27/12/13

5 x jouluyllätys keittiöön

11

Tajusin tässä joulutohinoiden tuoksinassa unohtaneeni julkistaa huipun KAI-veitsikisan voittajat eli muutama teistä kisaan osallistuneista saa nyt tällaisen myöhäisen joululahjan. :) Olipa hauska huomata, miten moni innostui noista värikkäistä veitsistä – ja lohdullista kuulla, etten todellakaan ole tylsien ja surkeiden keittiöveitsieni kanssa ollut yksin. Kiitos kaikille hulvattomia keittiötarinoita ja mahtavia kokkausvinkkejä jakaneille, sillä siellä oli oikeasti monta aika mainiota niksiä, joita tulen varmasti itsekin hyödyntämään. Perinteisen sähkölieden omistaville suosittelen oikeasti tuota kananmunankeittovinkkiä, joka löytyy yhdestä voittajakommentista – olen itsekin hyödyntänyt tuota niksiä jo kauan. :)

Umsa 

Samaistun ystävääsi, olen nimittäin silmiä pyörittelevä osapuoli silloin, kun kokkaamme poikaystäväni luona hänen surkeilla veitsillään. Itse olen veitsifriikki, laatikostani ja veitsitelineestäni löytyy laadukkaita ja teräviä veitsiä, joiden toimivuutta jaksan kehua ja ihailla, joidenkin läheisteni mielestä ehkä pelottavankin paljon. :D Tuo turkoosi/petroolin värinen veitsi saisi siis majoittua poikaystäväni luo, kunnes se joskus yhteenmuuton myötä päätyy taas minun laatikkooni, toivottavasti! :-)

Tiiaaaaa 

Mun kananmunan keittovinkki menee seuraavasti: Muna(t) kylmään veteen ja kattilaan, kattila liedelle ja sitten liesi lämpeämään. Kun vesi kiehuu, sammuta levy ja jätä kattila liedelle. Kun kiehuminen on loppunut, muna on juuri sopivan kypsä.

Tuo vaaleansininen veitsi mätsäis meidän keittiön kaappeihin ja vaikuttaa myös kokonsa puolesta hyvältä yleisveitseltä. :)

Piiiu 

Mä olen aivan surkea laittamaan ruokaa enkä edes erityisemmin pidä siitä, ja yksi syy epätykkäämiseen on huonot välineet. Keittiöstäni löytyy tasan kaksi “järeämpää” veistä, joista kumpikaan ei ole puoliksikaan yhtä tehokkaan näköinen ja kokoinen kuin nuo veitset.

Ensimmäisenä kokkausmuistona tulee aina mieleen ne kerrat, kun olen joka vuosi yrittänyt leipoa poikaystävälleni jotakin herkkua syntymäpäivälahjaksi. Jo kaksi kertaa on käynyt niin, että olen unohtanut taikinasta kananmunat. Lisäksi olen mm. viiltänyt käteni auki ananaspurkilla :D

Noista valitsisin tuon oranssin veitsen!

Lauura 

Heippa!
Pieni vinkki näin joulun alla; kahviporojen sekaan kun laittaa runsaan hyppysellisen kardemummajauhetta, niin saa ihanan jouluisen kahvihetken, ilman että kahvista tulee liian jouluisen makuinen. Jotkut valmiit joulukahvisekoitukset ovat vähän ällön makuisia, mutta näin saa ihanan hentoista joulufiilistä vähän kevyemmin maustein.
Ihania veitsiä :) Itse asiassa uutta sahalaitaista veistä tarvitsisin, eli taitaisin haluta tuon tumman sinisen sahalaitaveitsen. Toivottavasti onni suosii!
Ihanaa joulun aikaa Jenni :)!

ebe

Itse olen myös hyvin laiska teroituttamaan puukot, lukuunottamatta metsällä mukana kulkevaa puukkoa(sen isäni teroittaa) ;) exäni käytti muuan päivä sitten nuo keittiöveitseni teroituksella mutta tiedän, että kun itse saan ne vietyä sinne uudemman kerran, olen ehtinyt jo pitkään kirota niiden tylsyyttä ;) minulta löytyy veitsiä ihan hyvä valikoima, mutta tuollaisen vaaleanpunaisen(kolmas ylhäältä) kotiuttaisin oikeinkin mielelläni! :)

Eli käykäähän kurkkimassa sähköpostejanne – sieltä löytyy lisäinfoa! :) Kiitos vielä kaikille osallistuneille ja tiedoksi näistä iloisen värisistä Pure Komachi -veitsistä kyselleille, että tammikuusta lähtien näitä saa myös Kokkiveitset-verkkokaupasta. :)

Related posts

26/12/13

Muistoja vuosikymmenten takaa

7 21 91_04007.JPG

Onpa ollut mukavaa pitää pientä taukoa ja lomaa blogista, mutta kyllä minulla tätä kirjoittelua ja teitä alkaa jo heti parin päivän jälkeen olla vähän ikävä. Ajattelin siis tulla huikkaamaan hyvät joulut ja iloiset tapaninpäivät, ja siinä samalla ilmoittaa, että elossa ollaan! ;) Viime päivät ovat kuluneet syöden ja leväten, mikä on kaikessa tylsyydessään ollut ehkä ihan tarpeen. Yksi tänä vuonna joulupaketeista paljastuneista lempparilahjoistani oli muistitikku, jolle isäni on siirtänyt lapsuuteni valokuvia dioilta digitaaliseen muotoon. Kyllä on hymy noussut suupieleen yhden jos toisenkin kerran näitä muistoja selaillessa. Vielä on valtava määrä kuvia siirtämättä, mutta projekti jatkunee tulevien vuosien aikana. Tässä kuitenkin muutama pilkahdus 7-vuotiaan Jennin elämään vuonna 1991. :) Toivottavasti kaikilla teillä on ollut ihana loma!

91_02007.jpg 91_02025.jpg 91_02045.jpg

Related posts

23/12/13

Hyvää oloa etsimässä

8 13

Kaupallinen kampanja, yhteistyössä Vitalinea

Kuten olette varmaan huomanneet, olen ottanut vähän iisimmin tämän blogin kanssa viime päivät. Taidan olla pikkuisen loman tarpeessa, joten olen hyvällä omallatunnolla nyt pitänyt hiukan vapaata, vaikka mitään sen kummempaa lomailua ei olekaan tiedossa. On kuitenkin ihanaa saada rentoutua täällä vanhempien luona muutaman päivän verran ja maha on aivan ähkyssä jo nyt äidin loihtimista herkuista, vaikka niihin varsinaisiin jouluruokiin ei ole vielä edes käyty käsiksi. Joskus sitä vain tarvitsee tällaista löhöämistä ja olemista – ja mikäs sen mukavampaa kuin nautiskella tästä huolettomasta olotilasta oman perheen seurassa. Kiireisen syksyn jälkeen pieni akkujen latailu tekee ihan hyvää. :) Ja itse asiassa hyvästä olosta ja hyvinvoinnista olisi tarkoitus jatkaa vähän enemmänkin, sillä minut haastettiin mukaan kampanjaan kertomaan oman hyvinvointini avaimista.

Kerron heti alkuun tästä kampanjasta perusjutut ja tarinoin sitten hiukan oman hyvinvointini kulmakivistä. Tulossa on nimittäin aika kiinnostava proggis nimeltä Body & Mind, johon haetaan mukaan kolmekymppisiä naisia pohdiskelemaan omaa hyvinvointiaan ja keskustelemaan muiden samanikäisten naisten kanssa aiheesta. Jos haluaisit tutustua paremmin itseesi ja osallistua hyvinvointi-teemalla järjestettävään workshopiin, suosittelen lämmöllä kurkistamaan lisäinfoa kampanjasta TÄÄLTÄ. Mukaan haetaan siis eri puolilta Suomea yhteensä 15 noin 25-45-vuotiasta naista, jotka ovat valmiita heittäytymään mukaan projektiin ja syventymään oman hyvinvointinsa saloihin. Mukaan voi hakea tekemällä aarrekartan omaan hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä – aarrekartan tyyli ja muoto on vapaa. Lukekaa siis lisää projektin hakuprosessista ja siitä, mitä se pitää sisällään täältä kampanjasivulta, jonka yhteydessä on myös ilmoittautumislomake. :)

Mutta nyt siihen omaan aarrekarttaani… Toteutan itse oman hyvinvointikarttani vähän eri tavalla kuin ehkä yleensä noita aarrekarttoja tehdään, mutta muistakaa, että omanne voitte tehdä ihan millaisessa muodossa haluatte. :) Olen miettinyt sanaa “hyvinvointi” viime vuosina paljon. Osittain se on mietityttänyt siksi, että se tuntuu olevan yksi median trendiaiheista tällä hetkellä, mutta osittain siksi, että aika ajoin se on ollut omassa elämässäni aika kadoksissa. Äärimmillään olen ajautunut kaksi kertaa elämässäni todella lähelle totaalista burnoutia ja nuo tilanteet ovat kyllä herätelleet huomaamaan, milloin on syytä painaa jarrua. Voisin joskus ehkä kertoa noista ajoista tarkemminkin – en ole tainnut tehdä sitä vielä kunnolla täällä blogin puolella koskaan. Ihan jo vertaistuen nimissä voisi olla hyvä jakaa omia kokemuksia, koska uskon monen muun käyneen niitä samoja synkkiä hetkiä läpi. Mutta keskitytään nyt aiheeseen vähän valoisamman näkökulman kautta.

Hyvinvointi on minusta tätä nykyä aika ristiriitainen termi, sillä suoritusyhteiskunnassa huomaan monien suorittavan myös hyvinvointia. Jos kuitenkin mietitään tuota sanaa, sen merkitys on, että ihminen voi hyvin. Saattaa kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta minusta vaikuttaa siltä, että monelta unohtuu se sanan perimmäinen merkitys sitä mukaa, kun tavoitellaan eri tavoin ihanteellisia ja terveellisiä elämäntapoja ja etsitään fyysistä hyvää oloa. Verenmaku suussa urheileminen tai jonkun tiukan terveysdieetin fanaattinen noudattaminen voivat tuntua paperilla hyvältä keholle ja mielelle, mutta näen jatkuvasti ihmisiä, joille nuo jutut ovat vain yksi suoritettava ja stressiä aiheuttava asia muiden joukossa – siitäkin huolimatta, että sen kaiken olisi tarkoitus saada heidät voimaan paremmin. Tärkeintä on ehkä muistaa aina välillä pysähtyä ja kysyä itseltään, että voinko oikeasti hyvin kaikkia näitä asioita tehdessäni? Nautinko oikeasti siitä mitä teen? Onko maailmanloppu, jos treenin sijaan valitsenkin joskus leffaillan kotona tai syön kerran kahdessa viikossa hampurilaisen?

Minulle yksi oman hyvinvointini avaimista on aina ollut se, että sallin itselleni paljon kaikenlaista. Pidän arjessa kiinni perusterveellisistä elämäntavosta, mutta hyväksyn myös, että aina ei jaksa niuhottaa ja on tärkeämpää kuunnella itseään ja kehoaan kuin pitää kynsin hampain kiinni joistakin keinotekoisesti luoduista hyvinvoinnin mittareista. En tietenkään tarkoita tällä sitä, että kaikki ahkerasti treenaavat tai jotain tiettyä ruokavaliota noudattavat ovat suorittajamonstereita vailla kosketusta aitoon hyvään oloon, mutta kannustan jokaista kyseenalaistamaan aina välillä valintojaan ja miettimään, mistä se hyvä olo ihan aidosti syntyy. Olen listannut tähän alle joitakin sellaisia juttuja, joiden itse koen olevan avainasemassa oman hyvinvointini kannalta.

Uni

Olen viime aikoina pohtinut nukkumista paljon ja ymmärtänyt jotenkin entistä paremmin unen roolin omassa elämässäni. Aion tehdä tästä aiheesta varmaankin lähiaikoina vielä ihan oman postauksensakin, mutta tärkein oivallukseni nukkumisesta on luultavasti ollut se, että en nuku tarpeeksi. Unentarpeeni on viime vuosina yksinkertaisesti muuttunut aiempaan nähden ja tarvitsen nykyään paljon enemmän unta (tietenkään tämä kaamos ei myöskään auta asiaa). On ollut vaikea hyväksyä, että sama määrä unta ei vain enää riitä kuten aiemmin. Väsymys näkyy välittömästi työtehossa, mielialassa ja ihossa sekä tuntuu kropassa. Minun on ollut todella vaikea opetella menemään aiemmin nukkumaan, joten yrittäjänä olen onneksi pystynyt joinakin päivinä pitkittämään unia aamulla sekä ottamaan torkkuja kesken päivän. Mutta nukkuminen on sellainen asia, mihin minun ehdottomasti tulisi hyvinvointini nimissä panostaa enemmän.

Ystävät

Läheiset ja rakkaat ihmiset ovat mieletön voimavara – heidän kanssaan asioita jakaessa ilot tuplaantuvat ja surut puolittuvat. Olen valtavan onnellinen siitä, että olen löytänyt ympärilleni ihmisiä, joilta saan tukea silloin kuin sitä tarvitsen ja joiden kanssa yhteinen sävel ja ajatusmaailma löytyvät helposti. Minulla ei ole mitään suurta kaveriporukkaa, mutta yksittäisiä läheisiä ystäviä on useita ja olen oikein ihmetellytkin, mistä noita uusia mahtavia tyyppejä aina sillon tällöin tupsahtelee elämääni. 

Baletti

Etsin todella kauan sitä omaa juttuani liikkumisen saralla ja lopulta löysin sen oikean fiiliksen baletin parista. Racketball tulee toisena loistavana lajina baletin rinnalla. On ihanaa päästä tekemään jotakin fyysistä, mistä oikeasti nauttii. Salilla rehkiminen ei koskaan ole ollut minun juttuni ja tuskailin pitkään sen kanssa, että mikään laji ei tuntunut omalta tai tarpeeksi kivalta, jotta olisin jaksanut säännöllisesti raahautua tekemään sitä. Silloin liikkumisestakin tuli juuri sellaista vastenmielistä ja stressiä aiheuttavaa pakkopullaa, mikä ei takuulla tuonut minulle hyvää oloa kuin satunnaisten itseni voittamisen tunteiden kautta. Bonuksena näissä uusissa rakkaissa liikuntalajeissa on myös se, että olen niidenkin kautta löytänyt useita todella ihania ihmisiä elämääni.

Ruoka

Minun suhteeni ruokaan on aina ollut todella salliva. Uskon siihen, että mitä tahansa voi syödä, kunhan sen tekee kohtuudella. Minun terveyteni tai hyvinvointini ei kaadu satunnaiseen grilliateriaan tai sipsipussiin, mutta arjessa pyrin syömään perusterveellisesti ja olen opetellut olemaan napostelematta turhia. Itse asiassa televisiosta luopuminen jätti myös monet ylimääräiset herkutteluhetket pois, koska jotenkin telkkaria katsoessa tulee helpommin ja vähän huomaamattakin syöpöteltyä kaikkea turhaa. Nautin ruoasta ja syön vähän kaikkea, mutta syön pääasiassa nälkääni ja se on toiminut mainiosti.

Oma koti ja oma rauha

Koti on minulle äärettömän tärkeä paikka ja viihdyn kotona todella hyvin. On ollut kivaa, että olen saanut tehtyä kodistani sellaisen ympäristön, jossa tykkään olla myös itsekseni paljon. Vaikka olen sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, huomaan tarvitsevani paljon myös omaa aikaa ja yksinoloa. Vietän usein viikonloppuiltoja yksin kotona ja aidosti nautin olostani. Tiedän monia ihmisiä, joille yksinäinen lauantai-ilta on kauhistus, mutta minusta on tärkeää osata olla myös yksin. 

Vapaus ja omat rajat

Käytyäni kaksi kertaa todella lähellä täydellistä loppuunpalamista arvostan todella sitä, että olen itse oma työnantajani ja saan määritellä omat työaikani sekä vaikuttaa merkittävästi omaan työmäärääni. Totuus on, että minussa asuu pieni tunnollinen työnarkkari, joka mielellään tekee paljon ja pitää itsensä aktiivisena, mutta nykyään osaan tunnistaa oireet ajoissa, jos näyttää siltä, että tekemisestä on vähällä kadota ilo ja kehosta puhti. On ollut iso opettelemisen paikka pystyä vetämään rajat omalle jaksamiselle ja opetella sanomaan ei silloin, kun ei oikeasti ehdi tai pysty enempään. Opettelen sitä vieläkin toisinaan, mutta olen ylpeä siitä, että olen saanut aikanaan tehtyä työelämän suhteen vaikeita päätöksiä ja uskaltanut luottaa omaan juttuuni. Kiitän itseäni lähes päivittäin siitä, että uskalsin vetää omat rajani ja minulla on siksi nyt aikaa myös itselleni, ystäville ja harrastuksille.

Varmasti suurin osa näistä asioista on ihan perussettiä, mitä moni muukin nostaisi esille hyvinvointipohdinnoissaan. Toisaalta samoihinkin asioihin näkökulmat voivat olla täysin erilaiset eri ihmisillä. Olisi kiinnostavaa kuulla myös teidän mietteitänne tästä hyvinvointi-teemasta ja kiinnostaa, onko siellä ruudun takana jo joku, joka rohkeasti olisi innostunut osallistumaan tuohon hyvinvointi-projektiin? :) Lisätietoa kampanjasta ja ilmoittautumisesta löytyy siis TÄÄLTÄ

jenni024m.jpg

Psst, postauksen kuvat nappasi pikkuveljeni ihana tyttöystävä Anni, joka tekee päivätyökseen valokuvaajan hommia studiokuvaajana tamperelaisessa Raimo J. Niemen valokuvaamossa, mutta vapaa-ajallaan harrastaa myös omia kuvausprojektejaan, joiden satoa voi ihastella Annin omassa blogissa. Jos siis joskus satutte Tampereen suunnalla tarvitsemaan valokuvaajaa johonkin, niin Anniin saa ehdottomasti ottaa yhteyttä. :)

Photos: Anni Minkkinen Photography

Related posts

22/12/13

Laserskater!

15

Aloitin näemmä blogin joululoman jo vähän etuajassa, koska en ole jouluhulinoiltani ehtinyt päivittää uusia juttuja, mutta takaan, että maaseudun rauhassa vanhempien luona on aikaa kirjoitella joulunakin. ;) Nyt olisi luvassa laukun pakkaamista ja lahjojen paketointia, sillä huomenna hurautan porukoiden luo joulunviettoon. Ennen pakkauspuuhia täytyy kuitenkin jakaa teille tämä aivan huikea video, jonka takana ovat jälleen Überin loistavat tyypit, joiden tekemän musavideon julkaisin viime viikolla.. Muistatte varmaan, kun Über teki Wannabe Ballerinoista This is my office -nimisen minidokumentin, joka on siis osa samannimistä minidokkareiden sarjaa erilaisista omaa juttuaan tekevistä tyypeistä. Nyt tällainen upea minidokkari on tehty myös Helsingin omasta supersankarista Laser Skaterista, jonka minishortsit ja rullaluistimet ovat tuttu näky varmaan suurimmalle osalle helsinkiläisistä. Todellisen elämän supersankari päivystää Helsingin kaduilla ja auttaa ihmisiä erilaisissa tilanteissa. Joku vuosi sitten oli Imagessakin tästä mainiosta hepusta haastattelu. Mutta siis kaikessa kummallisuudessaan kerrassaan mahtava hahmo. :) Tämän linkin takaa löydätte muuten kaikki This is my office -dokumenttisarjan videot.

Dex the Laserskater – Real-life superhero – This Is My Office from Über Creative on Vimeo.

Related posts