4/01/13

Bloggaaja – mainostajan marionetti?

55 101 alexa_yudina2.jpg

Parin päivän takainen postaus laatukenkien tunnistamisesta on herättänyt todella mielenkiintoista keskustelua ja ilokseni olen huomannut, että kommentoijien joukkoon on eksynyt myös useita aiheen todellisia asiantuntijoita kuten suutareita ja kenkien valmistukseen perehtyneitä tyyppejä. Jos siis kaipaatte lisätietoa siitä, miten tunnistaa laadukkaat kengät, niin suosittelen paitsi lukaisemaan TÄMÄN postauksen, myös vilkaisemaan ajan kanssa sinne kommenttiosioon tulleet vinkit ja tarkennukset. Ja tietysti osallistumaan keskusteluun, jos mieleen herää vielä ajatuksia, vinkkejä tai kysymyksiä. :)

Varoitetaan nyt jo heti alkuun, että luvassa on piiitkä ja pohdiskeleva teksti, eli sellaisten ystävät huomio! :) Parissa kenkäpostauksen saamassa lukijakommentissa vietiin keskustelua myös aika kiinnostaville sivuraiteille, nimittäin blogeissa esiintyvään markkinointiin, joka on blogimaailman kuuma peruna ja ikuisuusaihe jo ties monetta vuotta – eikä enää vain edes blogimaailman, vaan levittäytymässä keskusteluun myös muun muassa printtimedian osalta, kiitos TÄMÄN ARTIKKELIN. Jos lehti-, mainos- ja markkinointimaailma eivät ole tuttuja työn kautta tai muuten, artikkelissa voi hyvinkin olla aika silmiä avaavaa tietoa monille. Koska olen itse ollut media-alan kanssa tekemisissä jo pitkään, ei juttu sinänsä tuonut tietooni mitään uutta, mutta minusta on hyvä, että näistä asioista keskustellaan. Olen nähnyt joidenkin kritisoivan artikkelia hiukan ylimieliseen sävyyn, oliko tässä nyt todellakin muka jollekin jotain uutta? Osa on jopa ollut sitä mieltä, että tällaisen tietämyksen pitäisi jo kuulua fiksun ja lukutaitoisen ihmisen yleissivistykseen ja koko artikkeli on täysin turhaa itsestäänselvyyksien toistelua. Olen eri mieltä. Media- ja mainosalan kanssa työskentelevän on helppo harhautua ajattelemaan, että artikkelin tarjoama tieto on kaikkien saatavilla, koska nuo asiat ovat alan sisällä niin itsestäänselviä, mutta kuten artikkelin aiheuttama kuohunta on osoittanut, monelle nämä median ja mainostajien väliset kytkökset ovat tosiaan tulleet yllätyksenä. Olen myös sitä mieltä, että se ei palvele ketään, jos ylimielisellä huutelulla yritetään vaientaa tämä syntynyt, kiinnostava keskustelu. Se kuuluisa medialukutaito ei voi koskaan kehittyä, jos nämä keskustelut jäävät mediatalojen ja mainostoimistojen kahvihuoneisiin.

alexa_yudina1.jpg

Moni on blogin kommenttiosiossa kysellyt mielipiteitäni tuosta artikkelista. Pupulandian Facebook-sivuilla ehdin linkatakin juttuun sen ilmestyttyä ja kommentoida aihetta hiukan mutta en ollut ajatellut pureutua teemaan varsinaisesti blogin puolella. Koska aihe kuitenkin tuntuu kiinnostavan monia ja nämä yhteistyökuviot ovat jälleen nousseet pinnalle kommenttiboksissa tällä viikolla, päätin sivuta tuota artikkeliakin tässä samalla. Sen luettuani ehkä ihan ensimmäinen ajatukseni oli se, että on aika surullista, jos mainostajat pystyvät hallitsemaan printtimediaa tiukassa taloustilanteessa tuolla tavoin, jopa kiristämällä. Se ei ole missään tapauksessa aikakauslehtien etu, eikä takuuvarmasti mitenkään ihanteellinen tilanne, mutta ilman mainosrahoja näitä lehtiä ei yksinkertaisesti ole. Lehtimyynnistä saatava osuus on printtimediassa yksi kärpäsen kakka siinä kokonaisbudjetissa, josta ylivoimaisesti suurin osa tulee nimenomaan mainoksista. Haluaisin uskoa, että tilanne ei ole todellisuudessa ihan niin vakava kuin millaista kuvaa artikkeli maalailee, mutta totuuden siemen jutussa ehdottomasti silti on.

Artikkelista syntyy kuva, että printtimedia on vähän kuin puun ja kuoren välissä, nurkkaan ahdistettu, sillä mainosrahoista ollaan täysin riippuvaisia. Toisaalta olen artikkelin luettuani selannut omaa kotilehteäni Trendiä ilahtuneena nimenomaan siitä, kuinka tasapuolisesti palstatilaa sen sivuilla saavat niin pienet ja mainonnan kannalta täysin merkityksettömät brändit kuin suuremmatkin. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii esimerkiksi vuoden parhaita kosmetiikkatuotteita koonnut juttu joulukuun numerossa, sillä tuotteita oli mukana laidasta laitaan ja parhaat tuotteet todella oli valinnut raati, jossa suuri osa porukasta oli lukijoita. Se herättää uskoa, että ihan kamalan syvällä ei vielä olla ainakaan ihan joka lehdessä. Toisaalta on syytä myös miettiä, voiko muotilehden sisältöä ylipäänsä edes rinnastaa vakavampia aiheita käsittelevään journalismiin ja sitä koskevaan säännöstöön. Muodin luonne on nykypäivänä lähtökohtaisesti kaupallinen ja perustuu brändien ja suunnittelijoiden luomiin trendeihin ja tuotoksiin, joten voidaanko sitä koskaan irrottaa tuosta kaupallisesta kontekstista täysin edes journalismin nimissä? Ja onko se ylipäänsä tarpeen?

alexa_yudina3.jpg

Toinen mieleeni herännyt miete jutun luettuani oli, että on mielenkiintoista, kuinka niin median kuin lukijoidenkin taholta erityisesti bloggaajat joutuvat usein kovan kritiikin kohteeksi yhteistyökuvioistaan, vaikka artikkelin esittelemä puoli printtimediasta osoittaa, että lehtimaailma taitaa olla se villimpi länsi tältä osin. Toki blogosfäärissä on nähty kaikenkirjavaa meininkiä mainonnan ja markkinointiyhteistyön tiimoilta viimeisinä vuosina, mutta on myös syytä muistaa, että kyseessä on varsin uusi ilmiö, eikä vielä muutama vuosi sitten minkäänlaisia vakiintuneita käytäntöjä asiasta edes ollut. Puhumattakaan siitä, että puhtaasti harrastuspohjalta muotiblogeja kirjoittavilla nuorilla tytöillä ainakaan tuolloin olisi ollut minkäänlaista tietoa journalistin etiikasta tai piilomainontaa koskevasta lainsäädännöstä. Tai siitä, voidaanko noita sääntöjä suoraan edes soveltaa blogeihin?

Nykyään tilanne on huomattavasti parempi ja ainakin suurin osa tunnetuimmista bloggaajista mielestäni noudattaa erittäin hyvin piilomainontaa koskevaa lainsäädäntöä. Eli käytännössä lukija on aina tietoinen siitä, onko tuote saatu ilmaiseksi ja voi tarkastella juttua siltä osin kriittisesti ja omaa arviointikykyään käyttäen. Sanna Ukkolan artikkelin pohjalta voisi todeta, että samaa ei voi sanoa naistenlehdistä. Vaikka alaa tunteva tietää pelin hengen, on lukemattomia lukijoita, joilla ei ole tuosta oravannahkakaupasta hajuakaan. Senkin takia bloggaajiin kohdistuva ryöpytys on tuntunut usein vähän kohtuuttomalta. Ja samaan aikaan voi miettiä, missä valossa näyttäytyvät nyt ne kaikki lukemattomat printtimedian puolella julkaistut artikkelit, joissa on oltu niin kovin huolissaan muotiblogien eettisestä vastuunkantamisesta, amatööriydestä ja piilomainonnasta. Vaikka kritiikkiä ei muotiblogeissa usein kamalan näkyvästi tuotteille tai brändeille annetakaan, niin ainakin toistaiseksi bloggaajalla on myös ilahduttava vapaus päättää bloginsa sisällöstä täysin itse. Siinä missä printtipuolella saatetaan tuntea painetta nostaa tiettyjen tärkeiden mainostajien uutuustuotteita esille lehden sisällössä, bloggaajat kirjoittavat, mistä itse haluavat. 

alexa_yudina4.jpg

Tuon aiemman kenkäpostauksen kommenteissa heräsi mielenkiintoista keskustelua siitä, millaisia motiiveja bloggaajilla on mainita tai jättää mainitsematta jokin tuote tai merkki jutun yhteydessä. Entä millaisia motiiveja on puolestaan kehujen tai kritiikin taustalla? Toitotetaanko vaate- ja tuotehaaveista kovaan ääneen vain siksi, jotta tekteissä mainittujen brändien markkinointiosastot heräisivät lähettelemään bloggaajalle lahjuksia? Pidetäänkö kriittiset mielipiteet itsellä, jotta ilmaisen tavaran virta ei katkeaisi? Ja sitten jos tohditaan kritisoida, mitähän sielläkin mahtaa olla taustalla? Eikö ilmaista tavaraa ole tullut kyseiseltä lafkalta tarpeeksi? Tällaisia kysymyksiä ja mietteitä pyörii varmaan monenkin lukijan mielessä, vaikka kaikki eivät niitä tohdi ääneen sanoa. Niinpä ajattelin nostaa kissan pöydälle ja jakaa aiheesta omia näkemyksiäni.

Bloggaajia usein kritisoidaan nimenomaan kritiikin puutteesta. Olen itsekin valinnut sen linjan, että en tykkää käyttää aikaani, energiaani tai palstatilaani dissaamiseen, koska usein voi olla kyse siitä, että tuote ei yksinkertaisesti sovi minulle. Etenkin kauneustuotteissa ihmisten ihot ja tarpeet ovat niin yksilöllisiä, että en haluaisi leimata yhtäkään tuotetta surkeaksi vain sen takia, että se ei toimi minulla. Ja toisaalta, miksi edes haluaisin antaa näkyvyyttä tuotteelle, josta en pidä tai joka ei ollenkaan sovi minulle? Ennemmin valikoin kaiken kokeilemani joukosta ne muutamat helmet, jotka oikeasti ansaitsevat tulla mainituiksi. Uskon sen olevan kaikkien etu, myös lukijoiden. Minun osaltani asiassa ei ole sen kummempia piilomerkityksiä ja voin kyllä antaa blogissani myös kritiikkiä, jos koen siihen olevan aihetta. Olen saanut sen käsityksen, että useimmilla tutuilla bloggaajilla linjanveto on aika samankaltainen. 

alexa_yudina5.jpg

Olen nähnyt viime aikoina myös kommentteja liittyen siihen, että positiivisilla kirjoituksilla tai “haikailupostauksilla” pyritään vain epäsuorasti kerjäämään mainostajilta huomiota ja tavaraa. Ymmärrän hyvin, että toisinaan blogeihin kirjatut vaate- ja tuotehaaveet saattavat näyttää mainostajien nuoleskelulta – ja tottahan se on, että joissakin tapauksissa ne joskus ovatkin juuri sitä. On jännä huomata, miten blogimaailma on muutamassa vuodessa muuttunut, sillä muistan joskus kolme vuotta sitten kirjoittaneeni blogiin täysin leikilläni sivulauseeseen, että hohoi te järkkärikameravalmistajat, kunnon kameralle olisi tarvetta. Kyseessä oli täysin läppä, vähän samassa hengessä kuin Joulupukillekin kirjoitellaan. En olisi ikinä uskonut, että siitä voisi seurata jotakin, mutta siinä kohtaa blogimaailma alkoi muuttua. Sain nimittäin pian tuon postauksen jälkeen sähköpostin, jossa minulle tarjottiin lainakäyttöön järjestelmäkameraa. Olin hämmentynyt, mutta ilman muutta iloinen tästä mahdollisuudesta, vaikka missään nimessä huuteluni ei ollut alun perin laskelmoitua vaan leikillistä huulenheittoa. Nykyään tilanne tosin on täysin toinen.

Lähdetään nyt kuitenkin liikkeelle siitä, että tuotehaaveita on muotiblogeissa ollut ihan niiden alkutaipaleelta asti, siis jo silloin, kun mainostajat ja markkinointikoneistot eivät tienneet koko blogeista mitään. Minun silmissäni muotiin jossain määrin kuuluvat unelmat, haaveet ja suunitelmatkin siitä, miten omaa tyyliään haluaisi toteuttaa ja miten villeimmissä unelmissaan haluaisi pukeutua (jos uskaltaisi tai olisi rajattomasti varaa designer-luomuksiin). Se ei ole mitenkään markkinointiyhteistöiden mukanaan tuoma ilmiö, vaan inspiraatiomielessä minusta olennainen osa koko muotiblogi-maailmaa. Näin ollen näitä haaveita ja inspiraatioita usein jaetaan myös lukijoille, ilman mitään sen kummempia taustamotiiveja.

alexa_yudina6.jpg

Maailma on tosiaan muuttunut paljon siitä, kun minä aloitin 5,5 vuotta sitten bloggaamisen. En voinut tuolloin kuvitellakaan, että bloggaamisella voisi vielä joskus ansaita rahaa tai bloggaajia saatettaisiin jollakin tapaa sponsoroida tuotelahjoin. Nykyään suosituilla muotiblogeilla on niin laaja yleisö, että voi joskus hyvinkin käydä niin, että juuri sen tekstissä mainitun brändin edustaja näkee postauksen (tai jopa kuuluu blogin säännölliseen lukijakuntaan) ja spottaa sinä mahdollisuuden. Kyseessähän on win-win-tilanne: bloggaajalle lahjoitetaan kaivattu tuote ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä tuote saa palstatilaa blogissa ainakin sen yhden postauksen verran, ja brändi sitä kautta erittäin kohdennettua näkyvyyttä pikkurahalla. Ja kun sitä tuosta näkökulmasta miettii, niin hölmöähän se tosiaan olisi jättää käyttämättä tällainen mahdollisuus, jos se kerran hyödyttää molempia osapuolia. Eikä kyse ole enää usein pelkästään onnellisista sattumista, vaan jotkut mainostajat, firmat ja PR-toimistot seuraavat blogeja ihan tietoisesti ja ovat usein hyvinkin kartalla siitä, mistä kukin bloggaaja kirjoittelee. Tällä tavoin voidaan tarttua näihin huomattuihin tilaisuuksiin mahdollisimman ripeästi. Luonnollisesti myös bloggaajat osaavat käyttää tätä hyväkseen nykyään joko tarkoitushakuisesti kirjoittamalla ja kovaan ääneen haikailemalla tuotteista, joita haluaisivat tai vaihtoehtoisesti kontaktoimalla suoraan näitä brändejä, joiden kanssa haluaisivat tehdä yhteistyötä. Ylivoimaisesti suurin osa yhteydenotoista tulee silti yhä markkinointitahojen suunnalta bloggaajalle. 

Vaikka bloggaaja tavallaan antaa mainostilaa pilkkahinnalla yhteistyötaholle omassa mediassaan (ainakin verrattuna muuhun maksettuun mainontaan), jos brändi saa näkyvyyden pelkän tuotelahjan hinnalla (joka ymmärrettävästi on firmalle paljon pienempi kuin kuluttajalle), hyödyttää tällainen yhteistyö yleensä kumpaakin osapuolta. Kuten todettua, olisihan se myös bloggaajalta hölmöä olla hyödyntämättä tällainen mahdollisuus, jos sellainen on olemassa. Jaksan silti uskoa, että varsin harva bloggaaja käyttää tätä mahdollisuutta mitenkään tarkoitushakuisesti ja kovin laskelmoiden tekisi postauksiaan. Tai sanotaan niin, että tiedän joidenkin bloggaajien pelaavan tällä optiolla jatkuvasti ja toiset taas eivät käytännössä koskaan oma-aloitteisesti tavoittele yhteistöitä. En näe siinä mitään pahaa, että fiksu bloggaaja ymmärtää oman mediansa markkina-arvon ja hyödyntää sitä. Kommenttibokseissa asia sen sijaan selvästi jakaa mielipiteitä, koska blogi on niin epämääräinen harmaa alue julkisen median ja yksityisen viestintäkanavan välissä. Osa ei näe mitään ongelmaa siinä, että bloggaaja on itse myös aktiivinen osapuoli yhteistyökuvioiden solmimisessa ja osa taas näkisi mieluummin bloggaajan vain passiivisemmassa hyväksyjän tai hylkääjän roolissa. Ja sitten ovat vielä ne, jotka mieluiten pitäisivät blogit täysin mainos- ja markkinointivapaana vyöhykkeenä.

alexa_yudina7.jpg

Omalla kohdallani vierastan hiukan sitä ajatusta, että ottaisin itse yhteyttä brändeihin ja ehdottaisin yhteistyötä – en vain ehkä ole tarpeeksi myyntihenkinen tyyppi sellaiseen. Toisaalta en pidä itseni tai oman asiani tuputtamisesta muille, vaan olen jotenkin ajatellut asian niin, että luotan siihen, että ne minusta ja blogistani kiinnostuneet brändit ottavat kyllä itse yhteyttä, jos haluavat. :) Olen muistaakseni itse ehdottanut yhteistyötä kaksi kertaa tämän liki 6 vuotta kestäneen blogiurani aikana, enkä myönnä tekeväni inspiraatiopostauksiakaan tavarankerjuumielessä, mutta otan ilman muuta vastaan tuotelahjoja, jos ne tuntuvat omanlaisilta tai tuote on ollut muutenkin ostoslistalla. Toisaalta oma kynnykseni yhteydenottoihin ehkä madaltuu siinä samalla, kun bloggaaminen muuttuu ammattimaisemmaksi. Syytä lienee kuitenkin mainita, että olen lukemattomia kertoja myös kieltäytynyt yhteistyömahdollisuuksista ja tuotelahjoista, jos ne eivät ole tuntuneet omalta. Yhtälailla vain pikkuruinen murto-osa saamistani tuotteista päätyy koskaan esille blogin puolella. Eikä tarkoitukseni todellakaan ole leveillä sillä, miten paljon bloggaajille lähetetään tuotteita testattavaksi, vaan ainoastaan antaa realistista näkökulmaa siihen, minkä verran tuotenäytteistä päätyy blogiin asti.

Loppuun voisin vielä sanoa, että bloggaaja on siinä mielessä melko ihanteellisessa tilanteessa, että suuri osa tuotelahjoista lähetetään täysin “pyyteettömästi” sellaisessa hengessä, että “kirjoita, jos haluat”. Toki jokainen ymmärtää, että lähettäjän toiveissa on saada näkyvyyttä blogissa, mutta koska useimmilla bloggaajilla on nähdäkseni edelleen oikeus päättää vapaasti oman bloginsa sisällöstä, tuotteista pääsevät esille luonnollisesti vain ne, jotka koetaan esittelyn arvoisiksi. Suuri osa mainostajista ja yhteistyötahoista on ymmärtänyt pelin hengen ja enää hyvin harvoin kohtaa tilanteita, joissa bloggaajaan kohdistettaisiin suoranaisia paineita kirjoittaa jostakin. Mainostaja ei kuitenkaan voi laittaa sanoja bloggaajan suuhun ja luojan kiitos, todella harva suostuu aivottomasti toistelemaan mainossloganeita, varsinkaan jos tuote ei vastaakaan odotuksia. Sosiaalisen median paras ja pahin puoli piilee juuri siinä, että brändi ei voi hallita siitä käytävää keskustelua – ja tietyllä tavalla bloggaajilla on tässä yhtälössä yleisöineen melko olennainen rooli.  Bloggaaja voi halutessaan (ja joskus haluamattaankin) aiheuttaa brändille joko paljon hyötyä tai paljon haittaa ja siksi minusta olisi kaikin puolin suotavaa, että ainakin suosituimmat bloggaajat tiedostaisivat oman mediansa arvon. 

Mutta kaiken tämän ajatusryöpyn jälkeen olisi kiinnostavaa kuulla teidän mietteitänne? Mitä tuumaavat kanssabloggaajat? Entä lukijat? Tuliko jutussa jotakin ihan uutta vai oliko kaikki jo vanhaa tuttua kauraa? Heräsikö lisää kysymyksiä? Tässä on takuuvarmasti hyvä lähtökohta herkulliselle jatkokeskustelulle, mutta yritetäänhän pitää keskustelun sävy asiallisena, vaikka nämä aiheet tuppaavatkin välillä kuumentamaan tunteita. :)

Psst, yksi mielenkiintoinen huomio lisää! Tämän jutun kuvitukseksi valittu kuvasarja on nimittäin editorial-juttu, ei mainos. Tarkkanäköiselle muodin ystävälle tämä ei ole ihan itsestäänselvyys, sillä nopealla silmäyksellä kuvasarjan jokaikinen vaate ja laukku näyttäisi oleva Louis Vuittonin valikoimaa. Mietinpä vain, mistä paine tällaisen editorialin tekemiselle on mahtanut tulla? ;) Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, what can I say.

alexa_yudina8.jpg

Kuvat: Alexa Yudina by Giovanni Squatriti in Louis Vuitton for Elle Dubai April 2012

Tags: ,

Categorised in: Elämä

55 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

  • Samoilla linjoilla. Loistava kirjoitus.

  • Iipa

    Asiallinen ja hyvä kirjoitus. Eipä ollut itselleni mitään uutta, itseltäni tosin aina meinaa unohtua joidenkin ihmisten hyvä uskoisuus (medialukutaidottumuus?). Mikä on hyvä pointti sekin muistaa.

    Omasta mielestäni erilaiset yhteistyöprojektit ja blogimainostukset on täysin hyväksyttäviä, kunhan kaikki osapuolet hyötyvät tasapuolisesti. Mielenkiinnolla luin jutun loppuun ja odotin innolla selvennystä kuvasarjalle, koska huomasin jo ensimmäisessä kuvassa omille silmilleni hyppäävät “luksus”-logot, joita ei kyllä yleensä pupulandiassa näy. :)

  • Sofia

    Tosi hyvä kirjoitus, kiitos Jenni! Tuo Sanna Ukkolan artikkeli ei itsellenikään tuonut juurikaan uutta tietoa, maalaisjärjellä olen samat asiat päätellyt. Mutta ehkei uuden tiedon antaminen ollutkaan kaikille sen olennaisin anti, vaan nimenomaan se keskustelun nostaminen.

    Itse näen asian aika samalla tavalla kuin postauksessa esitit. Muodin luonne on kaupallinen, joten sen irrottaminen kaupallisesta kontekstista ei tosiaan välttämättä ole tarpeellista. Itse näen bloggaajien saamat tuotelahjoitukset ns. ammattiin kuuluvana etuna ja olen itse lukijana tyytyväinen, kun luen suosikkibloggaajieni tuotesuosituksia. Blogeissa tapahtuva mainostaminen tuntuu minusta kaikista aidoimmalta ja läpinäkyvimmältä, toisin kuin esimerkiksi juuri lehtien mainonta! Minulla on sellainen tuntuma, että nimenomaan blogien kautta ovat päässeet ääneen pienemmätkin firmat, joilla ei ole varaa ostaa suosiotaan, ja se on äärimmäisen positiivista. En oikein ymmärrä tätä kaikkea vouhotusta blogien kaupallistumisesta, se kun taitaa tosiaan olla aika pientä verrattuna esimerkiksi lehtien mainontaan.

    Vaikka koenkin tuotelahjoitukset ja pienet “ammattiedut” blogien osalta lähinnä hyvänä juttuna, on keskustelua aiheesta syytä käydä. Tällä alueella taitaa kokonaisuudessaan meinaa tapahtua aika suuria ylilyöntejä.. Tuskin on harvinaista, että jokin yhtiö/tuote ns. ostaa suosionsa, jota ei oikeastaan edes ansaitsisi. On myös ikävää, että iso firma ostaa suurimman osan tunnettujen lehtien mainostilasta. Ja joku raja niiden lahjoitustenkin kanssa: se on jo liikaa, että viedään iso kööri Ilta-Sanomien toimittajien nuoleskeltavaksi luksushotelliin notkuvien patojen äärelle.

    Kokonaisuudessaan siis musta alkaa tuntua, että blogit ovat enemmänkin vieneet mainontaa rehellisempään suuntaan. Toki on varmaan sellaisiakin bloggaajia, jotka mainostavat kaikkea mikä pohtiluukusta tipahtaa, oli aihetta tai ei.. Mutta enemmän taitaa olla juuri sellaisia, jotka kirjoittavat positiivisen jutun, kun aihetta on, ja jättävät marmattamasta, jos tuote ei miellytä.

  • Jenni

    Kiitos kivasta palautteesta! :) Ehdit varmaan lukaista postauksen ennen kuin päivitin tuohon loppuun pienen kommentin kuvitukseen liittyen, sillä huomasin vasta jutun julkaistuani tuon Louis Vuitton -mainosfiiliksen. Mikä itse asiassa osui tekstin alkuosan teemaan aivan täydellisesti. ;) Mutta kuvat valitsin alun perin mukaan siis tuon otsikossa vilahtaneen marionetti-heiton perusteella.

  • Jenni

    Kiitos Outi! :)

  • Jenni

    Kiitos kiinnostavasta kommentista ja kivasta palautteesta Sofia! :) Joo, ei tässä pyörää oltu keksimässä uudelleen, mutta keskustelu on aina tervetullutta ja tämä aihe selvästi puhuttaa yhä. Ja ehkäpä ihan syystäkin, koska asiaan tuntuu monien mielissä vieläkin liittyvä paljon salamyhkäisyyttä ja mysteeriä. ;)

    Olen monesti miettinyt ihan samaa, että oikeastaan blogien mukaantulo mediakentälle on ehkä jopa tehnyt meiningistä rehellisempää, avoimempaa ja läpinäkyvämpää. Ja kun yleisö on tottunut läpinäkyvyyteen blogimaailmassa, sitä osataan vaatia eri tavoin myös muualla mediassa. Ihan aina tulee varmasti olemaan myös niitä bloggaajia, jotka lähtevät liian helposti ja liian halvalla mainostamaan ihan kaikkea mahdollista, mutta uskoisin, että jonkinlaisella medialukutaidolla varustettu lukija pystyy kyllä nämä kirjoittelijat bongaamaan helposti ja jättämään heidän juttunsa omaan arvoonsa. Ellei siis ihan vapaaehtoisesti halua lukea pelkkiä mainoksia. :)

    Niin ja totta tuokin, että blogien kautta myös pienillä brändeillä on mahdollista saada näkyvyyttä tuotteilleen ja tekemisilleen, vaikka ei olisikaan jättiläismäistä mainosbudjettia. Ja se on myös minusta erittäin hyvä asia. On kiva jeesata pieniä kotimaisia (ja ulkomaisiakin) yrityksiä – toki ehtona edelleen vain se, että aidosti tykkään merkistä ja tuotteesta. :)

  • Henni

    Todella hyvä kirjoitus, ja olen aivan samaa mieltäkin. Itse luotan nykyään tiettyihin pitkään seuraamiini blogeihin huomattavasti enemmän kuin muotilehtiin. Bloggaajat ilmoittavat nykyään yleensä aina jos joku tuote on ilmaiseksi saatu. Ja tuotteista joista on muodostunut lemppareita on mielestäni aivan luonnollista kirjoittaakin, niin itsekin tekisin. Minusta on mukava lukea blogistasi erityisesti suomalaisista merkeistä ja design tuotteista jotka eivät välttämättä ole itselle vielä tullut vastaan. Joitakin samoja tuotteita olen käyttänyt jo aiemmin.
    Muotilehdissä on paljon epäselvempää mikä tuotearvostelu on vilpitön ja mikä liittyy lehdessä mainostaviin yrityksiin.
    Vilpittömästi kiitos ihanasta blogista.

  • Loistava kirjoitus, kiitos!

    Minä voin ihan suoraan myöntää, että Sanna Ukkolan kirjoitusta lukiessani leuka loksahti auki. Ja pidän itseäni kuitenkin ihan perus fiksuna ja tiedostavana tyyppinä, joten uskon, etten ole ainoa tekstistä “herännyt”, niinkuin sinäkin arvelit.

    Kiitänpä tähän samaan syssyyn kenkäpostauksesta, olen tuskaillut lukemattomia kertoja juuri tuon laadun kanssa. Mieluummin maksaa hieman enemmän, kuin on joka talvi ostamassa TAAS yksiä uusia vuoden kestäviä kenkiä :)

  • Sami

    Liittyy ehkä enemmän tuohon hyvin mielenkiintoiseen kenkä -postaukseen mutta osuu mielestäni tähänkin mutta jo vuosituhansia tunnettu fakta on se että kun toiselle kumartaa niin toiselle pyllistää. Kaikkia ei voi koskaan miellyttää, eikä ole tarviskaan. Suomalaisia tuntuu vaivaavan se ettei omalla nimellä/kasvotusten sanota mitään mutta nimimerkillä/selän takana huudellaan mitä sattuu. Kiitos Jenni loistavasta blogista josta löytyy ainakin mulle miehenä paljon mielenkiintoista luettavaa! :)

  • Noniin, piti facebookin lisäksi tulla kommentoimaan vielä tänne.

    Kiitos tosiaan selkeästä ja läpinäkyvästä postauksesta, joka varmasti herättää keskustelua. Kuten facebookissakin jo kerkesin sanoa, ei kirjoituksesi tuonut minulle sinänsä mitään uutta infoa, mutta oli mukavaa kuulla oma kantasi ja kokemuksiasi blogiyhteistöistä.

    Olen itse varsin uusi bloggaaja (vasta ½v takana). Kirjoittelen harrastuspohjalta englanninkielistä fitness-lifestyle-blogia (vaikka toiminkin alalla päätoimisesti). Olen mielenkiinnolla seurannut oman blogini avautumista yhteistyökumppaneille – puolen vuoden aikana yhteydenottoja on ollut sopivan paljon. Mielestäni suomalaiset yritykset ovat sopivan läpinäkyviä ja rehellisiä, juurikin tuo “kirjoita jos haluat”-ajattelutapa on tullut mulle hyvinkin selväksi – ja hyvä niin! Rapakon takaa löytyvistä yrityksistä voisinkin sanoa jotain ihan muuta, krhm…

    Uskon, että en oo ensimmäinen bloggaaja joka jopa kieltäytyy ottamasta vastaan tuotteita/palveluita, jos tietää etteivät ne palvele häntä itseään tai lukijakuntaa ollenkaan. Itse kirjoitan vain sellaisista tuotteista ja palveluista, joihin itse uskon tai joita itsekin ostaisin. Teen tämän myös hyvin selväksi potentiaalisille yhteistyökumppaneilleni. Yritän siis sanoa, että en aio myydä itseäni (tai palstatilaani) halvalla, sillä ylimääräinen tavara ei tee mua onnelliseksi.

    Täytyy vielä sanoa, että koen bloggaajien olevan erittäin rehellisiä ja avoimia yhteistyösopimusten suhteen. Harvemmin jää epäselväksi, onko esittelyssä oleva kynsilakka tai BB-voide maksettu bloggaajan omasta kukkarosta :) Suurimmaksi osaksi voin sanoa luottavani bloggaajien mielipiteisiin tuotesuositusten kohdalla, juuri tuosta edellä mainitusta syystä.

    Negatiivinen huutelu ei ole mielestäni tarpeellista, eikä palvele ketään. Äitikin on opettanut “jos ei oo mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään”. Itse en ainakaan haluaisi profiloitua bloggaajaksi, joka “dissaa” tuotteita tai palveluita – toivon, etten ole yksin tätä mieltä.

  • Hieno teksti! Tuttua asiaahan tämä, mutta silti jaksaa herättää keskustelua. Itseäni ei blogimainonta todellakaan haittaa, niin kauan kunhan pysyy lainmukaisena! Tosin joillakin bloggareilla mainostus menee vähän yli, mutta jokainen voi itse valita lukeeko tällaista blogia. Valittaminen on tässä täysin turhaa.

    Mielestäni Suomessa blogimainonta onnistuu hyvin sekä useimpien bloggareiden että mainostajien kannalta. Tuotteiden alkuperä on yleensä kerrottu selvästi ja bloggajien arvostelut ovat yleensä myös luotettavia ja niihin on satsattu (puhun tosiaan nyt lähinnä suositummista blogeista, kaikista en tietenkään voi olla varma). Ulkomailla blogimainosmaailma on todellakin “villi länsi”, tuntuu että lähes kaikilla bloggaajilla on blogissaan vartavasten sponsoreille tarkoitettu info-osio ja tuotteita kalastellaan ehdoitta. Pidän itse kahta kansainvälisemmän tason blogia ja olen saanut todella kyseenalaisia sponsorointiehdotuksia eri firmoilta. Yhdessä edellytettiin nimenomaan piilomainontaa kun taas eräässä tosessa olisi pitänyt sopia vuoden sopimus ja olisi ollut pakko kirjoittaa tuotteista. Yhteenkään tällaiseen ehdotukseen en ole vastannut, sillä ei olisi ollut kannattavaa (eikä tuossa yhdessä tapauksessa edes laillista).

    Joten pääpointtina se, että Suomen toiminta on loppujen lopuksi aika esimerkillistä, hyvä niin!

  • lotta

    Hyvä teksti! Mikä minusta on tässä lähiaikoina kovasti lisääntynyt, on tuo nuoriin (alaikäisiin) bloggaajiin kohdistunut mainostusryöppy. Netti kauppa x, y, z ja w vuoronperään vilisevät postauksissa ja vinkkejä ks kauppojen aleista ja “kivoja juttuja” kollaaseja tunkee sieltätäältä. Tuskin mitään suurta vahinkoa nämä brändit eivät saa aikaan, mutta ei voi olla kyseenalaistamatta tajuavatko nuoremmat bloggaajat oikeuksiaan/velvollisuuksiaan? Harva muistaa mainita milloin postauksessa on mainosrahat takana ja tavoitteena oma etu. Tiedän kyllä että me nuoret ollaan ihan fiksua sakkia, mutta tuskin minä 15 vuotiaana olisin vaivautunut lukemaan mitään pieniä pränttejä sopimuksissa ja varmasti olisin suostunut sumeilematta jos joku firma mulle ilmaisia kledjuja tahtoo tarjota.

  • henna

    Kiitos tästä kirjoituksesta :( Olen elänyt ihan pimennossa kaikesta tällaisesta mainonnasta, kunnes viime aikoina tämmöiset jutut ovat jotenkin perätysten iskeneet milloin mistäkin (esim. kumppanin sisko vaihtoi viime vuonna töihin isoon naistenlehteen ja olen aivan järkyttynyt hänen saamastaan ilmaisten tuotteiden, ravintolailtojen ja reissujen määrästä). Päällimmäisenä on tunne huijatuksi tulemisesta ja epäreiluudesta.

  • kissthesky

    mielestäni mainostus blogeissa on ok, kunhan asia ilmoitetaan selkeästi, esimerkiksi kertomalla että tuote on saatu tai että kyseessä on yhteistyö. ja jos siitä ei ilmoiteta, niin usein huomaan että asia jotenkin “haiskahtaa”, en tiedä onko tämä sitä medialukutaitoa vai mitä. jos joku hehkuttaa yli kaiken asiaa x mainitsematta yhteistyöstä tai päinvastoin, ei kerro erikseen että hei tämä ei ole mainos vaan oma mielipiteeni tuotteesta x ja haluan jakaa löydön kanssanne, niin epäilykseni kyllä herää. tärkeintä mielestäni olisi kertoa jos kyse on yhteistyöstä. usein olen itse vain iloinen ja “kateellinen” samaan aikaan, että joillain on mahdollisuus tehdä hienoja yhteistöitä :)

  • P

    Tuntuu ihan luonnolliseta, että jos sinä Jenni kiinnostut vaikka kotimaisen Lumin, aikaisemmin vielä melko tuntemattoman merkin tuotteista ja kirjotat niistä, ja merkki tulee tunnetummaksi, niin he haluavat kiittää sinua lahjalla, sillä onhan se iso juttu heille. Ihan niinkuin kukkakauppiaasikin halusi kiittää asiakassuhteesta. Tottakai siinä tulee se kysymys lahjonnasta aika äkkiä vastaan, mutta niin se aina elämässä on monessa muussakin…Tärkeintä on asenteemme ja niiden ylläpito ja mulle riittää, että lempibloggaajani (sinun) blogista voin pätellä, että hänellä on jalat maassa ja pyrkimys rehellisyyteen. Kiitos kuitenkin, että avasit aihetta. Ei todellakaan kyllästytä ja tunnu, että näistä on liikaa jauhettu!

  • Tosi asiallista ja hyvää tekstiä, kiitos siitä! Vaikutat todella fiksulta ja mukavalta bloggaajalta, joka todellakin ymmärtää asioita eikä ole vain ‘joku tyhjäpäisempi’ bloggari. Kirjoitat nimenomaan asiaa, et hömpöttele sen suuremmin mistään turhanpäiväisestä! :)

  • Iida

    Todella hyvä kirjoitus, Jenni! En tiedä miten olen onnistunut sivuuttamaan tuon Sanna Ukkolan kirjoituksen, sillä näin sen nyt vasta ensimmäistä kertaa. Erittäin mielenkiintoinen aihe, jota olen usein itsekin pohtinut.

    Blogeissa esiintyvän tuotemainonnan kanssa minulla ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa, erityisesti jos kirjoittaja kertoo saaneensa tuotteen ilmaiseksi. Kuten itsekin kirjoitit, bloggaajien ja tuotemerkkien yhteistyö tuntuu oikeastaan aika luonnolliselta – miksi ihmeessä sekä bloggaaja että mainostaja ei saisi hyödyntää tilannetta, joka hyödyttää molempia osapuolia? Toisaalta ymmärrän senkin, miksi jotkut suivaantuvat asiasta, mutta itselle epämieluisat postaukset on helppo sivuuttaa. Ja useinhan tällaiset yhteistyöt koskettavat myös lukijoita – kuinkahan monta huikeaa arvontaa sekä Jenni että lukuisat muut bloggaajat ovat saaneet lukijoilleen pitää.
    En missään nimessä epäile sitä, etteivätkö jotkut bloggaajat käyttäisi asemaansa hyväkseen ja “haikailupostauksillaan” etsisi itselleen uusia lahjoittajia. Vähintään yhtä moni varmasti kirjoittaa kyseisiä postauksia ilman takaa-ajatuksia. Olisi kuitenkin todella omituista, jos bloggaajat eivät enää jakaisi ajatuksiaan siitä, mikä heitä inspiroi, millaisia vaatteita haluaisivat ostaa tai mitä meikkejä tarvitsisivat – eikö ainakin osa (muoti)bloggauksen ideasta ole siinä, että bloggaaja on kuin virtuaalinen tyttöystävä? Ja mitä tytöt tekevät? Puhuvat muun muassa siitä, miltä haluavat näyttää, mitä vaatteita tahtovat ostaa kun siihen on varaa, tai mitkä meikit ovat toimivia ja hyvännäköisiä. Näiden postausten mukana katoaisi myös ainakin osa siitä vuorovaikutuksesta, keskustelusta ja yhteenkuuluvuuden tunteesta, joka blogeihin kuuluu.

    Sanna Ukkolan artikkeli on mielestäni aika mielenkiintoinen. Minun mielestäni kaikki siinä esiintyvä tieto ei aivan päivänselvää ollut – muun muassa ilmiön laajuus ja kosmetiikkamerkkien “valta” alalla. Silmiä avaava lukukokemus kaiken kaikkiaan! Toki asiaa oli varmasti jonkin verran kärjistetty, mutta aika härskiltä esimerkiksi tuo Ellen pääkirjoitus kuulostaa. Tuota lukiessa tuli ennemminkin sellainen olo, että melkoisen surkea aihe on pääkirjoitukselle valittu. Tällaisissa tapauksissa raja mainoksen ja journalismin välillä on melko paljon häilyvämpi ja vie lukijaa enemmän harhaan kuin kauneusjutussa, jossa suoraan esitellään lukijalle eri silmänympärysvoidevaihtoehtoja.
    Toisaalta välillä tuntuu, että nimenomaan muotilehtien tilannetta asiassa paisutellaan. Muoti ja muotilehdet ovat äärimmäisen kaupallisia. Lehdiltähän tipahtaisi täysin pohja pois, jos niiden sivuilla ei enää voisi esitellä muodin uusimpia virtauksia, tiettyyn meikkiin tarvittavia tuotteita tai tällaiselle ja tällaiselle iholle sopivaa voidetta. Ei se olisi enää muoti- ja kauneuslehti ollenkaan. Hätkähtäisin enemmän, jos tällaista esiintyisi vaikka seitsenpäiväisen sanomalehden sivuilla.
    Totta kai haluaisin, että myös muotilehdissä pysyteltäisiin asiassa esimerkiksi pääkirjoituksessa, haastatteluissa ja laajemmissa artikkeleissa, mutta en todellakaan vaatisi lehtiä luopumaan markkinoilla olevien tuotteiden esittelystä.

    Anteeksi tästä pitkästä ja turhan rönsyilevästä kirjoituksesta. Toivottavasti ajatuksistani saa jotain selvää. Tämä on oikeasti aika vaikea ja monipiippuinen juttu!

  • Loistava teksti, jälleen kerran, ja jälleen kerran voin myös allekirjoittaa. :D Keskustelua on erinomaista käydä. Mäkin olen ollut kyllä lopulta aika väsynyt siihen bloggaajien ainaiseen syyllistämiseen, kun tietää, miten vakavasti useimmat heistä kuitenkin ottavat nämä piilomainonta- ja läpinäkyvyysasiat. Siis keskustelu ja kritiikki erinomaisen hyvä, mutta vähän toivois välillä pyörimään sellaistakin uutta levyä, jota sä just tässä peräänkuulutat, et voi miten hyvin tosi monet hoitaa nää jutut, sitten kuitenkin.

    Niistä positiivisten asioiden esilläpitämisestä, mulle itselleni blogit ovat tuotejutuissa sellainen ikäänkuin tietolähde: jos olen kiinnostunut jostakin bongaamastani jutusta, haluaisin lukea ihmisten kokemuksista sen hyvät ja huonot puolet, ja erityisesti senkin, jos se juttu onkin ihan susi. Mä haluan tietää miten nää kaikki jutut asettuu suhteessa toisiinsa. Mikä ripsari on konsensuksellisesti ihan poopy tai sitten tosi helmi, ja miksi. Mut tää on taas näitä preferenssejä ja erilaisia luku- ja käyttötapoja! Jokasella omansa. :)

    Luotan joka tapauksessa esim. tuotearvioissa ihan lähtökohtaisestikin aika paljon bloggaajiin verrattuna naistenlehtiin, koska bloggaajilla tuntuu tosiaan olevan joka tapauksessa läpinäkyvämpää tää koko touhu. Vaikka he noudattaisivat samanlaista “nostan vain hyvät asiat esiin” -linjaa, niin bloggaaja on kuitenkin se, jolla on mahdollisuus ja tila erikseen asiasta lukijoiden kanssa keskustella ja vakuuttaa lukijoitaan motiiveistaan, vastata kritiikkiin ja vaikkapa kertoa siitä miten hän ylipäätään sai tuotteen itselleen. Naistenlehtiin sellaiset “Ei, tämä ei ole sellainen maksettu mainos” -kommentit ei vaan oikein formaattinsa puolesta istu… :)

  • Kiitos silmiä avaavasta postauksestasi ja linkistä Sanna Ukkolan juttuun.
    Luen aika paljon lehtiä ja usein olen kiinnittänyt huomiota juuri L’Orealin mainosten määrään, juttua meikeistä voi olla vaikka viisi sivua ja sivun yläreunassa lukee haalealla: ilmoitus.
    Mistään näin uskomattomasta touhusta ei minulla kylläkään ollut mitään aavistusta!

    Itse en pystyisi vastaavaan. Pyöritän omaa kauneusalan liikettä ja jos joku tuote, jota sinne olen hankkinut myyntiin ei vastaa sitä tasoa, jota haluaisin pistän sen samantien vaihtoon. En voisi suositella mitään, mihin en itse oikeasti ole tyytyväinen. Haluan, että voin vastata asiakkaan kysymykseen rehellisesti, jotta voin seistä sanojeni takana.

    Sitä luulisi, että omaatuntoa ei voi toiselta ostaa, mutta näköjään kaikki on mahdollista kun rahaa löytyy tarpeeksi.

  • magdalena

    Yhdyn tähän kommenttiin (:

  • Kirsi

    Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Myös Sanna Ukkolan teksti avasi kyllä silmäni. Tavallisena lehtien lukijana en kyllä ollut tästä täysin tietoinen. Mutta yhden huvittavan havainnon tein, nimittäin Ukkolan tekstissä ollut maininta Glorian -kauneus lehdestä . Olen tilannut Gloriaa jo vuosia ja luen sen aina kokonaan lävitse. Nyt kun tuo liite tuli, siirsin sen sivuun ja selailin läpi, enkä yhtään juttua lukenut. Jokin siinä vaistomaisesti tökki. Täyttyypä syventyä kriittisemmin näihin juttuihin tulevaissudessa.

    Koska blogimaailma on vieläkin minulle aika vieras, olen taipuvainen olemaan kanssasi samaa miletä.
    Täytynee myös tähän kiinnittää huomiota.

    Kiitos mukavista lukukokemuksista.

  • Emilia

    Kiitos kun kirjoitit tästä aiheesta!
    Olen itse juuri kirjoittamassa yliopistoni lehteen juttua aiheesta joka liippaa aika läheltä postaustasi. Minulla on myös läheinen, joka pitää blogia (ei kuitenkaan muodista), joten minulla on jonkinlainen ‘insight’ alalle.
    Olen aika samaa mieltä kanssasi. Mainonnan, tuotelahjojen ja yhteistyöprojektien ei tarvitse minusta poistua blogimaailmasta – on hyödyllistä kuulla (ainakin melkein) tavallisen tallaajan suosituksia tuotteista. Ehkä jopa hyödyllisempää, kuin naistenlehtien, koska niiden suosituksiin luottaessani olen usein joutunut pettymään. Ne kerrat kun olen ottanut bloggaajan neuvoista vaarin varsinkin kauneustuotteiden kohdalla olen löytänyt loistavia tuotteita.

    Tämä kaikki sillä ehdolla, että bloggaaja on rehellinen ja oikeasti seisoo mielipiteensä takana.

    Vaikka olenkin sitä mieltä että kaupallisuus voi hyvin olla osa muotiblogeja jatkossakin, muutamia pointteja on minusta hyvä nostaa esiin. Ensinnäkin se, että markkinointi- ym. toiminnan pitää blogeissa (niin kuin se varmasti isoksi osaksi nykyään onkin) olla läpinäkyvää ja bloggaajien mainita aina, kun tuote on saatu ilmaiseksi tai yhteistyökuvio muuten vaikuttaa postaukseen.

    Mainitsit että asian ongelmallisuutta korostetaan liikaa verraten aikakauslehtiin. Minusta aikakauslehtien suhteen asiasta pitäisi tosiaan keskustella enemmän, mutta on ihan perusteltua että blogeja nostetaan esille – siksi, että lukija on kuitenkin aina tietoinen siitä että aikakauslehtien tekijät ovat ammattilaisia ja että lehden takana pyörivät melkoiset koneistot. Blogien kohdalla tämä on taas päinvastoin. Bloggaajat ovat kuitenkin enimmäkseen ‘tavallisia’ ihmisiä ja heidät mielletään sellaisiksi, eikä lukijalle tosiaan aina tule mieleen, millaisia kytköksiä ja sopimuksia blogiin voi liittyä (eikä tähän tarvitse liittyä mitään laitonta tai sääntöjen kiertoa). Blogit ovat myös lehtiin verrattuna niin uusi median muoto, että sekin vaikeuttaa asiaa. Olemme tottuneita lukemaan ellejä ja vogueja ja näkemään mainoksia, jotka usein vievät suurinpiirtein puolet lehden sivumäärästä. Se, että toimittajat olisivat puolueellisia tuotteista kirjoittaessaan on toki vähän asia erikseen, mutta olemme joka tapauksessa tietoisempia mainonnan olemassaolosta printtimediassa.

    Siksi asiasta pitäisikin levittää tietoisuutta tällaisilla postauksilla, puhua ja pohtia. Ja varmistaa että bloggaajat noudattavat tuotesijoittelun pelisääntöjä, etteivät muutamat pilaa monen kuuliaisen mainetta. Ja pitää mielessä, että blogit ovat suhteellisen uusi ja muuttuva media, johon mainonta ja markkinointi tulee luultavasti tulevaisuudessa tarttumaan entistäkin hanakammin, mutta sen ei pitäisi olla pääasia vaan edelleenkin laadukas, rehellinen sisältö. :) (niin kuin sinun blogissasi Jenni, jatka tällaisten juttujen kirjoittamista!)

  • Tosi hyvä kirjoitus, Jenni. Kuten moni muukin on jo ehtinyt kommentissaan kirjoittaa, on minunkin mielestäni bloggaajien ja mahdollisten yhteistyökumppanien välinen kaupallishenkinen suhde paljon avoimempi ja terveempi kuin juurikin naistenlehtien ja mainostajien välinen riippuvuussuhde. Eihän kaikki aina ole ruusuista, mutta toisin kuin naistenlehtien osalta, melkeinpä blogissa kuin blogissa keskustellaan tasaisin väliajoin mainonnasta, mikä on vain ja ainoastaan hyvä ja tärkeä asia. On myös aiheellista kysyä, kuten kirjoititkin, voiko muoti- tai tyyliblogia ylipäätään kirjoittaa ilman jonkinlaista linkkiä kaupallisuuteen ja kuluttamiseen. Siitä toivoisin melkeinpä enemmänkin keskustelua kuin mainonnasta.

  • Tiinanen

    Itselleni ei ollut uutta kosmetiikkafirmojen ja naistenlehtien liitto, mutta yllätyin siitä, että painostus firman puolelta voi olla noinkin kovaa, että heidän merkkinsä varmasti näkyvät.

  • manni

    Hyvä aihe, vaikka tavallaan vierastankin blogien ja muotilehtien asettamista vastakkain. On hyvä, että blogosfäärissä yhteistyökuvioista kerrotaan avoimesti, mutta molempia maailmoja läheltä seuranneena täytyy todeta, että ainakin vielä toistaiseksi blogien länsi on minun silmääni paljon villimpi kuin lehtien, vaikkakin toimintamallien kyseenalaistaminen tekee myös lehdille hyvää.

    Itseäni hämmästyttää, että ilmaisten tuotteiden ajatellaan jotenkin suoraan kuvastavan journalismin mädännäisyyttä. Joku kommentoi asiaa hyvin sanomalla, että ne saavat toimittajan riman pikemminkin nousemaan kuin laskemaan. Tuotteessa täytyy olla jotain erityistä joukosta erottuakseen.

    Tuotteista kerrotaan koska ne kiinnostavat lukijoita, ei siksi että mainostaja niin haluaa. Sekä bloggaajat että toimittajat poimivat esiin tuotteita, joilla on jokin arvo: uutuusarvo, kiinnostavuusarvo, se että kirjoittaja pitää kyseisestä tuotteesta tai se että kirjoittaja uskoo tuotteen kiinnostavan lukijoitaan.

    Koska blogi on yleensä yhden ihmisen pitämä ja siten yhden ihmisen mielipiteistä riippuva, siinä voidaan keskittyä vain niihin tuotteisiin, joista bloggaaja itse pitää. Naistenlehdessä olisi mahdotonta käsitellä vain yhden muoti- tai kauneustoimittajan suosikkimerkkejä ja -tuotteita, varsinkin kun ammattilaiselle kiinnostavimmat tuotteet ovat usein uniikkeja ja erikoisia, sellaisia joiden esittelystä lukijat antavat nopeasti palautetta liian kalliina tai liian vaikeasti hankittavina. Lehtien lukijakunta on laaja, mikä luo painetta kertoa myös suurten brändien laajasti saatavilla olevista tuotteista, joita Kempeleessä asuva Pirjokin voi hankkia, ei vain toimittajan omista (toisinaan jokseenkin elitistisistä) suosikeista.

    Media yksinkertaisesti toimii niin, että monien eri tahojen intressit ohjaavat julkaistavia tietoja, ja juttujen taustalla varsin usein on jonkun tahon tarve myydä tuotteita, palveluita tai tapahtumia. Esimerkiksi kirjoja, leffoja ja levyjä puffataan yleensä haastattelujen lopuksi siksi, että ne ovat ajankohtaisia ja syy sille, että taiteilija ylipäätään antaa haastattelun. Itse ajattelen, että sisältöyhteistyö kuuluu mediaan, mutta siten, että lukijalle annetaan tarpeeksi tietoa sidosten ymmärtämiseen.

    Saatan olla jonkun mielestä väärässä, mutta minusta on ihan yhtä perusteltua, että

    A) Meikkiuutuuksista säännöllisesti raportoiva muotilehti nostaa esiin uutuushuulipunan, josta markkinoija on lähettänyt toimittajalle tiedotteen ja näytteen. Perusteltua silti, vaikka halpismerkin tuote olisi toimittajan mielestä vähemmän hyvä kuin luksusmerkin uutuus, mutta sen sijaan puna on saatavana kaupoista myös Kempeleessä ja edullisuutensa ja saavutettavuutensa vuoksi se kiinnostaa lukijoita. Perusteltua siitä huolimatta että lehteen on myyty saman merkin mainos, joka ei tarkoita että merkki painostaa lehteä vaan sitä, että kyseessä sattuu olemaan suuren kosmetiikkamerkin samassa kuussa kauppoihin tuleva uutuus, ja siksi sillä on uutisarvoa aiheeseen keskittyneissä medioissa.

    kuin jos

    B) Valtakunnallinen sanomalehti julkaisee laajan kirjoituksen rasismista ulkomaalaistaustaiselta kirjailijalta, joka on juuri ollut haastateltavana samasta aiheesta naistenlehdessä, ja vaikka jutun viesti on ehdottoman tärkeä ja yhteiskunnallinen, sen lopussa samalla puffataan kirjoittajan vasta ilmestynyttä teosta.

    Olennaista on, että juttujen yhteydessä on aina avaimet sen tulkintaan: että huulipuna on esimerkiksi uutuustuotteet-otsikon eikä toimittajan suosikit -otsikon alla, jos se ei ole toimittajan suosikki.

  • Londra

    Minulle ei ole tullut sellaista vaikutelmaa, että bloggaajat olisivat mainostajan marionetteja, vaan ennemminkin ehkä niin että bloggaajat ne niitä naruja vetelevät. Missä ei siis ole mitään pahaa, kivahan se on jos joku saa elantonsa blogia kirjoittamalla. Varsinkin jos osaa kirjoittaa ja kuvata hyvin, kuten Pupulandiassa. :) Tietynlainen etäännyttävä vaikutus ilmaisjutuilla tietysti on, kirjoittajaan on vaikeampi samaistua, koska tuntuu että materiaaliset toiveet toteutuu – toisin kuin meillä taviksilla. Tätäkään en siis tarkoita pahalla, mutta vähemmän suosittuihin blogeihin on helpompi samaistua, koska niissä ei käy niin että kirjoittaja toivoo jotain ja kas, kohta yritys X toteuttaa toiveen. Kaikille se samaistuminen ei varmaan olekaan mitenkään tärkeää, mutta omalla kohdallani huomaan että sellaiset tavallisen elämän makuiset blogit vetoavat enemmän. Ymmärrän kyllä ettei bloggari saa ilmaiseksi kaikkea haluamaansa, mutta näin tavallisen pulliaisen näkökulmasta se tuntuu taianomaiselta, että toivoo mielessään vaikka kynttilälyhtyä ja sitten joku lähettääkin juuri sen toivotun tuotteen. Ehkä se tuntuu bloggaristakin taianomaiselta, en tiedä. :) Sellaista asiaa olen myös pohtinut, että maksetaanko ilmaisjutuista veroja, vai voiko lahjoja ottaa vastaan miten paljon vain ilman että ne vaikuttavat maksettuihin veroihin? Ihan siis uteliasuudesta tätä pohdin, tarkoituksenani ei ole perustaa blogia ilmaistuotteiden toivossa tai muutenkaan. :)

  • Jenni

    Kiitos osanotosta keskusteluun ja kiinnostavista uusista näkökulmista. :) On totta, että blogimaailma on aivan varmasti oikeasti se villimpi länsi, koska sitä eivät samalla tavoin koske journalismin tai mainonnan säännöt, vaikka lain puitteissa tätäkin hommaa yritetään tehdä. Lehtiä tekevät alan ammattilaiset, joskin toimittajaksi voi yhtä hyvin päästä myös ilman alan koulutusta. Toki printtilehtiä tehdään täysin toisenlaisissa puitteissa kuin blogeja, ja se lieneekin yksi tämän keskustelun olennaisista pointeista. Ja hyvä huomio on sekin, että toimittaja voi ajatella asiaa oman näkökulmansa lisäksi myös siitä vinkkelistä, että esittelee tuotteita, joiden uskoo kiinnostavan lukijoitaan (vaikka ne eivät häntä henkilökohtaisesti kiinnostaisikaan). Se on osaltaan myös juuri blogin ja aikakauslehden välinen ero. Bloggaaja kirjoittaa yleensä ensisijaisesti itseään kiinnostavista asioista ja lukijoiksi valikoituu ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita juuri tämän kirjoittajan mietteistä, kiinnostuksista, vinkeistä ja mielipiteistä, jolloin on täysin perusteltua kirjoittaa juuri siitä omasta näkökulmasta. Toimittaja harvoin tekee työtään siitä näkökulmasta, että hän esittelee lehdessä omia kiinnostuksiaan ja mietteitään, vaikka ne varmasti vaikuttavatkin siellä taustalla. 

    Koska lehtien edellytetään jollain tavalla noudattavan sekä lainsäädäntöä että journalismin eettisiä periaatteita, on varsin kyseenalaista, jos mainostajilla on valtaa sanella, mitkä tuotteet nostettava esille lehden varsinaisessa sisällössä. Totuutta en tästä toimittajien kokemasta “painostuksesta” tiedä, mutta ohitat mielestäni kommentissasi täysin sen puolen Ukkolan artikkelista. Uutuustuotteiden tai tapahtumien esittely ja yhteistyö itsessään ei mädätä mitään tai ketään ja jopa kuuluu mielestäni mediaan ja sen rooliin tiedonvälittäjänä, mutta minusta se ei ole oikein, jos mainostaja kiristää lehteä mainosrahojen pois vetämisellä, mikäli tuotteet eivät saa riittävästi näkyvyyttä lehden sisällössä. Ja silloin on minusta loppujen lopuksi aika sama, onko otsikoksi merkitty Uutuustuotteet vai Toimittajan suosikit (millä toki on normaalisti merkittävä ero), jos ainoa syy tuotteen mainitsemiselle on painostus, kiristys ja pakko. 

    Kuten totesinkin tekstissä, muotia ei voida koskaan irrottaa kaupallisesta kontekstista, edes journalismissa. Kyseenalaistin myös sen, tarvitseeko siihen muoti- ja naistenlehtien kohdalla edes pyrkiä, kun kyse on kuitenkin paljolti sisällöistä, joiden tarkoituksena on esitellä kauneuteen ja pukeutumiseen liittyviä tuotteita. Ymmärrän hyvin esittämäsi ajatuksen, että lehdissä halutaan varmasti esitellä myös sellaisia tuotteita, jotka ovat lähes jokaisen suomalaisen saatavilla asuinpaikasta riippumatta. En kuitenkaan suostu sokeasti hyväksymään toimintamallia, jossa aikakauslehdet alistetaan valitsemaan sisältönsä mainostajien ehdoilla. Ja siitähän tuosta artikkelissa minusta ensisijaisesti oli kyse, ei siitä että paha paha mainos ja kaikki oravannahkakauppa olisi kiellettävä. Tämä on toki vain minun tulkintani artikkelista. Keskustelu aiheesta joka tapauksessa on erittäin tervetullutta, joten se jatkukoon. :)

  • Jenni

    Tuo samaistumispointti on varmasti juuri monille se syy, miksi blogien kaupallistuminen ärsyttää. Ja ymmärrän kyllä sen hyvin – onhan se ihan eri asia seurailla naapurin Lissun kuulumisia kuin Mirkun, joka vilahtelee jatkuvasti mediassa, tapaa vaatesuunnittelijoita, saa ilmaiseksi tavaraa sieltä sun täältä, jne. Jos en itse olisi Mirkun asemassa, voi olla että seurailisin minäkin mieluummin Lissun jokapäiväisiä ja “tavallista” ihmistä lähempänä olevia kuulumisia. Toisaalta voi olla, että katsoisin ihaillen vierestä Mirkun menestystä ja saisin siitä mahtavan buustin omaan elämääni ja ryhtyisin toteuttamaan itseäni haaveissa yltää johonkin samankaltaiseen. :) Se varmaan on vähän tyypistä kiinni, että miten siihen suhtautuu ja millaisia mietteitä se herättää.

    Mitä siihen kynttilälyhtyyn tulee, niin VARSINKIN se oli oikeasti minulle aika taianomainen juttu, eikä vähiten siksi, etten ollut kertonut oikeasti kenellekään (paitsi Miikalle, joka ei tainnut edes kuunnella vouhotustani, haha) haaveilevani sellaisesta. Juuri sen takia sen kyseisen haaveen toteutuminen oli niin kummallista. Eri asia olisi, jos olisin nimenomaan julkisesti blogissa kertonut haaveestani. Mutta tällä kertaa haave oli vain oman pääni sisällä ja siitä huolimatta joku keksi sen spontaanisti toteuttaa. Se todellakin on aika ihmeellistä. :) Mutta ei sillä, kyllä varsinkin omien lempparimerkkien muistamiset ja lahjat hätkähdyttävät ja ilahduttavat joka kerta, vaikka sellaisten saaminen ei enää niin ennenkuulumatonta olekaan.

    Ilmaislahjojen suhteen on sellainen lainsäädäntö, että tiettyyn summaan asti lahjoja saa vastaanottaa verottomasti yhdeltä firmalta. Käytännössä yhteen lasketaan vain se, paljonko kunkin yrityksen lahjoittamien asioiden arvo on yhteensä ja mikäli se ylittää tuon rajan (jota en nyt ulkoa muista, mutta joka on varsin korkea, puhutaan siis tuhansista euroista parissa vuodessa), niin silloin nuo lahjat lasketaan hyödykkeeksi, josta tulee maksaa veroa. Harvalla bloggaajalla noiden lahjojen määrä nousee niin suureksi per lahjoittaja, että niistä joutuisi maksamaan veroa, mutta tilannetta kannattaa toki seurata, jos ilmaista tavaraa tulee samoilta firmoilta paljon ja näiden tavaroiden arvo on korkea. Toivottavasti tämä selkiytti asiaa. :)

  • Eveliina

    Mahtava teksti ja mahtava blogi ennenkaikkea! Omaan mieleen juolahti ja en halua esittää kysymystäni mitenkään pahaan sävyyn, mutta mikä sai juuri sinut pohtimaan asiaa, tarkoitan siis että itse mielestäni teet lahjojen suhteen oikein ja kerrot ovatko ne omakustanteisia vai ilmaisia ja kerrot vain niistä tuotteista joita oikesti suosittelet niin saako/saiko se kynnystäsi madaltumaan ja ottamaan asian puheeksi?

  • Jenni

    Kiitos Eveliina kivasta palautteesta. :) En kuitenkaan ihan ymmärtänyt kysymystäsi? Tarkoititko, että madalsiko se kynnystäni ottaa tämä aihe käsittelyyn, että itse toimin mainonnan ja yhteistyöjuttujen suhteen blogissani ikään kuin “oikein”? En oikein näe, miten voisin tätä aihetta muutenkaan käsitellä kuin ensisijaisesti omasta näkökulmastani ja omia toimintatapojani peilaten, joten nyt meni vähän ohi, mitä ajoit kysymyksellä takaa. :)

  • manni

    Totta Jenni, kommenttini taisi mennä hiukan ohi tuosta postauksesi näkökulmasta ja liittyi lähinnä Ukkolan kolumnin kohtiin, kuten “Ostan lisää muotilehtiä ja huomaan, että suurten mainostajien tuotteita esiintyy lehtien sivuilla taajaan myös toimituksellisessa aineistossa.”

    Olen oikeastaan kanssasi varsin samaa mieltä, mutta harmittaa että Ukkolan kolumnista seuranneessa keskustelussa tuntuu välillä siltä, että muutamat ylilyönnit tulkitaan koko naistenlehtikenttää koskevaksi yleiseksi ongelmaksi.

    Mietin näitä asioita paljon työksenikin, ja koen että keskustelu aiheesta on tärkeää, koska piilomainonnan puolelle lipsuvia toteutuksia välillä näkee vaikka yhteistyötä voitaisiin tehdä läpinäkyvästikin. Ei siis ollut tarkoitus suhtautua vihamielisesti kirjoitukseesi, pikemminkin arvostaen mutta samalla hiukan näkökulmaa laajentaen.

  • Kiitos Jenni taas fiksusta, mietitystä ja erinomaisesti kirjoitetusta jutusta!

    Mä olen pälle kolmekymppinen lukija Los Angelesista, ja olen lukenut blogeja aktiivisesti vuodesta 2008 – onnettomana kommentoijana kommentoin sulle vasta nyt ensimmäistä kertaa! On ollut ihan huikeaa seurata blogien, kuten esimerkiksi Pupulandian kehitystä vuosien varrella. Alun tuotelahja- ja mainostussekoilut tuntuvat rauhoittuneen (sekoiluilla en nyt tarkoita sinun blogiasi), ja minun mielestäni blogeissa on nykyään varsin selkeä meininki mainostuksen suhteen. Myös kateellisten nillitys tuntuu vähentyneen, vai olenko väärässä? En itse toisaalta jaksa lukeakaan niitä nellykollaasi-blogeja (hah, tuosta on tuntunut tulleen jo vakiintunut termi), joissa on jatkuvasti mainoslinkkejä. Hyvin kirjoitetut blogit kiinnostavat enemmän.

    Tuosta Ukkolan kirjoituksesta ja naistenlehtien mainosrahoituksesta sen verran, että aivan varmasti todella iso osa lehtien lukijoista ei ole asiaa tullut ajatelleeksi. Medialukutaito lienee parhaimmillaan nykyisillä 20-30 -vuotiailla, ja esimerkiksi oma äitini ei todellakaan ajattele moisia kytköksiä vaikkapa uutuusmeikkituoteista lukiessaan. Ja tyhmäksi haukkuminen ei todellakaan lisää kenenkään kiinnostusta yhtään mihinkään.

    Mua itseäni alkoi tässä hiljattain jo naurattaa, kun täällä USA:ssa oli parin kuukauden ajan joka ikisessä naistenlehdessä samat päänahka- ja hiusjutut, joissa toimittajan päänahan tutkimuksen ja parannuskuurin jälkeen sitten mainittiin eräs päänahan terveyttä edistävä uutuusshampoo. Siinä haiskahti niin vahvasti tehokas markkinointikoneisto, että alkoi jo ällöttää. Ihan oli hiusklinikat ja jotkut mitkä-lie-päänahkalääkärit värvätty kauneustoimittajien hiuksia syynäämään. Ellen vuositilaus menikin sitten katkolle, ja tilalle tuli täkäläisittäin “kauhea kommarilehti” Mother Jones, paneutuvan yhteiskunnallisen tutkivan journalismin airut. Tämä oli ehkä äärimmäinen korjausliike, mutta olen ollut ihan tyytyväinen…

    Perustin vähän aikaa sitten oman blogin, joka on sen verran “epäseksikäs”, että en kyllä pidätä hengitystäni mahdollisten yhteistyötarjousten toivossa. Mä en edes tiedä, mikä on suomenkieliselle blogille suuri lukijamäärä. Jenkeissä asuvalle ja suomeksi kirjoittavalle ei myöskään ole niin helppo mitään tuotelahjoja lähetellä, hah! Varmaan pitäisi ottaa täkäläiseen Marimekkoon yhteyttä… ;)

    http://thesunshinerecorder.blogspot.com/

  • doc

    ennen paheksuttiin sitä kun lääkefirmat maksaa lääkäreille kaikenlaista ja sit se kiellettiin eettisesti vääränä, koska lääkärin on suosteltava tuotetta ilman kytköksiä. nyt sama ilmiö mediassa;mainosmaailma ruokkii kirjoittajia ja kirjoittajat nauttii lahjuksia. tätä kuitenkin puolustellaan?

  • Jenni

    Niin se maailma muuttuu. :) Eihän tällainen oravannahkakauppa ihan ongelmatonta ole missään yhteydessä, mutta en ole nähnyt kenenkään varsinaisesti puolustelevan tuota toimittajien ja mainostajien välistä yhteistyötä. Enemmän kai sitä on kritisoitu kuin puolusteltu. Bloggaajat puolestaan ovat minusta eri asia, koska he ovat yksityishenkilöitä eivätkä yleensä edusta mitään isompaa tahoa ja kirjoittavat blogia nimenomaan omana itsenään. Yksi olennainen asiahan on nimenomaan tuo läpinäkyvyys, että kerrotaan suoraan, että mainostajan ja suosittelijan välillä on jokin “suhde”, jolloin lukija voi päättää miten suositukseen suhtautuu. Blogeissa tämä toteutuu erittäin hyvin. On minusta täysin eri asia, jos lääkäri suosittelee tuotetta, jonka valmistajalta on saanut hulppeita lahjuksia, koska tuskinpa siinä sivussa hän tulee maininneeksi potilaalle, että tämä firma muuten kestitti minua viikon mittaisen ulkomaanreissun ja uuden veitsisetin verran, joten ota se huomioon, kun mietit, mitä lääkkeitä napsit. Harvoin myöskään potilailla on tarjolla riittävästi tietoa lääkkeistä, jotta he pystyisivät valitsemaan, mitä lääkettä haluavat nauttia. Puhumattakaan siitä, että kyseessä on ihmisen terveys, joka lääkäri-potilas-suhteessa annetaan luottamuksella asiansa osaavan lääkärin käsiin eli potilaan on voitava luottaa siihen, että lääkäri tekee potilaan terveydelle parhaaksi todettuja ja turvallisia päätöksiä hoito- ja lääkemääräysten suhteen. Lisäksi potilas ei saa reseptilääkkeitä ostettua ilman lääkärin kirjoittamaa reseptiä, huulipunien osalta ihmiset kuitenkin toistaiseksi ovat voineet tehdä ostopäätöksensä aika vapaasti. Joten kyllä tuossa minusta on aika suuri ero, vaikka saman aihepiirin laitamilla liikutaankin.

  • Eveliina

    Kysymykseni oli kyllä hiukan epäselvä mutta kutakuinkin noin miten asian lopulta ymmärsit.:) Ehkä tarkennuksena vielä, että oliko asian ottaminen esille helpompaa koska lukijat ei näin ollen voisi kritisoida omia toimintatapojasi koska toimit yhteistyökuvioiden suhteen “oikein”?:)

  • Jenni

    Sanotaan näin, että AINA löytyy joku, joka löytää kritisoitavaa. ;) Mutta tietysti toimin itse niin, että voin myös seistä omien toimintatapojeni takana avoimesti ja vailla häpeää. En osaa ajatella tilannetta siitä näkökulmasta, että en toimisi tällä tavoin, koska se en vain ole minä. En siis oikein osaa samaistua sellaisen bloggaajan rooliin, joka jättää asioita kertomatta ja toimii mainonnan suhteen epärehellisesti, koska minulla ei ole sellaisesta omakohtaista kokemusta. Mutta voisin kuvitella, että ihminen, jolla on jotain salattavaa, ei kovin mielellään tartu tällaiseen aiheeseen, koska siinä joutuvat samalla yleensä suurennuslasin alle ne omatkin tekemiset. Vaikka itse toiminkin “oikein”, kaikki eivät näin tee ja se herättää lukijoissa epäluottamusta koko bloggaajakuntaa kohtaan. Toisaalta, bloggaajia epäillään paljolti kaikenlaisesta epärehellisyydestä ja laskelmoinnista ihan turhaankin – ja tietysti se välillä harmittaa ihmistä, joka tietää toimivansa rehellisesti ja avoimesti. Tämä aihe on sellainen ikuisuusteema, joka aina kiinnostaa lukijoita ja moni ei tosiaan ole tajunnut, että sama meininki on myös lehtimaailmassa, että tämä ilmiö ei ole vain blogimaailman juttu. Siksi minusta on ihan kiinnostavaa herättää tästä keskustelua, tehdä asioita entistäkin läpinäkyvämmiksi ja selventää myös omaa toimintaani ja ajatuksia sen taustalla. :)

  • Eveliina

    Kiitos vastauksesta, yhdyn jokaiseen sanaan ja arvostan että olet oma itsesi, otat meidät lukijat huomioon ja otat kantaa keskusteluun. En ihmettele yhtään että blogisi on suomen luetuimpia.:)

  • doc

    lääkärithän eivät suosittele vaarallisia tuotteita, vaan ehkä suosivat tiettyä valmistajaa, koska vastaavia tuotteita on paljon markkinoilla eli vähän liioiteltua tekstiä edellä. esimerkkini oli ehkä vähän kärjistetty, mutta kuitenkin lopulta on aivan samasta asiasta kyse, lahjonnasta. en kritisoi sinua eikä minun tarvitse puolustella esim. omaa alaani. tämä on nyt vain ajatuksella palloittelua. aika vaarallisilla vesillä kuitenkin liikutaan aina kun lahjuksia otetaan vastaan.

  • doc

    ja täytyy vielä lisätä, että hyvä ja kiinnostava avaus sinulta. monet bloggaajat eivät tälläista keskustelua ehkä tälläisellä tasolla lähtisi julkaisemaan. tässä varmaan yksi syy sille, miksi blogillasi on niin paljon lukijoita.

  • mju

    Itse koen, että muotilehden toimittaja on anonyymimpi henkilö kuin blogin kirjoittaja. Toki lehdenkin jutun yhteydessä mainitaan toimittajan nimi ja saattaa siinä naamakuvakin olla, mutta silti kirjoittajaan ei samaistu millään tavalla.

    Blogin kirjoittaja taas on saattanut alkaa kirjoittaa blogia köyhänä opiskelijana ja luonut mahtavia asuyhdistelmiä kirppisvaatteilla, joka on saanut koukutettua lukijaksi. Yhtäkkiä blogitekstit täyttyvätkin ketjuliikkeiden hehkutuksilla ja kädessä keikkuu yhteistyölahjakortilla ostettu merkkilaukku. Toki oma elintaso nousee kaikilla ja ostotavat muuttuvat, jolloin kuormittamaton elintapa unohdetaan ja aloitetaan tuhlailu.

    Olen etenkin näiden haalareiden kohdalla miettinyt, moniko bloggari olisi valmis maksamaan kyseisestä vaatekappaleesta itse yli sata euroa? Siis collegeasusta… Tai olisiko se tarttunut mukaan ale-rekistä kahdellakympillä? Kun sen saa ilmaiseksi, niin se onkin yhtäkkiä maailman mukavin asu, jota jaksetaan hehkuttaa iäisyys. Tässäkin toki päästää siihen, että kaikkea pitäisi kokeilla ja eihän sitä tiedä, jos ei edes kokeile, mutta, mutta… Ymmärrän toki, että ilmainen on aina ilmaista. Kyllä varmaan jokainen ottaisi ilmaistavaran vastaan, ja jos ei itsellä olisi sille käyttöä niin ehkä kaverilla. Ymmärrän, että muotiblogeille lähetetään vaatteita ja ruokablogeille ruokatarvikkeita. Mutta muuttuuko se blogi yhtään paremmaksi, jos sitä kirjoittaa eri merkkisellä tietokoneella tai kuvat kuvaa toisen merkkisellä kameralla?

    Osa bloggaajista osaa tehdä mainoksistakin sellaisia, että ne tunnistaa mainoksiksi. Itseä ärsyttävät nämä yhtäkkiset rakkaudenosoitukset tiettyjä merkkejä kohtaan. (Yksittäisiä merkkejä mainitsematta, mutta vaikka Yves Rocher). Kirjoituksia osaisi punnita aivan eri tavalla, jos tietäisi, käyttääkö bloggari tietyn merkkisiä vaatteita koska ne ovat ilmaisia tai käykö tietyssä ravintolassa sen vuoksi, että sieltä saa ilmaista ruokaa vai onko ruoka oikeasti todella laadukasta. Hinta-laatu suhdetta on vaikea punnita (ilmainen-kohtalainen ruoka vs. keskihintainen-todella hyvä). Ilmainen muuttuu äkkiä erinomaiseksi, kun siitä ei tarvitse maksaa. Ilmainen tuote saa enemmän anteeksi kuin joku mikä maksaa. Enhän tästä maksanut mitään, ei tämän tarvitsekaan kestää…

    En tiedä, löytääkö tästä kirjoituksesta mitään järkevää, mutta tulipa kirjoitettua. :)

  • En voi sille mitään, mutta väkisin jäi tästä postauksesta sellainen olo että tämä tuotelahja markkinointi olisi rehellistä vasta siinä vaiheessa kun bloggaaja esittelisi kaikki saamansa tuotteet ja kertoisi miksi ne eivät sovi hänelle ja samalla vaikka kertoisi mille kohderyhmälle tuotetta markkinoidaan. Mielestäni tämä nykyinen tyyli ei ole rehellinen, vaan mahdollistaa juurikin tuollaisen toiminnan jonka mainitsit (kehutaan niitä joilta saa hyvän tuotteen ja muuten ollaan hiljaa). Tätähän tuotteen tarjoajat haluavat, että heitä kehutaan. Koska he tietävät että bloggaajat harvoin kirjoittavat mitään negatiivistä jos tuote ei sovi heille, on tämä todella turvallinen markkinointi kanava. Mielestäni tämä bloggaajien itsensä puolustaminen on tietyllä tapaa säälittävää. Niin kauan kun ihminen ei halua/uskalla olla aidosti kriittinen tai analysoida miksi hänen ilmaiseksi blogin kautta saamansa tuote ei sovi hänelle ( ja kerro sopiiko se esim ystävälle), on markkinointi aina jollakin tasolla epärehellistä. Tosin se on kyllä sitten toinen kysymys, että miksi pitäisi mainita blogissa tuotteita joita ei ole itse tilannut? Ei oikeastaan minkään takia.

    Mutta onneksi lukijat saavat päättää mitä lukevat, ne joita tämä muotiblogien touhu ärsyttää tuskin näitä blogeja lukevat. Tai oma moka jos lukevat vaikka ärsyttää ;) itse toivoisin kyllä postauksia niistäkin tuotteista jotka eivät bloggasjalle ole sopineet. Vasta silloin koen että bloggaaja ei ole millään tapaa marionetti, vaan täysin rehellinen bloginsa tuomista eduista ja tuotteista jotka yrittävät markkinoida itseään blogien kautta halvalla (kuten itse sanoit).

    Mielestäni mainos, jossa ihminen kertoo itse ostaneensa tuotteen on aina rehellisin. Mutta moniin tuotteisiinhan muotibloggaajat eivät edes törmäisi ellei niitä markkinoitaisi heille suoraan. Jotta siksi itse tykkään enemmän näistä blogimsinoksista kuin naistenlehdistä, sillä ne mahdollistavat myös pientuottajien itsensä markkinoinnin halvalla!!!! :)

  • koo

    jes, kiitos avoimesta tekstistä jenni! välillä kyllä pöyristyttää firmojen lahjukset, ei siis pelkästään media-alalla. itse olen hankinta/osto-alalla ja välillä myyjien tarjoamat ilmaislahjukset ja esim. virkistysmatkat (ei ole vielä omalle kohdalle sattunut, mutta kollegoille) ihmetyttävät. näissä on tietysti tarkoituksena yhteistyön syventäminen ja pitkäaikaisen kumppanuuden jatkuvuuden säilyttäminen, mutta joku raja tähänkin pitäisi vetää että mikä on oikeasti tarpeellista. tämä tosin on aivan oma maailmansa, mutta silti alalla pätee sama lainalaisuus, eli ostajasta on kiinni, mitä ottaa vastaan.

    heh, tämä meni nyt vähän aiheen vierestä, mutta sulta haluaisin kysyä, tiedätkö esim suurimmista (suosituimmista) ruotsalaisista bloggaajista, että kuinka paljon esim. elin kling, emma elwin, columbine smille jne. saavat ilmaista tavaraa? tulee tunne blogeja lukiessa, että heillä on jatkuvasti jotain ökykalliita merkkejä, enkä usko, että muotitoimittajan/bloggaajan peruspalkka niin kova on? vai ovatkohan vaan taitavia säästäjiä? :D

  • Erika

    Loistava teksti, jonka jaksoin kerrankin lukea sanasta sanaan ihan loppuun asti!

    Itse olen aika kielteisellä linjalla blogimainostamisen suhteen. Hyväksyn sen kyllä muutamissa tilanteissa, esim. kisojen palkinnoissa, mutta henk.koht. en alkaisi kehua jotain tuotetta / yritystä / palvelua, vaikka siitä maksettaisiin. Myönnän, että joillekin blogikin voi olla hyvä ja kannattava mainosvaihtoehto, mutta kuten jo sanoin, itse en siitä pidä.

    Bloggasin aluksi – ja vaikka blogillani onkin muutamia lukijoita, bloggaan edelleen – pääasiassa omaksi ilokseni. Se on vähän kuin päiväkirja. Arvostan sitä, että sitä lukee muutama ihminen, mutta olen hartaasti päättänyt, että mainostamaan en blogissani ala.

  • Jenni

    Kiitos Erika palautteestasi. :) Haluan vielä tarkentaa sen verran, että itse en kehu tuotetta / yritystä / palvelua maksusta. Harvoin näissä yhteistöissä varsinaisesti rahaa suoraan liikkuukaan, mutta siis minun mielipiteeni ei ole ostettavissa – ei rahalla eikä tavaralla. Kehun siis vain, jos oikeasti olen sitä mieltä, että tuote on kehujen arvoinen. Halusin vain tätä vielä tarkentaa, vaikka sen kyllä toin esille tekstissäkin. Usein en myöskään koe, että suoranaisesti mainostan tuotteita, jos esimerkiksi joku vaate näkyy minun ylläni. Joku voi inspiroitua siitä hankkimaan samanlaisen, mutta harvoin näissä yhteyksissä välttämättä sanon tuotteesta muuta kuin että se on blogin kautta saatu. Yritän siis vain havainnollistaa että blogiyhteistöitäkin on varsin eri “tasoisia”, joissa osa on enemmän mainostusta sanan perinteisessä mielessä ja osa taas loppujen lopuksi aika kaukana varsinaisesta mainostamisesta. Mutta jokainen toki tekee itse päätöksensä oman bloginsa suhteen ja tekee kuten parhaaksi katsoo. Ja sama koskee lukijakuntaa sen osalta, mitä blogeja he haluavat seurata. Joka tapauksessa minusta on hienoa, että sinä kunnioitat omia bloggaamiselle asettamiasi periaatteita ja pidät niistä kiinni. :)

  • Jenni

    Joo, tämä oravannahkakauppa ulottuu varmasti hyvin monille aloille, vaikka harvan alan osalta se on yleisessä tietoisuudessa. Mitä tulee suosittujen ruotsalaisten bloggaajien saamiin ilmaislahjoihin, niin niistä ei ole kyllä hajuakaan. Olen myös saanut käsityksen, että monissa paikoissa tuolla ulkomailla ei ole ollenkaan niin hyvällä mallilla tämä läpinäkyvyys yhteistöiden suhteen, joten lukijalle ei välttämättä aina oikein käy selväksi, mitkä asiat bloggaaja on saanut ilmaiseksi ja mitkä taas ovat itse ostettuja. Suomessa on siis aika esimerkillinen meininki tässä asiassa. Uskoisin kuitenkin, että niinhän se menee, että mitä suositumpi bloggaaja, sitä enemmän sitä tavaraa tulee. Joku Elin Kling, joka on yksi maailman isoimmista bloggaajista (ellei jopa se kaikkein merkittävin), on aivan omissa sfääreissään kaiken tuon ilmaiskaman ja muiden lahjusten kanssa. Ei meidän suomalaisbloggaajien shampoopulloista voida puhua edes samana päivänä. :D

  • Jenni

    Kommentistasi huomaa sen, että lukijat eivät oikeasti ihan ymmärrä esimerkiksi sitä kosmetiikan määrää, mitä tällaiselle suositulle bloggaajalle lähetetään. Saisin postata 20 kertaa päivässä joka päivä, eikä blogini sisältö olisi mitään muuta kuin tuote-esittelyitä, jos ryhtyisin esittelemään jokaikisen saamani tuotteen. Sellainen ei yksinkertaisesti ole minusta mielekästä eikä kiinnostavaa, eikä mitä todennäköisimmin olisi suurimmasta osasta lukijoitakaan. Ainakin oma innostukseni bloggaamista kohtaan loppuisi kyllä kuin seinään, jos tuollaista edellytettäisiin. Tämä ei ole ensisijaisesti mikään tuote-esittelyblogi, jonka päällimmäinen tarkoitus on tarjota mahdollisimman objektiivista ja kattavaa kuvaa kaikesta markkinoilla olevasta tavarasta, vaan täällä esitellään omia suosikkipoimintojani siitä valtavan valikoiman kirjosta. Suuri osa hyvistäkään tuotteista ei pääse esille blogissa, koska kuten sanoin, tämän blogin keskeisintä sisältöä eivät ole kaupalliset tuote-esittelyt. Nostan satunnaisesti mielestäni kivoja ja toimivia tuotteita esille, kun ajattelen, että vinkkauksistani voisi olla iloa myös muille. 

    Totuus on, että blogi ei ole välttämättä mainostajalle mikään erityisen “turvallinen” mainoskanava, koska kuten tekstissäkin totesin: sosiaalista mediaa ei voi hallita. On tietysti tyyppejä, joiden tietää noudattavan etupäässä myönteistä linjaa ja nostavan esille vain hyviksi kokemiaan tuotteita, mutta ikinä ei voi periaatteessa olla varma, mitä bloggaaja päättää kirjoittaa. Ja bloggaaja myös päättää, kirjoittaako mitään. Todellisuudessa suurin osa tuotelahjoista menee mainostajan kannalta ns. hukkaan, koska niin pienestä murto-osasta kirjoitetaan mitään. Ja kuten tuossa jo sanoinkin: koska minua ei mikään velvoita kirjoittamaan näistä saamistani tuotteista, en monesti kirjoita mitään edes hyviksi havaitsemistani kokeiluista. Jotkut satunnaiset erityisen hyviksi todetut saattavat päästä esille, jos se sopii juuri sen hetkiseen aikatauluun, aihepiiriin ja suunnitteilla olleeseen juttuun.

    Ainakaan minun kaltaisellani bloggaajalla tuo toivomasi tapa blogata ei toimisi yhtään. Minulla ei ole minkäänlaista mielenkiintoa analysoida jokaikisen tuotteen toimivuutta, toimimattomuutta, ominaisuuksia tai muutakaan. Kokeilen ja jatkan käyttöä, jos tuntuu hyvältä. Siirryn seuraavaan, jos ei sykähdytä tai sovi minun iholleni. Loppujen lopuksi valtavan pienestä osasta sitä suurta tuotteiden massaa on mitään erityistä sanottavaa suuntaan taikka toiseen. Suurin osa kokeilluista tuotteista on ihan hyviä ja toimivia, mutta ei niissä ole mitään erityistä – mitä tuollaisista edes osaisi sanoa? Samalla tavalla kuin niitä mielettömiä helmiä vaikkapa kosmetiikan saralla osuu kohdalle vain hyvin harvoin, niitä totaalisen sopimattomia tuotteita tulee vastaan varmaan vieläkin harvemmin. Näitä tuotekokeiluja ehtii kertyä omalle kohdalleni niin älyttömästi, että blogiini ei mahtuisi enää mitään muuta, jos kirjoittaisin jokaisesta. 

     

  • Jenni

    Korjaan nyt vain sen, että en puhunut missään kohtaa vaarallisesta. :) Halusin vain tähdentää, että lääkäri-potilas-suhde on hyvin erityyppinen ja aivan eri tavalla vastuullinen kuin vaikkapa toimittaja-lukija-suhde, vaikka toki myös toimittajan roolissa on vastuuta. Mutta siinä olen samaa mieltä, että tällaiset kytkökset tuovat aina omanlaisiaan haasteita viestintään mukaan.

  • sanni

    Tosi hyvä kirjoitus. Olen aina tietenkin jollain tavalla tiedostanut esimerkiksi naistenlehtien ja kosmetiikkayhtiöiden välisen kytköksen, mutta kuten joku toinekin jo aiemmin mainitsi, en ollut ehkä ihan ajatellut miten kovaa painostus on. Olen samaa mieltä siinä, että varsinkin muoti- ja kosmetiikkablogit ovat aihemaailmaltaan niin kaupallisia, että tietty mainostus esimerkiksi tuotteiden testaamisen muodossa kuulu asiaan. Itseäni blogien mainostamisessa minua on usein häirinnyt vain se, jos mainostusmaiset postaukset alkavat viemään tilaa niiltä alkuaikojen pohtivilta mielipidekirjoituksilta tai ihan tavallisilta päivän kuvailuilta. Useaa blogia kun olen aloittanut lukemaan niiden ollessa vielä vähemmän suosittuja aikana, jolloin yhteistyö blogien ja esimerkiksi nettikauppojen välillä ei ollut mitään jokapäiväistä. Toki kauniit kuvat ovat osa blogien viehätystä, mutta mielestäni blogin tekee parhaaksi kuitenkin hyvä kirjoitustaito. Jos teksti kuitenkin menee pelkäksi tuotteen arvosteluksi, jossa kritiikkikin on liian myötämielistä, niin myös kiinnostus blogiin itselläni ainakin myös vaipuu. Juuri tällaisia juttuja, kuin oma kirjoituksesi, odotan blogeilta koska ne tekevät minusta blogin luettavan arvoiseksi. Kunhan sellaisia löytyy tarpeeksi, ei pieni mainostus minua ainakaan haittaa. Kiitos hyvästä blogista, en ihan joka postausta täällä käy lukemassa mutta aina jotenkin tällaiset helmet sattuvat silmään. :)

  • koo

    heti kun olin maininnut elin klingin yhtenä ruotsalaisista bloggaajista niin alkoi jotenkin itseäkin huvittaa, kun tosiaan kyseessä ei enää ole mikään rivibloggaaja, vaan lähes filmitähden asemassa oleva blogosfäärin ikoni. :) ihan eri meininki siis varmaan hänellä :D

    en ole tosiaan nähnyt vissiin yhtäkään mainintaa tähän asiaan liittyen ainakaan tuolla ruotsalaisten blogien puolella, kun taas täällä ollaan piristävän kriittisiä ja “kiristetään” teitä bloggareita nostamaan kissa pöydälle! :D

  • -karoliina

    Tässä taisi tulla selitys siihen miksi kaikissa lehdissä on samaan aikaan samoista asioista/henkilöistä juttua! Kaikki toimittajat kestitään samaan aikaan?! Joskus tuli kolme eri lehteä ja se harmitti kun samaa ihmistä haastateltiin kaikissa!

  • Jenni

    Osittain varmasti juuri siksi, mutta osittain myös siksi, että lehdet ymmärrettävästi haluavat kirjoittaa ajankohtaisista asioista kuten uutuustuotteista, juuri ilmestyvistä mallistoista ja muuten pinnalla olevista ilmiöistä. :)

  • Jenni

    Se on totta, kyseessä ei tosiaankaan ole enää mikään rivibloggaaja, vaan todella suuri muotimaailman kansainvälinen vaikuttaja. Ei voida siis missään nimessä puhua meistä suomalaisbloggaajista edes samana päivänä. :D Tosin kyllä suomalaisen Sandra Hagelstamin pitämä 5 inch and up -blogi on saavuttanut jo sen mittakaavan menestystä, että hän voidaan lukea yhdeksi maailman suurimmista bloggaajista. :) Se pieni tähtijoukko siellä kärjessä, johon kuuluvat esimerkiksi Elin Kling, Hanneli Mustaparta ja vaikkapa Susie Lau, on kuitenkin ihan omissa sfääreissään. :) Tunnen loppujen lopuksi pienempiä ruotsalaisblogeja aika huonosti, koska en seuraile niitä kauheasti tai ainakaan tarpeeksi säännöllisesti, jotta osaisin sanoa niiden mainonnasta kamalan paljon. Mutta siinä vaikutelmassa kuitenkin olen, että Suomessa ollaan suorastaan erityisen tarkkoja näissä mainostusjutuissa (siis sekä lukijat että bloggaajat). :) Toisaalta näistä kaupallisista yhteistöistä ärsyyntyminen tuntuu olevan hyvin suomalainen ilmiö, koska sellaista kommentointia näkee todella vähän kansainvälisissä blogeissa edes niiden tosi läpinäkyvien yhteistyöjuttujen kohdalla. Mistä mahtanee johtua, sitä en tiedä.

  • Anna

    Hyvä teksti!
    Jossakin kommentissa sanottiin, että pitäisi uskaltaa kritisoida tuotteita. Ei minusta ole kyllä mitään järkeä siinä, että kuluttaa aikaansa kirjoittaakseen tuotteesta, josta ei pidä :D

  • .S.

    Minua on jo pitkään kiinnostanut, että ilmoittavatko bloggaajat saamansa ilmaiset tuotteet verottajalle? Minusta pitäisi ilmoittaa, mutta en tunne tätä aluetta juuri ollenkaan, joten ihmettelen tätä vilpittömästi.

  • Jenni

    Tuolla ylempänä kommenteissa jo otinkin asiaan kantaa, joten kurkkaapa tarkemmin sieltä. :) Tuotelahjoja ja muita etuja saa ottaa vastaan yhdeltä taholta tiettyyn summaan asti verottomana, minkä jälkeen ne muuttuvat veronalaisiksi. Käytännössä nämä etuuksien rajat ovat kuitenkin sen verran korkeat (useampi tuhat euroa parissa vuodessa), että käytännössä hyvin harvoin menee verotettavien piiriin. Toki tuotelahjojen summia kannattaa vähän laskeskella, jos samalta firmalta saa usein arvokasta tavaraa.

Related posts