19/05/15

Mikä ärsyttää juuri nyt?

34 28 puut1.jpg

Yksi parin viime viikon hittipostauksia Lilyssä on ollut toimituksen Juulian ärsytystilitys, joka innoitti muitakin jakamaan ärsytyksen aiheitaan. Juulialla oli hyvä huumorin pilke silmäkulmassaan ja itseironinen ote juttua kirjoittaessaan ja oli myös hauskaa myös lukea kommentoijien hermoja raastavista asioista – paikoin samaistuakin. On tosiaankin joskus vapauttavaa antaa tulla oikein koko laidallinen ja täräyttää kaikki raivo pihalle, ainakin noin turvallisesti aiheelle omistetun blogipostauksen kommenttiboksissa eikä kenellekään viattomalle sivulliselle päin näköä.

Kaikkia ärsyttää joskus ja se on täysin normaalia, mutta minun on myönnettävä, etten silti ihan tunnista tuon ärsytysjutun ja sen yhteydessä käydyn kommenttikeskustelun ajatusmaailmasta itseäni. Luin hämmennyksen vallassa ihmisten loputtoman moninaisista patoumista ja ihmettelin kommentteja, joissa ihan pienetkin asiat tuntuivat herättävän joissakuissa suorastaan väkivaltaisia haluja. Kaikella rakkaudella ihmiset, kai te ymmärrätte, että elämä on niin paljon mukavampaa ja helpompaa, kun annatte noiden juttujen vain olla? :D

Yritin jutun innoittamana miettiä, mikä minua itseäni jurppii oikein kunnolla. Lopulta tuntui vaikealta keksiä niin monia ärsytyksen aiheita kerralla, että päädyin kirjaamaan niitä vihkoon ylös. Olen nyt kasannut säälittävää ärsytyslistaani reilun viikon ajan ja saanut kasaan kokonaiset 9 kohtaa, joista niistäkin neljä oli ärsytystä omista töppäilyistäni ja yksi kohta oli vahingossa tullut kahteen kertaan. Melkein säälittävää suorastaan! Eli oikeastaan keksin noin viikossa kaikkiaan neljä mainitsemisen arvoista ärsytystä, jotka eivät liittyneet omaan mokailuuni. Ja ei, en elä missään ruusujen tuoksuisessa pumpulissa, vaikka niin voisi listani perusteella ehkä luulla. En vain taida olla kovin helposti ärsyyntyvää ihmistyyppiä.

Huvittavaa kyllä, iloisia ja hyvän tuulen asioita onnistuisin keksimään varmaan pelkästään tästä yhdestä päivästä helposti 10. Tässä sitä nähdään kuinka ihmiset ovat erilaisia, mutta uskallan silti väittää, että ärsyyntyminen tai ärsyyntymättömyys on varmaan 50% silti omasta asenteesta kiinni. En yritä sanoa, etteikö olisi oikeus ärsyyntyä ja etteikö se olisi inhimillistä – tekee kaikille hyvää päästellä joskus höyryjä pihalle ja turhissa ärsytyksissä ei ole mitään pahaa, varsinkaan jos osaa itse nauraa itselleen. Uskon vain, että maailma olisi aika paljon mukavampi paikka, jos porukka hymyilisi enemmän, jättäisi turhan narinan ja nurinan sikseen, pitäisi tarpeettomat negatiiviset mölyt mahassaan ja laskisi vaikka rauhassa kymmeneen silmien pyörittelyn ja kärsimättömän puhinan sijaan. 

puut2.jpg

Saan aina toisinaan lukea kommenteissa tai nettikeskusteluissa olevani teennäinen ja tekopirteä – monista näyttää tuntuvan aivan absurdilta se ajatus, että joku voisi aidosti vain olla tosi hyväntuulinen tyyppi, joten sen tulkitaan olevan sitten esittämistä. Ehkä tuo ärsytyslistani kertoo kuitenkin minusta ihmisenä aika paljon. Näen ennemmin asioissa ja ihmisissä hyvää kuin pahaa ja väitän, että se tekee elämästä monin verroin mukavampaa. Valittaminen ja negatiivisuus levittää ihan turhaan huonoja energioita ympärille samalla tavoin kuin hymykin tarttuu. Siksi minä valitsen mieluummin hymyn. Ja sekös se vasta paatuneimpia ärsyyntyjiä tympiikin kahta kauheammin. :D

Ette varmasti tule tässä blogissa siis näkemään jatkossakaan ärsytyslistoja, vaan ennemmin juuri niitä hyvän tuulen mietteitä, mutta tämän yhden kerran laitettakoon jakoon se säälittävä ärsytyskokoelmani, jossa on kokonaiset 8 kohtaa. Että olkaapa hyvät!

Onpa ärsyttävää, kun…

  • joku kävelee edessä etanavauhtia, eikä mistään puolelta pääse kätevästi ohi
  • sade yllättää juuri silloin, kun on jalassa jotkut uudet valkoiset tennarit tai mokkanahkaiset kengät
  • unohdan viidennettä kertaa (!) ottaa mukaan kaverilleni monta viikkoa sitten reissusta hankkimani tuliaiset
  • ihmiset tunkevat ratikkaan sisään ennen kuin poistujat ovat päässeet ulos
  • kotitaloni hissi on (TAAS) rikki eikä kukaan muu koko talosta ikinä vaivaudu soittamaan huoltopalveluun kuin minä! Kamoon naapurihuoneistossa asuu taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja eikä edes hän ole viitsinyt ilmoittaa asiasta eteenpäin kertaakaan. Kerran hissi oli rikkinäisenä monta päivää, kun huomasin asian juuri ollessani lähdössä muutamaksi päiväksi pois kotoa. Parin päivän päästä palatessani se oli edelleen hajalla ja soitin huoltoyhtiöön, mistä sanottiin, ettei kukaan ole ilmoittanut asiasta ennen minua. Mikä ihmisiä vaivaa? :D Minua asia tietysti häiritsee ehkä suurinta osaa asukkaista enemmän, koska asun 6. kerroksessa. Mutta silti, se puhelu on ilmainen ja vie aikaa ehkä kaksi minuuttia!
  • en ole saanut siivottua ja imuroitua ikuisuuteen ja mielenrauha kärsii
  • sukkalaatikossa on vain parittomia sukkia – oikeasti, mihin ne oikein katoavat???
  • unohdan racketball-mailan kotiin (kun viimein muistan ne kaverin tuliaiset eli unohdusten määrä on näemmä vakio, haha) ja joudun vuokraamaan hallilta lainamailan hajamielisyyteni takia

Siinä siis tämä kunnioitettava listani. Varokaa vain, takuulla laitan tässä taas jonakin päivänä blogiin niitä ärsyttävyyteen asti positiivisia hyvän mielen listojani – niitä, kun syntyisi vaikka joka päivä. Eli vastauksena otsikon kysymykseen: eipä juuri mikään! :D

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Tags: , , , ,

Categorised in: Elämä

34 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Kristaliina

    Hei onpas jotenkin hauska idea – mäpäs taidan kokeilla samaa listahommaa! Mä en kans (varmaan?) kovin helposti ärsyynny… kai? …ja vaikka, kun kymmenen ärsytysaihetta tulee täyteen, teen myös siitä postauksen. Jännä – en yhtään itse osaa arvioida, meneekö siinä päivä vai viikko. Mutta täytyypä tosiaan testata!

    Mutta noin ylipäänsä mä uskon siihen, että hyvä mieli ruokkii hyvää mieltä. Vähän silleen niin kuin positiivinen kehä. Jos on yleisesti hyvä olla, niin niitä ärsytyksiäkään ei tule niin helposti kuin jos voisi huonosti/olisi onneton elämässään jne.

  • Vierailija

    Hahaa, on aina hauskaa kuulla tai lukea ärsyyntymistaidottomien ihmisten kommentteja, jotka ovat tätä “maailma olisi parempi paikka jos ihmiset ärsyyntyisivät vähemmän” -tyyliä. Itse olen myös tosi positiivinen ihminen, mutta myös kova ärsyyntymään mitä turhimmista asioista. Minun elämääni ärtymisherkkyys vaan rikastuttaa, sillä omille ärsytyksille on myös hauska nauraa jälkeenpäin, joskus jopa samalla kun ärsyttää. Minusta ärsyyntyminen on oikein jees niin kauan kun osaa käyttäytyä. Parhaimmillaanhan pieni päänsisäinen murina on helppo tapa purkaa paineita. Viha ja aggressio ovat tietysti asia erikseen :)

  • Jenniii

    Hahaa, odotan innolla, että pääsen lukemaan teikäläisen listan ja kuulemaan, kauanko sen laatimiseen meni! ;) Tämä on todellakin kiinnostava itsetutkiskelun väline: kuinka nopeasti saat kasaan 10 ärsytyksen listan? Meneekö siihen tunti, päivä vai viikko?

    Ja olen ehdottomasti samaa mieltä siinä, että hyvä mieli ruokkii hyvää mieltä – niin itsessä kuin muissakin. Jos oikein kaivelee ja etsii virheitä ja ärsytyksen aiheita kaikesta, niin siitä tulee lopulta entistä kurjempi fiilis ja ikävimmillään sitä huonoa tuulta tulee sitten levittäneeksi ympärilleenkin.

  • Jenniii

    No tismalleen näin! Kuten tekstissä tuumailinkin, niin ärsyyntymisessä ei ole mitään pahaa, varsinkaan jos osaa nauraa itselleen ja kuten osuvasti lisäsit: muistaa käytöstavat. :)

  • Vierailija

    Olin juuri tulossa kommentoimaan hieman samaan tapaan. Olin yksi tuota ärsytys -postausta kommentoinut ja keksin aika nopeasti oman listani ärsytyksistä. Mutta aivan yhtä nopeasti pystyisin listaamaan moninkertaisen määrän pieniä mutta suunnatonta iloa ja riemua tuottavia asioita. Monet arkiset jutut saavat minut hihkumaan riemusta ja liikuttumaan ilosta. Ärsytyslistani ei siis kerro marisevasta elämänasenteesta tai jatkuvasta ympäristön tarkkailusta synkkien lasien läpi. Ehkä ennemminkin räiskyvästä luonteesta, jossa niin iloihin kuin suruihin suhtaudutaan aina täysillä :)

  • Nata - White Trash Disease

    samaistun suhun jenni! yleensä viheltelen jotai ihan omissa ajatuksissani ja välillä tajuan että jengi käy ihan kuumana ympärilläni.

    tästä tuli muuten mieleen näin interwebin ihmeellisessä maailmassa, että voisiko nuo ärsyyntyjät olla niitä, jotka jaksavat puida asioita negatiiviseen sävyyn pitkin poikin eri alustojen kommenttibokseja. olen aina miettinyt, että kuka edes vaivautuu ärsyyntymään ja vielä kirjoittamaan asian esim johonkin keskustelupalstalle. itseäni ei yksinkertaisesti kiinnosta tai ärsytä niin paljon oikein mikään, että vaivautuisin :D

  • Jenniii

    No mutta sehän on loistavaa! Kuulostaa siltä, että elämä on silloin balanssissa, kun ärsytyksiä tasapainottavat lukuisat ilonaiheet myös. :) Ehkä siis paras itsetutkiskelun väline onkin tehdä lista sekä iloista että ärsytyksistä ja katsoa täyttyvätkö samaan tahtiin eli onko tilanne tasapainossa.

  • Julia Thurén

    Hahaa, tää oli hyvä postaus Jenni!

    Mutta omasta puolesta täytyy sanoa, että olen melkein aina hyvällä tuulella ja yleisesti ottaen melko positiivinen ihminen – ja SILTI ärsyynnyn tietyistä jutuista hirmu helposti, eikä sitä hyvä asenne muuta! (Tiedän, ristiriitaista!)

    Itse asiassa rohkenen jopa väittää, että ärsyyntyjillä voisi jopa olla keskivertoa paremmat käytöstavat, koska ärsyyntyjät tietävät, mikä saa ympärillä olevat ihmiset raivoihinsa ja osaavat välttää siksi esim huutamista kännykkään ratikassa tai mussuttamasta voileipää kirjaston lukusalissa. :D

    Mutta olet kyllä siinä täysin oikeassa, että elämä olisi helpomaa, jos en ärsyyntyisi näistä. No, aina voi lohduttautua tästä tutkimuksesta, jonka mukaan äänistä ärsyyntyjät on keskivertoa luovempia ihmisiä. Hehhehe :)

  • Vierailija

    Toivon syvästi että et viittaa tuohon postaukseen tai sen kommentoijiin tällä postauksellasi. Koska jos viittaat, sulta meni sen pointti pahasti ohi :D Niinkuin Juliakin kirjoitti, “Älkää käsittäkö minua väärin, olen kyllä onnellinen ihminen ja usein aika hyvällä tuulella. En myöskään siedä apaattista valittamista; vihan täytyy olla analyyttistä, tarkkanäköistä ja mielellään kiinnostavasti argumentoitua.”

    Ei se automaattisesti tarkoita että keskittyisi pelkästään huonoihin asioihin tai ettei olisi onnellinen ihminen jos niitä ärsytyksen kohteita omistaa yhden tai vaikka sata. Tässä postauksessa on mun mielestä vähän ikävän ylimielinen sävy.

  • Nata - White Trash Disease

    no sä oot kyl itse neiti aurinkoinen joka päivä kelistä huolimatta! <3 siksi mulle tulikin melko yllärinä sun postaus! :D sehän toki oli kieli poskessa, mutta totuuden siementä kuitenkin? rupesin miettii, et oonks joskus ryystänyt teetä sun kuullen ärsyttävästi hahahahah

  • Fia.J

    Mun mielestä on vähän kummallista jos kaikista asioista pitäisi aina tykätä. Jos näkee vaikka .. No, villi esimerkki, kerjäläisen kadulla ja sitten ihmisiä huutamassa hänelle törkeyksiä. Pitäisikö silloin keskittyä vain positiivisiin asioihin ja kävellä hymyillen ohi ja olla keskittymättä negatiiviseen? Ja jos ei niin tee niin tarkoittaako ettei osaa nauttia yhtään mistään muustakaan asiassa elämässään?

    Nää sun syvälliset_pohdinnat ei useinkaan saavuta kovin syvällistä tasoa.

  • Mia K.

    Hmm.. komppaan täällä :))

    Ärsyttävintä on ehkä tällä hetkellä, että jos pitää “ärsyyntyä”? ;))) 

    Lapsen ollessa pieni, olin ärsyyntynyt väsymyksestä..! Mutta nyt? No, vanhusten ja lasten tietyt kohtalot ärsyynnyttävät, kun tuntuu, että muualle riittää rahaa jaettavaksi.. etc !  Se olis mun listassa. 

  • Jenniii

    Se ei onneksi tarkoita, että vaikka höyry nousisi välillä (tai useamminkin) korvista, että ihminen olisi kroonisesti pahalla tuulella – luojan kiitos! Ehkä vain tällaiselle ihmiselle se helposti ärsyyntyminen on vain jotenkin tosi absurdi juttu, kun itseä eivät kaikenlaiset pienet asiat hetkauta.

    Läheisissä ihmissuhteissa ärsytyskynnys on matalampi kuin ihan tuntemattomien kohdalla – miten se onkin niin, että pikkuveli tai vanhemmat onnistuvat niin helposti täräyttämään juuri siihen ärsytysnappulaan pään sisällä! :D

    Ja olipa muuten hauska ajatus tuokin, että helposti ärsyyntyvä ihminen ehkä osaa tietoisesti välttää asioita, joiden arvelee ärsyttävän muita – en ollutkaan tullut ajatelleeksi tuolta kantilta. ;)

  • Jenniii

    Myönnän, että minullekin tuli kommentteja lukiessa se fiilis, että “Kääk, mitään ei voi tehdä ilman, että joku ärsyyntyy!” :D

  • Jenniii

    Varmasti ärsyyntyjiäkin on monenlaisia. On niitä, jotka ovat muuten ihan hyväntuulisia tyyppejä, mutta ottavat kierroksia isoista ja pienemmistäkin asioista tunteen palolla. Ja sitten on niitä, joiden perusvire kaikessa on vähän sellainen nihkeä. Itse en ihan tajua niitä tyyppejä, jotka jaksavat käydä keskustelupalstoilla ja kommenttibokseissa ärsyyntymässä ja mouhoamassa – minä käytän aikaani mieluummin johonkin mukavaan. :)

  • Jenniii

    Missään nimessä tällä jutulla ei nyt ollut tarkoitus dissata ketään tai olla mikään vastine Juulian hauskaan kirjoitukseen. Enemmänkin tässä vain pohdiskelin, miten erilaisia ihmiset voivat olla ja miten omalle luonteelle ja ajatusmaailmalle tuollainen jatkuva ärsyyntyminen vain tuntuu tosi vieraalta. Minusta oli lähinnä huvittavaa (ja jopa vähän säälittävää), että keksin ärsytyksen aiheita lähinnä itsestäni ja omista mokailuistani. Muiden tekemiset onnistuivat ärsyttämään viikon varrella huomattavasti vähemmän. Näin sitä ollaan erilaisia. :)

    Ja senpä nyt arvasin jo tätä juttua kirjoittaessanikin, että tästä varmasti joku myös ärsyyntyy. ;)

  • Jenniii

    Väsyneenä toden totta on ärsytyskynnys aikamoisesti matalammalla. Ja riippuuhan se joskus ihan päivästäkin – joinakin päivinä vain kiukuttaa helpommin ja enemmän. 

    Surulliset ihmiskohtalot ja kaikenlaiset yhteiskunnalliset jutut toki herättävät kielteisiäkin tunteita, ärtymystä, surua, turhautumista ja vaikka mitä, mutta niistä varmaan positiivisinkin joskus ahdistuu. Tässä jutussa nyt viittasin lähinnä juuri sellaiseen turhanpäiväisiin ärsytyksiin kuten se, että jonkun murre tai vaikka kävelytyyli (!?) ärsyttää. :D

  • Jenniii

    No sitähän en tekstillä tietenkään edes yrittänyt sanoa. :) Tässä jutussa viitattiin nyt lähinnä juuri sellaisiin aika turhanpäiväisiin ärsytyksiin kuin siinä Juuliankin tekstissä ja kyseisen postauksen kommenteissa. Tietenkin oikeat yhteiskunnalliset epäkohdat ja huono käytös saavatkin ärsyttää, mutta on aika eri asia ärsyyntyä rajusti siitä, että kuulee jollekulle huudeltavan kadulla törkeyksiä kuin vaikkapa siitä, että jollakulla on sinusta hölmö murre tai oudot ruokailutavat, tms. Ehkä ei siis ole mielekästä irroittaa asiaa täysin kontekstista? :)

    Yleisesti ottaen, ärsytyksille ja mielipahallekin on aikansa ja paikkansa, enkä missään nimessä toivo kenenkään kieltävän niitä tunteita itsessään tai patoavan niitä sisimpäänsä – siitä ei takuulla seuraa mitään hyvää. Kielteisiin tunteisiin ei kuitenkaan kannata jäädä asumaan. Olen elämässäni kohtaamieni vastoinkäymisten keskellä kokenut aika vapauttavaksi ja lohdulliseksikin yrittää löytää kustakin hetkestä jotakin aihetta hymyyn. Kaikkina hetkinä se ei onnistu, mutta tietynlaisena selviytymismekanismina toimii parhaimmillaan aika hyvin. Suosittelen joskus kokeilemaan!

    Kaikkien mietiskelypostausteni ei ole tarkoitus olla erityisen “syvällisiä” – tämänkin jutun kirjoitin aika tajunnanvirtana tuosta omasta surkeasta listastani lähteneen ajatuksen pohjalta ja vielä kategorisoin Lilyssä Höpsöä-tagin alle. Eihän oteta kaikkea niin vakavasti, jooko? :)

  • Hyviä pointteja. Oon vähän kade ärsyyntymättömyydestä! :) Ts. mikään ei oo niin turhaa kuin pikkuasioista vittuuntuminen! Ylipäänsä ihmiset, jotka ärsyyntyvät jatkuvasti ja kaikesta, ovat vähän raskasta seuraa pidemmän päälle. Mutta onneksi leppoisaa asennetta voi opetella! Muutamassa vuodessa huomaan edistystä tapahtuneen ja oon oppinut siirtämään ajatukset muualle; ärsytys menee parissa minutissa ohi. Oon perinyt alhaisen ärsytyskynnyksen ja raivoisan temperamentin (ilot surut näkyy heti) isältäni ja oon esim. tosi väsyneenä ihan mahdoton. Mua ärsyttää silloin melkein kaikki ja eniten se, että mua ärsyttää kaikki! :D Silloin yritän pysytellä kotona, jos mahdollista. Esim. tanssitunneilla on ihan mahdotonta väsyneenä. Silloin ärsytää jopa se miten ihmiset asettuvat jonoon tai jos joku aina etuilee tai hidastelee tai jos opettaja puhuu liian hiljaaihan mikä vaan. Sit kun oon ärsyyntynyt, niin en enää pysty keskittymään itse asiaan eli tekniikkaan ja oppimiseen. Mieluusti luopuisin koko piirteestä itsessäni, mutta tosiaan asenne, huumori ja hyvät unet kyllä auttaa aika pitkälle! (Hohhoi, näemmä taas välttelen hankalia töitä, kun aloin tänne avautua!)

  • Toimitus

    OLIPA ÄRSYTTÄVÄ KOMMENTTI!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!11

    Ehehehe no ei vaan! #lol

    Mutta kyllä, poskesta löytyi sekä kieli että totuuden siemen. (Ja nämä vitsit on kaivettu vitsien hautausmaalta.)

    Mun mielestä kenenkään ei tartte miettiä, miten juo teensä tms ärsyttääkö jotakuta, vaan ongelma on sen ärsyyntyjän päässä. Ellei nyt ihan sillee sikaile menemään.

    Sitä paitsi, musta negistelytunteet on joskus aika nautinnollisia. Mua aika usein hu-vituttaa, mikä on varmaankin yksi mun lempitunteistani. Ja useimmiten tämä tunne kohdistuu itseeni, siis oma toiminta naurattaa ja ärsyttää samaan aikaan.

     

    ps. Et oo Nata vielä koskaan onnistunut ärsyttämään mua millään lailla. Outoa!

     

  • Julia Thurén

    Eikä!! Mä tein sen taas, kirjoittelin Toimituksen tunnareilla omia henk koht kommentteja. Nyt on pakko skarpata.

    Ja nyt hu-vituttaa taas oma toiminta.

  • am_

    Heh, täytyy sanoa, että postauksen otsikko oli niin ei-pupulandiamainen, että täytyi pari kertaa hieraista silmiä. :D On vaikea ajatella pupulandiasta löytyvän ärsytyslista. Vaikkei ärsytyksissä mitään väärää ole, nehän ovat inhimillisiä.

    Tutkailin itseäni, ja omat ärsytykseni taitavat liittyä usein itseeni, ei niinkään muiden tekemisiin. Näitä itseen ärsyyntymisiä on harmillisen usein! Pitäisisikin ihan listata niitä ja katsoa, miten pöhköiltä näyttävät sillä tavalla.

  • munkposseli

    Hahahaha! Pieni megamokailu piristää aina päivää :) Ainakin mun!

  • Minä vain

    Tällä hetkellä ärsyttää eniten se, että aamulla piti mennä autolla töihin, koska satoi vettä – töistä lähtiessäni aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta… Ärsyttää myös, etten saanut viime yönä kunnolla nukuttua, vaikka väsyttikin.

  • Vierailija

    “Luin hämmennyksen vallassa ihmisten loputtoman moninaisista patoumista ja ihmettelin kommentteja, joissa ihan pienetkin asiat tuntuivat herättävän joissakuissa suorastaan väkivaltaisia haluja. Kaikella rakkaudella ihmiset, kai te ymmärrätte, että elämä on niin paljon mukavampaa ja helpompaa, kun annatte noiden juttujen vain olla? :D”

    Tätä kohtaa vaan ihmettelin. Että ainakin minä käsitin niin että tarkoitus oli puhua niistä ärsytyksen aiheita ilman painolastia siitä että täytyy samaan aikaan todistella olevansa positiivinen.

  • Jenniii

    Tarkoitus oli puhua ärsytyksen aiheista, Juulian kirjoittaman jutun herättämistä mietteistä ja kyvystä nauraa itselleen (toivottavasti), ja sen myös tein. :)

  • Hölöttävin Pöllö

    Ainoa asia joka “ärsyttää” juuri nyt on eräs tyyppi, joka moikkailee minulle tullessaan vastaan, mutta en tiedä kuka hän on XD 

  • Marika***

    Mä kans ymmärsin, että Julian kirjoituksen tarkoitus oli ns. antaa itselle lupa ärsyyntyä ja hyväksyä ärsyyntymisensä ilman huonoa omaatuntoa sen suhteen, ettei edes pyri olemaan aina ja kaiken suhteen positiivinen. Siksi tällainen kirjoitus, jossa neuvotaan positiivisemman ajattelun suuntaan niitä ihmisiä, jotka kirjoituksen innostamina halusivat huumorimielessä tuoda julki ärsyyntymyksiään, tuntuu vähän alentuvalta tai vähintäänkin alkuperäisen kirjoituksen pointin ohittavalta. Nojaa…

  • Jenniii

    Kuten jo tuossa ylempänä totesin, niin tämän jutun ei ollut tarkoitus olla varsinaisesti mikään vastine Juulian kirjoittamalle jutulle, vaan nimenomaan peilata niitä mietteitä, joita ihmisten ärsytyksistä lukiessa ja omia ärsytyksiä pohdiskellessa heräsi. Ärsyyntyminen on ihan ok, kunhan ei kaada omia raivon tunteitaan muiden niskaan.

    Tuo heittoni “kaikella rakkaudella” oli tarkoitettu nimenomaan kaikella rakkaudella, ei kenenkään dissaamisena, vaan tarjoamaan lempeän naurahduksen muodossa sekin näkökulma, että niin ok kuin se onkin antaa ärtymysten tulla ja mennä, voi joskus nimenomaan oman fiiliksen kannalta olla ihan hyväkin opetella päästämään turhista ärtymyksistä irti. Osittain varmasti luonnekysymys ja osittain asennekysymys, mutta olen huomannut ihan omakohtaisesti, että omaan ärsytysherkkyyteensä voi ainakin jonkin verran vaikuttaa. Niihin ärsyttäviin juttuihin tarttuminen usein vain lietsoo sitä negatiivista tunnetta, joten joskus on jopa aika vapauttavaa, kun sille kielteiselle jupinalle ei anna valtaa varsinkin, jos kyseessä on jokin naurettavan vähäpätöinen ja turhanpäiväinen asia. Juulialla toki oli omassa jutussaan ilahduttavan hyväksyvä ja humoristinen näkökulma, mutta itse olen toisinaan kokenut, että suomalaisessa kulttuurissa (?)  tuntuu nimenomaan se ärsyyntyminen, mielensä pahoittaminen, valittaminen ja kaikenlainen tuimistelu olevan normaalimpaa ja hyväksytympää kuin hyväntuulisuus ja positiivisuus, joten halusinpa viitata sivulauseessa toisenlaiseenkin ajattelutapaan.

    Blogin kirjoittaminen on haastavaa hommaa, kun jokainen tulkitsee tekstejä omista lähtökohdistaan ja omien ajatustensa ja asenteidensa värittämien lasien läpi. Aika usein pitkästä tekstistä irroitetaan yksi lause ja annetaan sille kohtuuttoman paljon painoarvoa samalla, kun jätetään muu sisältö huomiotta. Enkä nyt tarkoita tällä sinua, vaan ihan yleisenä huomiona kommenttikeskusteluista. :) On mahdotonta kirjoittaa jutun yhteyteen niin kattava disclaimer-listaus mahdollisten väärinymmärrysten varalta tai ylipäänsä ennakoida kaikkia mahdollisia väärinymmärryksiä, että kaipa se on vain hyväksyttävä, että aina joku tulee tulkitsemaan väärin. Ja pahimmillaan vielä syyttää valehtelusta, jos kirjoittaja ei tunnusta tekstistään tehtyjä johtopäätöksiä omikseen. Tämä juttu oli siis Juulian postauksen aihetta sivuten ja siitä ihan omille urille johtaen melkoisen harmittomaksi (ja hyväntuuliseksi) tarkoitettua tajunnanvirtaa eli ei tosiaankaan ollut tarkoitus ylenkatsoa ketään.

  • Jenniii

    Niin ja tähän nyt vielä lisäyksenä, että väärintulkinta voi toki aina johtua myös allekirjoittaneen epäselvästä tai puutteellisesta ilmaisusta, mutta eiköhän keskustelun tämä nimenomainen sivuhaara ole nyt käyty riittävällä tasolla jo läpi. ;)

  • Marika__

    Niinno ihmisillä on erilaisia tapoja käsitellä tunteita ja asioita. Tämä ärsyyntyjien tapa pihista ja puhistä ärsyyntymystään ulos on yksi niistä. En kuitenkaan itse saanut kuvaa varsinaisista negatiivisista niiloista ja nelleistä, jotka jäisivät siihen tunteeseensa liiaksi vellomaan ja tarvitsisivat siten positiivisuusneuvoja. Mutta uskottakoon, ettei tarkoituksenasi ollut nostaa yhtä tapaa käsitellä asioita ja tunteita yli muiden.

    Itse tosiaan ajattelin, että postaukseen kirjoittaneet tunnistavat vaan tämän kyseisen piirteen itsessään ja kokivat helpottavaksi ja myös hauskaksi kun huomasivat, että samankaltaisia tyyppejä löytyy muitakin. Joillekin se, että saa nimetä ärsytystä tai mielipahaa aiheuttavan asian ja tunnustaa sen aiheuttaman reaktion itsessä, on se parhain tapa päästä asian yli tai vähintäänkin sietää sitä sen sijaan, että yrittää vain näennäisesti antaa asian mennä ohi, koska kysehän on vaan pikkuasiasta, jonka ei edes pitäisi häiritä (ainakaan muiden mielestä)…

  • Kiiski

    Pakko kommentoida jo vähän menneeseen postaukseen. Itse kuulun kyllä helposti ärsyyntyvien heimoon, mutta olen tässä iän myötä ehkä onneksi jo… hmm, meinasin kirjoittaa, että menettänyt särmääni mutta sanotaan mieluummin, että nykyisin jo tiedostan paremmin ärsyyntymiseni syyt ja sitä kautta pyrin nopeasti analysoimaan, onko oikeasti syytä ärsyyntyä vai onko kyseessä taas joku oma outouteni :D Tällöin läheskään kaikki ärsyyntymiseni eivät purkaudu ulospäin enkä toivottavasti ole niin rasittava valittaja kuin ehkä ennen, hehe.

    Mutta sellaista näkökulmaa olin tulossa sanomaan, että olen tosi herkkä tietynlaisille äänille ja saundeille, mitkä on monien mielestä ihan mitättömiä tai just sarjaa “MITEN toi voi ärsyttää ketään” ja ne vaan aiheuttaa sellaisen välittömän fyysisen käämit kärähtää-reaktion, joka kyllä laantuu ihan sekunneissa :D Ehkä mulla vaan on jotenkin tosi matala ärsytyskynnys tai joku aivovika :D

  • annam_

    Mäkin jaan mielummin hymyä kuin huonoa energiaa, mutta on olemassa sellainen asia, joka ylittää ärsytyskynnykseni ja se on parveketupakointi. Tietysti naapurit saavat tehdä omalla parvekkeellaan mitä haluavat ja siten myös tupakoida. Mutta valitettavasti se johtaa siihen, ettemme me taas voi oleilla omalla parvekkeellamme tai pitää kuumina kesäpäivinä ovea auki tupakansavun vuoksi.. Ja se todella harmittaa. Mutta muuten jatkuva turhasta valittaminen on mielestäni turhaa :).

  • Hosuli

    Minäkin olen viime vuosina opetellut sitä leppoisampaa suhtautumista ja rentoa asennoitumista. :) Olen taipuvainen murehtimiseen, ja turhien huolien unohtaminen on tärkeä kehityskohde.

    On totta, että ne tyypit, jotka koko ajan ärsyyntyvät (näkyvästi!) kaikesta, voivat olla varsin raskasta seuraa – mutta toisaalta veikkaan, että onnellisen/levänneen/taloudellisesti toimeentulevan ihmisen on helpompaa olla ärsyyyntymättä pienistä asioista kuin vaikkapa masentuneen/väsyneen/rahahuolien kanssa kamppailevan. Joskus se toisen pieni asia voi olla toiselle iso juttu, viimeinen tikki tms. Pointtina siis, että aina kyse ei ole vain asenteen valitsemisesta. Joskus taustalla voi olla isompiakin juttuja. Siksi yritän (nykyään) sietää niitä negistelijöitä ainakin tiettyyn pisteeseen asti. :)

    P.S. Usein kaikkein hauskinta seuraa ovat sellaiset leppoisat ärsyyntyjät: lempeän sarkastiset ja hyväntuuliset tyypit, jotka osaavat tarttua yksityiskohtiin osuvasti.

Related posts