16/01/13

Eilen, tänään ja huomenna

66 22

Eilinen oli minulle kaikella tapaa aika vaikea päivä. En yleensä avaa henkilökohtaisia asioitani täällä blogin puolella, mutta joskus elämän vaikeimpien hetkien edellä on vain pysähdyttävä ja on osattava antaa tilaa suremiselle, kun sen aika on. Ehkäpä joku samankaltaisia asioita kokenut voi saada mietteistäni myös jotain lohtua omaan tilanteeseensa. Murheistani vähäpätöisin on tämä sitkeänä yhä edelleen jatkunut sairastelu, joka onneksi näyttää vähitellen olevan menossa parempaan suuntaan.

Viheliäisinkin flunssa on kuitenkin mitätöntä hyttysen hyrinää niiden muiden asioiden rinnalla, joita olen eilen joutunut kohtaamaan. Sain nimittäin kuulla erään ihanan ihmisen yllättävästä poismenosta. Emme olleet tämän ihmisen kanssa erityisen läheisiä, mutta hän ehti kovin lyhyeksi jääneen elämänsä aikana tehdä minuun lähtemättömän vaikutuksen aurinkoisuudellaan, sydämellisyydellään ja lämmöllään. Harvoin olen kohdannut ihmistä, joka säteilisi samalla tavoin energiaa ja lämpöä lähelleen. Toivon surun keskellä suunnattomasti voimia ja jaksamista hänen läheisilleen sekä kaikille, jotka häntä jäivät kaipaamaan. Tällaiset suru-uutiset ovat aina lohduton muistutus elämän arvaamattomuudesta ja hauraudesta – koskaan emme voi tietää, milloin tuo lopullinen lähdön hetki koittaa. Haluan tämän menetyksen koskettamana muistuttaa teitä kertomaan läheisillenne, kuinka rakkaita ja tärkeitä he teille ovat. Antakaa heille aikaanne, kertokaa että välitätte. Se on loppujen lopuksi kaikkein tärkeintä maailmassa.

Henkilökohtaisemmalla tasolla minulla on elämässäni meneillään todella vaikea tilanne, jota en halua tässä kohtaa oikeastaan sen tarkemmin eritellä. Tilanteeseen liittyy kuitenkin paljon surua, huolta, pelkoa, ahdistusta ja epävarmuutta. On otettava päivä kerrallaan, koska en tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Olen joskus sanonut, etten inhoa mitään tunnetta niin paljon kuin epävarmuutta ja epätietoisuutta. Koen, että kielteisiä ja kurjiakin tuntemuksia on helpompi käsitellä kuin sitä, ettei tiedä mitä on tulossa, varsinkaan jos tilanne on jollain tapaa pahaenteinen. Epätietoisuudessa jää helposti vain spekuloimaan loputtomiin, murehtimaan huonoimpia mahdollisia vaihtoehtoja tai pahimmillaan toivomaan parasta joutuakseen vain lopulta pettymään. On vaikeaa tasapainoilla kaikkien noiden ajatusten välillä, olla vaipumatta epätoivoon, yrittää pitää pää kylmänä ja edetä päivä kerrallaan, etenkin jos tilanne ei lähtökohtaisesti vaikuta kovin lupaavalta. Näin jokin aika sitten Pinterestissä mietelauseen, joka kosketti minua syvästi ja antoi toisenlaista, rohkaisevaa näkökulmaa epävarmuuden ja -tietoisuuden sietämiseen. Vaikka tuosta ajatuksesta ei totisesti ole helppo pitää kiinni vaikealla hetkellä, se on jättänyt minuun jälkensä. Se luo toivoa epätoivoiseltakin näyttäviin hetkiin.

Iso halaus jokaiselle. Saattaisin tänään itsekin olla sellaisen tarpeessa. <3

everything-is-possible.jpg

Kuva: Pinterest (alkuperäinen lähde ei tiedossa)

Tags: ,

Categorised in: Elämä

66 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Hei,

    Paljon voimia ja jaksamista! Olet täysin oikeassa mietteissäsi; elämää tulee kunnioittaa ja arvostaa, muistaa kertoa rakkaille, että “rakastan sinua”, “ihana nähdä sinua”, “kiitos” ja paljon muita hyviä asioita. Tulee osata nauttia pienistäkin asioista ja tarttua hetkiin. Anna itsellesi ja surullesi aikaa.

    Elämän vastamäet voi nähdä vuosien päästä kasvukokemuksina ja ihmisenä kehittymisenä, toivottavasti parempaan! Mummini aikanaan opasti, että “Jokaisen pilven takana on aurinko ja tartu, tyttö, elämään kaksin käsin.” Sen olen tehnyt enkä kadu huonojakaan valintoja. Ne ovat opettaneet ja opastaneet elämässä.

  • Noora

    Isot tsemppihalit <3<3

  • Jaksamista ja voimhaleja! Ei tässä oikein muuta osaa sanoa :/

    (Luin muuten ton tekstin ekaks “Not sure when everything is possible”, joka taas jotenkin kolahti itselle, heh, jokainen ottaa itselleen sopivan viestin havaitsemistaan jutuista?)

  • niania

    Vaikeita asioita on täälläkin koettu viime aikoina, kun läheinen ystäväni (nuori hänkin) menehtyi joulukuussa. Paljon voimia ja halauksia sinullekin! Ja ylipäätään vaikeat ajat elämässä – kaikkihan me niitä käymme läpi, mutta jotkut asiat ovat vaikeampia käsittää kuin toiset. Onneksi näistä voi selviytyä. Tsemppiä myös tuohon toiseen haastavaan asiaan elämässäsi, mitä se sitten onkin. :)

  • Elisa

    Epävarmuus on tosiaan aivan kamalaa, se on hirveä tunteiden vuoristorata vaihdellen toivosta epätoivoon, ja kaikkea siltä väliltä. Ja vaikka kuinka pelkäisi pahinta, niin pelko ei kuitenkaan auta valmistautumaan siihen että jos pahin tapahtuu, joten hyödytöntäkin se etukäteissureminen on. Joten toivon sulle ratkaisua, tietysti ennen kaikkea onnellista mutta parempi ikäväkin ratkaisu kuin löysässä hirressä roikkuminen.

    Jos surusta ja epävarmuudesta jotain hyvää haluaa löytää, niin se että ne usein tuovat meidät lähemmäksi rakkaita ihmisiä. Huonoina hetkinä olemme usein rehellisempiä ja avoimempia ja valmiita myöntämään oman heikkoutemme ja haurautemme. Sen miten paljon tarvitsemme ystäviä ja perhettä. Naamiot tipahtavat pois, nämä hetket tuovat ihmisistä usein esiin uusia ihania puolia. Kun on todella halausten tarpeessa, niin niitä usein myös saa.

  • Bertta

    Paljon voimia ja lohduttavia ajatuksia Jenni! Kevään valo on onneksi pian täällä, ehkä se antaa toivoa.<3

  • Itse uskon siihen, että elämä kuljetta meitä sinne minne meidän kuuluukin mennä. Siksipä epätietoisuuden aikana pitää pitää omasta positiivisuudestaan kiinni ja antaa aaltojen kuljettaa.

    Paula Vesalaa lainatakseni: “Suru joskus käy, ja ikävää riittää;
    kantaa laineet laivatkin.”

    Halauksia !

  • Jännää. Olisin itse voinut kirjoittaa tuon jälkimmäisen kappaleen kuukausi sitten. Erosin mun miehestä viikko sitten, 7 vuoden yhteiselon jälkeen. Ei oo helppoa, mutta todella paljon helpompaa kuin epätietoisuudessa eläminen – en tiennyt kuuteen viikkoon, jatkuuko suhteemme vai ei. Päätöksen odottaminen on kamalaa, varsinkin silloin kun siihen ei pysty itse vaikuttaa.
    Mutta se siitä random avautumisesta. Voimia murheisiin ja osanotot. Virtuaalihalauksia!

    /u

  • Maria

    Iso halaus. <3

  • RiinaS

    Hali sinne! Toivon kaikille pelkkää hyvää, mutta joskus tämmöistä postausta lukiessa tai muiden murheita kuunnellessa tulee jotenkin myös lohdullinen olo, ettei yksin koe kaikkea kurjuutta ja muillakin saattaa olla vaikeaa… Paljon voimia ja jaksamista!

  • Mirja

    Voimia Jenni! <3 Olen kokenut paljon menetyksiä ja epätietoisuutta elämässäni, Ymmärrän miten ne raastavat!

  • Emma

    Tsemppistä Jenni. Päivä kerrallaan hengittelyä.

  • Iso halaus ja valtavasti lämpöä ja lohtua sulle, Jenni <3

  • Erika

    Voimia sinne! <3

    Harmi, ettei kukaan meistä elä ikuisesti. Itse pelkään koko ajan, että menetän jonkun läheiseni. En tiedä, olenko outo - en nimittäin ole koskaan saanut elää isänisäni enkä isosiskoni kanssa, ja silti kaipaan heitä joka hetki.

  • Miia

    Paljon voimia koettelevana aikana. Hyvänmielen aaltoja ja jaksamista sinne!

  • Suvi

    Paljon tsemppiä sulle, Jenni!

    Mä menetin rakkaan isoisäni kesällä ja vaikka kipeää teki (kohtasin kuoleman oikeastaan ensimmäistä kertaa lähipiirissäni), niin jopa tuollaisesta menetyksestä pystyy repimään positiivisia ajatuksia pidemmän ajan jälkeen. Ehkä ihminen tarvii välillä kolauksia, että tajuaa pysähtyä ja muistuttaa itselleen, että mitkä asiat tässä elämässä on arvokkaimpia. Samalla voi tarkistaa, että onhan suunta oikea ja jatkaa sitten eteenpäin. Kummasti myös asiat saavat oikeat mittasuhteet ja minäkin tajusin päästää irti toivottomasta ihmissuhteesta.

    Mitä tulee epävarmuuksiin ja epävakaaseen tilanteeseen, kannattaa muistaa, että asioilla on tapana järjestyä – tavalla tai toisella. Pirujen seinälle maalaamisen sijaan yritän itse muistaa ajatella (ei ole aina niin helppoa kylläkään), että lempimusiikki kuulostaa silti todella hyvältä, lempielokuva naurattaa ja liikunnan jälkeen on hyvä olla, vaikka muuten elämässä menisikin huonommin.

  • Henni

    Epätietoisuus on todella raastavaa. Voimia kaiken tuon surun ja koettelemusten keskelle. Ja hieman kliseitä…”kyllä se aurinko paistaa risukasaankin”, “aina on valoa tunnelin päässä”.

  • Halaus sinulle! Jokainen hetki menee ohi, tekee tilaa uudelle. Kuoleman käsittely on rankkaa, etäisemmänkin ihmisen. Se on niin iso asia, johon liittyy niin monia tunteita… ehkä on vain tärkeintä antaa niiden tunteiden tulla. Ja muistaa, että aina on oikeus surra. Ja epävarmuuden keskellä puolestaan ei ole pakko pitää jatkuvasti päätään kylmänä, välillä saa hajota. Kunhan on valmis kokoamaan itsensä taas.

    Toivottaisin voimia, mutta vielä mieluummin toivottaisin jotain, mille en tiedä sanaa. Sitä sellaista, jota tarvitsee välillä kun ei edes pidäkään olla voimakas ja jaksaa. Hellyyttä ja lempeyttä, sellaista että saa antaa tuntua siltä kuin tuntuu. Ehkä se on hyväksymistä. Toivotan sinulle sellaista jaksamista. Voi hyvin!

  • Katja

    Lämpimiä ajatuksia ja virtuaalihalauksia sinne suunnalle Jenni!

    Itsekin parisuhteellisesti hieman epäselvässä tilanteessa ollen tuo mietelause toi aivan kamalan paljon positiivista virtaa, kiitos siitä!

  • Marie

    Nothing ever is sure.

  • Elina

    Tsemppiä ja haleja, Jenni! <3

  • Milena

    Mikä ikinä onkin huolenaiheena niin kyllä sinä siitä selviät! *halihali*

  • Ada

    Jaksamisia sinulle! Itse sain kuulla maanantaina koulumme opettajan nukkuneen pois…

  • Jaksamista ja voimia Jenni!! Tälläiset yllättävät pois menot on aina raskaita ja vaatii oman aikansa ennen kuin alkaa jollain tavalla käsittää tapahtunutta. Ota oma aikasi pureskellä tapahtunutta ja muita murheita, ne elämän pikku murheet saa kyllä väistyä.

  • ccc

    Tuo on ihan totta, että tietämättömyys on pahempi kuin se, että tietää varmaksi jonkun pahan asian.

    Olen itse ollut muutaman kerran tilanteessa, että “apua jättääköhän mieheni minut nyt oikeasti” ja silloin olo on ollut 1000x pahempi, kuin silloin kun se itse ero on sitten lopulta tapahtunut. Samoin lääkäritulosten odottelu on aina miltei kamalampaa aikaa, kun se kun kuulee, että nyt ei olekaan kaikki hyvin. Tietenkin myös vakavat diagnoosit ovat todella todella vaikeita paikkoja, mutta usein siinä suruajan jälkeen pääsee aloittamaan taistelun pahaa vastaan. Epätiedossa kun ei voi aloittaa taistelua tai asian käsittelyä. Siksi se varmaan on aina niin rankkaa… Olen muutenkin sellainen eipäs-joopas-jahkailija, että minulle epätietoisuus ei todellakaan sovi!

    Paljon voimia sinulle Jenni!

  • carvel

    Paljon tsemppihaleja Jenni! Harvemmin intoudun kommentoimaan, mutta koska blogisi on tuonut niin paljon hyvää elämääni, halusin antaa sitä hitusen takaisin :) Uskon, että selviät vaikeuksista positiivisen asenteesi ja ihanan luonteesi avulla. Kaikki järjestyy aina! <3

  • Kuulin vasta tänään. Kuvailisin täysin samoin häntä kuin sinä. Onneksi muistot elävät. <3

  • Uppe

    Paljon energiaa ja jaksamista murheen keskelle!

    Tuli mieleen Sara K:n blogi (http://www.trendi.fi/blogi/sara-k) , josta yleensä löytää apua ja lohtua mieltä vaivaaviin tai muuten askarruttaviin asioihin. Jos et ole tutustunut Saran kirjoituksiin, suosittelen ehdottomasti tutustumaan, sieltä löytää uutta, valoisampaa asennetta elämään aina kun olo on lyöty tai voimaton. :)
    Tsemppiä <3

  • Kati

    Jaksamista ja kaikkea hyvää sinulle, Jenni!

  • Voih, Iso halaus täältäkin! <3

  • Itsekin sain tänään kuulla erään tuttavapiirin henkilön poismenosta. :(

  • mandariini

    Itse olen joutunut pelkäämään oman lapseni puolesta. Raskauden aikana todettiin vikaa ja tuloksia jouduttiin odottamaan tuskaisen kauan. Lopulta kaikki meni parhain päin ja nyt minulla on ihana, terve, maailman kaunein pieni päivänsäde. Ilman kaikkea tuskaa ja pelkoa en osaisi olla näin kiitollinen. Uskoa, toivoa ja rakkautta koettelemuksesi keskelle. Kun tästä selviät olet vahvempi kuin koskaan ennen. *halaus*

  • jo

    Halaus täältä sinne -toivottavasti asiat kääntyvät jälleen parhain päin, ajallaan.

  • Henna

    Pahoittelut ystäväsi poismenosta, tuntuu ettei oikeasti kuolemaan, varsinkaan läheisen, voi valmistautua eikä se voi koskaan tuntua luonnolliselta järkeili sitä miten päin tahansa. Tunteilleen ei vaan voi mitään. Suru pitää vaan surra.

    Toivottavasti myös epävarmuus poistuu elämästäsi, epävarmuus lisää vain murhetta ja vie pois energiaa keskittyä positiivisiin asioihin. Sulla ainakin blogin perusteella tuntuu olevan positiivinen elämänkatsomus joten ehkä kampeat voimia selviytymiseen sisältäsi.

  • Tiinanen

    Jaksamista suruun ja epävarmuuteen. Surussakin on helpottavaa ajatella, että poismenneet pysyvät muistoissamme.
    Epävarmuuteen auttaa aina se, että antaa elämän kantaa. Laula täysillä lempibiisiä, naura huutonaurua hyvälle komedialle tai juokse niin kovaa kuin jaloista lähtee! Kunhan tekee jotain, jolla saa sen epävarmuudessa vellomisen vähäksi aikaa loppumaan. Asioilla on tapana järjestyä ja kun vain tekee sitä mitä rakastaa ja täysin hulluja juttuja, elämä kantaa ja asiat järjestyvät.

  • Chatte

    Mulla oli täsmälleen sama tilanne viime syksynä. Kuukauden odottelin epävarmuudessa, kunnes minun ja mieheni tiet sitten erosivat. En ollut koskaan tuntenut mitään niin kamalan musertavaa ja ahdistavaa, kuin epätietoisuus siitä, menettääkö elämänsä rakkaimman ihmisen. Jälkikäteen miettiessäni olen hyvin iloinen siitä, että ero tapahtui. Se auttoi meitä molempia ymmärtämään, miten olimme toimineet väärin, ja todella tajuamaan, että rakastamme tosiamme edelleen. Nyt kokeilemme, onnistuisimmeko tällä kerralla. Eli tieni vei järkytyksestä suureen epävarmuuteen, suruun ja masennukseen ja takaisin nykyiseen miltei eufooriseen onneen ja rakkauteen.

    En tiedä ketä tämä tarina kiinnostaa, tuskin ketään, mutta tulipa mieleeni tuo syksyinen koettelemus, kun Jennin ja Ulrikan kirjoituksia luin.

    Haluaisin toivottaa sinulle Jenni, ja kaikille muillekin, jotka vaikeiden asioiden parissa kamppailette, oikein paljon voimia ja toivoa! Kaikki kääntyy parhain päin, ja elämä kyllä johdattaa oikeaan suuntaan. Kuten aina on tapanani ajatella: Mikään ei tapahdu syyttä. Haleja!!

  • Ulla

    Voimia sulle <3

  • n

    Voimia ja uskoa huomiseen. “Muista kuinka vahva olet, ja tee rauha sekä menneen että tulevan kanssa.”

  • Arvostan sinua Jenni suuresti, kun jaat tällaisia asioita täällä. Helposti blogimaailma näyttää niin kiillotetulta (ja toki sitä onkin), että oikeat asiat jäävät sivuun. Vastaavia tunteita ja aikoja olen minäkin tässä elänyt, kuten näköjään moni muukin. Kiitos siis tästä jakamisesta, toivon sulle kaikkea hyvää. Kevät tulee ja valo lisääntyy… Toivottavasti joka päivä :)

  • Viime viikolla luin Hesarista Mikael Jungnerin ajatuksia kuolemasta. Suosittelen tutustumista. Kuolema-aiheen käsittely ottaa aikansa, toisilla se tulee varhaisemmassa vaiheessa elämää eteen kuin toisilla. Mikael kuitenkin kertoo tuntemuksistaa ja ajatuksistaan niin avoimesti, että jäi tosi positiivinen fiilis jutusta. Sain vuoden ajan mielessä velloneet ajatukset ikään kuin pakettiin. Jaksamista!

    http://www.hs.fi/sunnuntai/Kuoleman+kanssa+kannattaa+tulla+sinuiksi/a1357969786129

  • Olen ihan samanlainen, pyörittelen päässäni huonoja skenaarioita ja stressaan itseni kiukkuiseksi ja surulliseksi. Tsemppiä, ja iso virtuaalirutistus!

  • Miaminttu

    *virtuaalihalaus*

  • SM

    Erään perheenjäseneni äkillisen sairastumisen vuoksi kohtasin järjetöntä pelkoa, ahdistusta ja epätietoisuutta, jolle ei vain näyttänyt tulevan loppua. Silloin kuitenkin löysin jostakin voimaa ajatella juuri noin kuin tuossa mietelauseessa todetaan. Sillä niinhän se juuri on – täytyy vaan osata katsoa sitä siltä positiivisemmalta kantilta vaikka tilanen olisi kuinka pahaenteinen ja raskas. Aina on toivoa :).

    Toivon sulle Jenni jaksamista ja uskoa tulevaan haastavien aikojen keskellä… toivottavasti voit joskus katsoa taaksepäin ja todeta, että kaikki kasvattaa ja vie meitä eteenpäin. <3

  • voi :c Tsemppiä ja voimia!

    ps. ihana toi kuva.

  • liu

    Turvaudu johonkin lähimmäiseen. Vaikeuksien keskellä olen saanut voimaa siitä, että esim. vanhemmat ovat tukeneet. Vaikka voi tuntua vaikealta puhua, niin kunnon avautuminen kannattaa. Lämmin ja ymmärtävä syli jos toinenkin löytyy äkkiä. Olrn itse saanut kokea tämän. Ps. Mua vähän ahdistaa, kun MouMoukin kommentoi tähän ja nyt mietin, että kukahan tämä
    menehtynyt henkilö sitten on. Noh, en luultavasti tunne häntä ja kunnioitan lähimmäisiä sen verran, etten odota mitään vastausta kysymykseen. Edelleen korostan. että jos et ole Jenni tukeutunut jo johonkin lähimmäiseen niin nyt puhelin käteen tai kylään jonnekkin ja puhu! Halaus!

  • Pau

    On ihailtavaa, että jaksat ikävistä ajoista huolimatta pitää positiivista mieltä yllä täällä blogin puolella ja kirjoituksillasi ja kuvillasi piristää meidän muiden päivää. Sellainen hyvän tekeminen palaa varmasti ennen pitkää hyvinä asioina takaisin sulle! Paljon voimia sulle Jenni!

  • Mari

    Paljon jaksamista Jenni!

    Blogiasi pitkään seuranneena en voi kuin ihailla valoisaa elämänasennettasi. Kun minulla itselläni on ollut vaikeaa, ovat sinun kirjoituksesi piristäneet ja antaneet toivoa – muistuttaneet, että loppujen lopuksi onnellisuus koostuu pienistä ihanista asioista. Sinun innoittamanasi olen ottanut käyttöön kukkabudjetin. ;)

    Tiedän, että varmasti selviät valtavan positiivisen elämänasenteesi ansiosta, sitä en epäile hetkeäkään. Ja lopulta kaikki aina järjestyy – tulee taas parempia päiviä, valoa, iloa, kukkasia, kauniita sanoja, hyviä hetkiä. MUTTA nyt ei varmasti tunnu siltä, uskon sen. Halaus.

  • Mieslukija

    Alkuperäiseen tapaukseen: Tosi ikävä juttu:(

    Noin muuten hieman ärsyttää ihmisten kertomus omista “kauheista tragedioista ja kriiseistä” jotka sitten käytännössä paljastuvat tarkoittavan sitä, että avo/aviopuolison kanssa tuli bänksit. Vierestä seurannut aitoja kriisejä kuten halvautumisia, syöpää, kuolemaa ja muuta kurjuutta niin niinkin arkipäiväinen juttu kuin ero tuntuu todella mitättömältä.

  • Kedonkukka

    Iso hali sinulle!

  • hiulihei

    Oivoi, tsemppiä ja jaksamista sinne! Ja ihanan rehellistä että kirjoitat näistä vaikeammistakin aiheista tänne blogiin. Harvanpa elämä meistä on pelkkää ruusuilla tanssimista. Täytyy vaan yrittää pitää itsestään ja lähimmistään huolta.

  • Ninja

    En kommentoi lukemiini blogeihin usein, mutta omaasi olen jo lukenut useamman vuoden ja olet tuonut niin paljon positiivisuutta elämääni ja tullut tärkeäksi osaksi jokapäiväistä elämää (on muuten hassu ajatus). Eli paljon haleja ja kaikkea hyvää sinne ruudun toiselle puolelle. Elämä ei aina ole helppoa, mutta kaikesta oppii ja kasvaa. What doesn’t kill you, only makes you stronger <3

  • On vaikeaa keksiä uusia sanoja, sillä niin moni täällä on sanonut kauniisti ja niin, että voisin itsekin yhtyä. Siitä huomaa sen, millainen vaikutus sulla täällä Blogosfäärissäkin on -tuntemattomatkin haluavat olla sun tukenasi ja kertoa välittävänsä. Sun blogiasi on ihan oikeasti kunnia lukea, sillä jokaisella lukukerralla vedän aimoannoksen ilokaasua sisääni. Tästä blogista huokuu lämmin tunnelma ja vaikken sua livenä tunnekaan, niin jotenkin voisin kuvitella sun olevan juurikin tälläinen. Maanläheinen persoona, joka sytyttää sammuneita lamppuja elämänmyönteisyydellään. Sellainen, jota tekisi tämänkin kirjoituksen jälkeen halata lujaa ja kertoa, että sä selviät mistä vain. Pitäisi kommentoida enemmän varsinkin sellaisiin blogiin, jotka tuntuu kruunaavaan hetken kuin hetken -tämä sun blogisi on ehdottomasti yksi niistä. Kiitos siitä {taas}!

    Toivoisin, että voisin sanoa taikasanat, jotka auttaisivat sua voimaan paremmin. Toisaalta taas sain taas viime vuonna muistutuksen kantapään kautta {seuraavat lauseet sitaatteja uuden vuoden tienoilla kirjoittamastani blogitekstistä :D}, että juurikin vain ne elämän kipeimmät ja helvetillisimmät kiputilat (ne, joissa ei happikaan enää kulje) mahdollistavat meidät löytämään ja tavoittelemaan sitä ominta itseämme. Koska ilman sitä palasiksi repivää kipua me ei pystyttäisi koskaan kasvamaan eheäksi. Kuten vanha sanonta sanookin; hyvä ei kasvata, mutta paha kasvattaa. Ironista, mutta totta. Ja epätietoisuus on palasiksi repivää. Mutta sä selviät mistä vain. Pitää vain jaksaa luottaa itse Elämään.

    Tällä romaanillani haluan sanoa välittäväni, vaikken livenä tunnnekaan. Mutta silti tätä blogia lukiessa tuntuu kuin kävisi lukemassa ystävän kuulumisia. Se on paljon se. Virtuaalihalauksia!

  • Saammeko kuitenkaan arvostella toisen kokemia tunteita? Mielestäni emme.

    Kaikki voidaan suhteellistaa, halvaantuminen ja syöpäkin tuntuu mitättömän arkiselta asialta niiden ihmisten mielestä, jotka eivät koskaan ole saaneet kylliksi ravintoa elääkseen.

    Tällä en suinkaan halua kyseenalaistaa sinun kokemuksia asiasta, halusin vain osoittaa näkökulman siihen, että aina on ihmisiä, joilla on asiat ‘paremmin’ tai ‘huonommin’. Me emme voi koskaan verrata kokemiamme vastoinkäymisiä toisten vastoinkäymisiin.

  • Tragediat ja kriisit ovat subjektiivisia kokemuksia eikä mitään sellaista, mitä voisi ennalta määrittää. Ei sitä vaan voi verrata, mikä on “oikea” kriisi ja mikä ei, toisista toiset asiat tuntuvat pahalta ja toisista toiset. Mielestäni esimerkiksi ero ei kyllä missään nimessä ole arkipäivää.

    Tsemppiä ja jaksamista Jennille!

  • Lora

    Lähetänpä sinulle virtuaalitsemppihalin, toivottavasti asiat selviävät positiivisempaan suuntaan.

    Tämä kaunis aamuinen keli antaa iloa ja toivoa tulevasta keväästä, toivottavasti auringonsäteet lämmittävät myös mieltäsi!

  • P

    Vaikka blogisi pohtiikin “elämän pinnallisempia puolia”, tunnen kuitenkin kiitollisuutta kun kirjoitat tällaisistakin asioista, vaikka ymmärrän, ettet titenkään lähde kaikkia yksityisiä asioita avaamaan. Elämä on kuitenkin kokonaisuus, jossa sen eri pinnat ja syvyydet nivoutuu yhteen…
    Itsellänikin on hieman hämmentävä tilanne, kun täysin puskasta tietty terveysongelma alkoi taas vaivaamaan, jonka luulin olevan jo menneen talven lumia…Yritän ajatella, että elämässä on parasta se, ettei koskaan tiedä…että on oikeastaan hyvä opetus, ettei joululomani ja tammikuuni ole ollut ollenkaan sitä, mitä suunnittelin! Sitä on vähän vaikea hyväksyä ja sitä, että joutuu olemaan sairaslomalla pois työstä, joka on minulle tärkeä….Mutta uskon, että kaikella on tarkoitus ja jotain lopulta hyvää tämäkin tuo…

  • jennie

    Ei kenenkään henkilökohtaisia kriisejä voi kukaan ulkopuolinen luokitella ja arvottaa tuolla tavalla. Jollekkin, joka ei ole kokenut mitään kuvailemiasi kriisejä, voi ero tuntua suurimmalta kriisiltä koskaan. Toisaalta myös jollekkin sellaiselle, joka on kokenut jotain kuvailemistasi kriiseistä, ero voi tuntua vielä suuremmalta kriisiltä. Jokainen peilaa sen hetkistä tilannettaan ja tunteitaan omaan elämäänsä ja sen aikana kohtaamiinsa tilanteisiin ja tunteisiin. Ei kukaan ulkopuolinen voi sanoa toiselle, että sinun kriisi ei ole aito kriisi, kun tuo toinen tuossa on kokenut paljon pahempaa.

  • Milja

    Lämmin halaus Jenni sinulle.

    Tuohon epävarmuuteen voi varmaan monikin samaistua, vaikka epävarma tilanne olisikin eri. Minulle se on tarkoittanut viime aikoina ongelmia oman lapsen saamisen kanssa. Tulevaisuudesta ei ole tietoa, eikä auta kuin porskuttaa eteenpäin ja toivoa, että jonain päivänä minusta tulee äiti ja miehestäni isä.

    Voimia sinulle omaan epävarmaan tilanteeseesi. Kyllä kaikki selviää aikanaan ja kääntyy parhain päin. <3

  • m

    Mieslukija, mistä tiedät, liittyykö Jenninkin suru ihmissuhdeasioihin?

  • Sofia

    Kiitos tästä kirjoituksesta, on hienoa että avaat elämästäsi tätäkin puolta. Minunkin mielestäni epävarmuus tuntuu usein vaikeimmalta ja se taitaa (ainakin minulle) olla elämän pituinen projekti opetella sietämään kaikkea epävarmuutta, jota elämään kuuluu.. Jättimäinen halaus ja paljon voimia sinulle!

  • Susanna

    Hei, tekstisi kosketti, sillä äidilläni todettiin rintasyöpä 8kk sitten ja juuri tuollaiset tuntemukset minulla oli silloin, Se jatkuva epävarmuus ja pahimmat mahdolliset kuvat omassa päässä eivät auttaneet ketään. Kuitenkin ne olivat ainoa vaihtoehto siinä vaiheessa kun paljoa ei tiennyt. Onneksi kuitenkin tutkimuksien ja leikkauksien jne jälkeen tiesi enemmän ja oma olokin helpottui, ainakin vähän. Tietää mitä vastaa taistelee. Onneksi nykyään kaikki hyvin ja ainakin epävirallisesti parannuttu! <3

    tsemppiä sinulle, tiedän tuon tunteen ja toivottavasti asiat selviävät mahdollisimman pian ja se jäytävä epävarmuus loppuu.

  • Milli

    Hei Jenni! Harvoin olen kommentoinut, mutta niin paljon olen blogistasi saanut hyvää mieltä että pakko on yrittää antaa jotain takaisinkin. Olet aivan valloittava ihminen ja ainoa, jonka blogia olen lukenut jo todella monta vuotta.

    Itsekkin olen samaa mieltä tuosta epävarmuudesta, toivon että tilanne ratkeaa parhain päin, tai edes ratkeaa. Kaikkea hyvää ja paljon haleja!

  • 'essi

    Avaa kyynelkanavat, mutta suru ei ole vaarallista vaan osa elämää.

  • Naislukija

    Hei Mieslukija! Eroko arkipäiväinen juttu? Olen surullinen, että ajattelet noin yhdentekevästi ihmissuhteista. Itse antaisin mieluummin toisen käteni kuin eroaisin miehestäni. Syöpä, pah. Joka viides ihminen sairastuu syöpään. Kuolla pitää kuitenkin. Mieluummin syöpä rakkaiden keskellä kuin kuolema terveenä ja yksin. Enpä tiedä, Mieslukija. Toivottavasti löydät elämääsi vähän tärkeämpiä ihmisiä kuin nykyiset.

  • try to hang on there, sis’!

    ps.voit aina turvautua lukemaan blogiani huomataksesi, että jollain menee vielä huonommin. ;P
    toki onhan se aina suhteellista..
    mutta mielensisäistä sairautta ei pääse pakoon ja se muistaa aina mihin jäi ja herää aamulla ennen minua ja ehtii mustata mieleni ennen kuin ehdin herätä arkitodellisuuteen.

    sairaudet ja kuoleman sanotaan olevan osa elämää, muusta kurjuudesta puhumattakaan,
    mutta se että asia on niin, ei välttämättä tarkoita, että sen pitäisi olla..

    pakko vaan sietää kolhuja ja yrittää löytää valoa jostain.
    tässä sinä olet monesti auttanut minua!

    iso hali!xoxo

Related posts