28/07/13

Morning Glory

20 27 P7282653.JPG

Olen aina ollut siinä mielessä aamuihminen, että pidän aamuista. Rakastan etenkin viikonloppuaamujen raukeaa ja rauhallista tunnelmaa ja usein menen mielelläni viikonloppuisinkin suht ajoissa nukkumaan, jotta en menettäisi niitä seuraavan aamun kallisarvoisia hetkiä. Jos hukkaan aamun, tuntuu välillä siltä kuin koko päivän tärkein osa olisi mennyt ohi. Omaan kotiini paistaa ihanasti hiukan tuo aikainen aamuaurinko, joka tuo niin kauniin valon mukanaan. Kaikkein eniten rakastan silti niitä hetkiä, kun kävelee aikaisin viikonloppuaamuna ulkona ja saa hetken verran kuvitella, että kaupunki on kokonaan sinun. 

En sinänsä ole arjessa mikään erityinen aamuvirkku, mutta huomaan, että olen silti ehdottomasti tehokkaimmillani aamuisin. Paras työaika minulle on jossain klo 7-13 välillä. Sen jälkeen huomaan työtehokkuuteni ja -motivaationi yleensä laskevan huomattavasti. Rakastankin kotona työskentelyssä juuri sitä, että voin suoraan sängystä istahtaa koneen ääreen tekemään hommia ilman, että tarvitsee heti miettiä päällepantavaa tai lähteä sykkimään jonnekin aamuruuhkaan. Tällainen rytmi sopii minulle aivan ehdottomasti parhaiten.

Uuvuttavan kevään jälkeen tuntui tuossa alkukesästä, että unentarpeeni oli tosi suuri – 8 tuntiakaan ei tuntunut monesti oikein riittävän. Jotenkin se Roskilde-reissu sai minut siinä määrin irti arkisista kuvioista, että sen jälkeen olen kokenut oloni todella paljon rentoutuneemmaksi ja stressittömämmäksi. Ja se myös näkyy. Yhtäkkiä oloni on ollut paljon levänneempi ja huomaan herääväni aamuisin tosi aikaisin ihan itsestään. Tänään silmät aukesivat ensimmäisen kerran 5.30 – se tosin olin vähän liian aikaisin. ;) Mutta suurimpana osana aamuista olen viimeisten 3 viikon ajan herännyt ilman kelloa 7-8 välillä tai jopa aikaisemmin. Pieni lomafiilis tekee selvästi hyvää ihmiselle. <3 Onko siellä ruudun takana muita aamujen rakastajia?

P7282658.JPG

Tags: , ,

Categorised in: Elämä, Koti

20 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • No todellakin! Ihaninta tässä maailmassa ovat hiljaiset, rauhalliset aamuhetket. Ja kuten sinä, myös minä olen tehokkaimmillani juuri aamusta. Nytkin istun aamukahvilla koira lenkitettynä ja molemmat pesukoneet taustalla hurisemassa :) Minäkin haaveilen siitä, että voisin työskennellä kotona. Ja juuri mainitsemistasi syistä johtuen.

    Ongelmani on siinä, että rakastan myös iltoja enkä osaa käydä aikaisin nukkumaan. Usein menee kahteen asti ennen kuin alkaa väsyttää. Yöunet jäävät siis melko lailla pieniksi, mutta toistaiseksi on pärjätty näilläkin. Toivon kuitenkin, että opin lisäämään unta juuri sinne iltapuolelle, koska ainakaan aamuista en luovu!

    Nautinnollista aamun ja päivän jatkoa kaikille :)

  • Jenniii

    No totta puhuen minä rakastan myös iltoja. :) Se onkin pieni ongelma yöunien kannalta. :D Mutta jos on pakko valita, valitsen silti aamut ja menen sitten ihan vähän aikaisemmin nukkumaan – tai nukun vähän liian vähän. ;)

  • *jossu*

    Olen ehdottomasti aamuihminen! Musta on ihan normaalia herätä viikonloppuisin kuuden maissa (ilman herätystä!). Varsinkin sunnuntaiaamuisin on mahtavaa käydä koiran kanssa aamulenkillä, kun missään ei näy muita (korkeintaan muutama jatkoilta palaaja :D). Vanhemmat eivät varmasti arvostaneet lapsuudessani, kun sekä minä että veli herättiin tollaisiin aikoihin leikkimään eikä oltu mitään hiljaisimpia lapsia.
    Itse tarvitsen 8-9 tuntia unta enkä muutenkaan jaksa yleensä iltaisin valvoa pitkään, joten sinänsä tällainen rytmi rajoittaa sosiaalista elämää, mutta hankalapa sitä on luontaista rytmiään koittaa kovin radikaalisti muuttaa.

  • lare k

    Aamut on todella ihania! Valo, äänet ja ilman tuoksu on todella vastustamatonta! Talvisinkin on ihana herätä sen verran aikaisin, että näkee kaupungin heräävän:)
    Sinä onnekas, olisi ihana saada mahdollisuus aamutöihin kotona<3
    Onneksi on ihanat sunnuntaiaamut, kuppi teetä ja hyvää lukemista!
    p.s. otsikko kyllä vähän yllätti... :D

  • Jenniii

    HAHAHAH! Enpäs tiennytkään, että sillä on tuollainen tuplamerkitys. :D Mikäs sen hauskempaa. :D

  • Vierailija

    Aamut on ihan parhaita, varsinkin kesäaamuista kaupungissa joissa saa tosiaan olla melkeinpä yksin. Mutta myös kotona se yksin, herkullisen aamiaisen kanssa, rauhallinen ja hiljainen aamu on ihanaa. En ole mitenkään kauhean seurallinen kyllä aamuisin koska koen että koska olen aikasten hereillä niin minun pitää saada olla ihan hiljaa ettei aamun kauneus menisi pilalle :D

  • sofia_

    Mulle aamut on aina sellasta täydellistä omaa aikaa. Poikaystävä tykkää nukkua aina pari tuntia pidempään kuin minä, joten saan aina ihan rauhassa herätä uuteen päivään ja selata vaikka tällaisia ihania blogeja rauhassa.:)

  • sofia_

    Mulle aamut on aina sellasta täydellistä omaa aikaa. Poikaystävä tykkää nukkua aina pari tuntia pidempään kuin minä, joten saan aina ihan rauhassa herätä uuteen päivään ja selata vaikka tällaisia ihania blogeja rauhassa.:)

  • Kaisa M

    Täällä myös yksi aamuvirkku ja aamujen rakastaja! Minulle ihaninta on se, kun herään ennen poikaystävää ja silloin saa semmoisen ihanan parituntisen vain itselle. Katson silloin usein rauhassa niitä sarjoja joista poikaystävä ei välitä tai luen kirjaa, nautin vaan rauhassa elosta, olosta ja hiljaisuudesta. Arkisinkin pyrin nousemaan pari tuntia ennen töihin lähtöä ihan vain että saisi nauttia aamusta rauhassa eikä kiireessä.

    Tykkään mennä myös aikaisin nukkumaan, sillä puolen yön jälkeen nukkumaan mennessä omalla kohdalla unen laatu heikkenee merkittävästi. Ja eihän aamusta pysty nauttimaan kunnolla ellei ole kunnolla levännyt!

  • Annita

    Itselle aamut ovat niitä päivän parhaita hetkiä. Varsin näin kesällä :) Olen lähestulkoon koko kesän herännyt kuuden tietämillä yhtä aikaa miekkoseni kanssa, vaikka olenkin mennyt töihin vasta puolenpäivän aikaan tai reippaasti sen jälkeen. Aamuissa on jotain sellaista taikaa, mitä häviää päivän edetessä! :D On kyllä ihan superihanaa lähteä puoli seiskan aikoihin lenkille tai puutarhatöihin. Aamut on minulle suurta rakkautta. Illalla sitten kömmin sänkyyn mieluusti jo yhdeksän ja kymmenen välillä :D

  • am_

    Aamuissa on hieno tunnelma, mutta en itse ole kyllä silloin ollenkaan parhaimmillani! Jos sasin valita ja työskentelisin kotona, aloittaisin päiväni vähän myöhemmin, 9-10 maissa. Sitä aikaisemmin herätessäni tunnen oloni väsyneeksi, voimattomaksi ja ajatuskaan ei oikein kulje, vaikka olisinkin nukkunut riittävän pitkään. Mun on aina ollut mahdottoman vaikea ymmärtää aamuvirkkiuja ihmisiä! Itsestäni tuskin koskaan tulisi esim. aamutreenaajaa (salilla puntti ei paljon aamusta nouse tai juoksuaskel kulje). Taidan viettää jatkossakin aamuni koomassa kaltaisessa tilassa, jos aikaisin on pakko töiden vuoksi nousta. :D Myönnettäköön kuitenkin, että aamujen “missaaminen” harmittaa muakin joskus vapaapäivinä. Aikaisin hereillä ollessa tulee se kiva fiilis, että tänään ehtii touhuta vielä vaikka mitä :)

  • Aamuissa on aina ihana tunnelma, erityisesti kun yövuoron jälkeen ajaa kotiin ja kukaan ei liiku missään. Mutta siihen se meikäläisen aamuihmisyys loppuukin, on ihan yhtä kidutusta herätä kuudelta aamuvuoroon, kun paleltaa ja on huono olo ja väsyttää… Sitten menee koko päivä ihan totaalisessa koomassa, kunnes juuri sopivasti alan piristyä siinä kymmenen nurkilla, kun pitäisi nukkumaan mennä.
    Kyllä te aamuvirkut olette kummallista porukkaa ;D

  • nua

    Olen juurikin tuollainen, tosin nyt kesälomalla olen mennyt nukkumaan sen verran myöhään, että väkisin ovat aamutkina alkaneet myöhemmin. Työrytmisi kuulostaa myös aivan omaltani. Olenkin miettinyt että jos vaan keksisin mitä voisin alkaa tekemään yksityisyrittäjänä, niin silloin tekisin vain kuusituntisia työpäiviä. Olen vakaasti sitä mieltä, että se riittää ja on tehokkaampaakin kuin 8 tuntia. Minä en ainakaan pysty olemaan 8 tuntia tehokas. Olisi kiva kuulla ovatko muut?

  • Anni Turusta

    Oii, aivan ehdottomasti, rakastan aamuja, ja “aamu” on varmaankin suosikkisananikin! Lapsen kanssa joskus kun yöllä valvoo, ja huolehtiessa yöt tuntuvat joskus tosi pimeiltä. Silloin ajattelen vain että “aina tulee aamu”.
    Kauniita aamuja!

  • Vierailija

    Meitä tällaisia varten ovat myös päiväunet! Mutta totta puhuen: varsinkin kesäisin tulee nukuttua aivan liian vähän. Onneksi talven pimeydessä voi hyvällä omallatunnolla vedellä hirsiä vaikka sitten puoli vuorokautta. :-)

  • Tämä on kyllä ihan totta, ja rakastankin päiväunia :) Yhtäjaksoinen (pitkä) yöuni taitaa tosin olla terveyden kannalta parempi vaihtoehto kuin pienissä pätkissä nukkuminen…

  • Maribel

    Minä olen aamuihmisiä! En kylläkään ole aina ollut. Nuorempana nukuin mielelläni pitkään. Aamuvirkkujen lasten myötä minustakin on kuoriutunut aamuja rakastava tyyppi. On ihanaa syödä aamupalaa ja katsella auringonnousua, ihan kaikessa rauhassa ja koko päivä vielä edessä. Tämän aamuinen herätys klo 5:30 oli turhan aikaisin, mutta seitsemältä on minulle oikein mieleinen aika nousta ylös. :)

  • Elluri

    Aamut tosiaan ovat ihania! Arkisin herään normaalisti 6.30, jonka jälkeen on ihanaa nauttia aamiainen nousevaa päivää tutkaillen (: Lomalla en millään saa itseäni ennen yhdeksää ylös, mutta onneksi aamutouhuja voi venyttää pitkälle niin halutessaan (;

  • kiira^^

    Oi, ehdottomasti rakastan aamuja ja haluaisin olla rytmiltäni aamuihminen myös. Haluaisin olla ajoissa hereillä jos en kuitenkin olisi hyvin iltavirkku. Hah ristiriitaistako? Kyllä. :) Parasta ilmeisesti olisi kun ei tarvisi nukkua ollenkaan vaan saisi olla kaikkina vuorokauden aikoina virkeänä hereillä. (paitsi, että rakastan myös nukkumista, hahaaa)Tykkään valvoa myöhään ja innostun monista jutuista juuri yön pimeinä tunteina ihan itsekseni ollessani, juuri silloin kun tuntuu, että koko maailma nukkuu paitsi meikä ja meikän loisto ideat, sekä tämän lisäksi unentarpeeni on vähintään se 8-9 tuntia yössä, joten noista aikaisista aamuista harvoin pääsee nauttimaan. Sääli, koska joskus kun unirytmi jostain syystä on ollut sellainen, että olen herännyt aikaisin eikä ole ollut mihinkään kiire niin varsinkin kesäaamut ovat mitä parhautta! <3 Mökillä joskus yksin ollessani (yhden kerran, haha, no kuitenkin) laitoin kellon herättämään klo 4.45, keitin kahvit, menin verrannalle katsomaan auringonnousua ja hetken kuluttua kömmin takaisin nukkumaan. Se oli aivan ihanaa, vaikka olinkin kuoleman väsynyt herätessä, mutta kun tiesi pääsevänsä takaisin nukkumaan se ei häirinnyt. :) Tulipa sepostus, mutta ainakin tajusin kuinka paljon hienoja hetkiä ja aikoja yhteen vuorokauteen voikaan mahtua, pitäisi muistaa myös nauttia niistä. Ihanaa viikkoa Jenni sinulle.:)

  • Janina L

    Mäkin nousen ylseensä aikaisin viikonloppuna ja oikeasti nautin sen. Päivä tuntuu oikeasti vähän hukkanut kun nukun liian pitkä viikonloppuna ;) Herään arkisin jo 5.45 ja herään varmasti sen vuoksi viikonloppunakin automaatisesti aikaisin, vaikka onneksi ei ihan niin aikaisin :)

Related posts