25/08/16

Such a perfect day

12 21 vappu3

Kohtasin viime keväänä Pariisissa muotiviikolla ensimmäistä kertaa koskaan valokuvaaja Eeva Suutarin. Enpä olisi sen ohikiitävän hetken ja pikaisen kättelyn perusteella osannut arvata, millaisiin seikkailuihin tuon mimmin kanssa vielä myöhemmin päätyisin. Eeva kysäisi tuolloin Pariisissa, josko olisi saanut kuvata minut Marimekko-hameineni, mutta lopulta hukkasimme toisemme ja asia jäi. Myöhemmin Suomessa viestittelimme Facebookin puolella ja sovimme, että joku kerta kuvataan jotakin yhdessä.

Ideana kuvauksillamme oli vain kokeilla jotakin – pitää niin sanotut testikuvaukset. Kuvauspäiväksi valikoitui lopulta vähän sattuman kautta vappuaatto. En usko, että Eeva päivää ehdottaessaan tajusi ajankohdan olevan vappu, mutta totesimme pian, ettei kukaan kuvaustiimistämme ollut vappuihmisiä ja päätimme pitää kuvaussession tuolloin juhlapäivästä huolimatta. En oikeastaan tuntenut Eevaa tai meikistä ja kampauksesta vastannutta Eevaleenaa entuudestaan lainkaan, mutta olo oli heti tyttöjen seurassa jotenkin ihan poikkeuksellisen kotoisa.

vappu4

Jotenkin se vappuaatto vierähti vain hyvässä seurassa niin äkkiä, että huomasimme hengailleemme yhdessä yhtäkkiä jo 10 tuntia, josta varmasti yli puolet oli kulunut johonkin ihan muuhun toimintaan kuin niihin itse kuvauksiin. Tuntui siltä, että nyt taisimme löytää jotakin hienoa. Sittemmin molemmista on tullut minulle läheisiä ja Eevan kanssa olemme ehtineet reissata yhdessä jo maailmallakin. Ja uusi reissu on jo suunnitteilla.

Ne testikuvaukset sitten… Tässä näette kuvaustuokiomme satoa. Huvittavaa sinänsä, mutta kaikkien reissujen, kesän tohinoiden ja muun hässäkän ohessa koko kuvat vähän unohtuivat työn alle. Mutta hei, muutaman kuukausi sinne tänne! Näiden kuvien ottamisen jälkeen olemme ehtineet toteuttaa jo muutaman muunkin projektin yhdessä ja toivottavasti teemme tulevaisuudessakin vielä monen monta. :)

vappu5vappu7vappu2vappu1vappu9vappu8

Photos: Eeva Suutari

Make up & Hair: Eevaleena Liedes

Style: Jenni Rotonen

Related posts

24/08/16

The Blog Awards 2016

1 5

Olen jotenkin ihan häkellyksissäni, sillä tänään julkistettiin The Blog Awardsin ehdokkaat – ja Pupulandia on saanut kunnian olla ehdolla parhaan muotiblogin kategoriassa. Erityisen häkellyksiin minut sai se, että kategoriassa on ehdolla vain kolme blogia ja olen päässyt todella kovaan seuraan, sillä kaksi muuta kandidaattia ovat Sandra Hagelstamin 5 inch and up sekä Linda Juhola. Vaikka ei voittoa irtoaisikaan, niin on todella suuri kunnia päästä kahden noin kovan mimmin seuraan. Kiitos, olen ihan älyttömän otettu pelkästä ehdokkuudesta jo! <3

Suuri kiitos tästä kaikesta kuuluu teille siellä ruudun toisella puolen, kun jaksatte vuodesta toiseen pysyä Pupulandian matkassa. Ja ajatelkaa, se matka on kaiken kaikkiaan kestänyt jo yli 9 vuotta! Huh! Blog Awardseissa saa myös äänestää omaa suosikkiaan eri kategorioissa, joten käykäähän ihmeessä antamassa ääni omalle lempparillenne. Äänestämään pääsee tämän linkin kautta ja lämmin kiitos jo etukäteen jokaiselle, joka katsoo Pupulandian äänensä arvoiseksi.

Translation: I felt really honoured when I found out that my blog is a nominee for the Best Fashion Blog in The Blog Awards 2016 here in Finland. If you would like to vote for my blog for a winner, you can do it here by leaving your e-mail and name.

tbaf_2016_nominated_white_fi

Related posts

24/08/16

Festariseikkailu Bilbaossa – ei ihan kuin Strömsössä

5 4 bbk-live-tytot

Löysin arkistojeni kätköistä muutamat kesäiset asukuvat Bilbaon BBK Live -festaritunnelmista ja ajattelin, että ne voisi laittaa jakoon ennen kuin ehditään yhtään pidemmälle syksyyn. Jotenkin tuolla ulkona on jo niin syksyinen fiilis, että nämä kesän festarikuvat tuntuvat aivan tolkuttoman kaukaisilta tästä hetkestä, vaikka ei niitä lämpöasteita Bilbaon kesässäkään paljolti päälle kahdenkymmenen ollut. Se on se joku vire tai tuoksu tuossa tuulessa, joka tekee syksyn tunnun. Ja koleat aamut.

Vietimme siis heinäkuisella Bilbaon reissullamme myös yhden päivän BBK Live -festareilla, joka ei muuten ole Espanjan kesäreissulle yhtään hassumpi lisä – vinkiksi muillekin! Jos tykkäät Flow-festareiden artistitarjonnasta, tykkäät todennäköisesti myös BBK Livesta. Ihan putkeen kaikki ei festarireissullamme mennyt, mutta päällimmäiseksi jäi silti hyvä fiilis ja aimo annos mahtavia muistoja. Tässä siis raporttia Bilbaon festaritunnelmista huippuhetkineen ja vastoinkäymisineen. :D

bbk-live3

Tänä vuonna Bilbaossa esiintyikin itse asiassa useita samoja artisteja kuin Flowssa, joten muutamat Flown esiintyjät tuli tsekattua jo reilu kuukausi aiemmin Espanjan auringossa. Mitä tutkailimme BBK Liven aiempien vuosien esiintyjäkattauksia, festarit ovat kyllä vuodesta toiseen olleet täynnä kovia nimiä, joten suosittelen katsastamaan tarjonnan, jos satut noihin aikoihin suuntaamaan Pohjois-Espanjaan ja kaupunkifestarit kiinnostavat.

BBK Liven esiintyjäkaartiin kuuluivat tänä kesänä muun muassa Arcade Fire, M83, New Order, Chvrches ja Fout Tet, joista viimeisen kyllä missasin, koska esiintymisen alkamisajankohta oli vasta neljältä aamuyöstä. Hiukan on siis siinä mielessä eri meininki kuin Helsingissä. Yksi BBK Liven parhaista oli kuitenkin iki-ihana Years & Years, joka tuntui laulattavan paikallisia ikään katsomatta. Festareiden kovimmat sympatiapisteet sai 50-60-vuotias mies, joka takanamme lauloi mukana sielunsa kyllyydestä ja tuntui osaavan kaikki biisit ulkoa. <3

BBK Liven sijainti on aika jännittävä, sillä kekkerit järjestetään käytännössä vuoren (kukkulan, haha?) laella Bilbaon laitamilla. Matka keskustasta festarialueelle ei ole pitkä, mutta se on jyrkkä. Autot eivät pääse kulkemaan ylös asti ainakaan festareiden aikaan, joten tiedossa on kipuamista ja kapuamista. Meille sporttisille suomalaisille asia ei tuottanut ongelmia, mutta brittituristit hikoilivat perässämme varsin tuskissaan. ;)

Itse festarialue nurmikenttineen oli varsin viihtyisä, mutta voin kuvitella, että sadesään yllättäessä saattaa olla mutaista. Matkaoppaamme ohjeisti meitä etukäteen laittamaan lenkkarit jalkaan – en totellut. Paikan päällä huomasin, että JOKAISELLA festarikävijällä oli lenkkarit jalassaan. Pärjäsin matalilla avokkaillani ihan hyvin, mutta ne olivat kyllä melkoisen lian ja pölyn peitossa illalla hotellille kömpiessämme. Onneksi kiiltävältä nahkapinnalta on helppo pyyhkiä sotku pois. Suosittelisin silti itsekin lenkkareita tai tennareita BBK Liven kävijöille, enkä vähiten siksi, että festareilta pois pääseminen ei onnistunutkaan ihan niin sujuvasti kuin olisi voinut odottaa…

Jos Flowssa on jotain kehuttava niin sitä, että järjestelyt oikeasti toimivat  todella hyvin. Satunnaiset ruuhkat ja vessajonotkin kuuluvat jossain määrin festarielämään, joten niitä voi sietää – vaikka Roskilde on kyllä edelleen ylivoimainen ykkönen järjestelyiden toimivuudessa ja jonotusten minimoinnissa vaatimattoman festarikokemukseni pohjalta.

Vaikka BBK Liven festarialue sinänsä oli ihan kiva ja toimiva, olisi monessa pikkujutussa ainakin näin suomalaisesta näkökulmasta voinut olla hiukan petrattavaa. Ensinnäkin opasteet olisivat voineet olla selkeämmät. Ehdimme olla festarialueella ainakin tunnin, ennen kuin onnistuimme selvittämään, mikä kolmesta ulkoilmalavasta oli päälava, muista areenoista nyt puhumattakaan. Muilta festarikävijöiltä kyseleminen ei auttanut, koska kukaan ei tuntunut tietävän. :D Lopulta sain viinikojun baarimikolta ohjelmalehtisen, jossa oli kartta. Herra antoi siis minulle omansa. Mitään käryä meillä ei ollut, missä moisia lehtisiä mahdettiin jakaa – ei nimittäin ainakaan sisäänkäynnin yhteydessä.

Roskiksia festarialueella ei ollut nimeksikään (tai ainakaan emme löytäneet niitä) ja se muuten myös näkyi alueen siisteydessä, tai siis törkyisyydessä. Toisin sanoen, nurmikenttä lainehti roskista, käytetyistä muovimukeista, jne. Hauskana ideana festareille oli tuotu käveleviä roskiksia eli työntekijöitä, joilla oli selässään valtavia roskakoreja, mutta jos sellainen ei nyt sattunut sopivasti vaeltamaan ohi juuri oikealla hetkellä, olisi ollut hyvä sijoittaa alueelle myös reilusti kiinteitä roskapönttöjä.

Veden saatavuus festarialueella oli varsin heikkoa. Vesipulloja myytiin kyllä muutamalla baaritiskillä, mutta alueella oli useita baareja, joista vettä ei saanut. Pullot myös annettiin ostajille ilman korkkia eli vettä ei voinut siis ostaa varastoon tai pulloa laittaa vaikkapa puoliksi juotuna reppuun. Kaljaa sen sijaan myytiin senkin edestä – kävelevien roskisten lisäksi paikalla oli reilusti käveleviä kaljahanoja. Tästä huolimatta ördäystä tai liian kännisiä ihmisiä ei näkynyt missään.

Lopullinen fail festarijärjestelyissä oli kuitenkin poistuminen alueelta ja pääsy kaupunkiin. Ensinnäkin, festarialueella oli ERIKSEEN sisäänkäynti ja uloskäynti. Sisäänkäynnistä ei siis päässyt ulos – ei siitäkään huolimatta, että ulos pyrkiessämme paikalla ei ollut lainkaan jonoa tai mitään muutakaan haastetta molempiin suuntiin ohjautuvalle liikenteelle silmämääräisesti arvioituna. Järkkärit komensivat meidät jämäkästi EXITin suuntaan, joka luonnollisesti sijaitsi aivan toisella puolen koko festarialuetta. Tässä kohtaa hieman kiristi, koska väsytti, tihkutti vettä ja olimme juuri vaeltaneet sieltä toiselta puolen suurta festarialuetta sinne sisäänkäynnille.

Luonnollisestikaan sitä uloskäyntiä ei ollut merkitty MITENKÄÄN näkyvin merkein – oikeastaan se näkyi vain siinä pikkuruisessa ohjelmalehtisessä, jota puolestaan ei saanut mistään. Emme olleet ainoita, jotka kokivat saman karun kohtalon, sillä käytännössä varmaan suurin osa ulos pyrkivästä festarikansasta yritti päästä pois nimenomaan sen sisäänkäynnin kautta. Logiikka hoi? Tässä systeemissä ei ollut järjen hiventä. Ja jos nyt välttämättä haluttiin toteuttaa homma näin, olisi sisään- ja uloskäynnit pitänyt merkitä todella selkeästi.

Löysimme viimein ulos, mutta ensin meidän piti vaeltaa aivan liian pitkältä tuntuva matka Arcade Firen keikkaa seuraavan valtavan väkijoukon läpi puskien – tai siis toisin sanoen se kiertäen, koska sen ihmismassan lävitse pääseminen olisi ollut mahdotonta. Festarialueelle piti tietojemme mukaan liikennöidä bussikuljetus Bilbaon keskustasta säännöllisin vuorovälein (olisikohan ollut 20 minuuttia), mutta vilaustakaan tästä bussista emme missään vaiheessa koskaan nähneet – emme mennessä emmekä palatessa. Myös opasteet vuorelta kaupungin suuntaan olivat olemattomat. Luonnollisesti valitsimme palata kaupunkiin samaa reittiä kuin olimme festarialueelle saapuneetkin. VIRHE!

Laskeuduimme vuoren rinnettä ja päädyimme lopulta paikkaan, johon taksi oli meidät tullessa jättänyt. Siellä odottelikin taksijonossa pieni joukko ihmisiä ja olimme toiveikkaina, että pääsisimme varmaan pian taksiin, koska meitä ennen oli vain kolmisen seuruetta. Takseja saapui alueelle harvakseltaan, mutta vähitellen ihmiset pääsivät hyppäämään kyytiin ja huristelemaan kaupungin suuntaan.

Ihmettelimme hiukan, että takseja saapui paikalle niin vähän ottaen huomioon, että kyseessä oli kuitenkin valtava yleisötapahtuma, jossa asiakkaita todennäköisesti riittäisi kylliksi kaikkiin kaupungin takseihin. Odottelimme silti kiltisti tihkusateessa omaa vuoroamme, kunnes olimme viimein ensimmäisinä jonossa… Tässä kohtaa alueen suulla koko ajan partioinut poliisipartio päättikin, että paikalle ei enää päästetä takseja. Että tämä tie onkin nyt tästä hetkestä eteenpäin täysin suljettu. Että kiivetkää takaisin sinne ylös festarialueelle ja kiertäkää toiselle puolen vuorta. Sieltä voisi sitten napata taksin.

Tässä kohtaa fiilis oli suoraan sanottuna, että you have got to be fucking kidding me… Neuvottelu poliisin kanssa oli täysin turhaa: näin oli päätetty ja keskustelu oli päättynyt. Yritimme käyttää turistikorttia ja vedota raukkoina tunteisiin, mutta viranomaisia ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Päätimme, ettei ollut mitään järkeä lähteä kapuamaan takaisin vuoren rinnettä ja lähdimme vain kävelemään autotien viertä kohti kaupunkia epätoivoisena haaveenamme, että jostain sattuisi tupsahtamaan vastaan vapaa taksi. Toiveajattelua tosiaankin, koska muut taksia perässämme jonottaneet päätyivät samaan ratkaisuun ja tuntui, että alkoi melkoinen kilpajuoksu kaupunkia kohti, kun kaikki haaveilivat siitä maagisesti ilmestyvästä haamutaksista, jonka ehtisivät ensimmäisinä muiden nenän edestä siepata.

Lopulta melkoisen kävelyn jälkeen pääsimme ison risteyksen kohdalle ja toiveikkaina huidoimme jokaiselle (harvalle) ohi ajavalle taksille, josko joku niistä sattuisi olemaan vapaana. Kukaan ei pysähtynyt – eivät edes ne autot, joiden valo paloi vihreänä. Lopulta joku kiltti taksikuski hiljensi kohdallamme, pysähtyi punaisiin valoihin ja kiljaisi ikkunasta sen merkiksi, että nyt tytöt autoon ja vähän äkkiä. :D Olemattomalla englanninkielellään hän onnistui selvittämään, että risteykseen ei saanut pysähtyä (vaikka tuohon aikaan yöstä liikennettä ei siis käytännössä ollut juuri lainkaan). No tämä selvensi, miksi olimme huitoneet turhaan viimeiset 10 minuuttia. Se on hassu juttu tuo espanjalaisen boheemi mentaliteetti – joitakin sääntöjä noudatetaan pilkuntarkasti ja toisten kanssa ei ole sitten niin väliksi. Joka tapauksessa olimme suunnattoman kiitollisia, että pääsimme viimein kyytiin ja hotellille nukkumaan.

Kaikella rakkaudella, espanjalaiset… OPASTEET BEST! Kaikesta säädöstä huolimatta festarikokemus jäi vahvasti plussan puolelle: seurana oli joukko maailman ihanimpia mimmejä eli Sara, Liisa ja Dorit, aurinko paistoi suurimman osan festari-illasta, tunnelma oli paikan päällä loistava, espanjalaiset ihmiset olivat iloisia ja ystävällisiä ja näimme illan aikana muutaman ihan fantastisen keikan. Että menisin uudelleenkin ilolla. :) Ja metsästäisin heti alkuillasta käsiini sen ohjelmaoppaan karttoineen ja opiskelisin kannesta kanteen ulkoa, haha.

Festarilookina toimi tällä kertaa rakas kirpparimekkoni, jonka löysin muutama vuosi sitten Berliinistä. Mekko on vilahtanut blogissa joskus aiemminkin, mutta sitten viime näkemän se on muuttanut hieman muotoaan… Kolttu on nimittäin kokoa XL ja olin vain kiristänyt sen vyötäröllä olevaa kuminauhaa kotikonstein vetämällä sitä solmun avulla tiukemmaksi. Koska mekko kuitenkin lienee jostain 70-luvulta, tuo kuminauha oli vuosien saatossa ehkä ehtinyt hiutua ja lörpähtää siihen pisteeseen, että se löystyi löystymistään ja lopulta siinä ei ollut enää lainkaan joustoa. Suunnitelmissani on koko tämän parin vuoden ajan ollut vaihtaa tilalle uusi, mutta no, nämä ovat sellaisia ikuisuusprojekteja – meikäläiselle ainakin.

Koska mekko on löprähtäneestä kuminauhastaan huolimatta ollut lemppareitani, ratkaisin kuminauhaongelman lopulta poistamalla sen kokonaan. Kiristin kerran yksiin juhliin kaiken joustonsa menettäneen kumpparin niin tiukalle, että jouduin illalla mekkoa riisuessani leikkaamaan sen katki. Ja sen jälkeen mekko on palvellut ilman kuminauhaa. Ja minusta se on aika söpö noinkin. Tarkoituksena olisi vielä pujottaa tilalle uusi, mutta ehkä sitten ensi kesäksi… Joka tapauksessa, elämäni parhaita kirpparilöytöjä! :)

Suurkiitos vielä tytöille mahtavasta reissuseurasta ja Bilbaon matkailulle tämän seikkailun järjestämisestä!

bbk-live7bbk-live6

Photos: Jenni Rotonen & Sara Vanninen

Related posts

23/08/16

Timma – akuuttien kauneuskriisien pelastaja

7 10

Yhteistyössä Timma

Äh, taas on unohtunut varata se aika kampaajalle / sokerointiin / hierontaan / kosmetologille / kynsihuoltoon / you name it… Äkkiä pitäisi päästä, mutta kun ei oikein tiedä, mistä edes lähtisi kyselemään vapaita aikoja, jos oma luottotyyppi on buukattu, on ensimmäistä kertaa liikenteessä tai sellaista vakkaria ei muuten vain ole vielä löytynyt.

Olen itse juuri niitä ihmisiä, jotka heräävät aina johonkin tällaiseen tarpeeseen viime tingassa, kun on jo auttamatta liian myöhäistä saada siltä lempparitekijältä aikaa. Onneksi olen nyt oppinut joissakin asioissa varaamaan uuden ajan lähes poikkeuksetta jo edellisellä kerralla, mutta aina silloin tällöin näitä akuutteja tilanteita osuu silti kohdalle. Etenkin silloin meinaa mennä sormi suuhun, kun käynnit ovat satunnaisia tai omaa vakkaritekijää ei ole.

Useinhan nämä tällaiset kauneus- ja hyvinvointialan palvelut löytyvät kavereiden suosituksina, mutta jos ei juuri siihen hetkeen satu olemaan kaveria suosittelemassa, sitä kaipaisi usein jotakin vinkkiä, mistä suunnasta lähteä etsiskelemään. Hoitoloihin soittelu saattaa tuntua neulan etsimiseltä heinäsuovasta, etenkin jos asialla on kiire. Miten helppoa olisikaan, jos yhdeltä sivustolta löytyisivät kaikki palvelut selkeästi käyttäjäarvioineen, hintatietoineen, sijainteineen ja vapaine aikoineen… Paitsi että nykyään löytyvät! :)

Pari suomalaisnuorukaista nimittäin keksi laittaa sellaisen sivuston ja applikaation pystyyn. Ai että, kuinka rakastankaan tätä Uberin, Woltin, Airbnb:n ja Timman aikakautta, jolla asiat tehdään ihmiselle oikeasti helpoiksi ja tuodaan käytännölliset ratkaisut arkipäivän tilanteisiin ihan tähän nenän eteen.

Kun Timman pojat keksivät ehdottaa minulle yhteistyötä, myönnän, etten ollut koskaan kuullutkaan koko palvelusta, mutta kävin uteliaana tutkimassa. Kun palvelun idea selvisi, olin konseptista positiivisen innostunut – juuri tällaista palvelua olisin itse monet kerrat kaivannut. Ja kun pääsin testaamaan sovelluksen toimivuutta käytännössä, olin sen jälkeen ihan myyty. Olen siis aidosti tosi innoissani, että tällainen systeemi on keksitty kuluttajaa (ja palveluntarjoajia) helpottamaan.

Käytännössä kauneuden ja hyvinvoinnin pariin keskittyvä ilmainen Timma-sovellus (ja nettisivusto) yhdistää siis vapaita aikoja ja sopivia ammattilaisia etsivät asiakkaat palveluntarjoajien kanssa, joilla sattuu olemaan varauskalenterissa viime hetken peruutuksia tai muuten vain vapaita koloja. Varauksia voi tehdä minimissään 15 minuutin ja maksimissaan 5 päivän päähän, joten tämä sopii hyvin juuri näihin viime hetken spontaaneihin tarpeisiin.

Hakemistosta on helppo etsiä kaipaamansa palvelu, kartalta voi selata lähistöllä olevia hoitoloita ja hintavertailukin on kätevää, sillä kartalla näkyy suoraan valitun palvelun hinta eri toimipaikoissa samaan tapaan kuin vaikkapa Airbnb:ssä. Systeemin kautta on helppo selata ja varata vapaita aikoja ja muutenkin homma pelittää ihan poikkeuksellisen mutkattomasti. Ison plussan annan palvelulle myös siitä, että kustakin hoitolasta on runsaasti asiakasarvioita, joten ne auttavat myös valitsemaan itselle mieluisan palveluntarjoajan.

Koska Timma tarjoaa paljolti juuri näitä vapaiksi jääneitä satunnais- ja peruutusaikoja, palveluiden hinnat sen kautta ostettuina ovat usein hiukan normaaleja hintoja edullisempia. Tosin varaussysteemi on niin näppärä, että veikkaan monen palveluntarjoajan käyttävän sitä ihan muutenkin hyödykseen myös peruutusaikojen ohella ihan tavallisessa ajanvarauksessa. Maksu puolestaa hoituu samaan tapaan kuin Uberissa tai Woltissa eli maksukorttitiedot syötetään sovellukseen jo tunnuksia luodessa ja sen jälkeen maksu veloitetaan automaattisesti kortilta. Kätevää! Ja myönnän, että on yllättävän kiva tunne nousta hoitotuolista, laittaa takki päälle ja kävellä vain onnellisena ulos ilman sitä fyysistä maksutilannetta.

Timma on myös pienille yksityisyrittäjille aivan mainio kanava tavoittaa asiakkaita, joten näkisin, että tämä sovellus on vähän kuin win-win-juttu kaikille osapuolille. Monilla pienillä yrityksillä ei omasta takaa ole nettisivuja tai nettiajanvarausta, joten tätä kautta homma hoituu iisimmin verkossa.

Timma toimii tällä hetkellä Helsingin lisäksi kaikissa Suomen suurimmissa kaupungeissa Turusta Rovaniemelle (ja Levillä myös). Palvelu onkin näppärä myös siitä näkökulmasta, jos esimerkiksi vieraassa kaupungissa tekee mieli hierojalle tai kasvohoitoon tai tulee akuutti tarve vaikkapa juhlakampaukselle. :)  Ja suomalaislähtöinen Timma on parhaillaan levittäytymässä myös muihin Pohjoismaihin, joten jatkossa kauneus- ja hyvinvointipalveluiden aikoja voi varailla kätevästi myös reissun päältä.

Olen itse testaillut Timman kautta paria palvelua ja olen ollut käyttäjäkokemuksiin todella tyytyväinen sekä itse sovelluksen että palveluiden puolesta. Voin siis lämmöllä suositella testaamaan – ihan superhyvä juttu! Onko siellä lukijoiden joukossa muuten joku, joka on ehtinyt jo kokeilla Timmaa?

EDIT: Kääk, innostukseni keskellä unohdin täysin laittaa postauksen mukaan alekoodin, jonka Timman pojat haluavat teille Pupulandian lukijoille tarjota. Alekoodilla “pupulandia” saa siis 10 euroa alennusta Timman kautta varaamastaan palvelusta! :)

PS. Toinen testaamistani palveluista oli sokerointi ja koska olin ensimmäistä kertaa kokeilemassa, ajattelin, että voisin tehdä kokemuksesta vielä erikseen jotain omaa juttua. Osa saattoikin jo nähdä Snapchatin puolella (jennipupulandia) eilen ensikokemuksia ihan live-tilanteesta kiljahduksineen päivineen. :D Mutta siis kiinnostaisiko aiheesta vielä oma postaus ihan erikseen?

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts