28/03/17

Yoga Book – kaikki tarpeellinen yksissä kansissa

18

Kaupallinen yhteistyö: Lenovo

Myönnän, että tämän työn parissa tulee vietettyä suuri(n) osa päivästä tuijottaen jonkinlaista näyttöä. Internetin ja somen parissa työskentelevänä sitä ei oikein voi välttää. Koska olen tosi riippuvainen kaikenlaisista elektronisista laitteista työssäni, olen välillä miettinyt, miten paljon paremminkin voisin laitepuolella varustautua.

Toki minulla on hyvä läppäri ja ajantasainen kännykkä, mutta etenkin tien päällä olen monesti miettinyt, että olisi näppärää olla joku sellainen keveämpi väline nopeita sähköpostihommia ja muita pikaisempia juttuja varten, koska voin kertoa, että vaikka läppäri kuinka tuntuisi tässä sylissä kevyeltä, laukussa olalla koko päivän raahattuna se tuntuu noin tuhat kiloa painavammalta.

Omistin jossain vaiheessa tabletin, mutta en suoraan sanottuna keksinyt sille juuri muuta virkaa kuin Candy Crush Sagan armottoman pelaamisen (oi niitä aikoja!), turhanpäiväisen netti- ja instagram-selailun ja… no siinäpä se oikeastaan olikin. Tehot eivät laitteessa oikein riittäneet mihinkään järeämpään toimintaan tai muisti työjuttujen tallentamiseen. Jäin jotenkin siihen käsitykseen, että tabletit ovat lähinnä sellaisia viihdykkeitä ja leluja, joilla ei voi soittaa, muttei kyllä sitten oikein tehdä mitään kunnollisia tietokonehommiakaan. Sittemmin käsitykseni tableteista on onneksi päivitetty nykyaikaan, ja ominaisuudetkin ovat melkoisesti kehittyneet.

Oikein konkreettisen sukelluksen nykyaikaisten tablettien maailmaan sain, kun pääsin testaamaan ihan käytännössä uutta Lenovo Yoga Bookia. Näppiksellä varustettu tabletti aukeaa kirjan lailla ja joogin tavoin taipuu näpsäkästi – täydet 360 astetta. Notkea kaveri painaa alle 700 grammaa, joten tämän kanssa ei laukkukaan rasita olkapäällä. Ja mikä parasta, hän on kultainen ja kaunis! Hopeanhohtoisena ja mustanakin saa, mutta tottakai minä halusin tuon kultaisen.

Parasta Yoga Bookissa on kuitenkin se, että siinä on mukana näppis ja Wacomin PIIRTOPÖYTÄ! Tämä tarkoittaa siis käytännössä sitä, että Halo-kosketusnäppiksen pintaa voi myös käyttää piirtopöytänä, niin että elektronisella kynällä piirrettäessä jälki ilmestyy näytölle. Myös sormella voi toki piirrellä suoraan näytölle tableteille tuttuun tapaan, mutta piirtopöytä avaa ihan uudenlaisia mahdollisuuksia tabletin käytölle visuaalisen alan ammattilaisten näkökulmasta – varsinkin kun piirroksensa saa suoraan digitaaliseen muotoon ilman skannailua tai muuta säätöä erillisillä laitteilla. Ja eipä sillä, piirtopöytä on varsin hauska ominaisuus myös sunnuntaipiirtelijälle tai käsin muistiinpanojaan kirjoittelevalle.

Laitteen mukana tulevalla piirto-ohjelmalla voi tehdä ihan uskomattoman näköistä jälkeä maalisudin vedoista, perinteiseen tussijälkeen ja spraysuihkeeseen. Puhumattakaan siitä, että värejä voi sekoitella oikeiden maalien tavoin keskenään ja värit levittyvät myös näytöllä luonnollisesti toisiinsa sekoittuen. Tämän upeutta ei todennäköisesti ihan tajua sitä itse kokeilematta. Erityisen jännä ominaisuus on se, että tabletin mukana olevan muistilehtiön voi kiinnittää magneetilla näppikseen ja piirrellä ihan oikealla kynällä (tulee tabletin mukana) paperille – ja jälki ilmestyy samalla myös tietokoneen näytölle. Kyllä nykytekniikka on ihmeellistä!

Oma tablettini käyttää Android-käyttöjärjestelmää, mutta laitetta saa myös Windowsilla. Muistia tabletissa on 64GB ja akku kestää jopa 15 tuntia. Play Storesta saa helposti ladattua tablettiin lisää ohjelmia ja halutessaan laitteeseen voi liittää erillisen sim-kortin, jolloin nettiyhteys toimii myös wifin ulottumattomissa.

Olen itse eniten innoissani tässä laitteessa tuosta piirtopöydästä, joka tuo aika paljon lisäkiinnostavuutta laitteelle omankin visuaalisen tekemiseni näkökulmasta. Vaikka kyseessä on tabletti, niin sovellusten avulla tällä pääsee jo melko lähelle tietokoneen ominaisuuksia ja lisäksi matkassa on tosiaan se piirtopöytä, jonka olen kokenut niin innostavaksi, että melkeinpä se on jo innostanut uudelleen nuoruuden piirustusharrastuksen pariin. En arvannut, että tekninen laite voisi olla taiteellisesti niin inspiroiva!

Android on aiemmasta puhelimestani käyttöjärjestelmänä tuttu ja toimiva, ja on näppärää kun tablettiin on yhtä helppo latailla sovelluksia kuin kännykkäänkin. Mietiskelin, että voisin tällä laitteella jopa pärjätä kokonaisen ulkomaanreissunkin, sillä Ois-sovelluksella Olympuksen kamerasta saa siirrettyä kuvat suoraan läppärille wifi-yhteyden avulla ilman piuhoja tai muistikortinlukijaa.

Tiedoksi vielä kiinnostuneille, että Yoga Bookin hinta alkaa siis 499 eurosta ja sitä myydään esimerkiksi Gigantissa, Verkkokauppa.comissa ja Lenovon omassa verkkokaupassa.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

 

Related posts

28/03/17

Tunteellinen tiistai

2 17 bibio

Minulla on Spotifyssa vähän kummallinen oma arkistointi- ja soittolistasysteemini, jonka mukaan päätän, mikä kappale pääsee soittolistoilleni ja mille listalle kukin kappale lopulta päätyy. Olen nyt ajatuksissani laittanut myös useita sellaisia kappaleita talteen, joista on tullut olo, että ne eivät suoraan sovi millekään listalleni tai joita olen vielä halunnut makustella, että tuleeko niitä kohtaan enemmillä kuunteluilla vielä jonkinlainen tunne. Vähän kuin sellainen testilista, missä vähän kuulostellaan ja maistellaan, että kantaako se alun uteliaisuus sellaiseen tykästymiseen, että biisiä jaksaisi kuunnella joskus tulevaisuudessakin. Otan ehkä soittolistani aivan liian vakavasti. :D

Yksi tällaiseen ehkä-jonoon päätyneistä kappaleista on ollut Bibion Petals, jonka olin autuaasti tallentamisen jälkeen unohtanut kokonaan, kunnes viime viikonloppuna pistin tuon kuulostelujonon soimaan. Huvittavaa, että oikeastaan kaikki sinne jonoon joutuneista kappaleista kuulostivat yhtäkkiä tosi hyviltä, vaikka silloin alkuun en ollutkaan ollut niistä oikein vakuuttunut.

Bibio on sykähdyttänyt aiemminkin kappaleellaan Dye The Water Green, joka on mielestäni yksi kauneimmista ja surullisimmista koskaan. Kovin mieltä nostattavissa tunnelmissa ei liikuta viime vuonna julkaistulla Petals-biisilläkään, joka kuuluu myös sinne melankolian osastolle, mutta kaunis se on. Tosi kaunis.

Ja vielä vakuuttuneempi olin, kun näin biisin live-version Youtubessa. Huh. Tällaisena tunteellisena tiistaiaamuna ei ihan kuivin silmin pystynyt kuuntelemaan.

Translation: Some bittersweet tunes for your Tuesday. 

Related posts

Related posts

26/03/17

Jäätelösunnuntai – vegaanista ja ihanaa

32

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Ingman

Jäätelö – tuo herkkuhetkien aatelinen, leffailtojen kruunaamaton kunkku ja kesäpäivien sulostuttaja. Vaikka en kamalasti syö arjessani makeita herkkuja, niin jäätelö on sellainen pahe, jonka sallin itselleni tavallisena arki-iltanakin – ja ihan hyvällä omatunnolla.

Pieni herkuttelu kuuluu minun arkeeni ja olen aina suhtautunut ruokaan armollisesti, joustavasti ja sallivasti. En voisi kuvitella noudattavani mitään ehdotonta dieettiä tai ruokavaliota (paitsi pakon edessä terveyssyistä) ja uskon siihen, että kultainen keskitie on minulle sopivin tapa asennoitua syömiseen. Jos arjen perusruoka on terveellistä, voi hyvin syödä silloin tällöin myös pizzaa, hampurilaisia ja vaikka jäätelöä. Kieltäydyn laskemasta kaloreita ja pidän kiinni siitä, että ruoka saa ravintoaineiden rinnalla olla myös nautinto.

Vaikka suhtaudun ruokaan sallivasti, ei minulle ole silti ollenkaan yhdentekevää, mitä suuhuni laitan. Olen koko aikuisikäni syönyt pääasiassa kasvisruokaa ja vuosien varrella siirtynyt vähitellen kasvikunnan tuotteisiin kokonaisvaltaisemmin korvaamalla myös maitotuotteita kasvikunnan vaihtoehdoilla. Alun perin lähdin kokeilemaan maidottomuutta siitä syystä, että olin kuullut sen voivan auttaa iho-ongelmien hoidossa, mutta kun muutos tuntui niin helpolta toteuttaa, jäi kokeilusta pysyvämpi elämäntapa.

En ole vegaani (tai edes vegetaristi), vaikka ruokavalioni koostuukin pääasiassa kasvikunnan tuotteista. Kananmunia käytän yhä ruoanlaitossa ja joskus (hyvin harvoin) syön lihaa tai herkuttelen juustoilla. Kuitenkin esimerkiksi maitotuotteista on ollut helppo luopua lähes täysin, sillä nykyään on tarjolla niin loistavia kasvipohjaisia vaihtoehtoja, ettei eroa huomaa maussa taikka valmistuksessa mitenkään.

Ainoa todellinen heikkouteni maitotuotteiden saralla on ollut jäätelö, jota minulla tulee syötyä melkeinpä viikoittain, toisinaan jopa useamman kerran viikossa. Jotenkin en ollut aiemmin tullut edes kokeilleeksi maidottomia jäätelöitä ja myönnän, että mielikuvani niistä on ollut ehkä hieman aikansa elänyt. Jos jotain erityisen hyvää tässä tämänhetkisessä vegaanitrendissä on ollut, niin vähintäänkin se, että sen inspiroimana moni brändi on intoutunut kehittämään lisää ja parempia kasvipohjaisia vaihtoehtoja ja valikoima on laajentunut valtavasti.

Jätskien saralla on toki aina ollut tarjolla myös sorbetteja, mutta eihän se jäätelön rakastajalle perinteistä kermajäätelöä ole pystynyt korvaamaan. Jotenkin ne maidottomat vaihtoehdot ovat aina jääneet jätskialtaassa vähän huomaamatta ja paitsioon kaiken sen tuotekirjon rinnalla, mitä perinteisillä maitotuotteilla on ollut tarjota.

Nyt kuitenkin tulin vihdoin ja viimein kunnolla kokeilleeksi, mitä maidoton jäätelö nykypäivänä on, kun minut haastettiin mukaan testaamaan Ingmanin uusia Choice-jäätelöitä. Maidottomat jätskit sopivat monenlaiseen erikoisruokavalioon ja heille, jotka minun tapaani muuten vain preferoivat kasvikunnan tuotteita. Jätskit ovat nimittäin laktoosittomia, maidottomia, kasviperäisiä, gluteenittomia ja vegaanisia – ja myös soijattomia vaihtoehtoja löytyy.

Uuteen Choice-jätskiperheeseen kuuluu soijamaidosta, riisimaidosta ja mantelimaidosta valmistettuja jäätelöitä ja niitä nyt koemaisteltuani olen suoraan sanottuna ollut aika ällistynyt. Mielikuvat jostain lapsuuden ankeista kasvirasvajäätelöistä voi heittää jorpakkoon, sillä näissä uusissa jäätelöissä maku on aivan mahtava. Rehellisesti sanottuna en edes tajuaisi syöväni maidotonta jäätelöä, ellei pakkauksen päällä lukisi niin. Myös koostumuksissa on onnistuttu ihanasti – osassa jätskeistä kuohkea ja kermainen tekstuuri on minusta jopa parempi kuin ihan perinteisessä jätskissä.

Makuvaihtoehtoja on tällaisten perinteisten jätskimakujen ystävälle tarjolla mukavasti, sillä kaikki klassikot löytyvät ja vähän on ekstraakin. Omaksi suosikiksi nousi sekä puikoissa että pakettijäätelöissä tuo ihana mansikkaraidoilla höystetty mansikkajäätelö. Kivaa on myös, että noista puikkojätskeistä on tarjolla useamman kappaleen kotipakkauksia – jätskipuikko on juuri sopiva jälkkäri niihin hetkiin, kun kaipaa arkipäivän keskellä pientä hemmottelua. Tai tällaisena rentona sunnuntaina, kun potee flunssaansa Netflixin äärellä viltin alla.

Tulipahan nyt sitten tuuletettua käsityksiä vegaanisesta jäätelöstä oikein huolella ja yllätyttyä iloisesti. Olisi mielenkiintoista kuulla myös muiden ruokamietteitä! Onko joku ehtinyt jo kokeilla näitä uusia Choice-jäätelöitä? Vahva suositus varsinkin noille mansikkajäätelöille ja ihanille tuuteille!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts