13/02/14

Pikkuputiikit esittelyssä – ja ahdingossa

45 18 PB015874.JPG

Eilen kuului taas pikkuputiikki-rintamalta haikeita uutisia, kun Palonin jalanjäljissä myös tässä pikkuputiikkeja esittelevässä juttusarjassani esillä ollut Cashcow kertoi ahdingostaan omassa blogipostauksessaan. Palonin avoimuus ja avoimuuden aikaansaama huomioryöppy on varmasti toiminut monelle yksityisyrittäjälle rohkaisijana jakaa myös oma tarina ja puhua pienten liikkeiden kamppailusta olemassaolonsa puolesta ihan julkisesti. Ja siitä lähtökohdastahan tämä pikkuputiikkeja esittelevä juttusarjani täällä blogissakin lähti liikkeelle: olin nähnyt liian monen kivan pikkuliikkeen kaatuvan, kun asiakaskunta ei yksinkertaisesti löytänyt niitä ajoissa ja halusin jotenkin auttaa. On ollut mahtavaa huomata, miten ilolla juttusarja on otettu vastaan sekä yrittäjien että lukijoiden tiimoilta – tällaista siis selvästi on tilausta.

PB015879.JPG

Paloni teki omalla esimerkillään historiaa. Minna Särelä oli paitsi poikkeuksellisen avoin oman putiikkinsa tilanteesta, hän myös onnistui lähes mahdottomalta tuntuneessa tavoitteessaan pelastaa itsensä ja liikkeensä konkurssilta. Särelä oli asettanut liikkeen viimeiselle aukiolokuukaudelle päiväkohtaisen ja kokonaisvaltaisen myyntitavoitteen, jonka avulla konkurssi voitaisiin välttää ja nämä summat hän myös kertoi avoimesti ääneen. Rahasummat kuulostivat suurilta ja myönnän miettineeni, olisiko niiden saavuttaminen mitenkään mahdollista. Paloni osoittautui kuitenkin mahtavaksi esimerkiksi siitä, että ihmiset kokivat sen konseptin pelastamisen arvoiseksi. Kun sana tilanteesta kiiri eteenpäin, liikkeessä alkoi käydä sellainen kuhina, että tuo liki epärealistiselta tuntunut summa oli, hämmentävää kyllä, saatu kasaan jo parissa päivässä. Tällaista ihmetarinaa saadaan tuskin toistettua ihan sellaisenaan jonkun toisen putiikin kohdalla, mutta minusta on silti hyvä nostaa näitä asioita esille ja puhua niistä.

PB015873.JPG

Muutama lukija kommentoi Palonista tekemääni postausta hieman kyyniseen sävyyn. Yhdessä kommentissa todettiin melko tyhjentävästi näin: On putiikkeja, jotka pärjäävät ja toisia, jotka eivät. Toiset onnistuvat, toiset eivät – se voi riippua monista tekijöistä. On mielestäni kohtuutonta syyllistää kuluttajia, sillä vastuu tehdä kannattava ja kuluttajia houkutteleva kauppa on yrittäjällä. Kommentissa on ehdottomasti totuuden siemen. Kyllä, toiset onnistuvat ja toiset eivät – ja vastuu on aina viime kädessä yrittäjällä itsellään. Syyllistämistä tosin en ole yrittäjien puolelta kuluttajia kohtaan itse nähnyt, ehkä vain pettymystä siitä, että unelmat eivät olekaan toteutuneet. Mutta toisaalta, kukapa ei konkurssin edellä pettymystä tai ahdistusta tuntisi. Tietenkään sitä ei saisi vyöryttää asiakkaiden niskaan, mutta mielestäni en ole sellaista kohdannutkaan.

PB015876.JPG

Halusin kertoa Palonin sekä nyt Cashcown tarinan siksi, että valitettavan usein tämä on juuri se pienten putiikkien kohtalo. Joskus konkurssiin ajaa onnettomien sattumusten summa, joskus yrittäjän omat virhearviot. Varsin usein konseptissa jokin vain ei ole ollut ihan kohdallaan, mutta liian usein asiakkaat eivät vain löydä kivaa liikettä ajoissa, kun pienen yrittäjän markkinointibudjetti on olematon. Monesti kyse on varmasti myös markkinointiosaamisen puutteesta. Viime kädessä vastuu on kaikesta huolimatta aina yrittäjällä, jonka tehtävä on ollut arvioida riskit ja suunnitella oma menestyskonseptinsa jo yrityksen perustamisvaiheessa. On silti aina surkeaa kuulla jälkikäteen harmitteluita siitä, kuinka “se ja se kiva putiikkikin” katosi ennen kuin siellä ehti käydä ensimmäistäkään kertaa. Ja juuri siksi tätä juttusarjaa minusta tarvitaan.

PB015882.JPG

Tällä hetkellä moni yritys taistelee olemassaolonsa puolesta, vaikka kaikki eivät siitä puhukaan yhtä suoraan kuin Paloni ja Cashcow. Suuremmatkin liikkeet ja ketjut kamppailevat selviytymisensä kanssa – monelle tuli varmasti yllätyksenä uutinen esimerkiksi Biancon poistumisesta Suomen markkinoilta. Viime viikolla kuulin myös uutisen yhden pienen suomalaismerkin lopettamisesta, kun KaksiTvå ilmoitti päättävänsä toimintansa. KaksiTvån tapauksessa kyse ei ollut konkurssista, mutta uskallan silti epäillä, että rahalla (tai sen puutteella) on ollut tilanteeseen jokin vaikutus. Oli miten oli, aina ei tosiaan ole kyse vain siitä, että yrittäjä on jotenkin mokannut, vaan usein syyt menestyksen puutteen takana ovat paljon moniulotteisemmat. 

PB015898.JPG

Palonin välttyminen konkurssilta kertonee siitä, että ihmisiä kiinnostaa ja valikoima sekä ajatus yrityksen taustalla loppujen lopuksi oli monille mieluisa. Uskon, että myös Cashcown kaltaiselle putiikille olisi Helsingissä kysyntää, minkä puolesta puhuivat myös lukijoiden innostuneet kommentit putiikkiesittely-postauksessa. Liikkeen valikoimassa on tyylikkäitä ja laadukkaita pohjoismaisia (etenkin tanskalaisia) merkkejä kuten Minimum, Minus, Nümph ja Bruuns Bazaar sekä poikkeuksellisen kiva kokoelma miesten merkkejä, mikä on iloinen uutinen kaupungissa, jossa olen usein tuntenut harmistusta miesten surkean vaatekauppatilanteen takia. Myös Cashcow on laatinut suunnitelman liikkeensä pelastamiseksi ja siitä lisää voi lukea putiikin omasta blogista. Se, toimiiko suunnitelma, jää nähtäväksi. Toivon kuitenkin oikeasti, että tämä putiikki pitäisi pintansa ja onnistuisi pelastautumaan. Putiikkisarja jatkuu taas piakkoin ja uusia juttuja odotellessa voitte kurkata vaikka aiemmin julkaistut jutut muistin virkistykseksi TÄÄLTÄ. Ja rinnalle on tulossa myös pieniä kiinnostavia verkkokauppoja esittelevä juttusarja, joten stay tuned! :)

PS. Upea Outi Pyy teki pari päivää sitten ihan uskomattoman hyvän postauksen siitä, miksi eko-verkkokaupat eivät menesty. Suosittelen lukaisemaan! Ja suosittelen juttua ihan jokaiselle, joka harkitsee oman verkkokaupan perustamista tai jolla jo on sellainen, oli ekoa tai ei. Neuvot ovat päteviä ihan mille tahansa verkkokaupalle.

PB015910.JPG

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

(kuvat Cashcow-putiikista viime marraskuulta)

Tags: , , , , , ,

Categorised in: Elämä, Muoti

45 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • sanumaria

    Kivijalkaputiikeissa “ongelma” on ehkä siinä, että fyysinen sijainti karsii heti ostajia. En ole itse käynyt yhdessäkään juttusarjassa esitellyssä putiikissa, ja en usko että koskaan edes käyn. Ihan vain siksi että en käy Helsingissä niin usein. Sen sijaan olen kyllä käynyt nettikaupassa kurkkaamasssa tuotteita, mutta tilaaminen on jäänyt kun en ole niin hyvä arvioimaan omaa kokoani että viitsisin tilata (tämä toki on vain minun ongelmani :) ). 

    Mutta toivoisin että kivijalkakaupan perustavat jaksaisivat panostaa myös siihen verkkokauppaan, jotta asiakaskunta ei rajoitu vain tietyn kaupungin asukkaisiin, joilla on aikaa kävellä kaupasta kauppaan.

  • Jenniii

    Todella hyvä pointti! Mietin itse asiassa tuota jo juttua kirjoittaessanikin, mutta ajatustulvan keskellä se unohtui tekstistä. Olen samaa mieltä, että JOKAISELLA pikku-putiikilla olisi hyvä olla olemassa myös verkkokauppa. Se toki vaatii hiukan resursseja perustamisvaiheessa sekä ylläpitoon, mutta sen avulla tavoittaa niin älyttömän paljon laajemman yleisön kuin pelkällä kivijalkaputiikilla. 

  • Vierailija

    Oho, ai tuo CashCow onkin joku ihan tyylikästä vaatetta myyvä liike! Mun mielikuva nimen ja jonkin hämärän pikaisen ulkoasutekijän perusteella on ollut sellainen Guessin tyyliä tavoittelevia halpismerkkejä myyvä koju. En oikeastaan tiedä miksi, outoa. Tässä taas nähdään juuri se, miten paljon markkinoinnilla on vaikutusta (ja miten lopulta silti paljon jää myös sattuman varaan).

  • Jenniii

    Tiedätkö, tämä on varmasti ihan arvokasta palautetta myös Cashcown porukalle! Jos visuaalinen ilme ei vedä oikeanlaista porukkaa sisään, jokin on konseptoinnissa mennyt pieleen. Pelkästään siis jo liikkeen yleisilmettä hiomalla voisi onnistua houkuttelemaan potentiaalisia ostajia sisälle asti. Ehkä tuo yleisfiilis nopealla vilkaisulla ovelta katsottuna tosiaan on vähän tunkkainen, ainakin siihen nähden, miten kivaa tavaraa putiikista löytyy. Ongelma on tällaisten pienten putiikkien kanssa usein juuri se, että liiketila on budjettisyistä pienehkö mutta valikoimaa silti reilusti. Tällöin liikkeestä tulee helposti sellainen liian täyteen ahdettu fiilis eikä se taas houkuttele astumaan sisään ja tutustumaan tarkemmin vaatteisiin.

  • Itsekin olin jo tarttumassa alkuperäisessä Paloni-postauksessa tuohon lainaamaasi kommenttiin.

    “On mielestäni kohtuutonta syyllistää kuluttajia, sillä vastuu tehdä kannattava ja kuluttajia houkutteleva kauppa on yrittäjällä.”

    En ole syyllistämistä ainakaan Palonin kohdalla nähnyt, mutta mielestäni pieni pistos kuluttajan sydämessä on ihan aiheellinen. Halvat lumppuketjut ovat oikeasti täysin vääristäneet käsityksen siitä, mitä asiat oikeasti maksavat. Siinä mielessä on tärkeää vähän herätellä ihmisiä. Itse en ainakaan haluaisi nähdä sitä tilannetta, että se vähäkin yrittäjyys ko. alalla katoaa Suomesta tyystin.

  • cami

    Tämä kiteytti myös mun ajatukseni aika tismalleen oikein!
    Tietenkin yrityksessä täytyy olla konseptointi ym. kohdallaan jotta toiminnasta tulee kannatavaa ja itsensä kannattelevaa, mutta kyllä musta itse kullakin kuluttajana on MYÖS varaa katsoa peiliin. Valitetaan siitä ettei ole kivoja kivijalkakauppoja, mutta kuitenkin tilataan vaan mahdollisimman halvan hinnan perässä ulkomailta ja massaketjuilta. Myös hyvinvointivaltion ylläpitäminen on tässä musta tärkeä pointti, on harmi, että yhä suurempi osa kuluttajien rahoista menee ulkomaille, eikä kotimaisille yrittäjille ja valtiolle verorahojen muodossa. Toivottavasti pikkuhiljaa useampi kivijalkakauppias tosiaan kuuntelisi viime aikoina mediassa käytyä verkkokauppakeskustelua ja miettisi myös verkossa olemista…

  • Nenni_e

    Todella harmi, että kivoja vaatekauppoja menee nurin. Toisaalta, jos ajattelee tätä amerikkalaisittain, niin siellähän yrittäjää arvostetaan ihan eri tavalla, siis positiivisesti, kun takana on konkurssi kerran koettu! Siellä on ymmärretty, että virheistä todella oppii ja seuraava kerta voi ottaa tuulta alleen ja tuoda menestystä. :)

    Yksi mikä täytyy tähän sanoa, (kaikella kunnioituksella suomalaisia ja muitakin suunnittelijoita kohtaan, joita itsekin mielellään tuen), mutta ymmärrän valtavirran halpatuotantokulutusta, sillä nykyisin usein kun näet esimerkiksi kivan suomalaisen vaatteen, katsaus pesulappuun tuo monasti pettymyksen, sillä eipä se Made in EU välttämättä tarkoita todellakaan sen eettisempää, saatika sitten lähituotantoa tukevaa toimintaa… Saako kuluttaja sitten yhtään parempaa mieltä siitä, että lompakko kevenee roimasti yhden tuotteen ostosta, jos tuotetta voidaan jo melkein verrata halpatuotantoon. Lisäksi monissa näissä tuotteissa hinta ei todellakaan takaa laatua. Erään vaateompelijaksi aikoinaan kouluttautuneen ystäväni kanssa, kun kiertelemme näitä putiikkeja, tulee hänen kanssaan katsottua saumoja tms. ja jälki on kauheampaa kuin hintalapun hinta! Ja näiden pikkuputiikkien hinnathan ei välttämättä meitä kaikkia taviksia muutenkaan naurata. Olisihan se kiva päivittää välillä vaatekaappia, mutta kyllä monilla se hinta on se lopullisen päätöksen “painava sana”. Ja mielummin myönnän maksavani samankaltaisesta tuotteesta vähemmän ketjuliikkeessä, jos olen päässyt näkemään, että kalliimman tuotteen laatu on käytännössä sama. Toki näidenkin vaatteiden luojien ja myyjien pitää jostain se leipänsä ansaita ja joillain laatukin on kohdillaan, mutta on ymmärrettävä, että ala on karu ja kilpailu todella kovaa. Nettikaupathan tulee syömään vielä tulevaisuudessa myös suurempia ketjuja. Näin on näppylät, maailma muuttuu ja yrittäjäksi jos halajat, tarvitsee olla aikamoiset ässät hihassa, jos haluaa menestyä, tai edes selviytyä. :/

  • Jenniii

    Juuri näin. Hyviä pointteja molemmilla! :) Tietenkään kukaan ei yksin voi pelastaa maailmaa eikä jokaikistä ostosta ole pakko ostaa kivijalkaputiikista, mutta tällaisia pieniä arjen valintoja tekemällä on jokaisella mahdollista vaikuttaa. Ja minä kyllä soisin tulevaisuudessakin olevan valinnanvaraa ihan täällä kotikaupungin vaatekaupoissa. Jo vaikka ihan vain senkin takia, että minusta vaatteita on kivempi ostaa niin, että saan sovittaa ne ennen ostopäätöksen tekemistä.

  • Vierailija

    Juurikin näin. Kuluttajien olisi hyvä sisäistää, että omat kulutusvalinnat muovaavat kaupunkimaisemaa hyvinkin suoraan. Jos rahat kiikutetaan monikansallisiin ketjuliikkeisiin tai ulkomaisiin nettikauppoihin, ei kivijalkamyymälöitä kohta enää ole. Piste. Totta on myös jonkun kommentoijan pointti siitä, että maailma ja kuluttajien käyttäytyminen muuttuvat voimakkaasti, ja peli on todella kovaa. Mutta sitten on myöhemmin ihan turha valittaa, kun ei ole niitä kivoja putiikkeja kaupungissa enää ollenkaan, jos ei niiden olemassaolon puolesta haluta itsekään mitään tehdä.

    En itsekään sano, että kaikki vaatteet tarvitsi ostaa kivijalkaliikkeestä. Mutta miettikääpä, miten iso vaikutus silläkin voisi olla, jos jokainen kynnelle kykenevä, pelkissä ketjuliikkeissä nykyään asioiva ostaisi edes 1-2 kertaa vuodessa kivijalkamyymälästä? Ei kivijalkaliikkeissäkään kaikki maksa useita satoja euroja, jo parin kolmen ketjuliikkeen vaatteen hinnalla voi päästä kivijalkaliikkeessä pitkällekin!

  • Elina T.

    Itse olen aikoinani ostanut Lumin laukun Fashion Stock Sales -tyylisestä tapahtumasta. Laukku kurtistui ja nahan pinta alkoi kuplia ja muuttaa väriä alle kuukaudessa. Kävin liikkeessä kyselemässä asiasta, sillä opiskelijan lompakossa myös “alehinta” tuntui aikalailla, eikä ollut kivaa, että laukku meni koppuraksi lyhyen käytön jälkeen. 

    Lumin liikkeessä ehdoteltiin, että olen ehkä pitänyt laukkua esimerkiksi “nuotion tai grillin päällä”, minkä vuoksi nahka on mennyt onnettomaan kuntoon. Minkäänlaista vastaantulemista ei laadun puolesta tullut. Kaikki syy laukun “pilaantumisesta” vieritettiin minun harteille. Kävin näyttämässä laukkua vielä toisessa nahkaliikkeessä, jossa sanottiin suoraan että kyse on ikävä kyllä huonosta laadusta, he eivät vain halunneet antaa asiasta sen kummempaa lausuntoa ja sekaantua juttuun, jotta olisin voinut viedä asiaa eteenpäin.

    Harmi.

    Mutta tämä sekä pari hieman vähemmän hintavaa kokemustani tukee sitä mielikuvaa joka on myös esitetty yllä. Kovemmalla hinnallakaan ei aina saa laatua. Välillä tuntuu, että bloggaajat ovat näiden pikkuliikkeiden/vaatemerkkien kanssa “hyvissä väleissä” sen vuoksi, että jos jotain ongelmia tulee, ne ollaan valmiita selvittämään, koska karu lopputulos saattaisi näkyä blogissa. Toisin tuntuu olevan “tavallisen” kuluttajan kanssa.

    Itselläni on tosin hyvä kokemus vaatemerkki r/h:sta, jossa nyppyyntymis- ja kutistumisongelmani otettiin vastaan asiantuntevasti ja avuliaasti. Minulle jopa ehdotettiin, että saan palauttaa tuotteet ja rahat takaisin. Sain kuitenkin myös asiantuntevat ohjeet, joilla sain myös vaatteeni takaisin käyttökelpoiseen kuntoon, eikä tullut mieleenkään palauttaa ostamiani ihania asioita :)

  • Ulpsu

    Yksittäisen kivijalkakaupan on vain aika vaikea saada sitä verkkokauppaa kannattavaksi, vaikka se tietysti lisäisi asiakaspiiriä. Kuluttajat olettavat nykyään, että verkkokauppojen toimitukset ja palautukset ovat aina ilmaisia ja se kyllä tuhoaa kannattavuuden. Tämän vuoksi nämä isot kansainväliset nettikaupatkin tekevät tappiota. Ja iso kiitos sinulle, kun jaksat esitellä näitä Helsingin kivoja pikkukauppoja.

  • JuliaK

    Itselleni ainakin painavin syy siihen, ettei ole tullut ostettua Cashcow’n tyyppisistä pikkuputiikeista tuotteita on ylivoimaisesti sijainti. Helsingin keskusta-alueella esimerkiksi on monia ihania pikkuliikkeitä, mutta ne ovat hajallaan eikä niihin tule poikettua niin helposti kuin ketjuliikkeisiin, jotka löytyvät tiiviiltä Kamppi-Forum-Aleksanterinkatu -akselilta, jonka “läpi” kävelee helposti. Verkkokauppojen lisäksi pitäisi mielestäni siis panostaa myös kaupunkisuunnitteluun, jossa huomioitaisiin myös pikkukaupat (tässä kuluttajilla eli äänestäjillä olisi mahdollisuus vaikuttaa). Esimerkiksi tänään oli Hesarissa hyvä kolumni siitä, kuinka Pasilan Tripla-keskusten tapainen rakentaminen ei varsinaisesti palvele monimuotoisen kaupunkikuvan luomista ja ylläpitämistä. Myös yrittäjien yhteisöllisyyden parantamisella olisi varmasti merkitystä liikkeiden selviämiselle, yhdessä ideoidessa ja tehdessä liikkumavara omien kokemuksieni mukaan kasvaa.

    Loppuun vielä propsit Palonin ja Cascow’n avoimuudelle selviämisen turvaamiseksi. Nähtäväksi tosin jää, kuinka moni Paloninkin pelastamiseen osallistuneista jatkaa asioimista kaupassa, siitähän jatko pitemmän päälle on kiinni uusien asiakkaiden houkuttelun lisäksi.

  • Vierailija

    Ketkä olettavat ketkä ei. Luulen etteivät aika monet oleta varsinkin kun on kyse pienestä kaupasta.

  • sanumaria

    Entäs jos olisi joku “www.kaikkihelsinginkivijalkapuoditverkossa.com”? Oon aika varma että joku tollainen on jo. Mutta jos ei oo niin saa perustaa (provikat mulle ;) ).

  • mminni

    Komppaan täysin! Suurin syy, miksi pikkuputiikeissa ei tule kovinkaan käytyä, on se että niissä kiertely vie yksinkertaisesti liikaa aikaa! Putiikit ovat usein hyvin pieniä, eikä ensimmäisestä liikkeestä todellakaan välttämättä löydy mitään. Keskustan ja Etelä-Helsingin alueen saa koluta aika perinpohjaisesti, että saa käytyä edes viidessä kivassa putiikissa. Usein on vain helpompaa mennä sinne Aleksanterinkadulle, vaikka periaatteessa tukisikin mieluummin pientä suomalaista yrittäjää. En sitten tiedä, mitä tälle ongelmalle voisi tehdä, mutta ehkä juuri tuo yhdessä toimiminen voisi auttaa.

    Olisi sääli, jos kivijalkaliikkeet katoaisivat Helsingistä ja meille jäisi vain H&M!

  • Qjs

    TUOSSA on juuri se pointti, olen kuullut joskus jonkun sellaisen laskelman, että jos jokainen ihminen ostaisi edes kerran kuussa jonkun ostoksen, jonka joka tapauksessa tekisi, jotain kivijalkaliikkeistä olisi Suomessa tilanne aivan toinen. Eli ei vain vaateliikkeet, vaan vaikka yksi kauppareissu halliin tai suoraan pientuottajalta jne. Tuskinpa kaataisi kenenkään budjettia, jos kyseinen ostos olisi joka tapauksessa tehtävä. Kukin sitten omassa mittakaavassaan toteuttaisi; opiskelija perjantai illan herkut, rikkaampi pohatta vaikka suomalaisen sohvan muodossa.

  • maipenrai

    Hassua, että olen ajatellut hieman samoin. Jotenkin liike ei siihen käytävälle saakka hehku mitään laatutunnelmaa vaikka sisältä onkin sitten ihan kiva. Tykkäsin vaatteista siellä oikein kovasti! En tosin ostanut, kun ei löytynyt kokoa…

  • Blue Peony

    Tilaan itse vaatteeni lähestulkoon vain nettikaupoista – ja ikävä kyllä lähinnä ulkomailta, sillä Suomessa on aika vähän sellaisia kauppoja, joiden valikoima olisi minulle mieleen. Kaverillani on Ruotsissa vaatekauppa, myös nettikauppa, ja hän on mielestäni oivaltanut hyvin sen, miten asiakaspalvelu toimii myös nettikaupassa: tuotteista on tarkat kuvaukset, mitat mahdollisimman tarkasti ym. esillä. Lisäksi hän vastaa nopeasti ja ystävällisesti tiedusteluihin, ottaa mittoja asiakkaan pyynnöstä ym. Toki se vaatii häneltä yksityisyrittäjänä paljon, mutta tällä konseptilla ja aktiivisella esilläololla sosiaalisessa mediassa hän on kahdessa vuodessa saanut liikkeestään kannattavan. Tilauksia tulee paljon myös ulkomailta. Olen todella iloinen kaverini menestyksestä, ihailen sitä panosta, jonka hän jaksaa työhönsä laittaa, ja koen, että me asiakkaat olemme tärkeitä. Toiveitamme kuunnellaan ja vaikka nettikaupasta postitus maksaakin, ei sitä jää harmittelemaan, kun tuote tulee parissa päivässä perille kauniisti pakattuna ja käsin kirjoitettu tervehdyskortti mukana. Joskus mukana on myös pieni tuotenäyte tms., joka ilahduttaa ostajaa joka kerta yhtä paljon :-).

  • Jenniii

    Lumia on usein parjattu täällä blogin kommenttiosiossa laatuongelmista ja ilman muuta tällaiset tarinatkin tulee jakaa, mutta pakko on todeta, että itselläni ei ole koskaan ollut Lumin laukkujen kanssa mitään ongelmia, vaikka omistan niitä useita kappaleita ja ne ovat varsin ahkerassa käytössä. Kuvailemasi tapaus kuulostaa juuri siltä, miten nahkaliikkeessä sitä on kuvailtukin eli nahka on ollut huonolaatuista. Huonoa laatuakin isompana ongelmana näen kuitenkin sen, että asiakaspalautteeseen ei ole liikkeessä osattu reagoida asianmukaisesti. Pettymyksenkin voi kääntää myönteiseksi kokemukseksi, jos asiakas lähtee liikkeestä tyytyväisenä, mutta tällä tavalla saadaan paitsi asiakkaalle huono mieli, myös nämä huonot asiakaskokemukset kiertämään. Jos liikkeessä ei ole osattu reagoida asiaan oikealla tavalla, sinun olisi kannattanut ottaa yhteyttä johonkin ylempään tahoon firmassa tai esimerkiksi kuluttaja-asiamieheen, koska ilmiselvästi ostamasi laukku oli viallinen. 

    Sen verran haluaisin kuitenkin sanoa noista sample sale -tilaisuuksista (siis ihan kaikkien merkkien osalta), että myynnissä on siis todellakin yleensä paitsi edellisten mallistojen löytöjä, myös niitä oikeita mallikappaleita. Mallikappaleet ovat siis sellaisia ikään kuin “koevedoksia” lopullisesta tuotteesta ja ne eivät välttämättä ole laadultaan tai viimeistelyltään täydellisiä. Usein mallikappaleissa nimenomaan testataan materiaaleja, erilaisia yksityiskohtia ja viimeistelyjä, jolloin on aina mahdollista, että tuote ei laadultaan tai yksityiskohdiltaan vastaa sitä, joka lopulta päätyy myyntiin. Olen joillakin showroomeilla kuullut, että mallikappaleissa on usein ihan konkreettisia vikojakin kuten nappeja puuttuu, tms. Nuo tuotteet on tarkoitettu valmistajille viimeisten tuotteita koskevien päätösten tueksi, sisäänostajille helpottamaan ostovalintoja sekä muotikuvauksiin. Tämä tarkoittaa siis toisin sanoen sitä, että laatu ei välttämättä ole aina priimaa ja tästä syystä myös hinta on halpa.

    Moni kuluttaja ei täysin ymmärrä, mitä se “mallikappale” tarkoittaa. Tietenkään viallista tuotetta ei pitäisi myydä edes mallikappaleen nimissä, mutta voi olla, että esimerkiksi tuotetta varten on testattu useita materiaaleja ja joku materiaali on juuri hylätty, koska laatu ei ole ollut riittävä. Tietenkin voidaan kyseenalaistaa, tulisiko tällaista tuotetta laisinkaan myydä eteenpäin. Tai jos tuote havaitaan täysin kelvottomaksi vasta kohtuullisen käytön jälkeen, olisi mielestäni myyjän tehtävä ottaa se vastaan ja tarjota hyvitystä, vaikka kyseessä olisikin mallikappale.

    Tähdennetään nyt kuitenkin vielä, että monesti mallikappaleessa ei ole mitään eroa lopulliseen tuotteeseen ja toisinaan sample salesta voi tehdä mahtavia uniikkilöytöjäkin (esim. laadukas mutta syystä tai toisesta tuotantoon päätymätön malli tai väri). Halusin vain selittää tätä, koska itse ainakin tiedostan, että ostaessani mallikappaleen on olemassa riski, että tuote ei ole täysin viimeistelty. Olisi toki brändiltä ilman muuta fiksua ja toivottavaa käytöstä ottaa palaute vastaan, myöntää oma virheensä ja tarjota jotakin kompensaatiota, mikäli tuotteessa havaitaan jotain vakavampaa vikaa, vaikka kyseessä olisikin sample. Eli todella ikävä kuulla, että sinua ei ole osattu kohdella asiakaspalvelutilanteessa asianmukaisesti. :( Toisaalta hienoa, että esimerkiksi R/H:n kohdalla homma on toiminut juuri niin kuin kuuluukin.

    Olet oikeassa siinä, että korkea hinta ei takaa laatua ja siksi onkin välillä aika vakea arvioida, mistä kannattaa maksaa ja mistä ei. Mitään nyrkkisääntöjä tähän ei minulla oikein edes ole. Kokenut kuluttaja voi harjaannuttaa omaa silmää ja materiaalituntemustaan, mutta viime kädessä arvio laadusta taitaa jäädä juuri kuluttajan itsensä tehtäväksi.

    Pakko todeta kuitenkin tähän loppuun vielä se, että välillä ihmettelen, miten kyyninen suhtautuminen joillakin on bloggaajiin. Ikään kuin kaikki bloggaajan tekemiset olisivat jotenkin viimeisen päälle laskelmoituja, jotta varmasti asioista saisi itselleen mahdollisimman suuren hyödyn. En tunnista spekuloinnista itseäni. Ostoksilla olen ihan tavallinen kuluttaja, joka miettii ostopäätöksiään ja harkitsee, mihin rahansa käyttää. Joskus bloggaaja-status tuo jotakin ekstraa, mutta itse en tuo sitä koskaan esille. Asiakaspalvelun tulisi tietysti toimia samoilla ehdoilla – oli palveltavana kuka tahansa. Ja niinhän se hyvässä ja asiansa osaavassa firmassa toimiikin. En tee tätäkään putiikki-juttusarjaa siksi, että hyötyisin siitä jotenkin välillisesti itse, vaan siksi, että haluan tukea pieniä liikkeitä ja olen saanut juttuideasta paljon myönteistä palautetta sekä lukijoilta että pienten liikkeiden omistajilta. Harmi, jos luet blogitekstejä tuohon tapaan.

  • Blue Peony

    Minulla on ylipäätään tunne, että monet suomalaiset kivijalkakaupat ja suomalaiset vaatesuunnittelijatkin ovat todella huonoja pitämään itseään esillä vaikkapa sosiaalisessa mediassa. Ruotsalaiset ja tanskalaiset ovat oivaltaneet tämän konseptin paljon paremmin (enkä nyt tarkoita mitään Henkkamaukkaa – siitä liikkeestä en ole ikinä löytänyt vaatteita, joista juurikaan pitäisin ja jotka istuisivat päälleni, joten ovat jääneet ostamatta). Käytän itse paljon juurikin ruotsalaisten ja tanskalaisten merkkien vaatteita (Ahlvar, Bruuns Bazaar, Ganni, Island of your own, Soft Goat, By Malina jne.), ja verrattuna monien suomalaisten merkkien esilläoloon somen hyödyntäminen ja verkkokaupan kehittäminen ovat ihan eri planeetalta. Näkee, että markkinoinnin eteen nähdään vaivaa ja uusia tapoja olla esillä kokeillaan ennakkoluulottomasti. Täällä Suomessa taas on merkkejä, joilla voisi olla potentiaalia vaikka mihin, mutta ei ole edes FB-sivua.

  • Jenniii

    Ymmärrän hyvin tuon sijainti-aspektin, koska uskon varsin monien turvautuvan juuri niihin liikkeisiin, jotka sijaitsevat helposti omien kulkureittien varrella ja sivummalla sijaitsevaan pieneen liikkeeseen ei niin helposti tule poikettua. Ja usein ongelmana varmasti onkin se, että parhailla kauppapaikoilla liiketilat maksavat mansikoita, eikä suurimmalla osalla pienistä yrittäjistä ole varaa vuokrata liiketilaa niin keskeisellä sijainnilla.

    Toisaalta, esimerkiksi juuri Cashcow on panostanut sijaintiin, joka on niin keskustassa kuin liike suinkin voi olla: heti päärautatieasemaa vastapäätä Makkaratalossa, Citycenter-kauppakeskuksessa, jonka läpi ihmiset kulkevat rautatieasemalta Aleksanterinkadulle. Tässä tapauksessa sijainti ei edellytä asiakkailta poikkeamista mihinkään sivulle keskustareiteiltä, mutta jostain syystä liike on silti jäänyt monilta huomaamatta. Tällaisia juttuja on vain vaikea ennakoida. Siinä olet kuitenkin ehdottomasti oikeassa, että kaupunkisuunnittelussa olisi minustakin hyvä tukea näiden pientenkin liikkeiden asiaa eikä vain keskittyä rakentamaan kauppakeskusta toisen perään. :(

    Kuten myös totesit, pelastusoperaation jälkeinen aika on se, joka määrittää, pysyykö firma lopulta hengissä. Moni innostuu auttamaan pulassa olevaa pikkuliikettä, mutta löytääkö se todella oman asiakaskuntansa myös jatkossa? Se on todellakin sitten myös yrittäjälle iso itsetutkiskelun ja suunnittelun paikka.

  • Blue Peony

    Yritän itse nyt, kun se on taloudellisesti mahdollista, tehdä kulutuspäätökset niin, että pyrin suosimaan laadukasta ja kestävää sekä huomioimaan myös pientuottajien, kotimaisten suunnittelijoiden, kivijalkakauppojen ym. tarjonnan. Tietenkään se ei ole aina mahdollista ja vaatii myös paneutumista, mutta se on mielestäni totta, mitä täällä moni on todennut: kuluttajan valinnoilla on iso vaikutus ja usein halpaketjujen toimintamallit ovat hämärtäneet kuluttajien käsityksen siitä, mitä tuote saa maksaa.

  • Piipo79

    Pakko kommentoida tähän kivijalkakauppa-asiaan. Suru jos niitä on tulevaisuudessa vähemmän. Jos ja kun suurin ongelma on luultavammin korkea vaadittava käyttöpääoma (jotta voi ylläpitää tarpeeksi isoa varastoa ja valikoimaa) ja tavaran kiertonopeus niin ihmettelen etten ole nähnyt vielä konseptia, jossa rahoitusta tavallaan ulkoistettaisiin asiakkaille (esim. Ennakkotilaukset ja ennakkomaksu jolloin tuotteesta saisi aleprosentin, tai tulevaan mallistoon hankittu osto-oikeus/lahjakortti aleprosentilla). Somekausi mahdollistaisi tällaisen toimintatavan ja yrittäjä saisi kassaan rahaa, millä voisi hankkia paremman ja laajemman tuotevalikoiman. Tähän voisi sitten yhdistää sen, että asiakkaalle annettaisiin mahdollisuus vaikuttaa sisäänostettuihin tuotteisiin, jolloin tavaran kiertonopeuskin oletettavasti paranisi, eikä aleen jäisi niin paljon myytävää. En ole itse kyseisen alan asiantuntija, mutta jotain innovatiivista pitäisi tehdä että kivijalka pärjäisi nettikauppojen keskellä.

  • Jenniii

    Todella hyviä ideoita. Tällaista vuorovaikutusta asiakkaiden ja liikkeiden välillä olisi ehdottomasti kannattavaa lisätä! Se tosin vaatii rohkeutta ja innovatiivista otetta ryhtyä ensimmäisenä tekemään asioita uudella tavalla. Uskon kuitenkin, että monen pikkuputiikin omistajatkin lukevat mielenkiinnolla tätä keskusteluketjua (tai ainakin toivon niin) ja nappaavat täältä arvokasta palautetta ja ideoita omaan käyttöönsä. :) Eli toivotaan, että joku innostuisi tuostakin ajatuksesta!

  • Blue Peony

    Minullakin on Lumin laukuista hyviä kokemuksia, ja liikkeessä on otettu palaute laadusta erittäin hyvin vastaan. Kun laukun vetoketju hajosi melko pian ostettuani laukun, sain heti uuden tilalle ja vielä hyvitykseksi pikkulaukun! Kaupassa todettiin, että vetoketjun olisi voinut vaihtaa, mutta jälki ei olisi välttämättä yhtä hyvää kuin alkujaan, joten mieluummin antavat uuden tilalle.

    Nahasta materiaalina yleisesti vielä sen verran, että sitä kannattaa myös hoitaa, niin saa pitkään kestävän tuotteen. Lumikin suosittelee laukkujensa huoltamista säännöllisesti, jotta nahka ei kuivu ja halkeile.

    Minusta ainakin on mukavaa, että pieniä liikkeitä esitellään. Olen varmaan kohderyhmää, mutta itse hakeudun nykyisin yhä enemmän isoista ketjuliikkeistä pieniin liikkeisiin, joissa saa henkilökohtaista palvelua ja joissa on “omaperäisempi” valikoima.

  • Piipo79

    Niin ja ehkäpä joku somessa jo hyvin itsensä brändännyt ja verkostoitunut (kuten sinä!) voisi olla toteuttamassa tällaista.

  • Jenniii

    Laitetaan harkintaan, josko keksisin jonkun kivan brändin kanssa tällaiseen liittyen vaikkapa jotakin yhteistyötä. :)

  • Kiitos tästä jutusta! Kävin itse eilen pitkästä aikaa liikkeessä ja siellä oli aikamoiset alennukset käynnissä. Niille ihmisille tiedoksi, jotka pitävät CashCowta ylenpalttisen kalliina, ostin sieltä eilen kauniin paidan 28 eurolla.

  • Joanna

    Kivijalkakaupat ovat viime aikoina / kuukausina vilahdelleet sanoissani usein, olen ollut hirveän huolissani kehityksestä, jossa vaatteet, elektroniikka jne. tilataan ulkomaisista verkkokaupoista. Kuulin yhden 15-vuotiaan nuorukaisen sanovan, ettei hän todellakaan käy missään kaupoissa vaan tilaa kaiken netistä, eikä siis valitettavasti suomalaisilta kauppialta. Mietin, että tässäkö on oikeasti se tulevaisuus? Muutaman vuoden / kymmenen vuoden päästä ei ole kauppoja joihin mennä. :-( Surullista. Olen itse töissä kivijalkakaupassa ja luojan kiitos meillä on myös nettikauppa. Hyvin olennainen ja tärkeä asia tänä päivänä.
    Kiitos sinulle Jenni, kun tuot näitä tärkeitä ja tunteita herättäviä asioita esille! :-)

  • CashCow

    Tämä tosiaan on aivan loistava idea! Osakeantiin osallistuville olikin juuri tällaista tarkoitus tarjota. Olin ajatellut perustaa liikkeen osakkaille Facebookiin oman ryhmän ja laittaa sinne aina kuvia mallistosta showroomilla ostoja tehdessäni ja siellä saisi äänestää mitä otetaan myyntiin. Tätä ideaahan tosiaan voisi käyttää myös ihan asiakkaillekin ja tuo “ennakkomaksajan alennus” on aivan mieletön idea! Kiitos tästä hienosta kommentista. :)

    Kiitos myös muille kommentteja antaneille. Täältä olen saanut paljon ideoita ja tietoa jatkoa varten, jos kampanjamme onnistuu ja saamme jatkaa toimintaamme. Näyteikkunan ja ulkoilmeen puutteista olenkin ollut tietoinen ja kovasti yrittänyt keksiä niihin ratkaisua.

    Osakeannilla siis olisikin nimenomaan tarkoitus tavoittaa sellaisia yksityisiä kuluttajia, joita kiinnostaisi yhteisöllinen toiminta, omistus ja mahdollisuus vaikuttaa valikoimiin/toimintaan ja halu liittää kuluttaminen osaksi omaa vaateliikeosaketta. Heillä olisi siis myös tärkeä rooli tulevaisuudessa asiakaspohjan luomisessa ja yrityksen tunnettavuuden rakentamisessa. Mutta tosiaan miksipä ei laajentaisi ideaa myös kanta-asiakkaisiin. :)

  • Piipo79

    Joo! Luulisi että asiakas olisi mielellään ostamassa ennakkoon joko tietyn tuotteen tai lahjakortin muodossa jos ja kun tietää, että liikkeessä on juuri niitä juttuja, joita on aina halunnut (eli kun pääsee vaikuttamaan). Mä olisin itse mielelläni asiakas ainakin! Tuon sun loistavan mallin kun laajennat vielä isommaksi niin taklaat rahoituksen haasteet niin että käyttöpääomaa voi rahoittaa toimintaa osittain aina näin (vakioitunut asiakaskunta) ja laajennat valikoimaa, pienennät varastoja (kun tiedät mitä tuotetta menee enemmän) ja sitoutat asiakkaat jne. Jostain hittituotteestahan voi tehdä esim kampanjan, jossa isompi ennakkotilausmäärä johtaa isompaan aleen (eli kaikkien kannattaisi yrittää myydä omalle verkostolleen ideaa tilata tuote). Mä pidän peukkuja!

  • CashCow

    Oi, lisää hienoja ideoita! :) Ensimmäisestä vuodesta kertyneen kokemuksen pohjalta tekisin jatkossa monia asioita eri tavalla ja ne ovatkin kaikki kirjattu ylös kehityssuunnitelmaan. Ja nämä täältä tulleet ideat laitoin heti sinne myös. :) Toivottavasti tavoite täyttyy ja pääsen nämä kaikki toteuttamaan.

  • sanumaria

    Jos saat tuotteen netistä ulkomailta esimerkiksi 20 eurolla, niin maksaisitko siitä täsmälleen samasta tuotteesta 80e kivijalkakaupasta ostettuna?

    Minä en.

  • Elina T.

    Mun laukku oli alle kaksi kuukautta vanha, kun nämä “oireet” alkoivat esiintyä. Niin en kyllä pistäisi sen piikkiin, että nahkaa ei oltu huollettu oikein.

  • Elina T.

    Ymmärrän kyllä, mikä on mallikappalelaukku, ja että nämä tuotteet saattavat käyttäytyä arvaamattomasti, mutta jos laukusta maksaa lähemmäs 200 euroa, tulee sen kestää käyttöä pitempään kuin pari kuukautta. En ajatellutkaan, että Lumilta olisi minulle nakattu suoraan käteen uusi laukku tms. Lähinnä joku empaattinen ele sen suhteen, että laukku meni niin huonoon kuntoon, olisi ollut enemmän kuin suotava. Mutta sen lisäksi, että laukku meni käyttökelvottoman näköiseksi parin kuukauden jälkeen, sain äärettömän epäystävällistä asiakaspalvelua. Varsinkin tuo “nuotio/grilli” -kommentti oli uskomaton. Ja tämä pöyristyttävä keskustelu käytiin siis kasvotusten liikkeen omistajan kanssa, laukun maatessa välissämme. Onneksi näin parin vuoden jälkeen se jaksaa jo naurattaa.

    Olin asiasta yhteydessä kuluttaja-asiamieheen, joka oli sitä mieltä, että “mallikappalelaukuksikin” tuote oli sen verran hintava, että asiasta on aiheellista reklamoida. Kuluttaja-asiamies oli siis tässä minun puolellani ja muistaakseen otti myös yhteyttä Lumiin, josta kuitenkaan ei tultu asiassa vastaan. Seuraavassa vaiheessa minua pyydettiin ottamaan yhteys asiantuntijaan, joka voisi arvioida laukun laadun ulkopuolisena osapuolena, jonka vuoksi kävinkin siis muistaakseni parissa eri nahkalaukkuja valmistavassa putiikissa, mutta he eivät halunneet virallisesti ottaa asiaan kantaa. Ilmeisesti koska se teettäisi liikaa työtä, ja toisaalta voisi myös aiheuttaa ikävää kränää liikkeiden kesken. 

    Koin itse tämän prosessin niin vaivalloiseksi lopulta, että nielin kiukkuni. 

    Vielä tuohon bloggaaja -asiaan. Minusta tätä asiaa, niinkuin mitä tahansa asiaa maailmassa, on hyvä tarkastella kriittisesti. Uskon esimerkiksi, että jos sinulla olisi laukku rupsahtanut ja veisit sen liikkeeseen kyselläksesi, mitä on tehtävissä, pyrittäisiin asia korjaamaan mitä parhaimmalla pieteetillä. Ei vain bloggaajan mielenrauhan vuoksi, vaan myös sen takia, että ehkä ilahduttuasi tekisit postauksen, jossa kerrottaisiin kuinka hyvin asiat hoitui, kun reklamoit! (Hyvää promoa liikkeelle). Toisaalta, jos reklamointisi ei onnistuisi, uhkana on, että kirjoitat negatiiviseen sävyyn asiasta blogiin, jota varmaan kukaan yrittäjä ei halua. Ei tässä ole kyse mielestäni sen enempää kyynisyydestä vaan pikemminkin ihan maalaisjärjestä. Eikä tämä kritiikki ole kritiikkiä sinua kohtaan bloggaajana, vaan kritiikkiä yksittäisten putiikkien asiakaspalvelua kohtaan. Kirjoitin ehkä puolihuolimattomasti että “bloggaajat ovat hyvissä väleissä” putiikkien kanssa, ehkä kyynisyys olisi poistunut, jos olisin kirjoittanut, että putiikit ovat pikemminkin hyvissä väleissä bloggaajien kanssa. 

    Toivottavasti en pahoittanut enempää mieltäsi.

     

     

  • Jo-anna

    Tämä on hyvä kysymys, johon oma vastaukseni kuuluu : Kyllä.
    Ehdottomasti. Haluan tukea yrittäjiä ja heidän liiketoimintaansa omalla panoksellani. Olen joskus jopa tarkistanut hinnan nettikaupasta / netistä ja mahdollisesta hinnankorotuksesta huolimatta marssinut liikkeeseen tekemään ostokseni. Arvostan palvelua, mahdollisuutta hypistellä ja kokeilla vaatteita, usein myyjällä on ehdottaa jotakin toistakin mallia sovitettavaksi jne. En näin ollen koe maksavani mistään ns. turhasta. Olen myös hyvin visuaalinen ja liike itsessään voi olla todella inspiroiva paikka, saan liikkeissä käynneistä usein “paljon irti”. Näitä asioita itse arvostan ja olen valmis niistä maksamaan, mutta jokainen saa toki valita omat ostospaikkansa.

  • Jenniii

    Tämä todellakin on hyvä kysymys. Itse olen valmis maksamaan kivijalkaputiikissa tuotteesta hiukan enemmän, mutta tietysti nelinkertainen hinta alkaa minusta olla jo järjettömyyttä. En tosin ole koskaan tällaisia hintaeroja tismalleen samoissa tuotteissa kohdannutkaan. Jos hintaero on 10-30 euroa, ostan mielelläni tuotteen kivijalkaputiikista ihan vain jo palvelun ja sovitusmahdollisuuden takia.

  • Jenniii

    Kuten omassa aiemmassa vastauksessani totesinkin, mielestäni Lumin puolelta on sinun tapauksessasi toimittu väärin. Erittäin ikävää kuulla, että asia on tehty noin hankalaksi vielä reklamoidessakin. Kiitos lisäselvennyksestä ja tosi kurjaa kuulla, että asiaan suhtauduttiin noin nuivasti vielä vietyäsi tapausta eteenpäinkin. :(

    Kommentillani en missään nimessä halunnut vähätellä mielipahaasi ja kokemaasi vääryyttä. Halusin vain tuoda mallikappale-asiaan toisenlaistakin näkökulmaa, jota moni kuluttaja ei tule ostohetkellä välttämättä ajatelleeksi. En siis suoranaisesti viitannut huomioillani sinuun, vaan puhuin asiasta ihan yleisellä tasolla.

    Ja varmasti pitää paikkansa, että yrityksillä on omat intressinsä pitää yllä hyviä välejä bloggaajiin, koska ongelmatilanteissa huono maine voisi olla vaarassa levitä sosiaalisessa mediassa laajaltikin. Omalla kohdallani en ole koskaan kohdannut tilannetta, jossa tuotteen laatu olisi aiheuttanut noin suuren pettymyksen, että olisin joutunut turvautumaan reklamaatioon. Ja ne muutamat kerrat, kun ongelmia on ilmennyt, asia on hoidettu kuten kuuluukin (kyseessä eivät ole olleet suomalaiset brändit). Lumin laukkujen kohdalla minulla ei ole koskaan ollut laatuongelmia. Joka tapauksessa ikävää, että olet saanut noin huonoa palvelua.

  • Jo-anna

    Hups, pakko vielä kommentoida, kun en huomannut tuota isoa hintaeroa tuossa alkuperäisessä kysymyksessä. :-) Luin huolimattomasti. En tiedä mitä noin iso hintaero kertoo, enkä ole kyllä noin suureen eroon hinnoissa törmännyt. Äkkiseltään tuntuu, ettei ole ehkä ihan realistinen, mutta voin toki olla väärässä. Tuossa kohtaa joutuisin kyllä jo itsekin miettimään ja ainakin kysymään esim. liikkeestä hintaeron syytä. Jos netissä olisi esim. kyse kopiosta (huonekaluissa näitä on paljon), eron tietenkin ymmärtää. Ja tässäkin asiassa olen periaatteellinen, kopiota en hanki. En ainakaan tietoisesti. Ugh. :-)

  • sanumaria

    Monetkin elektroniset jutut maksaa ulkomailta netistä ostettuna reilusti yli puolet vähemmän kuin jos hakee ne Suomesta kaupasta.

    Sitä en usko että suomalaisen suunnittelijan vaatetta saisi niin roimasti halvemmalla ulkomaisesta nettikaupasta kuin suunnittelijan omasta liikkeestä. 

    Mun pointti oli lähinnä se, että meillä jokaisella on se oma rajansa, jonka on valmis maksamaan “lisää” tukeakseen myyjää tai vaikka vain saadakseen tuoteen heti käsiinsä. Ymmärrän ihan hyvin ihmisiä jotka tekevät hintavertailua ja ostavat sitten vaikka ebaysta tuotteen kun sieltä halvimmalla saa.

  • Blue Peony

    En tapausta tuntematta tarkoittanut ostamaasi laukkua, vaan puhuin nahasta yleisesti. Ihmettelen Lumin suhtautumista palautteeseesi, asiatonta palvelua todellakin.

  • nannam

    Kuulostaa hyvälle! Mikä merkki on kyseessä? Haluaisin kurkata sivuille :)

  • Vierailija

    Ainakin pienemmissä kaupungeissa ja maaseudulla kivijalkaliikkeiden ongelmana on aukioloajat. Jos arkipäivänä pääsee töistä neljän viiden aikaan, niin lähteäkö kiireellä viideltä kuudelta kiinni menevään pikkuliikkeeseen vai mennäkö markettiin, jossa voi tehdä ruokaostokset samassa. Puhun nyt liikkeistä, joissa valikoima on (osittain) samanlainen kuin marketeissa. Desing-vaatteita haluava tuskin valitsee Prismaa pikkuliikkeen sijaan ;)

    Ymmärrän kyllä, että yrittäjä tekee pitkää päivää ja työvoiman palkkaaminen on kallista, mutta jonkinlaista pelisilmää kaipaisin aukioloaikoihin. Hämmästyin, kun pari vuotta sitten olin menossa joulukuisena lauantaina erääseen sisustusliikkeeseen. Liikkeessä oli paljon porukkaa ja astuin sisään. Lähtiessäni huomasin, että liike oli juuri menossa kiinni, kolmelta. Myös kaupungin varmaan suosituin sisustusliike oli mennyt kolmelta kiinni. Ostosreissun päätteeksi kävin vielä ruokakaupassa ja huomasin, että kaupassa oli vielä kuuden aikana paljon porukkaa. Kun ihmiset ovat tulleet jouluostoksille kaupungille, niin eikö niitä pikkuliikkeitä voisi pitää vähän pitempään auki?

    Kivijalkaliikkeet eivät yleensä pysty kilpailemaan hinnalla, joten niillä pitäisi olla jokin muu kilpailutekijä. Minua vähän kummastuttaa, kun esim. tässä keskustelussa oletuksena tuntuu olevan, että pikkuliikkeissä saa aina hyvää palvelua. Valitettavasti näin ei aina ole ja minua ihmettyttääkin miten jotkut liikeet pysyvät pystyssä, jos asiakaspalvelu on huonoa eikä liike juurikaan markkinoi itseään. Tämänhetkisessä taloustilanteessa ihmiset varmaankin miettivät entistä enemmän mitä tuotteet ja palvelut maksavat. Mielestäni asiakkaiden ei tarvitse olla hyväntekijöitä, jotka suostuvat maksamaan ostoksistaan maltaita. Jos pikkuliikkeessä tuote maksaa reilusti enemmän kuin marketissa, saan huonoa palvelu enkä muutenkaan saa korkeammalle hinnalle mitään extraa, niin ei minun omatuntoni soimaa, jos menen ostamaan tuotteen marketista. Minua vähän ärsyttääkin kun usein kuulee hoettavan, että täytyy suosia kotimaista, paikallista, yksityisyrittäjää tai mitä milloinkin. Mielestäni tuote/palvelu pitää olla laadukas ja ostokokemuksen pitää olla hyvä, kotimaisuus/paikallisuus yms. ovat lisäarvo, ei itseisarvo.

  • Jenniii

    Todella hyviä pointteja tässä! Tuota aukioloaikaa olen miettinyt monesti itsekin, sillä kuvittelisi, että arkena parhain myynti tehdään juuri silloin, kun työssä käyvät ihmiset ovat päässeet pois töistä. Miksi siis ei voisi (ja kannattaisi) painottaa aukioloa ennemmin iltapäivään/iltaan, koska kuvittelisi, että tuskin niitä kävijöitä niin ruuhkaksi asti arkipäivänä aamupäivällä on. Ja sama tietysti viikonloppuisin.

    Ja tietenkään pikkuliikkeen “status” ei tuo vielä ostokseen yhtään mitään ekstraa. Kauppiaan on se itse tuotava palvelulla, valikoimalla ja muilla lisäarvoilla. Tässä juttusarjassa nostan esille sellaisia putiikkeja, jotka omasta mielestäni ansaitsevat tulla esitellyiksi ja joihin oman kokemukseni mukaan kannattaa astua sisälle asti. Senpä takia esittelyyn pääsevätkin vain tarkkaan valitut putiikit, vaikka kyse toki onkin minun subjektiivisesta mielipiteestäni. :)

  • Jo-anna

    Kommentoin vielä sen verran, että lähtökohtaisesti en ole tarkoittanut laittaa vastakkain marketteja ja kivijalkakauppoja, vaan suomalaiset kaupat vastaan ulkomaiset nettikaupat. Jokainen ymmärtää mitä tapahtuu Suomen taloudelle, jos netistä (ulkomailta) ostaminen kasvaa vuosi vuodelta. Siihen tulisi kiinnittää enemmänkin huomiota ja jopa huolestua edes hieman.

Related posts