7/03/13

Pieni urhea nainen

171 60

En tiedä, oliko se jokin merkki, että tätä juttua ei pitäisi julkaista, sillä se ehti tekovaiheessa jo melkein valmiina kadota bittiavaruuteen kertaalleen, mutta uhmaanpa universumia silti. En yleensä halua avata henkilökohtaisia asioitani täällä blogin puolella, mutta koska tämän hetkinen elämäntilanteeni vaikuttaa jossain määrin myös bloggaamiseen, totesin, että ehkä on parempi kertoa teillekin mistä on kyse. Käyn tällä hetkellä sellaista elämänmuutosta, että se tulee väistämättä näkymään myös blogissa jossain vaiheessa, joten raotan hiukan yksityisyyteni verhoa, niin eipähän tarvitse sitten kenenkään spekuloida. Olen nimittäin nyt sellaisessa tilanteessa, että etsin uutta kotia. Yksin. 

Suurin osa ihmisistä varmaan uskoi tämän parisuhteen kestävän koko loppuelämän, ja suoraan sanottuna niin uskoin minäkin. Jossain vaiheessa uskoimme varmasti molemmat. Ja senkin jälkeen, kun usko alkoi horjua, yhä toivoimme. Siitä ajatuksesta luopuminen on ollut raskasta. Aina asiat eivät kuitenkaan mene niin kuin toivoo ja suunnittelee, ja toisinaan itsellä ei ole edes kauheasti mahdollisuutta vaikuttaa lopputulokseen. Osa lukijoista onkin ehkä ehtinyt jo aavistella jotakin tämän kaltaista, mutta totta puhuen tilanne on pitkän prosessin myötä selkiytynyt vasta hyvin hiljattain, joten sitä aiemmin en ole halunnut ottaa arveluihin kantaa, koska en ole yksinkertaisesti itsekään tiennyt, mitä tulee tapahtumaan. En ole itse halunnut eroa, mutta joskus tilanne ei jätä muita vaihtoehtoja. On hyvin raskasta elää pitkään epävarmassa tilanteessa ja epätietoisuudessa, joten joskus on helpompaa tehdä raskaskin päätös, jotta pääsisi eteenpäin. Vasta sen myötä asiaa voi kunnolla käsitellä ja sitä kautta päästä aloittamaan varsinaisen surutyön ja vähitellen toipumisen.

On todella surullista joutua luopumaan elämänsä tärkeimmästä ihmisestä, mutta olen yrittänyt muistuttaa itselleni, että luopumiseen sisältyy aina myös mahdollisuus johonkin uuteen. Tietyllä tavalla luopuminen on myös hyvin vapauttavaa – olen itse vasta muutoksen myötä huomannut, miten paljon energiaa ehti pitkän aikaa kulua kaikkeen siihen huoleen, epävarmuuteen, murehtimiseen ja pelkoon. En takuuvarmasti ole maailman ensimmäinen enkä viimeinen sydänsuruista kärsivä ihminen ja voi olla, että joudun käymään tällaisia tuntemuksia läpi vielä monen monta kertaa elämässä, mutta on voimauttavaa huomata, että sen pahimman jälkeen minä selviän ja pystyn nauramaan, surusta huolimatta. Että elämä asettuu taas uomiinsa ja jatkuu. Että olen hemmetin sitkeä ja vahva mimmi sisimmässäni, vaikka ei aina siltä tuntuisi. Ja että pystyn vaikeallakin hetkellä luottamaan siihen myönteiseen elämänfilosofiaan, johon olen uskonut hyvinä aikoina. Hymyn yleensä löytää, jos sitä jaksaa etsiä. Minä olen hetkittäin jo löytänyt.

Vaikka näistä henkilökohtaisista ja kipeistä asioista kirjoittaminen tuntuu vaikealta ja pelottavaltakin, olen aina ajatellut, että on silti hyvä, että toisinaan raotan elämästäni myös sitä inhimillisempää puolta. On niin helppo siellä ruudun toisella puolella harhautua ajattelemaan, että toisten elämä on jotenkin helpompaa ja täydellisempää kuin oma. En halua ruotia henkilökohtaisia murheitani tai vaikeuksiani täällä sen tarkemmin, mutta ehkä se on ihan hyvä muistuttaa joskus, että täällä on ihan tavallinen tyyppi arkipäiväisine murheineen ja pulmineen. Ja totta puhuen viime aikoina blogi ei ole ollut prioriteettilistani ykkössijalla, kun elämä on melkoisessa myllerryksessä niin tunnetasolla kuin käytännön asioidenkin osalta. Tällä hetkellä suurin osa ajastani ja energiastani menee uuden kodin metsästämiseen. Voin kertoa, ettei ole ihan helppoa luopua asunnosta, josta on rakkaudella tehnyt oman kodin – etenkään kun kyseessä on niin ihana asunto kuin tämä meidän. Vaatimustasoni on siis aika kova, mutta onneksi minulla on nyt aikaa etsiä rauhassa uutta asuntoa. Kyselen teiltä sitten vinkkejä, jos näyttää siltä, että mieluisaa ei ala löytyä. Joka tapauksessa tällaisia kuulumisia täällä ja muutto on siis jossain vaiheessa edessä. Toivon siis teiltä ymmärrystä ja lempeyttä, vaikka tämä blogi aika ajoin olisikin vain haamu entisestä. Kyllä täältä tullaan taas, matkalla ollaan jo!

PS. Otsikko viittaa Eeva Kilven ihanaan runoon, josta on varmasti moni nainen saanut voimaa sellaisina hetkinä, kun pieni lisäbuusti on ollut tarpeen. 

Nukkumaan käydessä ajattelen: 

Huomenna minä lämmitän saunan, 

pidän itseäni hyvänä, 

kävelytän, uitan, pesen, 

kutsun itseni iltateelle, 

puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: 

Sinä pieni urhea nainen, 

minä luotan sinuun. 

– Eeva Kilpi –

Tags: ,

Categorised in: Elämä

171 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Reetta

    Paljon voimia päiviisi ihana Jenni! <3

  • essi

    Koita jaksaa. Tuo aika tuntuu kestävän ikuisuuden, mutta on vain uskottava että aika parantaa haavat, niin tolkuttoman hitaalta ja tuskalliselta kuin se voikaan tuntua <3 Me pienet urheat tytöt, meistä on vaikka mihin. x

  • Maarit

    Voimia ja anna ajan auttaa…en ole saanut sinusta kuvaa,että eläisit joissain hattaroissa. Ihan ymmärrettävää,ettei ihan kaikkia elämänsä käänteitä ei halua kertoa eikä se ole tarpeenkaan.
    Olet herttainen ja sydämellinen tyttölapsi,saan kai sanoa näin minä viiskymppinen akka…Elämä on monimutkainen matka. Tälläkin tapahtumalla ja surulla on jokin tarkoitus …kun yksi ovi sulkeutuu,avautuu taatusti monta uutta..
    Voimahaleja <3

    Maarit Tampereelta

  • Jenzuli

    Kiitos, että olet meille lukijoille rehellinen ja avoin. Vaikken tunnekaan sinua henkilökohtaisesti, tuntuu silti pahalta lukea tuollaisia uutisia. Voimia ja jaksamista! <3

  • poppaliini

    Vähän tällaista osasin pelätäkin :( Paljon voimia Jenni!

  • Sanna

    Kaikella on tarkoitus. Tsemppiä muutoksen tuuliin ja kiitos kun jaoit tämän meille lukijoillesi :)

  • Suski

    Voimia urhea kaunokainen.
    Tiedän tasan tarkkaan miltä tuo tuntuu, koska olen joutunut sen itsekin kokemaan. Se on hirveetä ja tuntuu ettei kyyneleet koskaan lopu.
    Aurinko alkaa jossain vaiheessa paistamaan ja huomaat tuskasi pikkuhiljaa laimenevan..
    Mun mottoni on aina ollut “If it´s meant to be, it´s meant to be.”
    Tuohon ratkaisuun teillä on syynne, mutta voin vannoa että joku päivä huomaat sen olleen oikea ratkaisu. Koska se päivä tulee, noh, siihen en osaa vastata..
    Mutta haleja ja ja kaikkea positiivista sinnepäin..Voih.

  • Molla

    Iso muutos, mutta kyllä se siitä! Kävin saman läpi viime vuonna ja yhä tässä vahvistuu, itseasiassa vahvemmaksi kuin parisuhteen aikana koskaan olin! Se on vain muutos parempaan :)

  • Suski

    Hirmuisesti tsemppiä ja aurinkoa sinulle..kesä kun tulee,niin fiilis varmasti helpottuu ku kenties tutustuu uusiin ihmisiin?sitä ei ikinä tiedä..itsellä sama tilanne päällä juuri nyt ja en haluaisi luovuttaa,mutta ihan loputtomiin ei jaksa odottaa kunnes toinen näkee kuinka hyvin meillä asiat on ollut..hurjasi tsemppiä:)

  • hanne

    Tätä aavistelin aiemmista kirjoituksistasi, vaikka en tietenkään olisi halunnut uskoa todeksi… :( Pidä kiinni siitä, ettet turhaa ota blogista paineita tässä elämäntilanteessa – tärkeintä on sun oma jaksaminen ja toipuminen. Voimia, kyllä me jaksetaan sua oottaa <3

  • Hanna

    Voimia ja aurinkoa kevääseen, Jenni! Olet vahvempi kuin uskotkaan.

  • Skippy the hamster

    Voimahali Suloiselle Jennille!

  • nne

    Voimia ja tsemppiä uuden asunnon etsintään! Itse olen käynyt myös eron läpi viime vuonna ja vaikka tilanne oli sikäli eri, että halusin itse erota, niin ei sekään helppo tilanne ollut. Tunteet myllersivät ja asunnon etsiminen stressasi, koska asunto piti löytää todella nopeasti. Nyt kuitenkin olen vahvempi ja voin paremmin kuin koskaan aiemmin ja olen kerennyt löytää jo uuden onnen. :)

  • Oolet vahva ja rohkea nainen. Kiva, että kerrot avoimesti blogissa, ei tule sitten turhia (ja ärsyttäviä) uteluja (toivottavasti ainakaan). Iso tsemppi, sun asenne kuulostaa ainakin todella ihailtavalta ja selviät tästä koettelemuksesta varmasti hienosti ja kunnialla. Kyllä me lukijat jaksetaan odottaa, otat vain itsellesi aikaa niin paljon kuin tarvitset.

    Olen lukenut sun blogia pitkään ja uutinen kolahti. Blogi on kyllä varmasti myös tietyllä tavalla henkireikä, vaikka et varsinaisesti tästä asiasta kirjoittaisikaan!

    Muista, vaikka elämä koettelee, oot kuitenkin huippu tyyppi!

    (Ei ehkä kuulu asiaan, mut outoa silti, että parin viikon sisällä tämä on kolmas blogista lukemani tällainen surullinen uutinen. Surullinen, mutta uuden alku kuitenkin.) <3

  • Aino

    olet ihana nainen

  • Johanna

    Silmäkulmat kostuivat jo ensimmäisen tekstikappaleen jälkeen, kyynel vierähti poskelle runon luettuani. Kyllä me pärjäämme, sinä ja minä ja kaikki me urheat naiset. Paljon voimia ja mielenlujuutta, ja toivottavasti myös onnenpilkahduksia kevääseesi, Jenni!

  • Miia

    Voimia, vahva, itsenäinen nainen! Selviät tästä ja nurkan takana odottaa jotain, mikä ei olisi ollut mahdollista ilman tätä tiukkaa kurvia. Asiat tärkeysjärjestykseen: ensin oma hyvinvointi, sitten työt. Kiitos ihanasta blogista, jonka pariin palaan varmasti, vaikka hetken välillä olisitkin poissa. Tämäkin kirjoitus taas osoitti, miten urhea _ihminen_ sitä pitää.

  • Sanna

    Olet todellakin urhea nainen. Kiitos blogistasi (ehdoton suosikkini!) ja kiitos siitä että olet aina aito, oma itsesi, myös tällaisessa vaikeassakin tilanteessa. Vaatii rohkeutta ja itsensä likoon laittamista avata omaa elämäänsä, erityisesti tällaiselle julkiselle foorumille. Voimia ja aurinkoa sinulle, suuria kauhallisia!

  • Elise

    Paljon voimarutistusta Jenni sulle! Se on kyllä niin totta, että usein elämä ei juuri koskaan mene niin kuin sen on nuorena likkana suunnitellut. Ihan varmati tulee tulee suruja ja murheita, mutta niistä selvittyä voit löytää hyvät puolet tästä kipeestä prosessista ja olla tulevaisuudessa extrakiitollinen siitä ilosta ja uudesta onnesta, jonka ihan varmasti jonain päivänä kohtaat. Niin ja kyllä me lukijat täällä taustalla odotamme, vaikka pitäisit millaisen paussin bloggaamisessa. ;) Onneksi vuodenaika on puolellasi!

  • Pepa

    En pystynyt ees lukemaan loppuun ku alko itkettää liikaa… Mä arvasin tän sun teksteistä. Ite melkeinpä samassa tilanteessa tällä hetkellä, vaikka kaikella on tarkotus ni ei tätä kenellekään toivois. Toivon paljon hyvää, teille molemmille.

  • Tsemppiä kauheesti sulle ja haleja! Mut mä uskon kans että sä kyllä handlaat tän ison muutoksen, vaikka itkettäis ja päivät heittäis häränpyllyä ja maailma olis vähän aikaa ihan vieras ja hapeton tyhjiö, niin sä oot kuitenkin sitkeä sissi! Osaisinpa olla itsekin yhtä luottavainen ja sitkeän optimistinen…

  • Paula

    Itse olen ihan saman tilanteen käynyt läpi ja pitkän epävarmuuden jälkeen luovuin lähes vuosikymmenen kestäneestä parisuhteesta. Elämäni raskain, mutta paras päätös! Nyt olemme todella hyvät ystävät, lähes päivittäin yhteydessä ja onnellisia toistemme hyvien parisuhteiden puolesta :)

  • murunen

    Tiedän todella hyvin, miltä susta tuntuu. Viime kesänä päättyneen pitkän parisuhteen loppuminen oli rankkaa ja sitä luopumistyötä tuli tehtyä näin jälkikäteen ajateltuna varmasti reilu vuosi jo ennen tätä varsinaista lopettamispäätöstä. Kaikki tilanteet on tietysti ihan omanlaisiaan, mutta nimenomaan usko siihen tulevaisuuteen, omaan urheuteen ja voimavaroihin, jotka sitten lopulta ovat uskottuakin isommat, ovat ratkaisevia. Nyt elämä tuntuu jo mukavalta. Uusia ovia on auennut sitä tahtia, että olen todellakin alkanut uskoa siihen, että sen saa, mistä luopuu. :) Oon aivan varma, että näin käy myös sulle!

    Paljon voimia, Jenni! Pienillä askelilla alkuun. Kaikki järjestyy.

  • R

    Paljon tsemppiä sinne!!

  • Silja

    Voi Jenni! Niin harvoin kommentoin, vaikka varmaankin jokaisen blogitekstisi yli viiden vuoden ajalta olen lukenut ja melkein tuntuu kuin tuntisin sinut. Kyynel vierähti täälläkin, tuo runo on niin koskettava. Muistan vielä itsekin, miten pahalta eroaminen tuntuu – kun oma elämä yhtäkkiä halkaistaankin kahtia. Sitä niin toivoisi, ettei kenenkään tarvitsisi sellaista kokea. Mutta sitten kuitenkin: yleensä muutokset vievät vain paremmille ja onnellisemmille poluille, vaikkei sitä alkuun uskoisikaan. Halauksia ja valoa päiviisi. Sinä todella olet urhea!

  • Chatte

    Kun erosin ensirakkaudestani, vaikeinta oli ehdottomasti siitä ajatuksesta luopuminen, että emme tulekaan olemaan loppuelämäämme yhdessä. Ja kyyneleet eivät tuntuneet ikinä loppuvan. Itsekään en eroa varsinaisesti halunnu, mutten olisi kestänyt elää kauheassa epävarmuudessa enää hetkeäkään. Joten eropäätös oli lopulta hyvä -sen ymmärtämiseen vain kului suhteellisen pitkä aika. Mutta hurjasti voimia ja tsemppiä Jenni, olet mahtavan rohkea ja upea nainen! <3

  • Loki

    :-(

    Uutta suoneen!

  • Elina

    Paljon halauksia ja voimia sinulle Jenni! <3

  • Satu K.

    Voimia ja jaksamista Jenni! <3 Uskon, että surusi on syvä mutta luotan siihen, että löydät onnen jälleen. Jos kohtaloon on uskominen, sulla tulee riittämään iloa elämässä - olet jakanut sitä meille muille täällä niin paljon :) xx

  • leerilee

    Mikä ihana kaunis runo :) voimia, pieni urhea nainen.

  • Ellis

    Kurja kuulla, mutta onneksi kevätaurinko vähän tuo lisävoimia raskaaseen elämänvaiheeseen. Tsemppiä sinä suurisydäminen urhea nainen! <3

  • LauraV

    Voimia ja halauksia sinulle Jenni! Jo se, että uskalsit kirjoittaa ja julkaista tämän tekstin, kertoo vahvuudestasi ja huikeasta elämänasenteestasi. Itse pitkästä suhteesta viime vuonna eronneena uskallan luvata, että kyllä se elämä vielä voittaa, parempana kuin koskaan :)

  • Voi jenni hurjasti voimia ja haleja <3 Muista ne pullat :)

  • Mirja

    Voimia! Onneksi keväinen aurinko paistaa, se saa ainakin minun mielialani nousemaan! :) Olin naimisissa 10 vuotta ja kuvittelin että se olisi ikuista, mutta toisin kävi. Siitäkin selvisin, vaikka joskus se tuntui maailmanlopulta. Tsemppiä ja rakkautta ja mitä ikinä tarvitsetkaan! :)

  • Suvi

    Moni varmaan pystyy samaistumaan sun tilanteeseen, hurjasti tsemppiä sinulle! Vaikein päätösten aika on jo takana, edessä on enää itsensä kokoaminen uudelleen.

    Toivottavasti edes lisääntyvä auringonvalo jaksaa riemastuttaa, vaikka tilanne olisikin muuten kurja! <3

  • Laittaisin tähän sydämen, mutta se taitais muuttua vaan koodeiksi. Koita jaksaa ja muista, että suru kyllä hellittää :) Toivottavasti löydät uuden ihanan kodin pian!

  • kristiina

    Voimia hirmuisesti Jenni! Oma voimalauseeni epätoivon hetkillä on “it never rains forever” , tsemppiä!

  • Heippa Jenni <3 Olisin voinu tietenkin kirjoittaa tän FB:n chattiinkin, mutta päätinpä jättää tähän voimantoivotukset, kun luin postauksenkin täällä. Ihana juttu, että oot kyenny ajattelemaan jo positiivisiakin asioita erosta. Erot on aina ihan hirveitä, oli siinä sitten missä osassa tahansa. Joten tsemppistä ja voimahalit sinne :) <3

  • Elina

    Aavistelin tätä jo silloin, kun kirjoitit epäselvästä tilanteestasi aiemmin. On helppoa nähdä rivien välistä mitä on tapahtumassa jos on itse samassa tilanteessa. Jo tuolloin minulle tuli puolestasi todella paha mieli, sillä olin itsekin taistellut jo viikkoja epäselvässä ja riitaisassa tilanteessa. Jotenkin kuitenkin helpotti, että jollakin muullakin voi olla samanlainen olo, sillä minusta tuntui tuolloin todella yksinäiseltä enkä uskaltanut puhua kenellekään. Siksi minusta on tärkeää, että kerrot tilanteestasi. Monet, kuten minäkin, lukevat blogiasi päivittäin ja kuten itsekin mainitsit, on helppo ajatella, että toisen elämä on täydellistä. Monien on tärkeää huomata juuri se, että siellä ruudun toisella puolella elävä bloggaajakin on ihminen kaikkine suruine ja murheineen ja samanlaiset elämän inhottavat asiat ovat osa myös hänen elämäänsä. Siksi sinä oletkin juuri niin hyvä siinä, mitä teet; jaat meille myös elämän tosiasioita.

    Itselläni menee nykyään hyvin, mutta suhteen loppu oli lähellä. Minulla on tapana ajatella, että kaikella on tarkoituksensa. Tästä seuraa Sinulle varmasti jotain todella hyvää, sillä muuten tätä ei olisi tapahtunut. Oma epävarma kauteni vahvisti omaa suhdettani, mutta Sinulle sen tarkoitus oli lopettaa se. Suuresti voimia Jenni <3

  • sonjjja

    Tiiän ettei mun kommentti ehkä erotu täältä kaikkien muiden joukosta, mut haluan kertoo sulle Jenni esimerkin siitä, että kaikella on tarkoituksensa.

    Mulla kävi loppuvuodesta niin, että sain kuulla että mun työsopimus lopetetaan ilman mitään kunnon syytä. Olin hirveen pettynyt ja vihainen, ja tietenkin hirveen huolissani että jäänkö työttömäksi. Noh, pian löysin ilmoituksen työpaikasta, joka sopisi mulle hyvin, ja ihan innoissani sitä hain. Odotukset oli korkeella, joten tuntu musertavalta kun se paikka meni sivusuun. Siinä vaiheessa olin todella maassa, ei huvittanu tehdä enää vanhaakaan työtä, ja olin epätoivoinen. Silloin työkaverit vaan hoki, et kaikella on tarkoituksensa. En uskonut.
    Nyt olen ollut jo pari kuukautta töissä maailman parhaimmassa työpaikassa ja teen just sitä mitä rakastan. Tää työ on mulle se oikee. Ja nyt tiiän et mun todellakin oli tarkotus päätyä tänne. :)

    Tiiän ettei tätä voi verratakaan sun tilanteeseen, mut ehkä saat tästä pientä toivonkipinää. Voimia ja jaksamista sulle! :)

  • S

    Täältä lähetetään halauksia.

    Tuli mieleen tämä:
    http://imgfave.com/view/115894

  • Niskakarvat nousi pystyyn ja viluttaa.
    Voimia!

  • anne

    Auringonpaistetta ja haleja sulle Jenni! Olet ihana :)

  • Elisa

    Paljon voimia ja jaksamista!

  • sruu

    Hieno kirjoitus. Paljon voimahaleja!

  • Voi kurjuus. Täälläkin koettu sama tilanne pari vuotta sitten, eropäätös ei ollut minun, mutta silti helpotuin saadessani kuulla edes jonkinlaisen päätöksen. Rankkaahan se oli, varsinkin kun elämä oli tuolloin muutenkin myllerryksessä, enkä ollut parhaissa voimissani. Sain kuitenkin pian ihanan asunnon haaveilemaltani alueelta, josta olen sittemmin jo ehtinyt muuttaa uuden kullan luokse. Tiedän, että ei tosiaankaan aina tunnu siltä, mutta parempaa kohti mennään! Itse olen ainakin niin kiitollinen, että asiat menivät niin kuin menivät, nyt on miljoonasti parempi olla, kuin silloin. Olet ihana ja urhea nainen, lähetän hurjasti tsemppiä! Toivottavasti uusi ihana kotoinen koti löytyy pian.

  • Kinuski

    Tsemppiä Jenni! <3 Vaikka ero ei ole koskaan kiva juttu, oli kiva, että raotit yksityisyyttäsi. Se oli urheaa, niin kuin tuo mahtava runokin. Taidan ottaa sen omaksikin voimarunoksi näinä vaikeina aikoina. Äitilläni on näihin(kin) tilanteisiin kaksi sanontaa: "Asioilla on tapana järjestyä." ja "Häntä pystyyn , vaikka hakaneulalla." Pitävät kyllä paikkansa, vaikka kliseisiä ovatkin! :)

  • Inna

    Voimia! Myös itsellä oli pari vuotta sitten sama tilanne ja vaikka se silloin tuntuikin todella kurjalta ja mieli oli pitkään maassa, niin kääntöpuolena oli kuitenkin myös positiivisia asioita ja loppujen lopuksi se ero olikin vain hyvä asia.

    Asunnon etsiminen on rankkaa, mutta muista myös hemmotella itseäsi kaikilla niillä asioilla jotka tuovat hyvää mieltä ja palkita itseäsi aina jostain kun tunnet onnistuneesi. :)

  • jonnnna

    Vaikuttaa vähän siltä, että olemme aivan täysin samassa tilanteessa, ja en voisi yhtään enempää samaistua kirjoitukseesi. :)

    “Suurin osa ihmisistä varmaan uskoi tämän parisuhteen kestävän koko loppuelämän, ja suoraan sanottuna niin uskoin minäkin. Jossain vaiheessa uskoimme varmasti molemmat. Ja senkin jälkeen, kun usko alkoi horjua, yhä toivoimme.”

  • MR

    Kaunis runo ja niin sopiva! Voimia sinulle!

  • Kuu

    Olipa rohkea ja hieno teksti. Paljon voimia ja jaksamista sinne! Kyllä se siitä.

  • Anzah

    Tuli ihan tuosta sun tekstistä mieleen oma tilanne tuossa noin reilu vuosi sitten. Pitkään kestänyt parisuhde päättyi ja tuntui, että koko maailma hajosi siinä vaiheessa.:(
    Siitä oon kuitenkin noussut. Mulla on nyt ihan oma koti ollut jo vuoden, josta omistan jo pienen siivun ja pankki loput.;) Mulla on myös uusia ystäviä ja kavereita ja oon tavannu aivan vallottavia ja upeita ihmisiä ja persoonia viimeisen vuoden aikana. Uskon, etten ois niitä tavannut, jos olisin vielä parisuhteessa. Myös perhe ja läheisimmät ystävät ovat tulleet vain entistä läheisemmiksi mulle.
    Mutta kaikkein olleellisin asia, jonka vaan tajusin tässä yks päivä on se, että onni ja onnellisuus tulee vain minusta itsestäni. Se oli jotenkin ihan mahtava tunne tajuta. Tottakai ne ympärillä olevat ihmiset vaikuttavat siihen, mutta en silti mun onnellisuus ei ole riippuvainen siitä vaan se kumpuaa vain ja ainoastaan musta itsestäni.:)
    Tuo runo oli aivan ihana! Tuli melkein tippa linssiin ihan.:)
    Toivotan paljon paljon paljon jaksamista! Aallon pohjia ja harjoja tulee vielä matkan varrella paljon ja jonain päivänä siellä harjalla voi vielä onnellisena vaan ratsastaa.:)

  • Tiinanen

    Paljon halauksia ja voimia tuleviin kuukausiin!

    Kirjoituksestasi paistaa läpi sellainen elämänasenne, että en usko hetkeäkään, ettetkö tästä(kin) selviäisi :)

    Ja älä huoli, kyllä me lukijat jaksetaan odottaa, että blogin pitäminen alkaa maistua paremmalle.

    Kaikesta huolimatta aurinkoista kevään jatkoa!

  • E

    Olen tosi pahoillani tilanteesta!

    Haluaisin kuitenkin kysyä, että muistaakseni Revs oli teidän yhteinen projektinne, mitä sille nyt käy? Jatkatteko kuitenkin yhteistyötä?

    Voimia sinulle, onneksi ihana kevätaurinko piristää itse kunkin mieltä <3.

  • Malla

    Voi miten kurjaa. Kaikkea hyvää sulle jatkoon ja voimia tässä elämänvaiheessa.

  • joku vain

    Voimia sinulle Jenni! Itselleni tuli tippa linssiin tätä lukiessa. Ehkä juuri siksikin, että suhteessani on tilanne, jossa ainakin itse tunnen olevani ahdistunut ja peloissani suhteen jatkosta. Pelkään menettäväni itselleni tärkeimmän ihmisen.

  • Mä olen halunut käyttää tätä ilmaisua jo kauan, siitä lähtien kun luin Hesarista että se on suomalaisten inhokki sanonta: Jaxuhali :)
    Mä olen säästänyt sitä jonkin aikaa jos jollain olis tarvetta ja nyt sain vihdoin heittää jaxuhalit ilmoille, ehkä vähän itsekästä, sori siitä ;)

    Ja jos sulla on se liitutaulu vielä niin noin sun pitäis siihen nyt kirjoittaa: http://25.media.tumblr.com/tumblr_m1y7k0kvNv1qby53mo1_500.jpg

  • Ann

    Kiitos rehellisyydestä, vaikka uskonkin, ettei noin henkilökohtaisen asian jakaminen suurelle lukijakunnalle ole helppoa. Olen itse seurannut vierestä läheisen ystäväni kohdalla samanlaista tilannetta ja tiedän, että se on kaukana helposta. Sinulla on upea elämänasenne ja vaikkei elämä aina kuljekaan sitä odotettua tietä, niin kaikella on tarkoituksensa. Olet vahva ja selviät tästä ajan kanssa, voimia ja jaksamista sulle Jenni!
    Me odotamme täällä kyllä, vaikka matka kestäisikin, tärkeintä on että sinä jaksat ja toivut.

  • Mia

    Voi Jenni, tsemppiä ja kaikkea mahollista ihan hirveästi täältäkin! Monella varmaan samanlaisia kokemuksia, mullakin niin lähellä ne ahdistuksen, surun ja epätoivon tunteet. Huomasin silloin että joka päivä on ihan vähän helpompaa, tosin takapakkejakin tulee väistämättä. Onneksi nyt on kevät, aurinko tekee ihmeitä ja hymykin tulee helpommin. Pitää vain ajatella, että jossain on jotain vielä parempaa!

  • Mar

    Hei Jenni, olen pahoillani murheistasi. Ilahduin silti siitä, että laitoit tähän lempirunoni, jonka kirjoitin kommentteihin kun alkuvuodesta pyysit kertomaan voimalauseita. Eeva Kilpi on mahtava nainen, jolle toivon vain kunniaa ja menestystä entistä enemmän. Samoin kuin sulle!

  • vieras

    Tsemppiä jatkoon! Olet upea nainen ja olen vilpittömästi pahoillani puolestasi. Kyllä se vähitellen siitä :)

  • Oona

    Eeva Kilven runo on aivan ihana. Arvostan sinua sanattoman paljon kun jaksat ajatella positiivisesti, lukea pienen runon ja vahvistua siitä. Sinusta haluan itsekin ottaa mallia oman elämäni ongelmien kohtaamiseen.

  • ade

    Minun oli vaikea lukea tekstiäsi itkemättä, sillä olen itse juuri sellaisessa tilanteessa, etten tiedä, jatkuuko oma pitkä parisuhteeni vai ei. Tulemme pian tekemään päätöksiä, ja vaikka pelkäänkin pahinta, en kestä enää hetkeäkään epätietoisuutta ja epävarmuudessa elämistä. Olen miettinyt viime päivinä, mitä onni on ja mitä haluan elämältäni. Voi kunpa vastauksia olisi helpompi löytää. Toivon, että sinulla on ympärilläsi ystäviä, jotka tukevat tässä vaikeassa tilanteessa! Olen itse kaiken myllerryksen keskellä hakenut voimaa muun muassa näistä lyriikoista:
    “And if your strife strikes at your sleep
    Remember spring swaps snow for leaves
    You’ll be happy and wholesome again
    When the city clears and sun ascends”

  • Miss T

    Tuhannesti voimia ja tsemppiä pieni urhea nainen!

  • Anna

    Jenni, olet niin positiivinen ihminen ja ihailen sun kykyä nähdä elämässä aina valoisa puoli. Ei ole epäilystäkään etteikö tästä seuraisi sulle vieläkin parempia juttuja ja ihanampia ihmissuhteita!

  • Essi

    Onneksi kevätaurinko paistaa vaikka mikä olisi! Paljon voimia ja jaksamisia Jenni! :)

  • Iida

    Tuo Eeva Kilven runo on ihana, niin rohkaiseva ja lohdullinen. Olen väistämättä surullinen puolestasi, olethan minulle kuin virtuaalinen isosisko. Ihanaa kuulla, että pystyt jo surun keskelläkin hymyilemään, sinä pieni urhea nainen.

    Luottamusta ja toivon pilkahduksia uuteen alkuun! Toivottavasti kaikki se ilo, jota olet säteillyt ympärillesi palaisi sinulle moninkertaisena takaisin.

    Valoisia hetkiä surun keskelle. Ole hellä itsellesi ja tukeudu rakkaimpiisi. Älä huolehdi hetkeäkään blogin suhteen. Me odotetaan sinua ja toivotaan sinulle parasta.

  • Onpas yllättävää ja surullista kuulla!

    Erot eivät ole koskaan helppoja tai kivoja, vaikka hyvissä väleissä eroaisikin. Onneksi kuitenkin ystävät ja muut läheiset auttavat sydänsuruissa. :)

    Ymmärrämme tietysti, että blogisi on sulle tällä hetkellä toissijainen. Mielessäsi kun kuitenkin jylläävät pitkäaikaisen parisuhteen kariutuminen ja uuden asunnon hankinta. Mutta jaksamme kyllä odottaa! :)

    Paljon tsemppiä sinne!

  • Voimia, tsemppiä ja paljon rakkautta!

  • Milli

    Voi Jenni, olet ihana <3 Aloin melkein itkemään tätä lukiessa. Mutta sulla on niin upea asenne, että selviät mistä vain!

  • Hieno, rohkea ja inhimillinen postaus, Jenni!
    Vaikeinta ja raastavinta on epävarmuus eikä uuden suunnan ottaminen ole koskaan helppoa.
    Oikein paljon voimia ja jaksamista!

  • Sofia

    Voimia! <3 :(

  • Henna

    Ota aikaa itsellesi, toipumiseen, vaikka auringonpaisteessa istumiseen, kunhan sitä aikaa ottaa eikä yritä nopeuttaa suruprosessia. Pistä vähän niinkuin elämän tahti hitaammalle, kerkeät surra etkä kasaa liikaa tekemistä itsellesi. Suosittelen myös sitä että, jos vain rahallinen/ajallinen tilanne sen sallii, matkalle lähtöä yksin jonnekkin, ihan vaikka pidennetty viikonloppu johonkin kaupunkikohteeseen.
    Oon itse kokenut sen että jos saa surunsa kanssa olla yksin jossain missä ei ole niitä ihmisiä jotka tietävät surusi (vaikka ystävät ovatkin kovasti avuksi) niin uskaltaa olla jotenkin rehellisempi itsensä kanssa ja saa rauhassa ottaa pienen tuumaushetken ja jatkaa siitä sitten eteenpäin kun itse haluaa.

  • Auli

    Mä koin tän saman kolme vuotta sitten keväällä. En olisi halunnut erota. Suhteen jälkeen olen kuitenkin vasta löytänyt itseni ja nyt, asun aivan mahtavassa asunnossa, olen vakituisessa työsuhteessa ja suunnittelen kesähäitä ensi vuodeksi.
    Yritä kestää ja usko tulevaisuuteen!

  • Vilmaaa

    Hui kun ikävä kuulla. Voimia ja valoa tulevaisuuteen!

  • Klaara

    Tsempit! Olen tällä hetkellä samassa tilanteessa. Meillä ollako vai eikö olla -jahkailua takana kohta uskomattomat 10 vuotta (eli jokseenkin saman verran kuin yhdessäoloakin). On selvää, että taakse päin katsoessa voi vain ihmetellä, miten ei ole osannut irrottaa aiemmin. Vaikkei helpolla pidä luovuttaa, joskus pitää vain uskaltaa ottaa askel eteenpäin. Olet varmasti oikealla tiellä, jos sydämessäsi siltä tuntuu. Läheisestä ihmisestä luopuminen kirpaisee tietysti silti.

  • liu

    Se, että sinut nyt revitään juuriltasi on toisaalta lahja. Jostain syystä elämällä on sinulle toisenlainen suunnitelma kuin itse luulit. Usko pois, se elämän suunnitelma on niin ihana, että itse et olisi voinut parempaa edes toivoa. Kunhan pääset omaan asuntoon, elämääsi alkaa tulla uusia asioita sellaisella voimalla, joka hämmästyttää sinua. Rakkaus sattuu. Se kipu synnyttää kokonaan uuden elämän. Tsemppiä!

  • elena

    Voi Jenni! Niin pysäyttävä ja voimaannuttava runo sekä ajatus siitä, että nyt on uuden alku, kiitos niistä. Itse käyn kovaa myllerrystä omassa elämässäni, tähän ei liity eroa, mutta ikinä en ole ollut kokonaisvaltaisesti näin huonossa kunnossa. Eeva Kilven runo on minulle uusi, mutta aioin täysin varmasti palata siihen uudelleen heikompina hetkinä.
    Haluan vielä sanoa, sillä harvoin kommentoin, vaikka päivittäin blogiisi tulenkin, että julkisuudessa on harvoja niin lämpimän ja aidon kuvan itsestään antavia naisia, joihin haluaisin itsekin niin kovasti tutustua, ja sinä todellakin olet yksi niistä.
    Uskomattoman paljon aurinkoa päiviisi!

  • Embu

    Voimia ihana. <3

  • Vienna

    Voimia Jenni! Oot urhea ja ihana ihminen, lämpimiä halauksia sinulle!

  • Voi, tunnistan hyvin nuo tuntemukset joita käyt läpi, koska itse olen samankaltaisessa tilanteessa. Välillä on rankkaa, mutta kuten sanoit, myös vapauttavaa. Jaksamisia sinne ja pidä yllä hyvää positiivista elämänasennettasi!

  • milja

    hurjasti voimia sinne jenni. kyllä kaikki vielä järjestyy <3

  • Tanja

    Teksti voisi olla hyvin meikäläisen kirjoittama,, niin sama tilanne ja fiilikset tässä päällä..

    Välillä on hyviä hetkiä milloin sitä jaksaa nähdä sen valoisan puolen, mutta yhtä paljon on niitä hetkiä, jolloin vajoaa jonnekin todella syvälle eikä tiedä jaksaako sieltä nousta.

    Jotenkin lohduttavaa lukea näitä positiivisia kommentteja vaikkei ne suoraan ole juuri minulle tarkoitettu. Uskon että aika moni sydämensä särkenyt voi samaistua kokemuksiisi ja nää kommentit antaa kyllä voimaa, ainakin minulle. Kiitos.

    Ja voimia.

  • elma

    olen todella pahoillani puolestasi ja toivon kaikkea hyvää sinulle! aina ei tarvitse olla vahva ja mennä survival moodilla. välillä on vaan oltava heikko ja rikki ja maailman surullisin ihmisriepu. se on ihan ok.

  • Iso halaus sinulle Jenni! Niin kuin tuo ihana runokin viestii, pidä itsestäsi huolta. Ja kuuntele Joshua Radinin “Everything’ll be alright”. Koska kaikki kyllä järjestyy vielä.

  • Kati

    Eroaminen on rankkaa, mutta sinä selviät kyllä siitä. Paljon voimia sinulle! Olet ihana ihminen, jolla on hyvä elämänasenne.

  • Voi miten kurja uutinen :( Voimia, oikein paljon rutistuksia ja aurinkoisia kevätpäiviä, pieni suuri urhea Jenni♥

    Tässä vielä Ryan Gosling video: http://www.youtube.com/watch?v=PCQeKU1t1do

  • Ansa

    Voi Jenni, kyyneleet tulivat silmiini kun luin tuon runon, sitä luin itselleni neljä vuotta sitten kun minut jätettiin. Sen piti olla elämäni rakkaus, niin toisillemme olimme sanoneet. Anna tunteiden tulla, anna itsesi surra, miksi ei surtaisi sitä mihin on uskottu? Tiedäthän, myrskyn jälkeen tulee kaunis auringonnousu.

    Itse luulin etten koskaan selviäisi, mutta nyt, neljä vuotta myöhemmin, olen rakastunut ja tein eilen positiivisen raskaustestin.

    Toivon sinulle kaikkea hyvää ja voimaa myrskyn hetkiin <3

  • SM

    Luin tätä ensimmäisen kerran työpaikalla, ja kyynel meinasi tulla silmään. Olen monesti ajatellut, ehkä täällä todennutkin, että useat juttusi käyvät yksiin sen hetkisen elämäntilanteeni tai intressien kanssa. Juuri vähän aikaa sitten mainitsit esim. siitä, kuinka koskaan ei tajua mennä kampaajalle ajoissa – enpä minäkään ja tässä sitä taas ollaan. Tälläiset pienetkin jutut usein tapahtuvat minulle samaan aikaan kuin sinulle, ja joskus olen hieman pelokkaanakin tullut lukemaan, että joskohan taas osuu kohdalle.

    Ja nyt osui, ehkä kovimmin ikinä. Olen tuskaillut, pohtinut, sinnitellyt – tehnyt kaikkeni tämänhetkisen parisuhteeni korjaamiseksi, ja taidan olla siinä tilanteessa, että ei auta kuin nostaa kädet ylös ja luovuttaa. Olen jotenkin ajatellut olevani vahva, enhän minä luovuttaisi ja jos muut selviävät niin kyllä mekin.

    Mutta jollain lohduttavalla tavalla se, että sinäkin uskallat antaa periksi – periksi niille toiveille, ja omille ja toisten odotuksille – antaa minulle voimaa ja saa ajattelemaan, että ehkä minäkin pystyn tähän. Ehkä maailma ei lopukaan eroon.

    Vaikka tarinasi on toki surullinen ja toivon sydämestäni sinulle kaikkea hyvää (ja toisaalta tunnen myös sydämessäni sen, että sinulle tulee tapahtumaan vielä paljon mahtavia juttuja), löydän siitä mahdollisuuden ja voimautumisen myös itselleni ja omaan tilanteeseeni. Kiitän siis siitä että rohkenit jakaa tämän blogissasi vaikka se ei varmasti ollut helppoa.

  • iips

    Olin samassa tilanteessa pari kuukautta sitten. Minä olisin vielä halunnut yrittää, hän ei enää. Meni ja etsi itselleen uuden, ihan tuosta noin vaan. Olen itkenyt, raivonnut, itkenyt, surrut. Olen kävelyttänyt, uinut, pessyt. Olen maannut sängyssäni päiviä, tuntenut itseni maailman pienimmäksi ja haavoitetuimmaksi ihmiseksi. Tuo Eeva Kilven runo sekä monet muut runot ja biisit ovat kuitenkin auttaneet minua surutyössäni. Helsingin arkkitehtuuri on auttanut minua, elokuvat ovat auttaneet minua. Kävely rannalla ja pulahdus Yrjönkadun uimahallissa ovat auttaneet minua. Aitojen ja lämpimien ystävien seura iltateen merkeissä on auttanut minua. Rakkaan menetyksen myöntäminen on auttanut minua.

    Ja hiljalleen, päivä kerrallaan, suru helpottaa. Ehkäpä jo kesän korvalla, tai milloin vaan, kun olemme valmiita, me pienet urheat naiset syömme jälleen pari mansikkaa ja skoolaamme uusille mahdollisuuksille.

  • Aurinkoinen

    Riviesi välistä pelkäsin tätä. Mutta … sinä selviät tästä! Olet sympaattinen, älykäs, nuori ja kaunis. Sinulla on elämä edessäsi. Muistan lukeneeni Kilven runon kauan kauan sitten, sopii meille naisille moneen tilanteeseen voimarunoksi. Muista, kun on itkun aika pitää itkeä, kyllä se nauru tulee sieltä auringon myötä :)

  • Mium

    Voimia sinulle Jenni!

  • Emilia

    Paljon tsemppiä Jenni <3 Eroaminen on aina kamalaa ja vaikeaa ja surullista. 'Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa' ja 'Aika parantaa haavat' on toki kauheita kliseitä, mutta pitävät paikkansa. Onneksi. :) Olet niin ihana ja valoisa nainen että varmasti elämällä on tulevaisuudessa varallesi paljon hyviä asioita!

  • Voi ei, onpa surullisia uutisia! :( Mutta kuten totesit, päätöksen tekeminen on parempi kuin epävarmuus ja sitten pääsee suuntaamaan kohti uusia tuulia. Voimia!

    Ps. Eeva Kilpi on ihana <3

  • Ravenwaves

    Kadehdittavan upea asenne! <3

  • hh

    tämä postaus sai kyyneleet silmiini. iso hali sulle jenni <3 meillä vakkarilukijoillasi on ollut ehkä salaa pieni huoli sinusta - olemmet toivoneet, että sun asiat järjestyisi parhain päin. ja joo, raskaatkin päätökset vie aina kohti uutta, kohti parempaa.

    tuo runo... olen tässä viime aikoina ollut todella allapäin, morkannut itseäni, tuntenut itseni kehnoksi. siis voi että, miten hyvältä tuon runon lukeminen tuntuikaan! kiitos, että jaoit sen tänne. se auttoi minua. kiitos :) ja voimia uuden elämän alkuun!

  • Veera1

    Kiitos kun jaoit tämän meidän lukijoiden kanssa. Olet ihan oikeassa siinä, että lukijoiden kuva saattaa hämärtyä sen suhteen, että tuntuu, että blogien kirjoittajilla on aina kaikki hienosti ja maailma vaan hymyilee. Vaikka kaikilla meillä on myös omat murheemme. Oli rohkeaa, että jaoit tämän asian kanssamme. Ja sikälikin olen iloinen, että raotit vähän asian tilaa, koska sen jälkeen kun kerroit sinulla olevan murheita elämässä olen kovasti aina blogiasi lukiessa miettinyt miten sinulla menee. Vähän samalla tavalla kuin huolehtisi ystävän hyvinvoinnista.

    Paljon jaksamista ja sinun positiivisella elämänasenteellasi kyllä selviät tästä. Aikaa siihen varmasti menee, mutta paljon tsemppiä!

  • elina

    Jenni, oot ihana. Voimia ja aurinkoa sulle.

  • Holly

    voi Jenni, paljon tsemppiä ja halauksia <3
    olen itse hiljattain eronnut pitkästä suhteesta tuskallisen prosessin jälkeen. on pohjattoman surullista luopua kaikista niistä yhteisen elämän haaveista, mutta samalla jollain tavalla vapauttavaa viimein luovuttaa ja todeta tehneensä kaikkensa. minäkin olen todennut olevani paljon vahvempi kuin luulin. olen myös oppinut sen, että kun asettaa itselleen pieniä tavoittteita, joiden saavuttamisesta voit iloita, niin sinulla riittää energiaa suurempiinkiin ponnistuksiin, kuten sopivan kodin löytämiseen.
    kiitos ihanan inspiroivasta blogistasi, minä ainakin lupaan pysyä mukanasi!

  • Mia

    Voi kurjuus, jaksamista sulle! :( Meijän äitin sanoin: suremiselle pitää ottaa oma aikansa, mutta sitten nostetaan häntä pystyyn vaikka hakaneulalla, eiks niin :)

  • Jenni.
    Olen erittäin pahoillani. Kouraisi syvältä, koska tiedän miten raastavalta tuntuu jättää taakseen unelmat yhteisestä tulevaisuudesta ja ikuisesta rakkaudesta.

    Eron hetkellä ei toista pysty paljoa auttamaan, mutta omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että surun ja loputtoman itkun täytyy antaa tulla. Ja jossakin vaiheessa huomaat, että kipu ei enää olekaan musertavaa. Enää ei itketä, näet elämän värejä ja mahdollisuuksia. Kaikelle on syynsä, minä uskon niin ja se lohduttaa.

    Toivotan paljon voimia, iloa ja valoa. Sinä urhea nainen.

  • sahris

    Voi Jenni! En oikein osaa muuta sanoa, kuin että tuhatmiljoona halia ja jaksamisia. Tuntuu, että toistan itseäni aiemmista kommenteista, mutta noin ihminen ansaitsee kaikkea hyvää ja sitä elämä sinulle varmasti myös tuo. Blogisi on auttanut meitä lukijoita monissa elämäntilanteissa, anna meidän nyt auttaa sinua! :)

  • Jonna

    Voi harmi! Voimia ja valoa sinne!

  • Essi

    Voi Jenni!
    Aavistelin tätä jo aiemmista postauksistasi, mutten halunnut uskoa todeksi.

    Kaikesta huolimatta, kuten moni on täällä jo sanonut, sinun ihailtava elämänasenteesi auttaa sinut varmasti surun ja tuskan yli – ja silloin kun se ei riitä, ovat ystävät tukena. Paljon voimia niihin vaikeisiin hetkiin! Kuten muutama muukin on kommentoinut, näin vuosia blogiasi seuranneena tunnut jo melkein ystävältä. :)

  • hennA

    Minuu alkoi itkettää kuin kauniisti olet kirjoittanut. Löysin itseni kirjoituksestasi, reilu vuosi sitten toipumassa erosta. Vaikeaahan se on, kun on kiintynyt niin toiseen! Se on totta kuinka voimauttavaa on huomata selvinneensä jossain vaiheessa. Kaikki vaan menee just niiku on tarkoitettu. “Sä oot nuori vielä, sä löydät jonkun muun, joku jossain siellä vie sut seikkailuun”, laulaa Maija Vilkkumaa. Sulle on varmasti luvassa paljon ihanaa! :-) Voimia Jenni!

  • Anne

    Voimia sinulle Jenni :-)

  • mb

    Paljon voimia ja aurinkoa sulle, pieni urhea nainen.

  • Eeva

    Paljon voimia sinulle. Ajattele, kuinka monta (113!!) virtuaalista siskoa pitelee sua kädestä, lohduttaa ja suree mukana tässä elämän vaiheessa. Vaiheessa, joka lopulta on merkityksellinen osa vielä isompaa tarinaa. Koita jaksaa nyt, niin juoni erottuu entistä kirkkaampana!

  • Sonja K

    Onpa kurja lukea tällaisia uutisia. Olen lukenut sun blogia jo monta vuotta ja kieltämättä välillä syntyy sellainen kuva kuin tietäisin, mitä elämässäsi tapahtuu. Eihän se näin ole. Blogisi on kuitenkin ehdoton suosikkini suomalaisessa muotiblogosfäärissä ja halusin siksi tarjota sanoja lohduksi:

    There are moments when troubles enter our lives and we can do nothing to avoid them.
    But they are there for a reason. Only when we have overcome them will we understand why they were there.”
    ― Paulo Coelho, The Fifth Mountain

  • Anniina

    Voi Jenni, tsemppiä ja haleja <3 Kyllä kaikki selviää :)
    Täällä on kanssa lähes sama tilanne, vailla sitä viimeistä, pelottavinta askelta. Elämä on valintoja täynnä, joista valita oikea suunta eikä harha-askeliltakaan voi välttyä.

    http://www.youtube.com/watch?v=64k8wUcwLf0 Pelle Miljoonan viisaat sanat;
    “Sisko meille on annettu elämä
    ja mä en aio heittää sitä menemään
    olen aina tarttunut joka sekunttiin
    ja se on sattunut
    mutta sydän sanoi niin”

  • pee

    Ihana kommentti ja ajatus!

    tsemppiä Jenni! Sydän.

  • Voi Jenni! Mun edelle kerkesi jo monta pientä urheaa naista kertomaan tarinansa ja tarjoamaan lohtunsa, mutta haluan tarjota vielä omani. Mun suuressa sydänsurussani jätetyksi tullessani mua lohdutti ajatus siitä, että

    things could be worst. he could live on the other side of the planet. some unhappy person in china has never seen him smile.

    sattuu, tiedän. mutta olis vielä kamalampaa jos ei sattuis ollenkaan. maailman ihanin hyvänmielen erobiisi on muuten sara bareillesin “gonna get over you”, videokin on ihana.

    halauksia ja auringonsäteitä, äläkä ota stressiä blogista, keskity kaikkeen, mistä tulee parempi mieli.

    sinä pieni, urhea nainen. <3

  • Tiina

    Voimia, Jenni!

    Itsekin olen juuri tällä hetkellä melko samanlaisessa tilanteessa, joskin meillä päätös oli yhteinen, ja toisaalta miehelläni on jo toinen. Unelmien koti ja neljännesvuosisata yhteistä taivalta jäävät pian taakse, mutta pahin on jo helpottanut. Niin tulee käymään sinullekin. Toivottavasti löydät mahdollisimman pian kivan uuden kodin itsellesi, omalla kohdalla oli iso helpotus kun se käytännön asia ratkesi.

    Muutoin ne isot itkut pitää vaan itkeä ja mahdollinen viha vihata pois. Ne vievät eteenpäin, kun niihin ei takerru.

    “You only grow by coming to the end of something and by beginning something else.”
    ― John Irving, The World According to Garp

    Valoa kevääseesi ja hyvää Naistenpäivää :-)

  • En oo varmaan koskaan aiemmin kommentoinu tänne, mutta nyt oli pakko. Voimia sulle tosi paljon <3 ja kuuntele Florence and the machine - shake it off ! Hyvät sanat.:)

    "and it's hard to dance with a devil on your back, so shake him off"

  • Keväistä auringon valoa ja paljon tsemppiä päiviisi!

  • Lora

    Lähetän täältä lämpimiä ajatuksia ja paljon tsemppihaleja. Sydänsurut ovat raskaita ja rohkea olet kun olet jakanut tämän meidän kanssamme, harva meistä lukijoista henk.koht. asioitaan varmaan jakaisi suuren joukon kanssa.

    Olet sen verran valloittavan oloinen ihminen ja sinusta huokuu sitä positiivisuutta, että löydät sen taas, pienin askelin vaan. Kun keskittää energiansa niihin pieniin positiivisiin asioihin niin pikkuhiljaa ne kasvavat suuremmiksi ja ne lannistavat asiat katoavat näköpiiristä.

    Tsemppiä asunnon etsimiseen, kyllä se sinun oma helmesi sieltä tulee vastaan!

    Aurinkoista naistenpäivää pienelle urhealle ihanalle naiselle!

  • Vahvoja ovat ne, jotka ovat vaikeuksia kokeneet. Tsemppiä hurjasti Jenni! Kuten varmasti moni muu pieni urhea nainen, samaistun näihin fiiliksiin hurjasti.

  • Neera

    Paljon hyvää energiaa päiviisi! Itselläkin on vähän vaikeaa juuri nyt, mutta sain tänään viestin entiseltä pomoltani, (johon tein joskus suuren vaikutuksen vain olemalla oma itseni töissä) jossa luki hyvää naistenpäivää ja I love you. Irtisanouduin kys. työpaikasta vuosi sitten, enkä ole paljoakaan nähnyt tätä mieshenkilöä sen jälkeen. Tulin kauhean hyvälle tuulelle viestistä, koska tuolla jossain on vielä joku joka rakastaa minua! Älä sinäkään unohda sitä, olen varma että elämässä tulee aina olemaan joku joka välittää. Pelkkä ajatus siitä antaa paljon energiaa :)
    Hyvää naistenpäivää!

  • Miaminttu

    Paljon hymyjä ja aurinkoa kevääseesi!

  • Eemaria

    Oli hienoa kun uskalsit kertoa itsestäsi noin henkilökohtaistakin. Voimia sulle kaiken vaikean yli, me kaikki tiedämme että aurinko paistaa kuitenkin ja kaikesta sydänsurusta selviää aivan varmasti. Tällaiset asiat ovat elämää ja koskettavat meitä kaikkia jollain tavalla. Tuodessasi esiin oman haavoittuvuuden saatat auttaa jotain lukijaa paljonkin. Olet upea nainen! hyvää naistenpäivää!

  • Voi :( voimia Jenni!

  • Embla

    Voimia Jenni! Itselläni on samantyyppisten kokemusten seurauksena tuo Eeva Kilven runo kauniiseen korttiin kirjoitettuna kalenterin välissä, aina mukana!

  • Ei oo totta, kasoittain voimia Jenni <3 Susta välittyy aina ihana, mieletön asenne, toivottavasti se auttaa sua jaksamaan. Ja tuo Eeva Kilven runo on niin suloinen ja kannustava <3

  • hei

    Tuntuu, että monilla asioilla -ei vain nakkipaketilla- on “parasta ennen-päivämäärä”. Ehkä sen ajatuksen avulla on helpompaa luopua jostain tärkeästä ja suunnata katse tulevaisuuteen.

    Luulen, että tämän postauksen katoaminen oli vain maailmankaikkeuden tapa varmistaa, että olet oikeasti valmis käsittelemään asian tuntemattomienkin kanssa. Uskon, että päätös oli oikea, se tekee sinusta entistä rohkeamman ja samalla näet miten moni tuntematon tuntee tuskasi, voi samaistua sinuun tai vain haluaa lohduttaa omalta osaltaan. Maailmankaikkeuden positiivisuuspiikki nousee sitä myötä ainakin hetkiseksi vaikka taustalla onkin haikea asia.

    Voimia sinulle ja onnea uuden tulevaisuuden löytämiseen!
    Älä ota liikaa paineita itsellesi, asioilla on tapana järjestyä omaan tahtiin :)

  • Katja

    Voih! Jotain tämän suuntaista minäkin aavistelin. Itse kun on kokenut tuonkaltaista epävarmuutta, niin sitä jotenkin osasi rivien välistä lukea. Voimia ja kaikkea hyvää sinulle!

  • Raisa

    En tiedä mitä sanoa. Haluan tsempata, mutta omasta erostani muistan, että mikään mitä muut sanoivat ei tuntunut miltään. Kaikki tarkottivat hyvää ja vilpittömästi halusivat auttaa pärjäämään. Silti tuntui että kukaan muu ei tunne sitä tuskaa kuin itse. Sillä hetkellä se oma hirveä tilanne on ainoa mitä pystyy ajattelemaan. Muiden tarinat ja tismalleen samanlaiset kokemuset olivat vaan kaunista sanahelinää joita oli vaikea uskoa todeksi.

    Elämä helpotti kun löysin asunnon, pääsin muuttamaan vanhasta kodista ja pääsin puuhailemaan uuden asunnon parissa. Jälkeenpäin ja näitä kommentteja lukiessa silti tajuan: lähes jokaisella on samanlaisia kokemuksia, kaikki tietävät miltä sinusta tuntuu nyt, ja totuus on että ainoa mikä auttaa on aika. (Tuo viimeinen oli oma inhokkini tsemppaus-mantroista. Ehkä juuri siksi että se oli totta.)

  • Voi Jenni, voimahali ja paljon paljon jaksamista! :)

  • J Lou

    Are you a Reason, a Season or a Lifetime?

    People come into your life for a reason, a season or a lifetime. When you figure out which one it is, you will know what to do for each person.
    When someone is in your life for a REASON, it is usually to meet a need you have expressed. They have come to assist you through a difficulty, to provide you with guidance and support, to aid you physically, emotionally or spiritually. They may seem like godsend and they are! They are there for the reason you need them to be.
    Then without any wrong doing on your part, this person will say or do something to bring the relationship to an end.
    Sometimes they die.
    Sometimes they walk away.
    Sometimes they act up and force you to take a stand.
    What we must realize is that our need has been met, our desire fulfilled, their work is done. And now it is time to move on.
    When people come into your life for a SEASON. Because your turn has come to share, to grow or learn. They bring you an experience of peace or make you laugh. They may teach you something you have never done. They give you joy. Believe it! It is real. But, only for a season.
    LIFETIME relationships teach you lifetime lessons; things you must build upon in order to have a solid emotional foundation. Your job is to accept the lesson, love the person and put what you have learned to use in all other relationships and areas of your life.
    ——Unknown——-

  • K

    Voi Jenni et arvaakaan. Käyn juuri parhaillaan samoja asioita läpi. Pitkä parisuhde ja nyt on yhteinen tie uhkaavasti päättymässä. Jotta homma ei olisi tarpeeksi yksinkertaista, vakituisessa työpaikassani on juuri päättymässä yt-neuvottelut. Kuinka kaikki on tapahtunutkin niin äkkiä? Voisiko joku pliis kelata vähän taaksepäin? Kiitos kun kirjoitit, sillä tuntui helpottavan, kun joku muukin juuri painii samojen asioiden kanssa vieläpä samassa kaupungissa. Fiilikset ovat hyvin samat ja hyvinkin maassa. Tietty mulla mausteena toi työ, mutta silti suhde painaa tällä hetkellä niin paljon enemmän. Tärkeimmästä ihmisestä luopuminen…
    Mut olet oikeassa, ei auta muuta kuin olla urhea. Voimia Jenni, et tosiaan ole yksin.

  • handy

    Ykkösen aamuteeveessä taisi tänään Samuli Putro tarinoida, että suurimman vaikutuksen, aidon kosketuksen kuulijaan -kanssaihmiseen- tekee se, että ihminen uskaltaa tunnustaa oman pienuutensa. Sama ajatus huokuu sinun tekstistäsi. Se, että annat oman pettymyksesi ja surusi tulla avoimesti pintaan kertoo inhimillisyyden ja elämän ymmärtämisestä. Mutta vaikka kuinka järjellä ymmärtää, ei vastoinkäymisiä ole silti helppo hyväksyä tai tunteitaan tuntea samantien kauas pois. Tunnistan omien ajatusteni kaikupohjan tekstistäsi, siksi halusin jättää myös kommenttini muiden joukkoon. Lempeitä kevään päiviä sinulle, muista helliä itseäsi kaikin pienin keinoin, joita suinkin keksit.

  • Ilona

    Voimia Jenni! Erosin itse viime kesänä 7 vuotta kestäneestä suhteesta ja ymmärrän kuinka pitkä ja kivulias prosessi ero on. Nimenomaan prosessi. Mutta kuten kirjoitit, vanhasta luopuminen luo tilaa uudelle. Ja kun se uusi on vielä tuntematonta, on se pelottavaa, mutta samalla myös antoisaa. Jokainen hetki on uusi mahdollisuus valita mihin suuntaan haluat juuri nyt kulkea. Halauksia ja lempeyttä päiviisi!

  • Sose

    Voi surkujen surku! Liikutuin kun luin, kun tiedän miten pahalta itsestäkin on useammin kuin kerran tuntunut. Tahtoisin lähettää sellaisen ajatuksen, että kannan pikkuruisen osan tuota surkua puolestasi! :)

  • t

    en osaa kirjoittaa läheskään yhtä kauniisti, kuin moni muu kommentoija mutta haluan silti toivottaa sinulle kaikkea hyvää. voimaa ja jaksamista vaikeallakin hetkellä. kesää kohden mennään, valo lisääntyy koko ajan niin ulkona kuin sisälläsikin. huomaat sen vielä :)

  • Saara

    En oo koskaan aiemmin kommentoinut, vaikka blogiasi olenkin vuodet jo lukenut, mutta nyt on pakko. Itse olen samassa tilanteessa, muutin yhteisestä ihanasta asunnosta pois noin viikko sitten ja yksinäisyys tuntuu niin pahalta. Tiedän miten pahalta tuntuu ja vaikka miten itselleen vakuuttelee että kyllä se siitä, niin sattuu. Kuten muutkin ihanat naiset täällä aikaisemmin on sanoneet, anna surun ja itkun tulla. Kyllä se siitä, kyllä me kaikki pärjätään ja jaksetaan. Voimia <3

  • N

    Dagen kommer nog att komma då maten smakar bra igen och det första du tänker på då du vaknar på morgonen inte är hjärtesorg! Det fanns en tid då min första tanke varje morgon var en viss person, och tårar i ögonen hörde till vardagen. Jag var helt enkelt hjärtekrossad. Men det värsta var nog att jag inte längre fick någon glädje ut av att göra de saker jag normalt sett älskar, mina hobbyer. Det värsta var nog att jag så gärna ville koncentrera mig på mig själv, men det gick bara inte. Av någon anledning blev simning min nya hobby, det kändes så tröstande att röra på kroppen och sedan sitta lääänge och känna värmen av bastun på min kropp :). Önskar dig allt väl, försök ta hand om dig själv och hitta något som ger dig glädje! Jag tror att du har stor hjälp av att du verkar vara så intresserad av många saker, ta vara på dina intressen :)! kram kram

  • Mimmi

    Omien kokemusteni pohjalta voin yhtyä siihen, mitä kirjoitat epävarmuudessa elämisestä.
    Sydänsuruissa on kyllä läsnä usein niin monta erilaista sinisen sävyä, ja monenmoista muutakin tunnetta, jotka varmasti kääntyvät myöhemmin elämässä vahvuuksiksi ja vielä suuremmaksi sitkeydeksi ja rohkeudeksi.

  • Aatu

    Hei, kaikessa murheessa ja surussa on jotain lohdullista siinä, että sen kaiken jälkeen kaikki on kirkkaampaa ja puhtaampaa. Loppujen lopuksi kaikki on hyvin, kuten sen itsekin oivallat. Voimia, mutta ennen sitä ei haittaa vaikka hieman velloo tuskassa… http://youtu.be/2us9ffs6hms
    Pari kyyneltä ei vielä maailmaa täytä. :)

  • Ihailen rohkeuttasi kirjoittaa noin yksityisestä asiasta. Osoitat luottamusta ja kunnioitusta lukijoitasi kohtaan. Kiitos. Muista pitää ystävät lähellä nyt aivan erityisen! Joskus päätä pitää kivaa ja yrittää hymyillä. Muistaakseni olen lukenut tutkimuksesta että pakotettukkin hymy parantaa mielialaa. Hymyllä kohti kevättä <3

  • Eroaminen on kamalaa, hirveää, tuntuu ettei saa henkeä ja jos saa henkeä niin välillä ei muista yhtään syytä miksi haluaisi vielä hengittää. Mikä on hölmöä, mutta pieniä hetkiähän saa olla hieman hölmö, koska maailmassa on niin paljon kaikkea minkä takia kannattaa vetää syvä henkäys sisäänpäin.

    Joskus on rohkeutta laskea irti. Seuraava on mielestäni yksi vaikemmin hyväksyttäviä asioita: jotkut asiat ja ihmiset on tarkoitettu vain vierailemaan elämässämme. Kasvattamaan meitä tulevaa varten. Ensiaskeleet yksin kohti tuntematonta ovat niin käsittämättömän vaikeita, vaikka meillä onkin kyky ottaa ne.

    Ja joo, helppoahan olisi heitellä tätä ajatusmaailmaa tähän ihan vain koska se kuulostaa kivalta ja vähän lohduttavalta..

    Joten haluan lisätä tähän vielä palan omaakin historiaani, sen että olen eronnut lähiaikoina. Itse asiassa sukelsin ensimmäisen eroni jälkeen heti seuraavaan, aivan ihanaan, suhteeseen, ja kun se päättyi niin en todella halunnut hengittää. Selvitä yksin. Ottaa sitä ensimmäistäkään askelta, mutta nyt kun aikaa on kulunut useampi kuukausi siitä, olen onnellinen että uskalsin ottaa sen. Ja vielä ylpeämpi olen niistä sitä seuranneista askeleista.

  • Riikka

    Voi ei, yritä jaksaa ja ottaa aikaa itsellesi! Toivottavasti pian tulee taas aurinkoisia päiviä! Voimahaleja! <3

  • C

    It’s always darkest before the dawn! ;)
    Itse tällä hetkellä omaa uutta kotiani sisustaessa voin yhtyä tunteisiisi. Järjellä kun mentäis niin ai että olisi helppoa. Mutta jos tunteita ei olisi, kuinka tylsää ja tasaista kaikki olisi.

  • Isabella

    Voimia sinulla!!

  • Voimia Jenni ! Tiedän miltä susta tuntuu ja tiedän myös sen että kaikki muuttuu vielä hyväksi :) !

  • marra

    Voimia sinne! Take all the time you need. Toivottavasti Ane Brun osais lohduttaa ja löytäisit positiivisuutta/uutta urheaa asennetta. Joskus pitää uskaltaa irrottaa. http://www.youtube.com/watch?v=GDAgFBUWPeg

  • R

    Voimia ihanalle naiselle! Toivottavasti löydät itsellesi pian kauniin uuden kodin. Täällä myös yritetään olla pieni urhea nainen ja kirjoitinkin juuri pari päivää sitten itselleni ylös saman runon pieneksi muistutukseksi. :)

  • kkf

    Voi että! Paljon voimia ja niitä ilon hetkiä lisääntyvissä määrin elämääsi!

    Itse käyn jonkinlaista henkistä eroprosesia läpi, jonka kylläkin luulin vain pystyväni unohtamaan vuosi sitten. Kannattaa siis antaa surunkin tulla käymään jos se on tullakseen :) Kyllä se elämä vielä voittaa. Ja toi Eeva Kilven runo on aivan ihana!

  • Elina

    Jaksaakseen on opittava katsomaan,
    kuuntelemaan tarkkaan,
    josko jossain helähtäisi
    jokin pieni sävel
    lämmin sana
    hymyn häivä
    ruskojuova pilven raossa.
    Ja on, on se siellä.
    Aina se kuitenkin on.

    – Maaria Leinonen

  • Aura

    Alkoi itkettää tätä lukiessa. Hurjasti tsemppiä sinulle!

  • Lardon

    Voi ei, voimia ja kaikkea hyvää! En ole kommentoinut täällä vielä koskaan mitään, vaikka olen jo pidemmän aikaa lukenut blogiasi päivittäin. Muista, että meitä on täällä monta, jotka lähettävät lämpimiä ajatuksia sinne päin. Kiitos ihanasta ja voimaannuttavasta blogistasi! *sydän*

  • Flora

    Voimia ja aurinkoa Jenni sinulle! Tuossa vaiheessa mitkään neuvot eivät auta, mutta jos pystyt luottamaan itseesei ja tulevaisuuteen ja siihen, että elämä kuitenkin kantaa, suru on helpompi kestää.

    Niin kuin kovin moni muukin täällä, olen juuri käynyt läpi saman, 10 vuoden suhteen jälkeen, yhteisellä päätöksellä mutta miehen aloitteesta. Asiaa pitkitettiin silti vuosi, ja sen vuoden kuljin sumussa, surren sitä, minkä olin jo menettänyt ja vielä enemmän sitä, että pian menettäisin vielä lisää. Ulos päin varmasti näytti siltä, että kaikki oli hyvin, kun taas itse luulin, etten toipuisi koskaan. Mutta yhtäkkiä, viikko sen jälkeen kun olin muuttanut uuteen asuntooni, tulin töistä kotiin, laitoin valot päälle ja tajusin, ettei minuun sattunut. Etten pystynyt itkemään enkä halunnut itkeä, että valtava painolasti oli pyyhkiytynyt pois, noin vain. Ja sen jälkeen tajusin, että enää sillä hirveydellä ei ole väliä, ja että minusta tuli vahvempi ja pelottomampi ihminen.

  • Satu

    Moikka Jenni, toivottavasti kaiken tuon murheuden keskellä löydät voimia ja valopilkkuja muista ympärilläsi olevista asioista ja ihmisistä.
    Toivon etten saa tätä kuulostamaan väärältä, tuntuu vähän kurjalta kysellä tällaisen postauksen yhteydessä… Mutta mikäli etsitte molemmat uutta asuntoa, olisin enemmän kuin mielelläni kiinnostunut teidän nykyisestä kodistanne. Asun itsekin tässä etu-Töölössä ja etsin yksiön tilalle isompaa kaksiota tästä läheltä, ja en voi kieltää ettenkö olisi ihastellut teidän asuntoa, ainakin niiden makkari-olkkari-kuvien perusteella mitä olet jakanut täällä blogin puolella. Mitään speksejähän en sen tarkemmin tiedä, vuokria, keittiöstä tms mitään mutta halusin vain ilmaista kiinnostukseni, enhän tällä mitään häviäkään. :) Sähköpostiini voi ilman muuta olla yhteydessä mikäli siltä tuntuu.
    Ja Jenni, voimia ja aurinkoa!

  • Voi Jenni, mä olen niin pahoillani teidän molempien puolesta, muistan kun luin teidän stoorin syntymisestä ja olin ihan että wau! Mutta elämää ei voi suunnitella, suruja tulee ja menee. Päivä päivältä on helpompi hengittää ja hymyillä. Toivotan kuitenkin hirmuisesti tsemppiä ja onnea asunnon etsimiseen!

  • Ilona

    Läpikäyn juuri samoja tunteita. Kaunis kirjoitus, lopun runo sai tuntemaan itseni taas hieman voimakkaammaksi. Olet mahtava!

  • Jenni

    Nykyinen asunto ei valitettavasti ole vapautumassa, vaan Miika jatkaa asumista tässä. Itsekään en raaskisi tästä lähteä, mutta hänellä on sukulaisuus-etu, joten saa sitten jäädä tähän. :)

  • MK

    Erosin viime keväänä pidempiaikaisesta suhteesta – tuntui, ettei minulle ole luvassa enää mitään sellaisen symbioosin tavoin toimineen suhteen jälkeen.
    Sitten alkoi paistaa aurinko, tuli kesä ja festarit, joka päivä mahdollisuuksien mukaan menoja kuohuviinimentaliteetilla ystävien kanssa, aijai.
    Ja niinhän siinä kävi, että kesä toi mukanaan uuden rakkauden, komeimmillaan tyynyn kuva poskeen painautuneena.
    Tsemppiä Jenni muutosten kevääseen, jotain hyvää se sinullekin tuo mukanaan, x

    “Don’t cry because it’s over, smile because it happened.”

  • Elina

    Tää postaus oli jotenkin mennyt multa ihan ohi.. Läpikäyn samaa, tai poikaystäväni/avokumppanini itse asiassa jätti minut syksyllä, kun olin ulkomailla vaihto-opiskelemassa. Ahdistuksen ja surun lisäksi jouduin hoitamaan käytännön asioita tuhansien kilometrien päästä, olin varma etten tule selviämään. En tiedä oliko parempi vai huonompi se, että oli aikaisempaa kokemusta asiasta ja tiesin, että tuska on kamala mutta jossain vaiheessa se helpottaa. Syksyllä tuntui, ettei sitä helpotus-vaihetta tule koskaan. Kyllähän se helpotti, tosin alamäkiä on edelleen, taidan olla liian tunteellinen ihminen tähän kylmään maailmaan:D Nyt kevään toivottavasti lähestyessä olen päättänyt uskoa, että muutos on vain suunta parempaan ja pieniä kivoja asioita onkin pikku hiljaa tapahtunut.

    En tunne sinua tai tiedä tilannetta, mutta blogisi on ihana, joten sinun on siis oltava myös :D Tsemppiä kevääseen!

  • check

    Muutama kuukausi sitten saman läpikäyneenä en voi muuta sanoa, kuin että koville se ottaa, mutta sitten se helpottaa. Siihen auttaa vain ja ainoastaan aika.

    Äärimmäisen voimauttava ja lohdullinen runo Maaria Leinoselta on myös Valoa kohti:

    Valoa kohti.
    Valoon.
    Mutta ensin pimeän läpi.
    Ensin etsittävä
    pimeälle nimeä,
    ensin etsittävä
    pimeästä ovi
    itsensä kokoinen,
    mentävä läpi
    pimeän puhki.
    Yksin. Yksin,
    itseään kysyen
    pelkonsa nimeä kysyen.
    Mentävä
    pimeän taakse
    kohti
    läpi.
    Ja katso: valkenee!
    Ja katso:
    eräänä päivänä
    kaikki valoa.

    -Maaria Leinonen

    Tsemppiä sulle hirveästi tulevaisuuteen!

  • Maruski

    Paljon lämpöä ja valoisia päiviä Jenni! <3

  • elmari

    On ollut parin viikon tauko blogien lukemisesta ja tämäkin siis on mennyt ohitse kunnes tänään aloin “kahlata” läpi seuraamiani blogeja.

    Tämä postaus sai mut itkemään, koska käyn omaa eroani läpi edelleen. Sattumalta tänään tulee täyteen 9 vuotta siitä kun tapasin tulevan ex-aviomieheni, 6 vuotta siitä kun menimme kihloihin ja 4kk siitä kun jätimme avioerohakemuksen. Meillä epäselvä tilanne kesti yli 2 vuotta. Näin jälkikäteen on hankala ymmärtää miten sitä jaksoi niin pitkään, mutta osasyynä lienee, että välillä oli kausia jolloin tuntui, että kaikki on hyvin. Kerta kerralta ne kaudet lyhenivät kunnes edessä oli vain yksi vaihtoehto.

    Olen saman ikäinen kuin sinä ja olin jo tavallaan tottunut ajatukseen, että tässä on ihminen jonka kanssa olen aina. Yhtäkkiä olin uuden edessä. Onneksi oli mahdollista, että jäin yhteiseen kotiimme eron jälkeen, vaikka talous onkin tiukalla. Onneksi on työ jota rakastan. Onneksi on ystävät ja perhe.

    Jokaisen ero on erilainen, mutta jokaisesta niistä toivutaan samalla tavalla, päivä kerrallaan.

  • Maria

    Kovasti voimia! Tuo runo on aivan ihana.

  • Kaikella on tarkoituksensa, vaikka sitä on joskus niin pirun vaikea uskoa, varsinkin silloin, kun elämä potkii päähän.. Tsemppiä. Olet upea, kaunis ja lahjakas nainen, elämällä on vielä paljon annettavaa!

  • Cata

    Hei Jenni

    Paljon voimia sinulle! Ihan kuin omaa päiväkirjaa olisin äsken lukenut – kävin / käyn itse vastaavanlaista tilannetta läpi ja muutin omaan kotiin 1 kk sitten.

    Onneksi aurinkokin on paistanut kivasti ja olet jo muuttanut uuteen kotiin, paljon onnea ja rakkautta sinne Etu-Töölön kulmille <3 Ehkä me täältä vielä noustaan.

  • ssatu

    Moi,

    minäkin olen sitä mieltä, että oli hienoa ja kunnioittavaa myös lukijoita kohtaan kertoa asiasta näin. Eron hetkellä nyt ei varmaan ensimmäisenä ole mielessä, miten asiasta kertoo lukijoille, mutta hoidit asian hyvin.

    Vaikka nämä asiat ovat todella henkilökohtaisia ja jokainen totta kai päättää itse, mitä blogissaan kertoo, monet bloggaajat ovat menneet tässä mielestäni vähän metsään. Eli esim. on jossain sivulausessa mainittu jotain esim. “etsin uutta asuntoa” ja sitten kun lukijat hetken päästä kyselevät, että erositteko, niin tulee vihainen vastaus, että asiasta on kerrottu jo blogissa tai ettei kommentoida ollenkaan. Jos ihmiset ovat tienneet parisuhteesta, miksei kertoa reilusti myös sen loppumisesta? Ikävää ehkä, mutta mielestäni reilua.

    Mutta itse asiasta. Minäkin taisin ajatella, että olette aina yhdessä. Vaikutat niin jalat maassa olevalta tyypiltä (jota varmasti oletkin), joten uskoin, ettei kyseessä ollut vain “haihattelua”.

    Ja elämässä todella saaattaa tapahtua asioita, joihin ei itse pysty vaikuttamaan. Sellaisiakin asioita, joihin kukaan ei pysty vaikuttamaan. Ja oli teidän tapauksessanne kyse mistä tahansa, on todella hienoa, että ymmärsit lähteä ennemmin kuin hajottaa itseäsi lisää.

Related posts