystä sekä ihailua. Moni aamu-uninen haluaisi pystyä samaan ja toisaalta taas osa heistä ei kerta kaikkiaan tajua, miksi ihmeessä kukaan täysin vapaaehtoisesti herää jo viiden jälkeen aamulla. Veikkaan, että olisin itsekin ihmetellyt asiaa vielä muutama vuosi sitten. Opiskeluaikoina luovin ja aikaansaavin hetki tuntui osuvan aamuyöhön deadlinen edellä. ;)

Totta puhuen, aikaiset aamut eivät nykyäänkään ole minulle mikään itsestäänselvyys, vaikka olen jo kauan kokenut olevani aamuihminen. Varsinkin talvella minua nukuttaa aamuisin ihan yhtä kovasti kuin varmaan kaikkia muitakin – ja silloin yleensä nukunkin hiukan pidempään. Kesällä sisäinen aamuvirkkuni kuitenkin herää henkiin ja ponkaisee pystyyn yleensä 5-6 välillä riippumatta siitä, oliko arki vai viikonloppu.

Näyttökuva 2015-6-9 kello 7.29.28.png

Elän valosta ja huomaan, että sen määrä vaikuttaa vireystilaani aivan suunnattomasti. Kesäaamuisin herään yleensä ilman herätyskelloakin viimeistään kuuden aikaan, joskus jo viiden, mutta talven pimeydessä unentarve tuntuu kasvavan hurjasti, vaikka nukkumaan menisi illalla aivan samaan aikaan kuin kesälläkin. Suomen valoisassa suvessa on siis huomattavasti helpompaa olla aamuvirkku.

Vaikka tämä yhteiskuntamme pyörii monella tapaa aamuvirkkujen rytmissä, olen huomannut, että kaikissa tilanteissa pirteän peipposen rooli ei ole välttämättä eduksi tai hyödyksi. :D

  • Kun ryhtyy naputtelemaan työsähköposteja jo klo 5.30 ja haluaisi tsekata siinä töihin uppouduttuaan jonkun asian puhelimitse, mutta tajuaa siinä samassa, että kukaan muu ei ole vielä töissä moneen tuntiin.
  • Viikonloppuna sovittua herkullista brunssia odotellessa ehtii olla jo moneen kertaan niin karmaiseva nälkä, että yleensä joutuu syömään aamupalan kotona ensin. Arkenakin lounasnälkä iskee usein jo klo 10.
  • Aikaiset aamut verottavat vireystilaa luonnollisesti illan päästä – toisin sanoen, nukkumaanmenoaikani koittaa yleensä joskus 21-22 aikaan. Yleensä painun pehkuihin jo yhdeksän maissa ja kymmenen aikaan olen jo unessa.
  • Kaikenlaiset illanvietot muodostuvat tästä syystä haasteeksi, kun haukottelu alkaa yleensä jo kahdeksan aikaan illalla ja väsymys hiipii luihin ja ytimiin niin sinnikäästi, että tunti-pari myöhemmin tekisi mieli nukahtaa illallispöytään, baari-illoista nyt puhumattakaan. Sori, kaverit! :D
  • Monet harrastukset, tilaisuudet ja konsertit ovat varsin myöhään illalla (joskus arkenakin). Myönnän, että olen useammin kuin kerran jättänyt menemättä jonnekin siksi, että nukutti jo.
  • Jos sitten joskus pinnistelen ja sinnittelen hereillä normaalia myöhempään, päivärytmi menee helposti aivan sekaisin. Keho saattaa univelasta huolimatta herätä aamuviideltä vanhasta tottumuksesta ja monta päivää kuluu aivan koomassa, kun univelka painaa niskassa. Tai sitten vaihtoehtoisesti yksi kukuttu yö voi romuttaa hienosti vakiintuneen vuorokausirytmin täysin ja totuttuun balanssiin pääsemisessä voi kestää pahimmillaan viikkoja.
  • Kun tekisi viikonloppuna mieli aamukahville tai kävelylle, tajuaa, ettei kello on vasta 7, eikä voi soittaa kenellekään. Ehkä aikaisintaan klo 10 kehtaa alkaa kysellä ihmisiä jonnekin – tosin tekstarilla voi tietysti lähestyä jo aiemmin ja toivoa parasta. Moneltako muuten teille saa soittaa viikonloppuaamuisin? Just checking. :D

Hölmöistä pikku-epäkäytännöllisyyksistä huolimatta rakastan aikaisia aamuja ja ne ovat minulle parasta ja tehokkainta aikaa työskentelyn suhteen. En tarvitse pitkää aikaa heräilemiseen, vaan voin suoraan silmät avattuani tarttua läppäriin ja ryhtyä näpyttelemään, siinä missä joku toinen tarvitsee ensimmäiseksi litran kahvia ja tunnin heräilyrauhan, että saa silmänsä auki ja ajatukset kulkemaan. 

Kumpaankos leiriin itse kuulut? Aamuvirkku vai yökukkuja?

Näyttökuva 2015-6-9 kello 7.29.06.png

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia / @jennipupulandia

Tags: , , ,

Categorised in: Elämä

21 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • JohannaL

    Mäkin olen aamuvirkkua ja käyn yleensä aamuisin salilla ja lenkillä, se on aivan parasta! Itse jaksan kyllä silloin tällöin valvoa myöhään eli konsertit ja baari-illat eivät ole ongelma, mutta aina kun olen kotona, en pysty valvomaan myöhään. Klo 23 on ehdoton takaraja. Vietimme poikaystävän kanssa uutta vuotta kotona kaksin ja kukas sitä olikaan nukahtanut jo ennen kuin vuosi vaihtui… :D

  • heleneh

    Olisin voinut itse kirjoittaa tämän postauksen :D Samaistuin ja kovaa!

  • En voi millään tapaa sanoa nauttivani klo 6 aamulla herätyksistä, yleensä olen kuin perseeseen ammuttu karhu MUTTA olen kuitenkin jokakerta iloinen kun nousen aikasin ja saan päivän käyntiin. Viikonloppuisinkin nousen yleensä 8.30, ja se tuntuu jo vähän inhimillisemmältä kuin klo 6…

  • Voi sinä onnekas! Aamu-unisuus on aivan JÄRKYTTÄVÄÄ :D. Olen erittäin aamu-uninen ja se on vaikeuttanut elämääni todella paljon, kun kouluun tai töihin ei millään meinaa jaksaa herätä. Voisinpa veikata että esimerkiksi kouluvuodet olisivat sujuneet aika paljon tehokkaammin, jos vain olisin ollut energinen heti aamusta. Nyt kun olen kotona 1-vuotiaan kanssa ja poju herää joka aamu kukonlaulun aikaan, tuntuu kuin veri vietäisiin suonista, kun pitää herätä.

    Ja kyllä. Menen aikaisin nukkumaan. Sei ei auta mitään, typerä neuvo :D.

    <3 Hannele
    http://www.rakkaudellahannele.fi

  • RoosaO

    Täällä kanssa yks aamuvirkku! Jos ei herää aikaisin (viikonloppuisin yhdeksän ehdoton takaraja!) tuntuu, että päivä menee hukkaan. Kunhan on herännyt niin ei haittaa, vaikka tahti olisikin vähän hitaampi. Pitkät aamiaiset, kävelylenkit joen rannassa tai metsässä tai aamusali niin päivä on lähtenyt hyvin käyntiin. Harmi vaan kun toinen osapuoli ei aina oikeen innostu näistä aamuisista herätyksistä :)

  • viivik

    En ole yhtä aamuvirkku kuin sinä, mutta olen huomannut, että otollisin työskentelyaikani on aamusta. Puolenpäivän jälkeen työtehoni laskee ja illalla (saati yöllä!) on hyvin vaikea saada tehtyä mitään. Siksi pyrin heräämään seitsemän aikaan aamulla ainakin opiskelukuukausina (näin kesällä työajat antavat oman rytminsä). 

  • Suvi55

    Olen parantumaton yökukkuja.

    Aikanani olin neljä vuotta postinjakelussa töissä, työt alkoivat jo aamukuudelta (herätys neljän jälkeen) enkä sen neljän vuoden aikana silti millään saanut totuttua aamuherätyksiin. Ei auttanut vaikka kuinka olisi kuolemanväsyneenä kömpinyt sänkyyn jo yhdeksältä – aamuherätys tuli silti aina liian aikaisin, joskus jopa aiheuttaen ihan fyysisen pahan olon.

    Viime vuosina olen hiljalleen totuttanut itseni heräämään hieman aiemmin – vaikkei tarvetta niin olisikaan – ja menemään nukkumaan aiemmin, sen aamukolmen sijaan. Päivän aikana tuntuu saavan niin paljon enemmän aikaan jos nousee hiljalleen jo seitsemältä tai kahdeksalta, sen aamukymmenen sijaan. Työvuoroni on iltavuoropainotteinen, joten mitä pidempään aamulla nukun, sitä vähemmän minulle jää omaa vapaa-aikaa toteuttaa itseäni tai vaikka siivota asuntoa. Se kannustaa aika hyvin heräämisasioissa. :)

  • Outis

    Minä olen myös illan torkku ja herään helposti aikaisin aamulla. En tosin herää ihan vielä kuuden aikaan, mutta viimeistään siinä klo 07 riippuen toki siitä, miten aikaisin olen mennyt nukkumaan. Väsymys alkaa painaa viimeistään klo 22 jälkeen. Muistan, että olen ollut lapsesta saakka menossa nukkumaan ajoissa ja siksi en kai ollut koskaan se paras yökyläilijäkaveri, kun en jaksanut valvoa ja leikkiä yömyöhälle :D

  • päikkärit

    Vastaus on päiväunet! Itse olen aamuvirkku silloin tällöin ja nukahdan silloin sohvalle jo ennen ysiä illalla, ja olenkin todennut että pienet nokoset jossain vaiheessa päivää, jopa jo ennen puoltapäivää, auttaa kummasti jaksamaan iltaa pidemmälle.

  • sofia_

    Samaistun tähän kyllä täysin! Vaikka minun aamuni eivät ihan sentään viideltä starttaakaan, kuulun ehdottomasti niihin, jotka toimivat parhaiten aamun ekoina tunteina. Minulla on myös ihan hurjan tarkka sisäinen kello, joka pakottaa nukkumaan klo 22 ja ylös viimeistään klo 7 myös viikonloppuisin. Eli mikään bilehile en ole minäkään!:D Erityisesti viikonloppuisin nautin suunnattomasti siitä, kun poikaystävä nukkuu vielä monta tuntia minun herättyäni ja saan laittaa itselleni aamiaisen sänkyyn ja katsella tabletilta netflix-sarjoja rauhassa. Omaa aikaa parhaimmillaan!:)

  • Minä vain

    Olen ehdottomasti yökukkuja! Minusta on ihan järkyttävää mennä tänä iltana klo 22 nukkumaan. :D Mutta pakko on, herätys kun on jo ennen kuutta…

  • Workingonit

    Hauska teksti. Kai oon joku välityyppi, herään mieluiten 8 ja illalla kyllä nukuttaa aina 21-22 ja harvoin jaksan valvoa. Voin kyllä samaistua noihin ärsytyksiin aamuvirkkuna, mutta parasta on se että blogia voi kirjottaa mihin aikaan vaan! Ite yleensä odotan inspiraation hetkeä ja se voi olla heti herätessä tai vasta illalla. Ei ikinä yöllä :D mun motto kuuluukin: Yöllä nukutaan!

  • annemi

    Aamuvirkku, ainakin näin keväällä ja kesällä. Heräilen usein itsekseni ennen kuutta mutta viimeistään kuudelta pinkaisen pystyyn ja kohti työpaikkaa. Aamuvirkkuna on ihana aloittaa päivä ja on kiva kun on aina akuuteimmat hommat hoidettuna ennen aamuyhdeksää kun muu toimisto saapuu töihin :) 

  • Mariaa

    Olen ehdottomasti aamuvirkku. Nyt keväällä ja alkukesästä olen ruvennut heräämään 5-7. Ja se seitsemän tuntuu itsestä todella myöhäiseltä ajalta. Viimeisen viikon olen nukkunut siihen noin 7, ihan vain koska olen mennyt myöhäisemmin nukkumaan. (En vielä oikein osaa nukkua yksin kun olen kesäleski. :D) On paljon mukavampi herätä aikaisin ja nauttia rauhassa aamusta. Odotan lämpimiä kesäaamuja, jotta voin kuskata aamiaisen parvekkeelle ja nauttia ulkona aamusta. Itsestäni tuntuu kuin päivä menisi hukkaan jos nukkuisin edes siihen kahdeksaan. Mutta illalla tosiaan mennään sitten nukkumaan jo kymmeneltä.

  • Unisairas

    Olen avoimesti kateellinen teille aamuvirkuille. Itse olen luonnostani yökukkuja, mikä aiheuttaa jatkuvasti ongelmia. Nyt olisin kuitenkin kiitollinen edes jonkinlaisesta normaaliksi määriteltävästä unirytmistä. Minulle määrättiin ahdistukseen ja masennukseen rauhoittavaa mielialalääkettä, joka saa nukkumaan pitkään iltapäivään tai oikeastaan iltaan. Olen illan ja yön hereillä ja aamuneljän jälkeen alkaa vasta väsyttää. Olen yrittänyt korjata rytmiä, mutta se pysyy hyvänä max. viikon, kunnes se palautuu taas samaksi. Kehoni mielestä tuo on siis normaalia, minun mielestä ei. Ainoa ratkaisu on lääkkeen vähennys ja toivottavasti kokonaan lopetus. Uniongelmat ovat yllättävän invalidisoivia. Jos olet koko ajan todella väsynyt tai hereillä vaan pikkutunteina, tunnet automaattisesti olosi kakkosluokan kansalaiseksi. Syksyllä menen taas kouluun ja toivon pääseväni lääkkeistä eroon siihen mennessä, muut vaihtoehdot hirvittää.

  • annn

    Yöpöllö täällä! Virkistyn aina iltaa kohden, klo 20-22 on ehkä pirteintä aikaani :D Aamulla aina väsyttää, ihan sama mihin aikaan menisi nukkumaan. Illalla ei yksinkertaisesti huvita nukkua. No, yleensä en mene nukkumaan ennen klo 24:ä, välillä vasta yhdeltä. Onneksi työaika on liukuva, ja menenkin usein vasta yhdeksäksi töihin. Joskus muinoin olin kolmivuorotyössä, ja yövuorot olivat mielestäni parhaita vuoroja.
    Viikonloppuisin herään keskimäärin kymmeneltä. Ja kyllä, olen bilehile ja viihdyn myös myöhään baarireissuilla :)

  • Vierailija

    Mä en ole oikein kumpaakaan! Tai ehkä vähän molempia… En kuitenkaan ihan noin yliaamuvirkku! Helposti tulisi valvottua, mutta tykkään kyllä heräillä tosi aikaisin. Viikonloppuaamuina pyrin heräämään seitsemältä, silloin kuntosalilla on ihanan tyhjää ja kaikkialla kaupungissa rauhallista. Tuntuu vähän kuin koko kaupunki ois vaan mun oma!

    Oon tosin just sellanen hidas herääjä, joten oon ihan vaan omasta mukavuudesta päätynyt heräämään tosi aikaisin. Mun työmatka kestää noin puoli tuntia, ehkä jos just missaa metrot ja sporat niin 40 minuuttia. Herään silti aina vähintään kaksi tuntia ennen työpäivän alkua, koska haluun ihan rauhassa syödä aamiaista ja juoda kahvia ja lukea hesaria. Jos lähden vaan suoraan sängystä töihin oon ihan hirveessä pöhnässä pari ekaa tuntia, eikä töiden tekemisestä meinaa tulla mitään!

    Yötunneissa on kyllä jotain kummallista aikaa ja ajatukset juoksee ihan eri tavalla silloin. Ehkä sitten kumminkin olisin luonnostani yökukkuja, mutta vähän pakon sanelemana oon vaan muuttanut itseäni aamuvirkummaksi :D

  • Hetti

    Nuorempana pidin itseäni iltavirkkuna, mutta iän karttuessa olen mennyt aamuvirkumpaan suuntaan. Ja hyvä niin, koska oma tehokkuuteni laskee kuin lehmänhäntä päivän edetessä ;). Ihana aurinko on helpottanut huomattavasti sängystä ylös könyämistä, talvella aamuvuoroon meno tuntui nii-in tuskaiselta. Nautin nyt näistä muutamista kesäkuukausista ihan täysillä, syksyllä kerkeää sitten taas koomailla. 

  • Jane C.

    Musta tuntuu että oon vaan torkku. Väsyttää koko ajan, ja voisin vain nukkua.

    Virallisesti oon kuitenkin iltavirkku. Jos herätys on vaikka kuudelta, niin olen täysin koomassa, olipa unta takana kuinka monta tuntia tahansa. Vihaan herätä aikaisin, koska herään mieluummin rauhassa, mutta tämä ei onnistu, jos seiskalta mielii olla töissä (ja haluaa nukkua edes tyydyttävät yöunet). Jos saan herätä myöhemmin, pärjään vähemmällä kuin kymmenen tunnin yhtäjaksoisilla yöunilla ihan mukavasti. Sen lisäksi kun sisäisen kellon mielestä tunteja in enemmän kuin 24, niin jostain on nipistettävä – yleensä sitten niistä “normaaleista” toiminnoista, kuten siivoamisesta, syömisestä ja liikunnasta.

    Tämä luontainen unirytmi poikii myös useita (iltavirkuille tuttuja) kommentteja, kuten “menisit vain aikaisemmin nukkumaan” tai “laitat vain silmät kiinni ja nukut” tai, mikä parasta, “olet vain laiska”.

  • anana

    Olen ehdottomasti iltavirkku. Jos ei ole mitään, mitä olisi pakko tehdä heti aamulla esimerkiksi raahautua töihin tai luennolle kahdeksaksi, huomaan että unirytmi kääntyy aina vain myöhempään. Ei auta kesä eikä valo eikä mikään. Yleensä menen nukkumaan yhden ja kolmen välillä ja herään yhdentoista ja yhden välillä. Jos taas yritän väkisin mennä aiemmin nukkumaan, koko yö menee aivan ketuiksi. Ei saa unta, pyörii vaan sängyssä ja ahdistuu. Haluaisin kyllä vähän aikaistaa rytmiäni, esimerkiksi kahdestatoista yhdeksään olisi aika passseli noin teoriassa. Toisaalta nimenomaan öiseen aikaan olen luovimmillani ja baariympäristössä ja myöhäisissä illanistujaisissa sosiaalisimmillani. Aikaisin aamulla oksettaa ja vituttaa kaikki : D

  • ACat Heini

    Kivoja kuvia ja juttuja. Tykkään.
    Minäkin Nautin Etenkin Kevät&Kesä Valoisista Aamuista…Omasta Rauhasta…Hiljaisuudesta….
    mutta olen myös vaihtelevasti Ilta virkkukin.

    Miksi pitää Ihmiset aina luokitella, jonkunlaisiksi Ihmistyypeiksi?

    Nautinnollisia, pieniä&tärkeitä Hetkiä…Aamu ja/tai Ilta Virkuille, 1.Yhdelle ja Kaikille!
    HYMY. Have Nice Days.

Related posts