8/12/16

Torstai-illan hypnoottinen hetki

1 origamibiro

Torstain musiikkipala on kaikille teille, jotka innostutte kaleidoskooppisista melodiakuluista, mystisestä melankoliasta ja soljuvista soundeista. Törmäsin hiljattain Origamibiro-nimisen kokoonpanon pari vuotta sitten julkaistuun Ada Deane -biisiin, joka osui tähän edellä mainittuun kuvaukseen eli on tismalleen minun tyylistäni musiikkia.

Origamibiro on itse asiassa kolmen taiteilijan yhteisprojekti, jossa mukana ovat muusikko ja elokuvasäveltäjä Tom Hill, visuaalinen taiteilija ja elokuvaohjaaja The Joy Of Box sekä multi-instrumentalisti Andy Tytherleigh. Hillin sooloprojektina alkanut Origamibiro on vähitellen kehittynyt audiovisuaaliseksi kollektiiviksi, joka tekee paitsi musiikkia studiossa, luo taide-esineitä ja järjestää interaktiivisia installaatioita sekä jännittäviä audiovisuaalisia live-esityksiä. Tätä kun pääsisi joskus livenä katsomaan!

Ada Deane on ihanan maaginen biisi, joka vie ihan omanlaisiinsa hypnoottisiin tunnelmiin. Suosittelen. :)

Translation: Such magical and mystical music by Origamibiro. Check it out!

1

Related posts

8/12/16

Joulun tunnelmaa omassa pikku-kodissa

6 10

Yhteistyössä Asennemedia & Kauniisti kotimainen

Minä en ole ollut mikään suunnaton joulu-ihminen sitten lapsuusvuosien ja monena on tuntunut, että se tietynlainen joulun tunnelma on jäänyt sisimmästä uupumaan. Liekö sitten johtunut lumen puutteesta vai liki jouluaattoon asti jatkuneesta työkiireestä, mutta usein on tuntunut siltä, että joulu on päässyt yllättämään jotenkin takavasemmalta. Ei ole ikään kuin ehtinyt virittäytyä tunnelmaan ollenkaan etukäteen.

Minulla on muutamia tuttavia, jotka onnessaan laittavat joulua joka vuosi jo hyvissä ajoin – ja se varmasti on omiaan tuomaan joulufiilistä, kun ympärillä näyttää jouluiselta. Innokkaimmat hankkivat joulukuusen jo marraskuun puolella – se olisi minulle jo vähän liikaa. :D

En ole itse yhtään jouluhössöttäjä, mutta on silti kivaa yrittää tuoda vähän jotain pientä joulun tunnelmaa myös tänne omaan pikku-kotiin. Kunnolla joulun henkeen pääsee sitten vanhempien luona, missä sesonki näkyy verhoja myöten, mutta omaan pieneen kaupunkikotiini virittelen joulufiilistä esimerkiksi perinteisillä joulukukilla, kynttilöillä, piparin tuoksulla, joulutortuilla, jouluisilla serveteillä ja muilla pienillä jutuilla, joilla on helppo maustaa arkisiakin hetkiä. Sekä tietysti joulumusiikilla. :) Henkilökohtainen lempparini joulutunnelman luomisessa on Frank Sinatra, jonka ääni vie välittömästi ajatukset jouluun – oli itse kappale joululaulu tai ei.

Tänä vuonna joulua tuovat minun kotiini amaryllikset eli kotoisammin ritarinkukat. Kuulinkin tästä suomalaisesta nimityksestä klassiselle joulukukalle vasta ihan hiljattain. Oikeastaan todellisuudessa amaryllis on kuulemma ihan eri kukka, mutta nimi on vakiintunut arkikäyttöön myös ritarinkukakille, joten sitä yleisesti käytetään silti.

Tiesitkö muuten, että useat ruukuissa myytävät joulukukat ovat kotimaisia lähikukkia? Leikkokukkina myytävät amaryllikset tulevat ulkomailta, mutta ruukku-amarylliksia saa myös ihan Suomessa kasvatettuina. Samoin joulutähti ja hyasintti ovat tällaisia suomalaisia lähikukkia. :)

Vinkki: Ruukussa myytävä amaryllis on usein ostohetkellä vielä nupulla, mutta kukat saa aukeamaan nopeasti kotioloissa, kun kukan vain asettaa jonnekin lämpöiseen paikkaan. Pidin omiani muutaman päivän patterin lähettyvillä ja kukat aukenivat muutamassa päivässä. Parhaimmillaan amaryllis kukkii viikkokausia, joten komeasta kukinnosta saa nauttia pitkään.

Nyt nuppujen puhjettua kukkaan, tämä ylväs ilmestys on kyllä joulukukkien aatelia näyttävyydessään. Amarylliksen kukka toden totta on ihan mielettömän kaunis. Ja siinä missä joulutähti ja hyasintti saattaivat olla herkkänenäisille liian vahvan tuoksuisia, amaryllis sopii tuoksuttomuudessaan monelle. Ja jos sitä jaksaa hoitaa, niin monivuotisena kasvina edellisvuoden amarylliksen voi saada kukkimaan myös uudelleen.

Vinkki: Ritarinkukkaa kannattaa pitää valoisassa paikassa ja kastella niukalti – multa saa kuivahtaa kasteluiden välissä. Liika kastelu nimittäin venyttää kukan varsia ja varret saattavat joskus venähtää hyvinkin pitkiksi ruukussa kasvaessaan. Mutta eipä hätää, sillä ruukkukasville saa mukavasti jatkoaikaa maljakossa, kun napsaisee varret poikki. Ritarinkukka tarjoaakin pitkäikäisen ilon, sillä se kestää ja viihtyy hyvin myös maljakossa.

Vieroksun itse jostain syystä kukissa sellaista kirkasta joulunpunaista, mutta onneksi joulukukkia saa myös muissa väreissä. Valkoinen on aina tyylikäs ja turvallinen valinta, ja vaikka etenkin amaryllis on upea myös punaisena, luotin tällä kertaa itse ajattomaan valkoiseen. Minun kotini joulu on siis tänä vuonna valkoinen, kultainen, hopeinen ja vihreä – onpa siellä ripaus tuollaista sinertävää merenvihreääkin. Rauhallisen värisiä valkoisia voi sitten maustaa vaikkapa kaikenlaisilla vihreillä oksilla. Itse sujautin komean ruukkuamaryllikseni rinnalle maljakkoon esimerkiksi eukalyptuksen oksia, paljaita puun oksia sekä havuja.

Vinkki: Jos leikkaat ritarinkukan varret maljakkoon, voi onttoa vartta tukea sujauttamalla kukille tarkoitetun tukikepin varren sisälle. Ontto varsi myös saattaa lähteä kihartumaan leikkauspinnasta, mutta kihartumista voi estää laittamalla varren tyveen kuminauhan tai väritöntä teippiä. Maljakossa kukalle kannattaa vaihtaa tuore vesi päivittäin ja leikata aina samalla varsiin uudet imupinnat.

Kauniisti kotimainen -nettisivut on omistettu täällä koto-Suomessa kasvatetuille kukille – sieltä voi kurkistella inspiraatiota paitsi kukkaostoksille, myös ideoita kukkien esillepanoon sekä vinkkejä niiden hoitoon.

Vinkki: Näin joulun alla perinteinen joulukukka on myös ihana lahja, tuliainen tai vieminen ystävälle, jos pitää keksiä jokin pientä annettavaa.

Mitenkäs te muut? Laitatteko joulua innokkaasti omana kotona? Ja olisi myös kiva kuulla, millaisista pienistä jutuista teille tulee se joulun tuntu?

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

7/12/16

Nännikohu – hohhoijaa

8 42 free-the-nipple

En oikein tiedä, ärsyttäisikö vai kyllästyttäisikö enemmän, kun luin tänään Aamulehden jutun, jonka pääpointtina oli nostaa itsenäisyyspäivän juhlien valokeilaan näyttelijä Jonna Järnefeltin rinnat. Ehdittiinpä asiaa vatvoa tuomitsevaan sävyyn Iltalehdenkin sivuilla. Järnefeltin liivittömyys riitti aiheeksi otsikoille myös MTV3:n ja Iltasanomien nettisivuilla, tosin niiden jutuissa sävy oli neutraalimpi. Tai IS:n jutussa aihe sai Minttu Vesalan Free the nipple -kommentin myötä jopa myönteistä valoa, vaikka kysymyksen asettelulla oli selvästi haettu potentiaalista mehukasta klikkiotsikkoa.

Tässä eletään vuotta 2016 ja yhdessä valtakunnan suurimmista sanomalehdistä halutaan käyttää palstatilaa nännikohulle? Luulisi, että itsenäisyyspäivän juhlallisuuksista uutisoimiseen voisi löytää vähän tärkeämpiäkin näkökulmia.

tauko2

Jotenkin erityisen surkuhupaisaa tästä rintojen ja nännien ympärille syntyneestä kohkauksesta tekee se, että juuri hetki sitten vietettiin tissiviikkoa, jonka tarkoituksena oli nimenomaan normalisoida rinnat eli hälventää rintoihin liittyvää häpeää sekä taistella niiden yliseksualisoimista vastaan. Nimittäin oli naisella sitten paita päällään tai ei, nänneistä ja tisseista jaksetaan vouhottaa. Kirjoitin omista näkemyksistäni aiemmin syksyllä postauksen ja olin ilahtunut sen saamasta positiivisesta vastaanotosta.

Olen siis sitä mieltä, että rintaliivien käytön tai käyttämättömyyden tulisi saada olla jokaisen naisen oma henkilökohtainen päätös. En ole kieltämässä rintsikoita tai tuomitsemassa ketään, joka niitä käyttää – käytänhän niitä useimmiten itsekin. En kuitenkaan suostu nielemään ajatusta, että muut ihmiset ja yhteiskunta ympärillämme saisi oikeuden määrittää, millaisia alusvaatteita kukin vaatteidensa alla käyttää tai on käyttämättä. Niin kauan, kun sukupuolisiveellisyyttä ei loukata, ei pitäisi kenelläkään olla oikeutta paheksua muiden asuvalintoja.

tauko2

Linnanjuhlat ovat arvokas juhla ja tällaista tilaisuutta on syytä kunnioittaa myös pukeutumisellaan. Jotkut onnistuivat siinä eilen paremmin ja jotkut huonommin, mutta pääasiassa näytti kuitenkin siltä, että juhlakansa oli pukeutunut tilaisuuteen hyvin pitkälti etiketin mukaan. Mitä tulee Jonna Järnefeltin asuun, puku oli kaunis ja arvokas, puki kantajaansa upeasti ja kunnioitti tilaisuuden pukukoodia. Vaikka oli mahdollista huomata, ettei alle ollut puettu liivejä, eivät nännit hyppineet silmille mitenkään huomiota herättävästi. Minun silmissäni hän oli yksi juhlien upeimmista ilmestyksistä – voin vain nostaa hattua naiselle, joka kantaa itsensä yhtä ylväästi ja kauniisti.

Tottakai jokaisen on syytä miettiä, miten erilaisiin tilanteisiin on soveliasta pukeutua ja suosittelen noudattamaan etikettiä myös pukeutumissääntöjen osalta. Juhlapukeutuminen on oma lukunsa, samoin työpaikkapukeutuminen, ja jokainen voi käyttää harkintaansa siinä, millainen pukeutuminen on sopivaa milloinkin. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että peittäminen on aina tyylikkäämpää kuin kovin antelias paljastelu, mutta ymmärrän, että kaikki eivät aina jaa minun näkemystäni tyylikkyydestä.

Paljasta pintaakin voi näyttää tyylillä ja myös linnanjuhlissa nähtiin monta asua, joissa paljasta ihoa vilautettiin hienostuneesti. Kuten muutamat stylistit ja kommentaattorit ovat linnanjuhlien asuja arvioidessaan todenneet: on mahdotonta puhua senteistä ja antaa kaiken kattavia neuvoja, sillä viime kädessä kyse on aina kokonaisuudesta. Hämmentävää kuitenkin on, että media harrastaa tällaista nännien kyttäämistä siinä toivossa, että saisi aiheesta kohun aikaiseksi. Mutta kaipa yhdellä nännikohullakin muutamat lehdet myy ja klikit kalastelee.

tauko2

Minulla on ehdotus: mitäpä jos jätettäisiin ne vaatteiden läpi nöpöttävät tai kuultavat nännit vain huomiotta? Harva liivittä kulkeva kaipaa huomiota nänneilleen – useimmiten kyse lienee pukeutujan omasta mukavuudenhalusta tai vaikkapa selkäpuolelta avoimen asun asettamista rajoitteista alusvaatevalintojen suhteen.

Jos itseä arastuttaa nännien kuultaminen vaatteen läpi, voi toki pelata varman päälle ja valita paksummasta ja jämäkämmästä materiaalista valmistetun juhla-asun tai turvautua vaikkapa Hollywoodin punaisilta matoilta tuttuun kikkaan eli tissiteippiin, mutta viime kädessä juhlatyylissä olennaisinta on kuitenkin se kokonaisuus. Jonna Järnefeltin tapauksessa se oli juhlava ja sopi sekä kantajalleen että tilaisuuden luonteeseen.

tauko2

Ihmettelen välillä, miten ulkonäköön keskittynyttä itsenäisyyspäivään liittyvä uutisointi on: se keskittyy lähinnä julkisiin arvioihin siitä, kuka on onnistunut tyylissään ja kuka ei. On  totta, että on hauskaa tiirailla kotisohvalta, millaisia asuja kukin on linnanjuhliin valinnut ja vähän niitä arvioidakin. Minusta kuitenkaan ei ole ok ruotia lehtien palstoilla julkisesti ihmisten ulkonäköä varsinkaan kielteisessä hengessä. Jos asuista halutaan kirjoittaa, keskitytään mieluummin heihin, jotka ovat jääneet mieleen positiivisesti.

On ihan absurdilta, että vielä vuonna 2016 se riittää suuren suomalaisen sanomalehden uutisotsikoksi, että nainen ei ole pukenut mekkonsa alle rintaliivejä. Aamulehden jutun tyyppinen uutisointi on minusta tuhat kertaa mauttomampaa kuin se, jos kauniin asun läpi hitusen kuultavat rinnat tai nännit. Kuten eräs kommentoija Pupulandian Facebook-sivuilla aiheesta virinneessä keskustelussa totesi: kannattaisi katsoa enemmän Frendejä, niin kyllä se silmä pikkuhiljaa nänneihin tottuu. :D

Näihin tunnelmiin… FREE THE NIPPLE!

PS. Huumoripalana jaettakoon myös aina yhtä hykerryttävän Kasper Strömmanin viittaus tähän kohuun.

EDIT: Ilmeisesti Aamulehti on saanut palautetta otsikostaan “Jonna Järnefelt juhli ilman rintaliivejä – ikävä ilmiö yleistynyt Linnassa”, sillä nyt otsikkoa on saatesanojen kera muutettu. Hyvä niin, mutta soisin tällaisten “uutisten” jäävän jatkossa tyystin historiaan.

free-nipple1

Related posts

7/12/16

Ihana kalenteri vuodelle 2017 (+ kilpailu)

153 19

Ensinnäkin, paljon onnea 99-vuotias Suomi! :) Rauhoituin eilen itsenäisyyspäivän viettoon, mutta nyt nökötän taas tietokoneen äärellä. Tuosta Suomelle ja suomalaisille tärkeästä päivästä saa mainion aasinsillan kalentereihin, sillä haluaisin jo monivuotisen perinteen hengessä jakaa teille vielä yhden ihanan kalenterivinkkauksen ensi vuodelle. Ystäväni Anna Stolzmann on jo vuosia suunnitellut Porvoon taidekoululle mitä ihanimpia kalentereita ja vuodesta toiseen juuri tuo kalenteri on yleensä ehdoton lempparini kaikista. Siksi onkin ilo saada esitellä tuo ensi vuoden uutukainen.

Ensi vuodelle kalenteria saa neljässä eri värissä: babyroosa, jadevihreä, leijonankeltainen ja tumma havu. Kalenterissa on selkeä viikkonäkymä pystysarakkeineen sekä pari erilaista kuukausinäkymää heti kirjasen alussa. Plussaa annan tuosta jokaiselle viikolle lisätystä Someday-sarakkeesta, joka on erinomainen paikka merkkailla esimerkiksi kaikenlaisia viikon varrelle osuvia TO DO -hommia.

Kalenterin sivuja koristavat tuttuun tapaan Porvoon taidekoulun lasten tekemät kuvitukset. Tänä vuonna kalenterin teemana on Itämeri, mikä näkyy paitsi kalenterin sivuja koristavien piirrosten teemoissa, myös siinä, että osa kalenterin tuotosta menee Itämeren suojeluun.

Porvoon taidekoulun kalenteri on joka vuosi muuttanut hiukan muotoan ja hioutunut vähitellen nykyiselleen, ja onkin kehaistava, että nyt kalenterin ominaisuudet alkavat olla aika täydellisesti kohdallaan! Kalenterin koko on juuri passeli ja sujahtaa kätevästi laukkuun ja nyt myös kannet ovat niin paksut ja jämäkät, että päivyri ei kärsi laukussa mukana kulkiessaankaan. Myös käytetty sidontatekniikka on kaunis ja tekee kalenterista helpon avata mistä sivulta tahansa.

Hintaa kalenterilla on 20 euroa (+ postikulut) ja sitä voi tilata Porvoon taidekoululta sähköpostitse osoitteesta taidekoulu @ porvoo.fi (poista välilyönnit). Lisäksi kalenteria on myynnissä myös Porvoossa taidekoululla, Kulttuuritalo Grandissa, Designdelissä ja Finformissa, Helsingissä kirjakauppa Putingissa sekä Turussa kukkakauppa Bloomworksissa.

Mutta saanpa taas ilahduttaa teitä pienellä kisalla joulua odotellessa, sillä Porvoon taidekoululta on annettu 4 kalenteria teille jaettavaksi, yksi kutakin väriä. Jos siis mielit tätä ihanaa kalenteria omaksesi, niin kannattaa ilman muuta osallistua. Ota osaa kilpailuun näin: kerro tämän postauksen kommenteissa, mikä on sinulle kalenterin tärkein ominaisuus sekä kerro myös, minkä värin näistä vaihtoehdoista valitsisit, jos voitto osuisi kohdalle. Muista liittää mukaan myös toimiva sähköpostiosoite, sillä voittajille ilmoitetaan voitosta henkilökohtaisesti sähköpostilla. Kisa on voimassa ti 13.12.2016 asti.

PS. Kannattaa huomioida, jos mielit kalenterista jotakin tiettyä väriä omaksesi, että näitä on saatavilla vain rajoitettu erä. :)

Photos: Jeni Rotonen / Pupulandia

Related posts